Lappeenrantalainen rehtori opetusministerinä

Rehtori Kaarlo Kajatsalo
Kuva LKA.

Laaja koulusivistys ja puhetyöläisenä hankittu kyky ilmaista asioita selkeästi, jäsennellysti ja kuuluvasti toi opettajille luonnostaan lukemattomia luottamustehtäviä. Nuoriso-, raittius- ja urheiluseuratoiminnan ohella opettajat olivat ahkerasti mukana myös poliittisessa toiminnassa. Niinpä opettajia valittiin runsaasti kaupungin- ja kunnanvaltuustoihin sekä kuntien lautakuntiin. Vähitellen menestyksekäs paikallispoliitikon ura johti joitakin myös valtakunnallisen vallankäytön huipulle.  Kansan edustajina Arkadianmäellä on toiminut useita lappeenrantalaisia opettajia. Ensimmäinen heistä oli kirjakauppiaana elämäntyönsä tehnyt Siviä Ruotzi (1924 – 1927). Pitkään kestäneen eduskunta-uran aloitti 1970-luvun alussa Mauno Forsman ( 1971 – 1983), joka sai neljä vuotta myöhemmin seurakseen opettajatoveri  Juhani Sipiläisen (1975 – 1979). 1990-luvulla eduskunnassa vaikutti Tuija Maaret Pykäläinen (1991 – 1999) ja 2010-luvulla Anu Urpalainen (2012 – 2015). Kaikkein näyttävimmän poliittisen uran teki kuitenkin Lappeenrannan Lyseon rehtori Kaarlo Kajatsalo.

Kaarlo Viljam Kajatsalo syntyi 28.9.1909 Vehkalahdella luotsi Gottfried Salon ja Wedla Karoliina Pitkäsen perheeseen. Perheen sukunimi oli ollut aikaisemmin Sjöblom. Kajatsalo pääsi ylioppilaaksi vuonna 1931 Haminan suomalaisesta yhteiskoulusta. Voimistelunopettajaksi hän valmistui vuonna 1935 ja suoritti kasvatusopillisen tutkinnon vuonna 1937. Valmistumisensa jälkeen Kajatsalon ensimmäisiä työvuosia leimasivat lukuisat paikkakunnan vaihdot. Hän oli voimistelunopettajan ja lehtorin tehtävissä Hangossa 1936-1937, Kajaanissa 1937, Tampereella 1938 - 1939, Toijalan yhteiskoulussa, 1939 - 1944, Sortavalan lyseossa 1944 ja Seinäjoen lyseossa 1944 - 1946. Sukunimi oli vaihtunut alkuperäisestä muodosta Salo pidempään muotoon Kajatsalo vuonna 1945. Lappeenrantaan Kajatsalo saapui vuonna 1946, jolloin hänet valittiin Lappeenrannan lyseon voimistelun lehtoriksi. Lyseon vararehtorina hän toimi vuosina 1947 – 1948. Kun koulun silloinen rehtori Toivo Lehtovaara siirtyi toiselle paikkakunnalle, Kajatsalo valittiin hänen tilalleen. Lyseon rehtorin työn ohella hän toimi myös Saimaan kansalaisopiston johtajana vuosina 1948 – 1957.

Rehtori Kajatsalolle kertyi uudessa kotikaupungissaan pian myös poliittisia luottamustoimia. Hän oli sekä kaupunginvaltuuston että kaupunginhallituksen jäsen vuosina 1954 - 1955 ja Itä-Suomen yliopistoseuran hallituksen puheenjohtaja. Lappeenrannan kaupungin kansakoulujen johtokunnan puheenjohtajana Kajatsalo toimi vuodet 1948–57. Kevään 1954 eduskuntavaaleissa Kajatsalo valittiin kansanedustajaksi Kymen vaalipiiristä Kansanpuolueen listalta.. Hänen poliittinen uransa huipentui vuonna 1958 opetusministerin tehtävissä sosialidemokraattien K.A. Fagerholmin kokoamassa hallituksessa. Hallituksesta ei kuitenkaan tullut pitkäikäistä (29.08.1958 - 12.01.1959) Neuvostoliiton voimakkaan painostuksen takia. Tämä Fagerholmin kolmas hallitus sai tulehtuneista idänsuhteista lisänimen yöpakkashallitus. Presidentin valitsijamiehenä rehtori Kajatsalo oli vuonna 1956. Edellä mainittujen poliittisten tehtävien lisäksi Kaarlo Kajatsalo toimi Kansanpuolueen varapuheenjohtajana. Vuoden 1962 eduskuntavaaleissa Kajatsaloa ei enää valittu eduskuntaan, joten hän palasi Lappeenrannan lyseon liikunnan lehtoriksi. Kajatsalo siirtyi seuraavana vuonna Oulun yliopiston opettajainvalmistuslaitoksen voimistelun ja urheilun lehtoriksi, jota tehtävää hän hoiti vuoteen 1972 saakka.

Poliittisen uran ja koulumaailmassa suoritetun elämäntyön ohella Kaarlo Kajatsalo osallistui sekä talvi- että jatkosotaan. Hän oli jatkosodassa ensin moottoritorpedoveneen ja myöhemmin moottoritorpedovenelaivueen päällikkönä. Lukuisista sodanaikaisista ansioistaan hänet nimitettiin helmikuussa 1945 vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi. Kaarlo Kajatsalo kuoli 22.2.1988 Espoossa.

Yritin etsiä useista Lappeenrannan historiaa kuvaavista teoksista lisätietoa rehtori Kajatsalon toiminnasta paikallisessa koulumaailmassa, kunnallispolitiikassa sekä järjestöelämässä. Tuloksena oli yllättäen lähes puhdas nolla.

Rohkea ja neuvokas soturi, synnynnäinen johtaja. Mannerheimristin ritari, luutn. Lauri Törni

Nyt kun Suomen puolustusministeri Jussi Niinistö on käynyt Arlingtonin sotilashautausmaalla Washingtonissa laskemassa seppeleen Vietnamin sodassa kuolleen majuri  Larry Thornen haudalle, lienee aika julkaista TK-miehen heinäkuussa 1944 kirjoittama artikkeli legendaarisesta ja värikkäitä elämänvaiheita kokeneesta luutnantti Lauri Törnistä. Törnistä on kirjoitettu lukematon määrä kirjoja. Tässä arvio yhdestä.

Mutta se lupaamani TK-miehen artikkeli, ollos hyvä:

Rohkea ja neuvokas soturi, synnynnäinen johtaja. Mannerheimristin ritari, luutn. Lauri Törni

Heti vetäytymisen alettua Maaselän suunnalla luutnantti Törni komppanioineen ensin ripeällä vastaiskulla ja sitten pitämällä hallussaan riittävän kauan pitkän rintamanosan esti vihollisen laajan ja vaarallisen saarrostusyrityksen. Välittömästi tämän jälkeen hän suoritti erittäin arvokkaita tiedustelutuloksia antaneen retken vihollisen selustaan. Vetäytymisen myöhemmässä vaiheessa hänen iskuvalmis komppaniansa jälleen esti vihollisen saarrostusyrityksen ryssän uhatessa kahden rykmentin voimin katkaista erään kaukana idässä viivyttämässä olleen taisteluosastomme vetäytymistien. Törnin komppania piti keskeytyksittä lähes kaksi vuorokautta jatkuneessa raivokkaassa taistelussa puoliaan vihollisen musertavaa ylivoimaa vastaan ja aiheutti sille useiden satojen kaatuneiden tappiot ja turvasi vaaralliseen asemaan joutuneen osastomme vetäytymisen.

Nämä ylimalkaiset maininnat riittäkööt luutnantti Törnin vetäytymisvaiheen aikaisen toiminnan kuvaamiseen, sillä vaikka hän vasta äsken saavutti 25. ikävuotensa, on hänellä jo sotiemme aikaisemmilta ajoilta tilillään paljon mainitsemisen arvoista. Jo talvisodan aikana hän kunnostautui Laatokan koillispuolen kovissa mottitaisteluissa. Silloinen alikersantti Törni palveli aluksi erään pataljoonan ”töpinässä”, mutta antoi pian teoin huomata, että hänen paikkansa on toisenlaisissa tehtävissä. Tehtyään eräitä onnistuneita partioretkiä hän kerran sai johtoonsa kaksi syöksyryhmää, joitten tehtävänä oli tunkeutua vihollisen yhtenäisen korsupuolustuslinjan läpi Länsi-Lemetin motin sisäosiin, jossa oli mm. kokonaista 25 hyökkäysvaunua. Heittelemällä pääasiassa itse kasapanoksia korsujen suista sisään ja miestensä hoidellessa tuliaseillaan esille tulevia ryssiä, hänen onnistuikin päästä tavoitteeseen, Törnin hankkimien tiedustelutulosten avulla motti voitiin sitten parin päivän kuluttua ”laukaista”.

Välirauhan aikana Törni lähti vapaaehtoisena SS-pataljoonaan Saksaan. Hän palasi sieltä elokuussa 1941 ja tuli nyt erään osaston panssarijoukkojen johtajaksi. Panssarivaunuillaan hän tehokkaasti tuki joukkojemme etenemistä Keski-Aunuksessa osoittaen sekä henkilökohtaista urhoollisuutta että erikoista taitoa ja neuvokkuutta vaikeissa tilanteissa. Niinpä hänen johtajavaununsa juuttui kerran ojaan vihollisasemien edessä. Ryssä alkoi hiipiä vaunua kohti tuhotakseen sen. Silloin Törni irroitti erään vaununsa konekivääreistä ja riensi itse ensimmäisenä ulos pitäen tulellaan ryssät loitolla. Kerran taas vihollisen onnistui polttopullolla sytyttää Törnin vaunu. Hän ajoi kiireesti omille linjoille, sammutti palon ja jatkoi hyökkäystä. Usein hän syöksyi ulos vaunustaan tehden käsikranaatein ja kasapanoksin selvää vihollispesäkkeistä tien varrella. Kerran hän tuhosi vihollisen pst.-tykin ajamalla sen yli. Yhtenä ainoana päivänä Törnin pieni panssariosasto aiheutti viholliselle 75 miehen tappiot kaatuneina, tuhosi neljä katettua, kahdella konekiväärillä varustettua pesäkettä sekä karkoitti joukkojamme pahasti häirinneen vihollisen panssarivaunun.

Asemasotavaiheeseen siirryttäessä Törni jätti panssariaseen ja tuli ensin jv-rymentin jääkärijoukkueen johtajaksi, myöhemmin jääkärikomppanian päälliköksi. Tässä ominaisuudessa hän on tehnyt monia huimanrohkeita mutta menestyksellisiä partioretkiä vihollisen asemiin ja selustaan. Onpa hän välillä ehtinyt komppanioineen jonkin aikaa vastata erään korpitukikohdan puolustuksesta mitä vaikeimmissa olosuhteissa. Eräällä partioretkellään Törni haavoittui joutuessaan ryssien miinakenttään. Eräällä partioretkellään, jolla Törnillä oli mukanaan vain 8 miestä, hän aiheutti viholliselle 30 kaatuneen tappiot. Kaatuneiden joukossa oli muuan NKVD:n kapteeni. Tästä samoin kuin monesta muustakin huimasta yrityksestä selvittiin ilman omia tappioita.

Luutnantti Törniä onkin seurannut hyvä onni. Mutta se ei yksin riitä näin menestyksellisen ja monipuolisen sotilaallisen toiminnan selitykseksi. Hyvän onnen lisäksi tarvitaan ennenkaikkea henkilökohtaista urheutta, jota Törni on esikuvana alaisilleen joka tilanteessa osoittanut. Hän on riuska ja rohkea päätöksissään, mutta samalla kylmäverisen harkitseva joka tilanteessa. Kaikista johtamistaan osastoista, mutta varsinkin nykyisestä komppaniastaan hän on luonut harvinaisen ehyen, taistelukuntoisen ja fyysillisesti korkealla tasolla olevan yksikön, kuten eräs hänen korkea esimiehensä virallisessa lausunnossa toteaa.

Hiljaisten taisteluvaiheiden aikana luutnantti Törnin komppaniassa on kiinnitetty erikoista huomiota fyysillisen kunnon ylläpitämiseen ja kehittämiseen, mikä taisteluvaiheen aikana säästää monilta turhilta tappioilta. Luutnantti Törni on aina osannut suhtautua alaisiinsa oikealla tavalla. Hänen yksikössään ovat ovat sekä johtaja että rivimies saman reippaan hakkaa-päälle-hengen elähdyttämiä, ja kumpikin voi täydellisesti luotta toisiinsa. Tämä saumaton henkinen yhteys on sitäkin arvokkaampi, kun viipurilaissyntyinen Törni on saanut johdettavakseen etupäässä länsisuomalaisista kokoonpannun komppanian. Mutta hän on itsekin länsisuomalaisen harvapuheinen, koruton esiintymisessään, mutta sitä jämerämpi toiminnassaan – kaikessa suomalainen mies, soturi ja johtaja, jonka harkintakykyyn, neuvokkuuteen ja kylmäverisyyteen kaikki hänen esimiehensä ja laisensa ovat tottuneet luottamaan.
TK – Oiva Koivisto