Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta 1885

Ensimmäinen Lappeenrannan historiasta kertova kirjanen ilmestyi vuonna 1885. Se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä painettu Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta sommitellut A. Lindh. Kirjan koonnut savitaipalelaissyntyinen vankilanopettaja Adam Lindh oli muuttanut Viipurista kolme vuotta aikaisemmin Lappeenrantaan. Opettaja Lindhillä oli jo aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisen teoksen kirjoittamisesta, sillä vuonna 1879 hän oli julkaissut Viipurissa kirjan nimeltä Lyhykäinen historiallinen ja maantieteellinen kertomus Savitaipaleen pitäjästä.

Lindhin ”Lyhykäisessä kertomuksessa Lappeenrannasta” on yhteensä 43 sivua, jotka on jaettu seuraaviin päälukuihin:
Kaupungin nimi
Kaupungin asema ja ala
Historiallista vaiheista
Kirkollisista vaiheista
Kaupungin nykyisyys
Saimaan kanawa
Lappeenrannan rautatie
Kirjan lopussa on lisäksi luettelo maamme hallitsijoista. Kirjanen on kokonaisuudessa ladattavissa Digicarelican kokoelmasta.

Poimin kirjasta joitakin mielestäni mielenkiintoisia kohtia:

Lappeenrannan nimestä
Lappeenranta on syntynyt sanasta ”Lappveden ranta”. Luultavasti on näillä seuduilla suomalaisten tänne siirtyessä asunut lappalaisia, joista rantavesistökin on saanut nimensä ”Lappvesi”.  Lappalaisten täältä muuttaessa sanotaan tänne jääneen erään vanhan erakon, jota suomalaiset pitivät villinä eli metsäläisenä, niin kuin ruotsalainen nimikin Wildmanstrand, Willmanstrand = villin miehen ranta, todistaa. Arvattavasti on se tämän miehen muistoksi, kun kaupungin vaakunaan on kuvattu parrakas villimies sotanuija kädessä. Luultavasti oli lappalaisten ja suomalaisten välillä kiivaita taisteluja maan omistuksesta, joissa suomalaiset lopulla pääsivät voitolle ja lappalaisten täytyi siirtyä pohjan perille, jättäen ainoastaan nimen entisestä asuinpaikastaan muistoksi tuleville sukupolville.

Adam Lindhin hautakivi Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla

Työvankila
Entisissä sotaväen hevoistalleissa, linnoituksen länsipohjaisella mäellä, sijaitsee työvankila, jossa 1881 vuoden loppuun pidettiin murhasta y.m. pahasta elämästä tuomittuja naisia, vaan sanotun vuoden lopulla muutettiin naiset Hämeenlinnaan ja syyskuun 23. päivänä 1882 saapuivat Viipurissa olevan Pantsarlahden työvankilan miehet viidellä masinan vetämällä kannellisella lotjalla kaupungin rantaan ja sijoitettiin entiseen kehruuhuoneeseen, johon oli kesällä 1882 uusi, 10 kyynärää korkea hirsiaita rakennettu vanhan lauta-aitauksen siaan.

Wirstantolppa
Kaupungin ja linnoituksen välisen tien kalteessa seisoo vielä kivijalalla tuettuna vanha Ruotsin vallan aikuinen virstantolppa, johon tappelussa 1741 oli sattunut useampia kuulia, joista vieläkin näyttää jälkiä lahoutuneessa pinnassa.

Kaupungin nykyisyys
Suorat ja leveät kadut sekä säännölliset, maalatut kartanot todistava ensi silmäyksellä kaupungin nykyaikana rakennetuiksi. Ne pienet hökkelit, joita viimeisen hävityksen jälkeen 1741 rakennettiin, ovat vähitellen vaihtuneet ajanmukaisempiin uusiin puurakennuksiin. Särentö-puista tehdyt seiväsaidat ovat muuttuneet maalatuksi lankkuaidoiksi.

…..
Sähkölanka vedettiin tästä kautta Helsingistä Pietariin itämaisen sodan aikana ja kohta sen jälkeen laitettiin tänne sähkökonttori.
…..
Kaupungin 1324 asujamesta on suomea puhuvia 1041 ja ruotsia puhuvia 74. Yleisissä seuroissa kuulee 3 kieltä rinnakkain käytettävän.
…
Kaupungissa on oma lääkäri, kirjakauppa ja 15 muuta kauppapuotia, leipä- ja juomamyömälät, kaikki tarpeelliset käsityöläiset, viskaali ja poliisit, ja oikeuden ilmoittajina 2 raatimiestä ja pormestari, jotka määrättyinä päivinä kokoontuvat kellotornilla varustettuun raatihuoneeseen, oikeutta tekemään rikkaille ja köyhille, muotoon katsomatta.
…..
 Telefoni-laitos ei myöskään ole täällä tuntematoin. Kauppias Haikalan kartanon ja virstan päässä olevan myllyn välillä on jo pari vuotta käytetty tätä kaukopuhujaa.
…..
Kansakoululle sioitetuista lainakirjastoissa löytyy suomalaisia sekä ruotsalaisia kirjoja. Suomalaisessa kirjastossa on nykyjään lähes 600 eri nidettä uudempaa kirjallisuutta ja lainaajia on ollut aivan lukuisasti meidän oloissa katsoen, noin 50 viikossa. Ruotsalaista kirjastoa pidetään aukai kaksi kertaa viikossa ja suomalaista 1 kerran viikossa.

Markkinat
Markkinoita pidetään täällä kahdesti vuodessa, maalis- ja syyskuussa. Silloin Saimaanrannan Savon ukot tuovat tänne kaikenlaista maankasvullisuutta kaupaksi: juvalaiset viljaa ja voita, puumalaiset tuoretta lihaa ja villoja, ristiinalaiset ja suomenniemeläiset palvattua lihaa, savitaipalelaiset hiehoja, varsoja ja sikoja, lemiläiset potaattia, taipalsaarelaiset maitoa ja voita ja lappveteläiset kananmunia ja rinkeliä, säkkijärveläiset puuastioita ja kurkijokelaiset pitkiä piiskoja ja luokkeja. Nuori kansa ja palvelusväki lähipitäjistä käyvät paljon ainoastaan huvin vuoksi markkinoilla. Silloinhan he saavat ajaa noilla kauniilla puuhevosilla ilopillien, viulujen ja rumpujen soidessa, ja istua armaansa rinnalla rinkelirihma kaulassa ja 7:mällä kiiltolasilla varustettu hopeinen sormus sormessa. Silloin on myös hyvä tilaisuus onnenlehtien ostamiseen, josta yhdellä silmäyksellä voipi nähdä koko elämänsä. Venäjän puolen miehet, kureselkäiset paltot tahi turkit yllä, käyvät täällä ostelemassa hevosia ja lehmiä

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Adam Lindh – monipuolinen kansakoulunopettaja

Opettaja Adam Lindh. Kuva on ilmeisesti otettu hänen täyttäessään 80 vuotta. Kuva: LKA.

”Wanhan ajan” kansakouluopettajat olivat usein todellisia kansankynttilöitä ja moniosaajia, jotka olivat kiinnostuneita lähes kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Ei voi myöskään kuin ihailla sitä energisyyttä, joka heissä ilmeni. Lappeenrannan seudulla yksi tällainen henkilö oli vankilanopettaja Adam Lindh.  On suorastaan hengästyttävää lukea, missä kaikessa hän oli mukana ja mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana sai aikaiseksi.

Adam Lindh oli syntynyt maaliskuun 17. päivänä vuonna 1843 Savitaipaleella. Lindh hankki itseopiskeluna tarvittavat pohjatiedot ja haki vuonna 1864 Jyväskylän seminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. 21-vuotiaalle nuorukaiselle myönnettiin opiskelupaikka ja hän valmistui seminaarista kesällä 1868. Lappeenrantaan Lindh muutti Viipurista vuonna 1882. Tätä ennen hän oli toiminut kansakouluopettajana Sortavalassa 1868 - 1869, Vehkalahdella 1870 ja Viipurin kaupungin kansakoulussa 1872 – 1875. Jo Viipurissa asuessaan Lindh oli aktiivisesti mukana monenlaisessa sivistyksellisessä toiminnassa. Kansakoulun ohella hän opetti sunnuntaikoulussa 1872 – 1873 sekä 1876 - 1877, lääninvankilassa 1870 – 1877, maisteri Elfströmin yksityiskoulussa 1875 – 1876 ja Työväen ja palvelijain koulussa 1876 – 1877. Lindh toimi pitkään (1871 – 1882) Viipurissa myös lukusalin ja kirjaston hoitajana.

Adam Lindhin tutkintotodistuksessa Jyväskylän semionaarista
on kansakoulun "isän", Uno Cygnaeuksen allekirjoitus

Kun Pantsarlahden työ- ja ojennuslaitos siirrettiin Lappeenrantaan vuonna 1882, tuli opettaja Lindh Lappeenrannan työvankilan opettajaksi. Päätyönä hänellä oli vankilan opettajan toimi, mutta sen lisäksi Lindh toimi opetustehtävissä ajoittain myös muissa paikkakunnan oppilaitoksissa. Hän oli opettajana kaupungin kansakoulussa vuosina 1883 ja 1885 - 1886, voimistelunopettajana Lappeenrannan yksityislyseossa ja alkeiskoulussa vuosina 1886 – 1892 ja laulunopettajan samassa laitoksessa vuosina 1884 - 1885. Kaiken tämän lisäksi Lindh oli hankkinut saarnaluvan ja toimi vt. vankilasaarnaajana Viipurin lääninvankilassa vuosina 1875 – 1877 ja vt. saarnaajana Lappeenrannan työvankilassa vuosina 1882 – 1912. Täällä asuessaan hän oli myös mukana lähes kaikessa mahdollisessa kansalais-, sivistys- ja järjestötoiminnassa. Vuonna 1883 hänet valittiin kaupungin kirjaston johtokuntaan, jossa hän toimi aina vuoteen 1908 saakka. Hän toimi myös pitkään kaupungin kirjaston ja lukusalin hoitajana. Kirkollisten tilien tarkastajana Lindh oli Lappeenrannassa vuosina 1885 – 1912 ja terveyslautakunnan jäsenenä 1885 – 1904. Viimeiset neljätoista vuotta hän ole lautakunnan sihteerinä. Hän kuului myös lukuisiin muihin lautakuntiin. Suoritettuaan tutkinnon väkijuomien tarkastajan virkaa varten vuonna 1902 Lindh toimi Lappeenrannassa kyseisessä tehtävässä vuonna 1902.

Adam Lindh ilmoitteli
kirjoittamistaan kirjoista
usein Lappeenrannan
Uutisissa. Tässä ilmoitus
5.10.1886.

Erikoista opettaja Lindhin kohdalla on myös se, että hänellä oli kunnallisia luottamustehtäviä yhtä aikaa sekä Lappeenrannan kaupungissa että Lappeen kunnassa. Hän toimi Lappeen kunnan tilintarkastajana 14 vuotta ja kunnan holhouslautakunnan jäsenenä vuosina 1894 – 1908. Lappeen Taikinamäen kansakoulun johtokunnan jäsen Lindh oli vuodet 1894 – 1905 sekä Haapajärven kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1900 – 1907. Vuonna 1883 Lindh ostanut maatilan Haapajärveltä. Tämä selittää, miksi hänet valittiin myös lukuisiin luottamustehtäviin Lappeen kunnassa. Huolimatta lukuisista opettajatoimista, jatko-opiskeluista, sanomalehtityöstä ja monista luottamustoimista, ehti Adam Lindh innostua vielä maanviljelystäkin. Kansanedustaja Elias Tukia muisteli häntä 1940-luvulla näin: ”Ukko Lindh oli niin täynnä maahenkeä, että sitä pihisi joka saumasta”. Hän oli Lappeen maamiesseuran perustajajäsen ja toimi seuran esimiehenä vuodet 1899 – 1923.

Kaiken tämän lisäksi Lindh oli mukana vapaapalokunnan toiminnassa ollen sen esimiehenäkin. Hän oli myös sanomalehtimies. Vuosina 1870 – 1882 Lindh kuului Viipurissa ilmestyneiden Suomenlehden ja Ilmarisen avustajiin. Lappeenrannan Uutisten toimittajana hän oli vuosina 1886 – 1888. Kansanvalitusseuran asiamiehenä Lindh toimi Viipurissa 1875 – 1882 ja Lappeenrannassa 1882 – 1888. Ehtipä hän olemaan Luhangan v.t. kirkkoherrana kesällä 1876 ja Heinävedellä samassa tehtävässä kesällä 1880 ja 1881.

Opettaja Lindh suoritti jatkuvasti työnsä ohella opintoja. Hän harjoitti jatko-opintoja Helsingin yliopistossa ainakin vuosina 1871, 1877 ja 1880 – 1881, 1888 ja hankki sekä laulunopettajan että voimistelunopettajan pätevyyden. Lisäksi hän suoritti vuonna 1891 tutkinnon venäjän kielessä. Vieraat kielet näyttävät kiinnostaneen häntä enemmänkin, sillä Lindh laati romanikielisen aapisen, kokosi sille sanaston ja käänsi kymmenen käskyä Martti Lutherin selityksillä varustettuna romanikielelle. Lisäksi hän laati romanikielelle kieliopin.

Opettaja Lindhin opiskeluhalua erittäin hyvin se, että vielä 77-vuotiaana hän suoritti tutkinnan hebrean kielesssä. Opettaja Lindhillä riitti kiinnostusta lisäksi paikallishistoriaan. Hän julkaisi viisi pientä paikallishistoriaan liittyvää teosta sekä neljä pientä yhdistyshistoriikkia. Adam Lindhin monivaiheinen elämä päättyi Lappeenrannassa 5. päivä toukokuuta 1924. Poliittiselta kannaltaan Lindh oli vanhasuomalainen.[1]

---

[1] LKA. Adam Lindhin kokoelma. Asiakirjajäämistöä; Lappeenranta 2.9.1916. 48 vuotta tuli eilen kuluneeksi; Etelä-Savo 17.3.1923. Opettaja Adam Lindh 80-vuotias; Etelä-Saimaa 8.5.1924. Adam Lindh. Muistosanoja; Kuusisto 2011, 81; Juvonen 2011, 34; Tikka 2011, 128; Talka 20056, 531.