Ratsuväen muistomerkki vanhan kirkonmäen valleille (Etelä-Saimaa 5.7.1962)

Suomen ratsuväen muistomerkki kuvattuna helmikuussa 2015

Kirjoitin 17.2.2015 postauksen Nikolainvalleilla, Lönnrothin koulua vastapäätä seisovasta Suomen ratsuväen muistomerkistä. Muistomerkin pystyttäminen oli täydessä vauhdissa kesällä 1962 ja hankkeesta uutisoitiin näyttävästi Etelä-Saimaassa. Tässä artikkeli heinäkuulta kyseiseltä vuodelta:

Ratsuväen muistomerkki vanhan kirkonmäen valleille

Wäinö Aaltosen monumentti Ylämaan plagiolaatista.

Ratsuväen muistomerkki, jonka veistää Wäinö Aaltonen, tullaan pystyttämään historialliselle kirkonmäen valleille. Monumentin materiaalina käytetään Ylämaan vihreätä plagiolaattia ja sen pohjakuva symbolisoi suomalais-ruotsalaisten joukkojen oikean siiven ratsuväen ryhmitystä Breitenfeldin taistelussa 7.9. vuonna 1631.

Muistomerkki, josta jalustoineen tulee yli kolme metriä korkea, muodostuu kiilamaisesta keskusmonumentista ja molemmille sivuille sijoitetuista kunniamuureista. Keskusmonumenttiin veistetään ratsureliefi etupuolelle ja takasivulle kaiverretaan kaikkien niiden suomalaisten ratsujoukkojen nimet, jotka esiintyvät historiassa vuodesta 1617 alkaen.

Ylämaan vihreä plagiolaatti muistuttaa graniittia ja muuttuu hiottaessa sammaleen vihreäksi. Ratsuväen muistomerkki on ensimmäinen veistos, joka valmistetaan tästä materiaalista.

Kirkonmäen vallit on paras mahdollinen paikka monumentille. Paikka sijaitsee lähellä varuskuntaa ja joka päivä kulkee sen ohi niin vanha kuin nuorikin rakuuna ja näkee muistomerkin, joka voimakkaalla symboliikallaan palvelee siinä koko maan puolustusajatusta. Sotaväen kannalta vanha ratsuväki muodostaa kunniakkaan lehden armeijan historiassa ja on tärkeää, että tälle historiaan siirretylle ryhmälle luodaan monumentti, joka symboliikallaan antaa kuvan kaikesta menneestä, joka liittyy suomalaiseen ratsuväkeen. Mutta tästä muistomerkistä ei tule ainoastaan ratsuväen muistomerkki, vaan koko suomalaisen armeijan, jonka johtotähtenä on kautta miespolvien ollut:  usko, vapaus, kunnia ja isänmaa. Muistomerkin luonnos on hyväksytty ja hanketta päästään toteuttamaan heti, kun tarvittavat varat on saatu kokoon. Innostus muistomerkin pystyttämisestä Lappeenrantaan on suuri, saahan kaupunki tervetulleen lisän verraten vähälukuisten taideteostensa joukkoon.

Taavetin linnoituksesta. Etelä-Saimaa 21.5.1962

 

Taavetin kunnostettua Linnoitusta

Etelä-Saimaassa oli 21.5.1962 mielenkiintoinen artikkeli oheisella otsikolla. Edellisessä blogimerkinnässäni kuvasin helmikuista käyntiäni Taavetin Linnoituksessa ja kertasin sen historiaa lyhyesti. Tässä vuonna 1962 kirjoitetussa artikkelissa, on paitsi kerrattu Linnoituksen historiaa, kuvattu sen silloista kuntoa, sekä visioitu Linnoituksen tulevaisuutta. Tuo osuus artikkelista kiinnosti minua varsinkin. Niinpä poimin artikkelin historiaosuudesta muutamia yksityiskohtia, mutta esittelen sen lisäksi silloisen tilanteen kuvauksen sekä tulevaisuudenhahmotelmat sellaisenaan. Ollos hyvä:
 

Taavetin linnoituksesta saisi matkailijoille kiintoisan pysähdyspaikan.

Kuinkahan moni suomalainen pystyy kartalta näyttämään, missä on sijainnut Davydov, kotoiselta nimeltään Marttilan kauppala? Kuinkahan moni, halki Taavetin asutustaajaman autollaan huristava tai junan ikkunasta vauraan näköistä kyläyhdyskuntaa katsellut matkaaja on tiennyt katselevansa kahden vuosisadan takaisen linnoitetun Davydovin eli Marttilan kauppalan näkymiä. Marttila, jonka venäläiset ristivät Davydoviksi ja joka ruotsalaisten suusssa kääntyi Davidstadiksi, on tämänpäivän suomalaisten Taavetti. Vähäinen tienviitta Taavetin yhteiskoulun kohdalla Lappeenrannan – Kouvolan maantien oikeassa laidassa osoittaa tien Taavetin linnoitukseen. Siinä on kappale maamme historiaa, johon jokaisen kauttakulkijan olisi hyvä käydä tutustumassa linnoituksen suulle asetetusta taulusta. 

Hattujen sodan ja pikkuvihan päättyessä Turun rauhaan vuonna, tuli Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajaksi Kyminjoki. Marttilasta oli tieyhteydet Haminaan, Kouvolaan ja Mikkeliin, joten Marttilaan keskeisen asemansa vuoksi sijoitettiin venäläinen varuskunta. Marttila määrättiin kauppalksi vuonna 1770. Varuskunnan komedanttina oli tällöin venäläinen  upseeri Davydov, josta kauppala sai nimensä. Venäläinen Davydov kääntyi ruotsinkielessä Davidstadiksi suomentuen myöhemmin Taavetiksi. Varuskunnan vahvuus vuonna 1788 oli 3588 miestä.... Varuskunnan venäläinen hautausmaa on ollut kaakkoisella suunnalla noin 1 kilometrin päässä linnoituksesta.

 

Linnoitus lehtikuvassa toukokuussa 1962. Vallit ja muut linnoitusrakenteet ovat puuston kattamia

Linnoitus tänään
Syvän kunnioituksen tuntein katselee valleille kiivennyt matkaaja parin vuosisadan takaisen linnoitustekniikan saavutusta, joka on parhaiten säilyneitä maalinnoituksia maassamme ruotsalais-venäläisten sotien ajoilta. Leikin tekoahan sen vahvojen kivivallien murtaminen olisi tämän päivän asehirmuille, mutta aikanaan sen valtaaminen ja 3500 miehen varuskunnan tuhoaminen olisi vaatinut valtavia uhrauksia.
Linnoitus nukkuu unohduksen unta, niin ainakin päältä katsoen näyttää. Yhteiskoululaiset paistattelevat päivää sen aurinkoisilla valleilla ja pojanviikarit leikkivät sen sokkeloissa omia leikkejään. Mutta linnoitus voi herätä uuteen elämään, ei enää alkuperäisessä tarkoituksessa, vaan arvokkaana matkailunähtävyytenä, jos toimeen tartutaan. Se vaatisi kuitenkin Luumäen kunnalta uhrauksia, jotka kuitenkin ajan kanssa tulisivat monin verroin korvatuiksi.
 

Linnoituksen keskustan aukio on mitä ihanteellisin juhlakenttä, jopa suuria maakunnallisiakin juhlia ajatellen. Tähän tarkoitukseen aukeata lienee käytettykin, päätellen sen toisessa päässä olevasta puhujapöntöstä. Mutta tämä ei yksin riitä. Koko linnoitusalue pitäisi raivata puhtaaksi risukoista, valleilla risteilevien polkujen varteen tulisi sijoittaa penkkejä ja vaikkapa linnoitusaukion itäpäähän rakentaa pieni kioski kahvi- ja virvoketarjoilua varten. Kun kaikki tämä olisi valmista, tulisi valtatien varteen  näkyvälle paikalle asettaa viitta, joka ohjaisi matkaajat linnoitukseen. Kuutostie on siksi vilkas turistiväylä kesäisin, että sen matkaajista huomattava osa pistäytyisi myös Taavetin linnoituksessa. Autojen pysäköintipaikaksi sopisi hyvin kesäajan toimettomana oleva koulun kenttä.
 

Näkymää Taavetin kunnostettuun Linnoitukseen

Kunnat kilpailevat keskenään matkailijavirran ohjaamiseksi alueelleen. Luumäen kunnalla on Taavetin linnoituksessa nähtävyys, jollaista tuskin millään muulla kunnalla on tarjottavana. Miksi ei Taavetin linnoitusta nostettasi muiden kunnan alueella olevien nähtävyyksien joukkoon?

Näkymää Taavetin kunnostettuun Linnoitukseen

Juhannusiloa Pappilanniemessä

Etelä-Saimaan suttuinen lehtikuva kertoo, että Pappilanniemen juhannusjuhlilla vuonna 1962 oli paikkalla "väkeä kuin pipoa".

Lappeenrannan Kaukaalla sijaitsee Saimaaseen pistävä niemi, joka on saanut nimekseen Pappilanniemi. Se sijaitsee Lappeen pappilan entisillä mailla, mikä selittää paikannimen. Niemi muodostaa luonnonsuojelualueen ja siellä kulkee helppokulkuinen kuntopolku / luontopolku, jonka pituus on 1,9 kilometriä. Tein niemestä jo syksyllä 2014 yhden blogimerkinnän. Pappilanniemessä on ollut aikoinaan myös uimalaitos ja tanssilava. Vielä 1960-luvun alkuvuosina siellä pidettiin maakunnalliset juhannusjuhlat, joissa kohokohtana oli "Molli-Jorin" laulama ""Heili Karjalasta". Vuoden 1962 Etelä-Saimaan (25.6.1962) artikkelia (alla) lukiessa  tulee kieltämättä haikea olo. Jotakin kaipaan takaisin tuosta lapsuuteni viattoman suloisesta ja supisuomalaisesta mielenmaisemasta.

----

Juhannusiloa Pappilanniemessä

Jo neljäntenä juhannuksena vietettiin Etelä-Karjalan juhannusjuhlaa Lauritsalan Pappilanniemessä. Klo 19 alkoi lasten juhannusjuhla lämpimän, joskaan ei kovin aurinkoisen sään juhlistaessa tunnelmaa pienten juhannuksen viettäjien mielissä. Taikuri Arvi käänsi lasten silmät ylösalaisin hauskoilla silmänkääntötempuillaan kanineen kaikkineen. Musiikkitietokilpailussa mietittiin vaikeita kysymyksiä ja lusikkajuoksun osanottajat naurattivat hassuilla yrityksillään.

Klo 20 alkoi varsinainen juhla lipunnostoineen. Juhlaa oli kerääntynyt seuraamaan paitsi rannalla oleva yleisö, myös juhannusyön purjehtijat veneineen ja purjeineen. Liputettuja laivoja kulki ohi ja olivat omiaan juhlistamaan hämärtyvää aattoiltaa. Kaikkien aikuisten pääsylipun lunastaneiden kesken arvottiin Itä-Suomen Radio- ja koneliikkeen lahjottama televisiovastaanotin, jonka luovutti onnelliselle voittajalla, herra Einari Hirvelle, johtaja Väinö Markkanen. Pilvien ripottaessa jo hiukan vettä saapui kaikkien tuntema georg Malmsten iesiintymislavalle ja tasan 25 vuotta vanha "Heili Karjalasta” sai kunnian kaikua karjalaisella rantakalliolla. Kauniin juhannuskokokon räiskyessä laulettiin karjalaisten laulu. Kokon viimeisten hiilien hehkuessa siirtyi nuoriso tanssimaan juhannusyön tapaan aamuun asti.