Arkistojen kertomaa: Karl Abiel Heikelin kirje piispa O. I. Collianderille 24.9.1898
Kansallisarkistossa olevasta Savonlinnan hiippakunnan piispan Otto Immanuel
Collianderin arkistosta löytyi oheinen kirje, jonka hänelle lähetti silloinen
Jyväskylän maaseurakunnan kirkkoherra Karl Abiel Heikel. Kirje liittyy
taisteluun Haukiputaan kirkkoherran valinnasta. Siitä oli kehkeytynyt laajasti
huomiota herättänyt yhteenotto, jolla pyrittiin saamaan ennakkotapaus
lestadiolaisten pappien ja sitä myötä koko herätysliikkeen sulkemiseksi kirkon
yhteydestä.
Pudasjärven lestadiolainen kirkkoherra Viktor Alfred Wirkkula haki vuonna 1895
avoimeksi tullutta Haukiputaan kirkkoherran virkaa. Hän sai äänestyksessä
selvästi enemmän ääniä kuin vastaehdokas, heränneisiin lukeutunut L. A.
Malmberg. Malmbergin kannattajat valittivat vaalista ja tuomiokapituli mitätöi
vaalin. Kuitenkin myös uusi vaali oli Wirkkulalle voitollinen.
Wirkkulan vastustajat eivät lannistuneet. Uuden valituksen perusteeksi
vedettiin Wirkkulan lestadiolainen hengellisyys. Sitä väitettiin kirkon
tunnustuksen vastaiseksi ja johtaneen monissa seurakunnissa epäjärjestykseen. Tuomiokapituli
päätti tutkia Wirkkulan uskonkäsityksen. Järjestettiin laaja, peräti 63
todistajan kuulustelu kaksilla Pudasjärven käräjillä vuosina 1898–1899 ja Oulun
raastuvassa 1898. Todistukset olivat sekä myönteisiä että Wirkkulaa arvostelevia.
Hänen todistettiin olevan lestadiolainen ja saarnaavan synnit anteeksi
”Jeesuksen nimessä ja veressä”, mutta se jäi todistamatta, miten opetus
poikkesi kirkon opista.
Tuomiokapitulin päätös oli, että Wirkkulan lestadiolaisuus oli näytetty
toteen. Koska lestadiolaisuus oli lahko, ei siihen kuuluvaa ei voi nimittää Haukiputaan
kirkkoherraksi. Virkaan nimitettiin pastori Malmberg. Wirkkula kannattajineen
valitti päätöksestä senaattiin. Se totesi jääneen näyttämättä toteen, miten
Wirkkulan opetus poikkeaisi Raamatusta ja kirkon tunnustuksesta. Senaatti
kumosikin tuomiokapitulin päätöksen ja nimitti Wirkkulan Haukiputaan
kirkkoherran virkaan 1.4.1901 alkaen. Tässä välissä myös hiippakunnan piispa
oli vaihtunut ja tuomiokapitulin asenne lestadiolaisuuteen lientynyt.
Alla olevassa kirjeessä Karl Abiele Heikel puolustaa voimakkaasti ystäväänsä
Wirkkulaa. Taistelu Wirkkulan kohtalosta tapahtui samaan aikaan, kun
lestadiolaisuus oli syvässä kriisissä ja hajosi lopulta kolmeen ryhmään.
Hajaannuksessa Heikel ja Wirkkula valitsivat eri ryhmittymät, Heikel
uusheräyksen ja Wirkkula vanhoillislestadiolaisuuden. Heikelin lausunnon
perusteella molemmat kuitenkin jakoivat avaran seurakuntakäsityksen ja
torjuivat eksklusiivisuuden.
Kannattaa lukea myös kirjeessä oleva linkki Louhi-lehden kuvaukseen Wirkkulan asian käsittelystä oikeudessa.
---------
Jyväskylä, Jokelan pappila.
Syyskuun 24 pv 1898.
Korkean arvoisa Herra piispa O. I. Colliander
Korkeasti kunnioitettu rakas veli!
Pyydän anteeksi, että vaivaan veljeä lukemaan nämä rivit uskaltaen k. k. veljen
minua kohtaan aina tavatessamme osoitettuun ystävällisyyteen, tahtoisin saada lausua
mielipiteeni kirkkoherra kirkkoherra Alf. Wirkkulaa kohtaan nostetusta oikeuden
käynnistä.
Olen
tuntenut Alfred Wirkkulan jo parisenkymmentä vuotta ja tiedän varmaan, että
Wirkkula ei ole ainoastaan aina tunnustanut Jumalan työn, vaan että myöskin
autuaallisessa sielun tilassa olevia Jumalan lapsia on mistään lahvollisista
rajoituksista huolimatta, missä ikänä Jumalan sanaa puhtaasti saarnataan. Hän
ei ole koskaan sitonut ihmisten autuaaksi tulemista itseensä tai muihin
ihmisiin, vaan on koettanut johdattaa Kristuksen luo. Ja kun on Wirkkula
totuutta rakastava kristitty, niin on mahdotonta ajatella, että hän vastoin
vakuutustansa olisi saarnannut semmoista väärää lahkolaista oppia, kuin Maria
Holtinkoski ja Greta Korvela (Louhi n:o 101 ja U.S. n:o 205) ovat todistaneet
hänen saarnanneen. Josko nämä todistukset johtunevat väärästä käsityksestä,
tahi – jota olisi vaikea uskoa – tahallisesta väärin todistamisesta muiden
yllytyksestä, sitä en tiedä. Mutta sen tiedän, että tätä ennen, kun Wirkkula oli
valittu Pudasjärven kirkkoherraksi, ja kun vaalista syntyi rettelöitä, niin
silloin todistettiin iloisesti väärin (Brita Parkkonen) Wirkkulasta ja minusta,
kun silloin olin ollut vaalinotaarina. Samoin voipi nytkin olla, että lopulta
turvataan vääriin todistuksiin. Omantuntoni pakoittamana tahdon tästä k. k.
veljelle mainita, ettei Wirkkulaa mahdollisesti tuomittaisi noiden sangen
epäluotettavain todistusten nojalla, joista olen maininnut.
Toivon,
ettei veli pahastu tästä hyvää tarkoittavasta kirjoituksestani. Varma vakuuteni
on, että kysymyksessä oleva oikeudenkäynti ei ole rakkaalle kansankirkollemme
siunaukseksi, eikä Jumalan valtakunnan edistämistä.
Pyydän
sanomaan veli Johannes Schwartzbergille sydämelliset terveiseni. En ollut
tilaisuudessa puhua hänen kanssaan Wirkkulan asiasta Jyväskylän pappiskokouksen
aikana.
Toivon
Jumalan runsasta siunausta nyt päättyvän kirkolliskokouksen tärkeille toimille.
Veljen nöyrä palvelija ja ystävä K. A. Heikel
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti