Pätärin talomuseo Ylämaalla

Pätärin talomuseo Ulämaan Ylijärven kylässä

Kesäkuun 10. päivä pysähdyin Ylämaalle ja Miehikkälään tekemälläni retkellä toviksi Pätärin talomuseolla. Edellisessä risteyksessä opastekyltti oli kuuluttanut kutsua museolle, mutta nyt se näytti kieriskelevän hyljätyn morsiamen/sulhasen itsesäälissä ylhäisessä yksinäisyydessään. Talomuseo sijaitsee Ylämaan Ylijärvellä, osoitteessa Mätöntie 36. Tämän Kankaisen museotilan rakennukset ovat 1870 – 1880-luvulta. Talon ensimmäiset asukkaat ovat muistitiedon mukaan olleet Antti Mikonpoika Pätäri (1861 – 1936) ja hänen vuonna 1867 syntynyt vaimonsa Valpuri Mikontytär Seppä. Talon tupa on siirretty paikalle Säkkijärveltä ja kamarit rakennettu paikan päällä.  Antti Pätärin elinaikana tila oli kylän vauraimpia. Anttille ja Valpurille syntyi viisi lasta, Eerik (1889), Iivar (1892), Hilja (1895), Matti (1900) ja Toivo (1905). Perheen pojista ei yksikään avioitunut. Hilja-tyttärellä oli avioliitosta kaksi lasta, joista tytär kuoli lapsena ja poika jatkosodan viimeisenä päivänä. Tila siirtyi jo Antin ja Valpurin eläessä Matti Pätärin omistukseen. Hän hoiti kaikki tilan työt hevosvetoisesti. Kun hän kuoli vuonna 1976, tila joutui ensin valtiolle. Ylämaan kunta anoi tilaa museokäyttöön irtaimistoineen, jota taloon oli kertynyt runsaan sadan vuoden aikana.

Pätärin rakennukset Mätöntieltä kuvattuna

Pätärin talon ympäristö on paikoin pahasti pusikoitunut

Pätärin talo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1978. Tilan päärakennukseen sijoitettiin talomuseo. Sen kaikki museoesineet ovat Pätärin taloon kuuluvaa esineistöä, vain lääkekaappi ja esittelyvitriinit on tuotu muualta. Maalaistalon jokapäiväisessä elämässä käytetyt esineet ja työkalut ovat 1800-luvulta lähtien nähtävissä yhtenäisenä kokoelmana nähtävissä. Talomuseo avattiin vuonna 1980.

Museon pihapiirissä on viisi aittaa. Näistä suutarinaitassa on nähtävissä suutarin työvälineitä, kuten vanhoja lestejä. Vilja-aitta on peräisin 1600-luvulta. Näiden lisäksi pihapiirissä on maito-, liha- ja vaateaitat. Pihapiirissä on lisäksi sauna, riihi, puukatos eli liiteri sekä 1950-luvun navetta. Navettaan kunnostettiin 1980-luvun alussa tilat kotiseutumuseolle ja se avattiin vuonna 1983.

Kun Ylämaalla kuvattiin helmikuussa 2011 kahden viikon ajan Hiljaisuus-elokuvaan sotatalvesta 1944 kertovia tapahtumia, kuvauspaikka on Pätärin talomuseo ja sen pihapiiri. Sinne lavastettiin kaatuneiden kokoamispaikka. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Metsäpirtin pitäjässä sijainneelle kaatuneiden kokoamispaikalle. Myös Pätärin tilan riihi oli ollut kaatuneiden sotilaiden ruumiiden kokoamispaikkana jatkosodan aikana. Tehtävässä Elokuvaa kuvattiin Pätärin talomuseolla myös vuoden 2011 kevätkesällä. Kuvaukset jatkuvat Pätärin talomuseolla loppukuusta Kuvauksissa käytettiin myös paikallisia avustajia. Elokuvan arvostelu löytyy täältä.

Näkymä pihapiiriin

Vuoden 2013 lopulla Lappeenrannan kaupunki pyrki eroon kaikista paikallismuseoistaan. Yhtenä joukossa oli Pätärin talomuseo. Kesäkuussa seuraavana vuonna salama iski Pätärin talomuseoon.  Pihakoivuun iskenyt salama kynti pihaan metrin levyisen railon ja iski sitten museorakennukseen. Museorakennuksen välikatto putosi, ikkunat menivät rikki ja sähköpääkeskus tuhoutui täysin.  Salaman paineaalto oli siirtänyt taloa pituussuunnassa.

Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävää omaisuutta vaurioitui. Ylämaalla heräsi huoli museon tulevaisuudesta, sillä korjauksesta olisi edessä iso lasku, ja jo valmiiksi talousvaikeuksissa olevalle museon tulevaisuus oli epävarma jo ennen tuhoja. Se oli onnettomuushetkellä Lappeenrannan kaupungin omistuksessa, joka oli siirtämässä talousvaikeuksiensa sitä Ylämaan kotiseutuyhdistyksen hoitoon.

Näkymä pihapiiristä

Talomuseon katto uusittiin pian salamavahinkojen syntymisen jälkeen eli heinäkuun alussa. Ennen kattotyötä paikoiltaan siirtynyt talo jouduttiin palauttamaan kaivinkoneen avulla alkuperäisille sijoilleen. Lappeenrannan kaupunki oli hankkinut katontekotarpeet jo edellisenä vuonna. Museon luvalla pärekatto vaihdettiin peltikatoksi. Kyläyhdistyksen järjestämissä kattotalkoissa oli mukana 4—7 miestä. Myös talomuseon navetan puinen yläosa oli salaman voimasta siirtynyt paikoiltaan ja oli jopa vaarassa romahtaa. Myös museoesineistöä oli tuhoutunut. Talomuseossa oli ollut yli 2600 luetteloitua museoesinettä. Kyläyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Mäkisen mukaan ”Ei näillä esineillä missään muualla ole arvoa kuin tässä talossa. Kyse on kulttuurihistoriallisesta menetyksestä”.

Vuoden 2016 kesäkuun lopussa Etelä-Saimaa kertoi, että Pätärin talomuseon kohtalo oli edelleen auki. Ylämaan kotiseutuyhdistys olisi ollut halukas sen ostamaan. Museo oli suljettuna jo toista kesää peräkkäin. Ylämaan Kotiseutuyhdistys oli tehnyt siitä tarjouksen, mutta sen tarjous ja kaupungin pyyntö eivät kohdanneet. Kesällä 2017 museon kohtalo oli ilmeisesti edelleen avoin.

Rautjärven pitäjäntupa

Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905

Rautjärvi – Simpele -kierroksen ehdottomiin pysähtymiskohteisiin kuului vierailu Rautjärven kirkolla, jonka pihapiirissä seisoo komea pitäjäntupa. Pitäjäntuvat toimivat aikoinaan tiloina pitäjänkokouksille ja muille yleisille tilaisuuksille. Se tarjosi myös maja- ja lämmittelypaikan kaukaa pitäjänperukoilta tulleille kirkkovieraille. Ensimmäinen pitäjäntupa rakennettiin perimätiedon mukaan Rautjärven rantaan jo 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Rautjärven pitäjäntuvalle tehtiin perusteellinen korjaus vuosina 2005 - 2008

Nykyinen Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905. Pitäjänkokouksia tuvassa pidettiin vuosina 1905 – 1922. Sen jälkeen kokouspaikka siirtyi Miettilään. Pitäjäntuvassa on sen jälkeen toiminut kunnankirjasto, ennen ja jälkeen sotavuosien miesten käsityökoulu ja naisten kiertävä kotiteollisuuskoulu. Jatkosodan aikana pitäjäntuvassa oli armeijan lääkintähuoltoyksikkö. Rakennuksessa annettiin vuosina 1945 – 1946 myös kouluopetusta. Pitäjäntuvalle perustettiin vuonna 1978 kotiseutumuseo, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1996 saakka. Puuhaajina olivat sekä Rautjärven kunta että kotiseutuyhdistys. Rakennuksen huonon kunnon takia kotiseutumuseo siirrettiin Miettilään terveystalolle.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Rakennus kunnostettiin vaiheittain vuosina 2005 – 2008. Kunnostuksesta kantoi vastuun Rautjärven kotiseutuyhdistys ja rahoitusta saatiin sekä julkiselta että yksityisiltä tahoilta. Korjauksessa kengitettiin hirsiä, uusittiin katto ja lattia, vaihdettiin ikkunapuitteita ym. Ulkopuolelle tehtiin salaojitus, perinneaita, vinttikaivo ja ulkohuussi.

Punamullalla maalattu pitäjäntupa seisoo komeana luonnonkiviperustallaan. Kookas hirsirakennus on varustettu pienellä kuistilla. Katto on nykyisin pellistä ja rakennuksen yläosan seinät on pystyrimoitettu.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Pitäjäntuvassa järjestetään nykyisin vaihtuvia taidenäyttelyitä, näytelmiä ja musiikkitapahtumia. Siellä on myös pienehkö kokoelma kotiseutukirjallisuutta.

Ruokolahden kotiseutumuseo

Ruokolahden kotiseutumuseo toimii entisessä lainajyvästörakennuksessa

Ruokolahden kierrokseen jatkoa:
Ruokolahden Kirkonmäen ehdottomiin nähtävyyksiin kuuluu kellotapulin ohella. Kotiseutumuseo on perustettu vuonna 1955 lainajyvästörakennukseen. Rakennus pystytettiin vuonna 1861. Rakennuksen urakoijana oli urakkamies Antti Enlund ja se valmistui kesäkuun 25. päivänä 1861. Rakennuksen tarkastuskatselmukseen valittiin vallesmanni Ristelius, maanviljelijä Lojander, herastuomari Nenonen, kirkomiehet Pohjalainen ja Hupli sekä talonpoika Tuomas Hietanen. Vaikka tarkastuksessa huomattiin useita puutteita, muunmuassa katto oli tehty huonosti, rakennus hyväksyttiin. Hyvin on tämä lainajyvästö taistellut ajan hammasta vastaan.

Komea on tämäkin rakennus Ruokolahden kirkonmäellä

Pitäjänmakasiini oli tehtävässään aina vuoteen 1936 saakka. Tämän jälkeen sinne alettiin kerätä maamiesseuran aloitteesta museotarkoituksiin vanhaa esineistöä. Vuonna 1947 aikoi manttaalikunta myydä rakennuksen kuitenkin liike - ja asuintaloksi. Tässä vaiheessa asiaan puuttui tilanomistaja ja kotiseutumies Eino Pätilä. Hän kirjoitti  manttaalikunnan puheenjohtajalle Aapo Kokkoselle ja esitti rakennuksen säilyttämistä kotiseutumuseoksi. Myyntihanke tyssäsi. Heinäkuussa 1947 perustettu Ruokolahti-seura ajoi vahvasti kotiseutumuseon perustamista. Ratkaisu asiaan saatiin vuonna 1954, kun manttaalikunta möi rakennuksen kunnalle, joka puolestaan luovutti sen Ruokolahti-seuralle museokäyttöön. Syyskuussa vuonna 1955 pääsivät sadat vierailija enimmästä kertaa tutustumaan museoon kotiseutujuhlien yhteydessä.

Museossa on esillä yhteensä noin 2000 esinettä kolmessa eri kerroksessa. Alimmassa kerroksessa on kirkkomuseo-osasto, jojka sisältää aikasemmista kirjoista talteen otettua esineistöä. Lisäksi ensimmäisessä kerroksessa on  Edelfelt-huone, joka sisältää Albert Edelfeltiin ja hänen kuluisaan tauluunsa liittyvää materiaalia. Lisäksi kerroksessa on vielä rahahuone, jossa on näytteillä Ruokolahden alueella käytössä olleita ja löydettyjä rahoja.  Toisessa kerroksessa on talousesineistöä sekä sotatapahtumista kertova vapauden huone. Kolmannessa kerroksessa on näytteillä luontaistalouden aikakauden esineistöä.

Museon vanhin esine on noin 5000 vuotta vanha piikivinen keihäänkärki. Se on löydetty Vanha-Vento-nimiseltä tilalta Kuopiolan kylästä vuonna 1935. Ruokolahden esinemuseo on eräs maamme parhaimmista makasiinimuseoista.

 
Kotiseutumuseon ensimmäisessä  kerroksessa on kirkkomuseo-osa, jossa on nykyisen kirkon edeltäjistä talteen otettua esineistöä ja sisustusta, mm. saarnastuoli, alttaritauluja ja - veistoksia ja urut. Ohessa kuvia museon tästä osasta.