Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Yhdeksän mustaa joutsenta

Anni Swanin poika Antero Manninen toimitti vuonna 1993 kirjan "Yhdeksän mustaa joutsenta Swanin sisaruksista heidän kirjeenvaihtonsa pohjalta.

Lappeenrannan keskeisiä vaikuttajia sekä kouluasioissa että yhteiskunnallisissa ja kulttuuriin liittyvissä riennoissa oli lehtori Carl Gustaf Swan (1839 -1916). Hän avioitui vaasalaisen opettajan tyttären Emilia Charlotta Malinin (1836 – 1917) kanssa. Avioliitosta syntyi yhdeksän monipuolisesti lahjakasta tytärtä. Tytöt olivat nuoruudessaan tummahiuksisia ja heidät nimettiin jo varhain "yhdeksäksi mustaksi joutseneksi". Sisarusten tekemä elämäntyö suomalaisen kulttuuri-, sivistys- ja kouluelämän hyväksi on ollut uskomattoman laaja ja monipuolinen. Se alkoi 1880-luvun puolivälissä, kun he avustivat isäänsä paikallisen sanomalehden Lappeenrannan Uutisten toimittamisessa, jatkui vieraskielisen kirjallisuuden kääntämisenä, lehtien toimittamisena sekä satu- ja lastenkirjojen kirjoittamisena.

Sisarukset toimivat kahta lukuun ottamatta aikuisiällään opettajina. Tyttäristä vanhin, Helmi Siveä (1863 - 1938) oli kotiopettajana Kuhmoniemellä sekä opettajana Utajärvellä ja Savonlinnassa. Hän sai opettajan pätevyyden Kajaanin seminaarista ja toimi sittemmin opettajana Helsingissä. Aino Ilotar (1865 – 1959) oli kotiopettajana Lapualla, yksityisen kansakoulun opettajana Nurmeksessa ja lopulta Helsingin kansakouluissa veistonopettajana vuodesta 1909 lähtien. Perheen tyttäristä kolmas, Saimi Pia (1867 – 1944) valitsi näyttelijän ja suomentajan uran. Elli Ainamo (1868 – 1954) aloitti opettajan uransa Mikkelissä ja jatkui Nurmeksessa, Lappeenrannassa ja Kymissä. Hän oli Kuopion yhteiskoulun opettajana vuosina 1897 – 1913 ja sen jälkeen Kallion yhtyeiskoulun opettajana ja johtajana. Tyttäristä viides, Toini Vellamo (1870 – 1950) oli kotiopettajana, kielenkääntäjänä, pankki ja kirjastovirkailijana. Vuodesta 1905 alkaen hän toimi Helsingin uuden yhteiskoulun ja suomalaisen tyttökoulun opettajana. Swanin tyttäristä kuudes, Lyyli Armias (1872 – 1974) oli yksityisopettajana ja kirjapainon palveluksessa. Tämän jälkeen hän toimi ensin yksityishoitajana, sen jälkeen mielisairaanhoitajana ja vuodesta 1925 alkaen ylihoitajana Lapinlahden sairaalassa. Hän oli alansa uranuurtajia maassamme. Swanin perheen lapsista tunnetuin, satukuningattareksikin nimetty Anni Emilia (1875 – 1958) opiskeli valmistuttuaan ylioppilaaksi 1895 yliopiston historiallis-kielitieteellisessä osastossa, toimi pankkivirkailijanakin, kunnes valmistui Jyväskylän seminaarissa kansakoulun opettajaksi vuonna 1900. Hän toimi opettaja Helsingin kansakouluissa vuoteen 1915 saakka. Tyttäristä toiseksi nuorin, Ilma (1876 – 1969) suoritti proviisorin tutkinnon ja hoiti Helsingin Diakonissalaitoksen apteekkia. Vuodesta 1910 hän piti rohdoskauppaa. Perheen nuorin lapsi Kaino Ihanelma (1878 – 1970) toimi jäätyään vuonna 1922 leskeksi Helsingin suomalaisen yhteiskoulun piirustuksen opettajana.[1]

Kouluvuodet Lappeenrannassa

Toini Swan valittiin Lappeenrannan kansakouluun opettaja Anni Nevalaisen
sijaiseksi lokakuussa 1891. Lappeenrannan Uutiset 8.10.1891

Swanin perheen lapsista asui Lappeenrannan muuton aikana kotona enää kolme nuorinta. Anni, Ilma ja Nelma (Kaino Ihanelma) kävivät lukuvuonna Lappeenrannan kansakoulua, joka toimi vanhassa, tehtäväänsä sopimattomassa rakennuksessa Kuninkaankadulla. Anni rakasti naisopettajaansa, neiti Meurosta, mutta pelkäsi kiivasluontoista miesopettajaa. Tämä saattoi jo oppitunnin alussa uhata, että ellei murtolukuja osata, seurauksena on tukkapöllyä. Opettaja myös käytti armotta tätä ”kasvatusmetodiaan”. Anni pärjäsi erittäin hyvin koulussa ja sai keväällä 1888 hyvän päästötodistuksen ”Lappeenrannan ylhäisemmästä kansakoulusta”. Todistuksessa oli seitsemän kymppiä ja kolme yhdeksikköä. Lu’unlasku, mittausoppi, laulanto ja woimistelu olivat 8 ja kuvaanto 7. Sen sijaan Nelmalle koulu ei samalla tavalla maistunut ja keväällä 1886 hänen todistuksessaan oli melkein pelkkiä kakkosia ja hänet jätettiin luokalleen. Nelma oli ”koulunkävijänä pitkään lapsellinen” ja erityisesti laskento oli hänelle vaikeaa. Vähitellen kasvanut ahkeruus tuotti kuitenkin tulosta ja Ihanelma Swanin nimi oli Lappeenrannan nelivuotisen Reaali- ja Porvarikoulun ensimmäisten päästötodistuksen saajien joukossa.[2]

Opetustyössä Lappeenrannan seudulla

Elli Swanin ilmoitus valmistavan koulun aloittamisesta syksyllä 1892.
Lappeenrannan Uutiset 24.8.1892.

Swanin sisaruksista toimi Lappeenrannan seudulla opettajana useita vuosia Elli Swan. Hän piti ns. valmistavaa koulua Lappeenrannassa ainakin vuosina 1891 – 1894. Ennen yksityiskoulun aloittamista hän oli opettanut Mikkelin tyttökoulussa ja pitänyt Aino-sisarensa kanssa pienten lasten koulua Nurmeksessa.  Elli Swan valittiin syksyllä 1892 Reaali- ja Porvarikoulun naisopettajaksi. Edellisenä lukuvuonna hän oli pitkään isänsä sijaisena Lappeenrannan alkeiskoulun opettajana. Elli Swan luopui porvarikoulun paikastaan riitaisuuksien takia (hänen isäänsä ei valittu koulun lehtorin virkaan koevuoden jälkeen vastoin aikaisempia lupauksia) kesällä 1893 ja siirtyi parantamaan saksan kielen taitoaan ensin kesäkurssille Viroon ja sitten Saksaan. Toini Swan toimi kotiopettajana 1890-luvun alussa Lauritsalassa ja hänen Lyyli-siskonsa Joutsenossa. Toini valittiin Lappeenrannan kansakoulun opettajan sijaiseksi syksyllä 1891 ja apuopettajaksi seuraavana syksynä. Tästä tehtävästä hän erosi syksyllä 1894. Lisäksi Toini Swan ilmoitti isänsä julkaisemassa lehdessä syksyllä 1889 antavansa opetusta mm. saksan ja ranskan kielissä. Samalta vuodelta löytyy myös tieto, että Aino Swan oli saanut opetustyötä kansakoulusta. Sisaruksista Lyyli Swan jatkoi sisarensa Elli Swanin aikaisemmin pitämää valmistavaa koulua syksyllä 1894. Lisäksi hän toimi sijaisopettajan Lemin yksityisessä kansakoulussa vuonna 1895.[3]

---

[1] Manninen 1994, 12 – 13.

[2] Arjava 2007, 110 – 111; 145; Kivilaakso 2009, 28.

[3] Lappeenrannan Uutiset 10.9.1889; 5.9.1891; 8.10.1891; 20.8.1892; 3.9.1892; 19.8.1893; 22.8.1894; 8.9.1894; 28.12.1895; Wiipurin Sanomat 18.10.1891; Arjava 2007, 127, 130, 144, 159.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lehtori ja sanomalehtimies Carl Gustaf Swan

Lehtori, sanomalehtimies Carl Gustav Swan Kuva: LKA Lappeenrannan keskeisiä vaikuttajia sekä kouluasioissa että yhteiskunnallisissa ja kulttuuriin liittyvissä riennoissa oli lehtori Carl Gustaf Swan. Hän syntyi Maalahdella 1839 Purmon kappalaisen Edvard Swanin ja hänen vaimonsa Charlotta Wegeliuksen perheeseen. Isänsä kuoltua vuonna 1849 hän oli kaksi vuotta kumminsa, tunnetun herännäisjohtajan ja Lapuan pitäjänapulaisen Nils Gustav Malmbergin (1807 – 1858) holhokkina Lapualla. Vuonna 1857 Swan pääsi ylioppilaaksi Vaasan yläalkeiskoulusta ja valmistui filosofian kandidaatiksi Helsingin yliopistosta 1863. Samana vuonna hänet vihittiin vaasalaisen opettajan tyttären Emilia Charlotta Malinin (1836 – 1917) kanssa. Carl Gustaf Swan toimi alkeiskoulun opettajana ja johtajana ensin Kaskisissa, sitten Helsingissä ja tämän jälkeen Hämeenlinnan normaalikoulun uskonnon yliopettajana. Lisäksi hän kokosi useita sanakirjoja, kielioppeja ja oppikirjoja ja suomensi joitakin kirjoja. Hän oli mukana myös Kirjallisen Kuukauslehden toimituksessa. Swanin perhe muutti Lappeenrantaan vuonna 1884, jolloin Carl Gustaf valittiin paikallisen yksityisen yhteislyseon uskonnon, latinan, ruotsin ja suomen kielen sekä historian ja maantiedon opettajaksi. Pari vuotta myöhemmin hänen nimitettiin Lappeenrannan alkeiskoulun uskonnon, suomen ja ruotsin kielen kollegaksi. Tässä tehtävässä hän oli aina vuonna 1892 tapahtuneeseen koulun lakkauttamiseen saakka. Kun kaupunkiin suunniteltiin reaali- ja porvarikoulua, kuului lehtori Swan sen käynnistämistä valmistelleeseen valiokuntaan. Hänet valittiin lisäksi syyskuussa 1892 aloittaneen koulun lehtoriksi (kollega). Swan oli kuitenkin riitautunut koulun rehtorin K.R. Weijolan kanssa. Kun keväällä 1893 julistettiin koulussa kolme lehtorin virkaa auki, puolsi johtokunta aluksi molempien lehtorin virkaa hoitaneiden opettajien, Weijolan ja Swanin valintaa. Johtokunta pyörsi kuitenkin puoltopäätöksensä Swanin osalta rehtori Weijolan ja pankinjohtaja Juho Pelkosen painostuksen seurauksensa. Näin pitkäaikaisen ja pätevän opettajan syrjäytti nuori, mutta tuolloin vielä virkaan epäpätevä kilpailija. Carl Gustaf Swan joutui tämän jälkeen tyytymään alkeiskoulun virasta saamaansa lakkautuspalkkaan. Toimittaja Swan antoi, inhimillistä kyllä, toimittamassaan lehdessä runsaasti palstatilaa tälle riidalle.[1] Lappeenrannan muuttoa seuraavana vuonna Swan perusti ensimmäisen paikallisen sanomalehden, Lappeenrannan uutiset. Se aloitti säännöllisen ilmestymisensä 11.8.1885. Jo tätä ennen oli muutamia näytenumeroita jaettu kaupungissa ja sen lähiympäristössä. Kaksisivuisen lehden pääartikkeli käsitteli keisarillisen perheen vierailua Lappeenrannassa 4. – 7.8.1885. Lappeenrannan Uutiset ilmestyi aluksi kaksi kertaa viikossa ja se painettiin Viipurissa vuoden 1887 syyskuuhun asti. Tilaajia oli lehdellä ensimmäisenä vuonna 85, seuraavana jo 125. Lehden päätarkoituksesta hän kirjoitti seuraavasti: Päätarkoitus lehdellä on Suomen kansan kansallisen ja siihen perustuvan valtiollisen itsenäisyyden kehittäminen ja valmistaminen. Suomen kansallisuuden puolustajat eivät toimituksen mielestä saa tyytyä ennen kuin kansallisuuden pääelin, sen kieli, laillisesti yleisen käytännön mukaan ja käytöksessäkin on päässyt siihen asemaan, jota valtiollisessa suhteessa kansan arvontunto ja yhteiskunnallisessa suhteessa se esteetön kehitys vaativat. [2]   Lehti oli alkuvuosina melkein yksinomaan päätoimittajansa käsialaa. Vaikka lehtori Swanilla oli 28 tuntia viikossa opetusta koulussa, hänellä riitti aikaa ja tarmoa myös lehden toimittamiseen. Lehtimiesuransa alussa Swan keskittyi lähinnä kotikaupunkinsa asioiden selvittämiseen. Hän halusi herättää yhteiskunnallista keskustelua ja toi usein esille närkästyksensä kunnallisessa toiminnassa harjoitetusta salaperäisyydestä. Tuota salaperäisyyden verkkoa hän raotti seuraamalla tarkkaan valtuuston keskusteluja ja kirjoittamalla virkamiesten toimista. Hän tarjoutui ilmoittamaan valtuuston kokouksista lehdessään ilmaiseksi. Tähän tarjoukseen ei valtuusto kuitenkaan tarttunut. Swan teki myös käytännöllisiä aloitteita, mm. kansakouluntarkastajan viran perustamisesta ja jalkakäytävien rakentamisesta kaduille. Swan osasi teräväkynäisenä laatia kirjoituksensa vetoaviksi ja vastustajiensa mielestä myös kiihottaviksi. Valtaa kaupungissa käytti vuosisadan vaihteeseen saakka ryhmittymä, jolle Swan antoi nimen intelligenssiaristokratia. Siihen kuului virkamiesten lisäksi vanhojen suomalaisten ja venäläisten kauppiassukujen edustajia. Virka-, raha- ja arvovalta sekä ruotsinkielisyys muodostivat yhteisen rintaman, jonka tavoitteena oli muutosten välttäminen. Näkyvimpiä heistä oli toinen opettaja, pankinjohtajaksi siirtynyt valtiopäivämies Juho Pelkonen. Vuodesta 1887 Swanin tueksi lehden toimittamiseen tulivat maisteri Magnus Cederhwarf ja vankilassa opettajana toiminut Adam Lindh.[3]   Swan oli Lappeenrannassa asuessaan mukana lukemattomissa yhteiskunnallisissa pyrkimyksissä. Hän oli siis ruotsinkielisestä taustastaan huolimatta innokas suomalaisuuden ja suomen kielen puolestapuhuja. Suomalaisuusaatteen hän oli omaksunut opiskeluaikanaan ja laski itsensä Johan Vilhelm Snellmanin oppilaaksi. Carl Gustaf Swan oli läheisissä tekemisissä kirjailija Aleksis Kiven ja teatterinjohtaja, kirjailija Kaarlo Bergbomin (1843 – 1906) kanssa opiskeluaikanaan. Hän toimi mm. paikallisen Suomalaisen seuran, Kansanvalistusseuran haaraosaston ja wrightiläisenä vuonna 1893 perustetun työväenyhdistyksen puheenjohtajana ja hänet valittiin myös kaupunginvaltuustoon 1890-luvun alussa. Sanomalehden julkaiseminen kävi kuitenkin ajan mittaan taloudellisesti ylivoimaiseksi. Vuonna 1899 lehti ja sen kilpailijaksi ilmestynyt Itä-Suomen Sanomat yhdistettiin. Carl Gustaf Swan oli jäänyt pois päätoimittajan paikalta keväällä 1897 siinä vaiheessa, kun lehden omistus oli siirtynyt sitä painavalle kirjapainoyhtiölle. Tämän jälkeen Swan kirjoitti Lappeenrannan tapahtumista Viipuri-lehdessä. Yhdistymisen jälkeen lehtori Swan toimi ainakin vuonna 1900 Itä-Suomen Sanomien avustajana ja hänen kirjoittamiaan artikkeleita löytyy lehdestä lukuisa joukko vielä kyseisen vuoden jälkeenkin. Kun vuoden 1898 suureen kansalaisadressiin kerättiin kaupungissa 628 nimeä, toimi keräystoimikunnan puheenjohtajana lehtori Carl Gustaf Swan.[4] Ensimmäiset kesänsä Lappeenrantaan muuton jälkeen Swanit viettivät Taipalsaarella tai läheisessä Mikonsaaressa kesävieraina. Vuonna 1892 valmistui Voisalmen saarelle Hopeavuori-niminen huvila, joka pysyi Swanin suvun hallussa vuoteen 1951 saakka. Vuonna 1905 Swanit muuttivat Helsinkiin, jossa Carl Gustaf Swan kuoli 1.5.1916.  Hänen puolisonsa Emmi kuoli runsas puoli vuotta myöhemmin, 28.1.1917. Vielä Helsinkiin muutettuaan lehtori Swan lähti Hopeavuorelle varhain keväällä ja palasi sieltä vasta myöhään syksyllä. Lehtityöstä ja opetuksesta luopumisen jälkeenkin Swan osallistui edelleen aktiivisesti poliittiseen toimintaan perustuslaillisten nuorsuomalaisten riveissä.[5] Carl Gustaf ja Emilia Swanilla oli yhdeksän lahjakasta lasta. Nämä olivat kaikki tyttöjä: Helmi Siveä (1863-1938), Aino Ilotar (1865-1959), Saimi Pia (1867-1944), Elli Ainamo (1868-1954), Toini Vellamo (1870-1950), Lyyli Armias (1872-1974), Anni Emilia (1875-1958), Ilma (1876-1969) ja Kaino Ihannelma (1878-1970). Tytöt olivat nuoruudessaan tummahiuksisia ja jo varhain ystävät ja tuttavat nimittivätkin heitä "yhdeksäksi mustaksi joutseneksi". Sisarussarjan ristimänimet olivat innokkaan fennomaani-isän sepittämiä ja aikanaan eräänlainen sensaatio. [6]

---

[1] Castrén 1957, 547 -553; Lappeenranta 4.5.1916; Sallinen 1992, 9; Manninen 1994, 10; Lappeenrantalainen 6.6.1999. Kulttuuriperhe Swan.

[2] Lappeenrannan Uutiset 18.12.1885; Sarhimaa 1985, 13 – 14, 19.

[3] Sarhimaa 1985, 14 – 18; Talka 2005, 491 – 492.

[4] Sarhimaa 1985, 18 – 31; Talka 2005, 347, 492.

[5] Lappeenranta 4.5.1916; 11.5.1916; Manninen 1994, 10.

[6] Manninen 1994. 10 – 13.

Taipalsaaren ensimmäisen kansakoulun vihkiäiset 15.1.1896

Olen koululaitoksen historiaa käsittelevissä blogikirjoituksissani käynyt läpi Lappeenrannan koululaitoksen vaiheita 150 vuoden taipaleella. Lisäksi olen kertonut lakkautetuista ja lakkautuslistalla olevista kyläkouluista sekä yhdestä puretusta kaupunkikoulusta. Jatkoa seuraa, sillä pöytälaatikossani on satoja kuvia vanhoista kouluista ja suuret määrät lehtiartikkeleita, pöytäkirjanotteita ynnä muuta materiaalia uusien kirjoitusten aiheiksi. Viime keväänä, aurikoisena toukokuun päivänä, pyöräilin Taipalsaaren kirkolle ja kuvasin monen muun nähtävyyden ohella kirkonkylän vanhan koulun.  Nyt sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja päätin työstää koulun historiasta jotakin myös blogiini. Palaan koulun alkuvaiheisiin lähiaikoina, mutta tässä Lappeenrannan Uutisissa 17.1.1896 ollut artikkeli koulurakennuksen vihkiäisistä.

Taipalsaaren kirkonkylän koulun vanhin rakennus 24.5.2015

Taipalsaaren kansakoulu vihittiin keskiviikkona

Kello 10 aamupäivällä oli jo lukuisa joukko kokoontuneena uudessa koulutalossa. Kanttori Löfman Tohmajärveltä alkoi virren n:o 409 uuden harmonin säestyksellä, johon yleisö yhtyi. Sen jälkeen piti rovasti [Nils Gabriel] Arppe kauniin puheen, jonka jälkeen taaas veisattiin n:o 368. Tämän jälkeen puhui kiertokouluopettaja Pönniäinen rakennustoimikunnan puolesta jättäen koulutalon koulun johtokunnan haltuun. Johtokunnan puolesta kiitti pastori Huhtinen ottaen koulun vastaan. Nyt kaikui kolminkertainen "eläköön", jota seurasi virsi 399 toisesta värssystä alkaen. Yksiäänisesti laulettiin sitte ”Maamme”. Puheen piti vielä herra Br. Lagercrantz. Vihkimisen jälkeen ryhdyttiin oppilasten vastaanottamiseen. 50 oli oikeastaan paikkaa, mutta 65 oppilasta ilmoitettiin kouluun otettavaksi. Näistä otettiin 56 kouluun, siis heti alusta kuusi oppilasta enemmän kuin oli ajateltu. Hämärä oli jo käsissä, kun tämä ylentävä juhla kaikkinensa loppui. Jumalan siunaus olkoon tämänkin sivistyslaitoksen suojana.

Lappeenrannan Uutiset 17.1.1896