Lestadiolaisryhmien sovinto Neuvostoliitossa pääsiäisenä 1924

Lahden kirkko Pietarin kupeessa. Se purettiin vuonna 1939.

Ruotsin Lapissa syntynyt 1840-luvulla syntynyt lestadiolaisuus on herätysliike, joka olemassaolonsa aikana kärsinyt lukuisista hajaannuksista. Niitä on yritetty ratkaista useissa sovintokokouksissa, jotka ovat lopulta aina epäonnistuneet. Tästä on kuitenkin yksi poikkeus, uusheränneiden ja vanhoillisten sovinto Neuvostoliitossa pääsiäisenä 1924. Mitään varsinaista sovintokokousta ei silloin pidetty. Kummankin ryhmittymän edustajia oli kokoontunut Pietarin kupeessa olevan Lahden kylän (Lahta) kirkkoon seuroihin. Kotiseurojen pito oli kielletty ja ainoa paikka, missä uskonnollisia tilaisuuksia sallittiin tuolloin pitää, oli kirkko. Se selittänee erimielisten ryhmien kokoontumisen yhteiseen tilaisuuteen. Tilaisuuden aikana erimielisyydet sulivat ja sovinto syntyi. Se kesti kommunistiajan vainotkin. Pienehkö, lähes yksinomaan kansallisuudeltaan venäläisistä koostunut ryhmä onnistui säilymään yli teloitusten, karkotusten, vainojen ja painostusten aikakauden aina 1990-luvulle saakka. Se oli järjestäytynyt jo 1920-luvulla. Uudestaan  tämä seurakunta onnistui rekisteröitymään vuonna 1975. Sen sijaan Venäjällä asuneiden suomalaisten ja inkeriläisten keskuudessa lestadiolaisuus säilyi vain joidenkin yksittäisten ihmisten vakaumuksena.

Joitakin vuoden 1924 sovinnosta kertovia kirjeitä julkaistiin aikoinaan lestadiolaislehdissä. Olen kirjoittanut ne puhtaaksi ja julkaisen ne nyt uudelleen lähetyspäivämäärän mukaisessa järjestyksessä.

--------------------

Kristiina Rouvisen kirje kirkkoherra ja rouva Korvenheimolle

Pietari 25.5.1924.

Rakkaat ja aina muistossa olevat sisar ja veli Korvenheimo! Jumalan rauha, Jeesuksen rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus olkoon kanssanne ja kaikkien lastensa kanssa elämän ehtooseen asti!

Kiitos kirjeestänne, jonka sain jo aikoja sitten. Ei ole tullut kirjoitetuksi, kun olen tullut niin kykenemättömäksi. Vaan nyt riennän kertomaan täältä Lahden kristillisyydestä ihania ihmeitä ja uutisia, joita on kolmiyhteinen Jumala tehnyt. Pääsiäispäivänä olivat olleet Jumalan lapset koolla ja veljet Soittonen ja Laihinen olivat puhuneet Jumalan sanaa Hyvästä Paimenesta. Silloin oli Jumal rakkautensa tulen sytyttänyt niin kuin muinoin apostolien aikana helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostoleihin. Silloin olivat kaikkien sydämet yhteen sulaneet. Siellä nyt on uskovainen pappikin heidän omistaan. Se on oikein vihitty papiksi. Hän oli uusheränneitä. Mutta nyt kaikki yhtä Kristuksessa Jeesuksessa.  Sitä juhlaa oli kestänyt koko viikko ja aina näihin asti, eivätkä ole yölläkään nukkuneet. Viime sunnuntaina olivat täällä minun luonani seurat. Juho Laihinen ja Nousiainen olivat puhumassa. Oli joitakin venäläisiäkin seuroissa. On eräs räätäli Shtirikoff, joka tuntee teidätkin. Pyysi merkitsemään terveisensä.  Hän on hyvin lapsellinen uskossa. Minä hyvin pidän hänestä.

Uskossa olen minäkin kilvoitellut, vaikka en tahdo onnistua niin kuin haluaisin, kun tämän ajan ja kaiken kautta vihollinen pyytää seuloa niin kuin nisuja. . Vaan on hyvä turvapaikka Jeesuksen verihaavoissa. Usein muista rakkaan pastorin sanoja, kun lausuitte ja muistelitte niittä viittä vapaakaupunkia, joihin saa paeta, kun veren kostaja ajaa takaa.. Voi Herra Jeesus, kuinka suuri armo on ollut, kun minäkin olen tullut tähän majaan korjatuksi ja vielä kahden penningin kustannuksella hoidetaan. En osaa kyllin taivaan Isää kiittää siitä suuresta armosta, että on tämänkin Samaria läpi kulkenut tiensä, jotta minä olen tullut vedetyksi ylös kuin kekäle tulesta.

Herra Teitä, rakas pastori, siunatkoon ja palkitkoon vanhurskasten ylösnousemisessa kaiken. Monet rauhan ja rakkauden terveiset.

Kristiina Rouvinen

--------------------

Maria Illin kirje kirkkoherra ja rouva Korvenheimolle 30.6.1924

Lahti 30.6.1924

Rakkaassa muistossa oleva kirkkoherra rouvansa kanssa!

Monta kertaa olen tahtonut teille kirjoittaa oikein sydämen halusta, mutta kun olen niin huono kirjoittaja, niin en oli viitsinyt. Mutta nyt en enää välitä, olkoon se vaikka mitä sotkua tahansa, niin pääasia on se, että se lähtee rakkaasta sydämestä.

Ystävät rakkaat, kuinka usein olenkaan teitä ikävöiden muistellut, enkä ainoastaan minä, vaan koko ystäväpiirimme. Vieläkö joskus tapaamme, kyllä meillä olisi paljon puhumista, niin äärettömän paljon, ja teitä rouva rakas, kyllä minä puristaisin ja rakastaisin kovasti.

Miten te siellä jaksatte? Me olemme tulleet tänne. Mutta hengellisissä asioissa on Jumala tehnyt ihmeitä. Ajatelkaa, kun me kaksi eri puoluetta olemme täydellisesti sopineet, niin että yksimielisyys, rauha ja rakkaus vallitsee. Erimielisyys on kadonnut niin kuin sitä ikinä ei olisi ollutkaan.  Emme ymmärtäneet, mistä se tuli. . Emme osanneet sitä toivoakaan, vaan se tuli niin kuin helluntaihumaus. Toisena pääsiäispäivänä se tapahtui. Seurojen pito taloissa oli kielletty. Ainoastaan kirkossa oli luvallista pitää. Siis täytyi tulla yhteen kirkkoon. Ensiksi piti puhetta Mikko Soittonen Hyvästä Paimenesta. Ja sitten veljeni J. Laihinen piti puheen Vanhasta Testamentista, missä on ennustettu tuosta Hyvästä Paimenesta. Hän puhui niin voimallisesti, että se sulatti kaikki sydämet. Ja yht´äkkiä nousi kuin myrsky. Jokainen riippui toisensa kaulassa: saarnamiehet kaulatusten itkien, anteeksianoen ja -antaen. Ei siinä tullut kysymykseenkään väärä oppi, vaan jokainen tunsi oman vääryytensä sitä anteeksianoen. Kolme päivää olimme kuin humalassa, ja aina vain tuli lisää katuvaisia. Ne, jotka ovat olleet jyrkimmät puolueellisuudessa, ovat nyt niin pehmeitä ja nöyrtyneitä tomuun asti. Voi kun on soma heitä katsella! Olisittepa te, kirkkoherra-rakas, nyt joukossamme, kyllä Tekin iloitsisitte siitä suuresta sovinnon lahjasta, mikä meille on yht’äkkiä vuodatettu. Uskon, että Tekin olette sitä monta kertaa toivoneet ja olette monta lämmintä rukousta lähettäneet korkeuteen meidänkin edestämme. Voi miten hauskat ovatkaan nyt meidän seuramme ja miten siunausta tuottavat! Kaikkien silmät loistavat rakkaudesta. Kaikki ylenkatse on poissa, kaikki olemme nyt veljiä ja sisaria. Koko viikon pidimme seuroja tämän johdosta. Ne olivat oikeita ”sovintokokouksia”.

Niin, tämmöisiä asioita on Jumala meille kirkastanut Eikö kannata Häntä kiittää? Ja nyt oikein sydämen lämpöisiä terveisiä.

Maria Illi

Veljeltäni J. Laihiselta ja koko uskovaisten laumalta oikein paljon teveisiä

---------------------

Kristiina Rouvisen kirje Oskari Heikki Jussilalle 7.1.1925

Pietari 7.1.1925

Rakas, ikuisessa muistossa oleva veli!

Jumalan rauhan tervehdys täältä Sodomasta. Tuli vastustamaton halu kirjoittaa teille. Uskomassa vielä olen kaikki synnit anteeksi. Minun täytyy sanoa kuten Elisa aikoinaan, että minä olen yksinäni jäänyt, nimittäin suomalaisista uskovaisista. Mutta Jumala on venäläisiä herättänyt uskoon. Noin 40 hengen paikkeilla on tosi kristityitä. Olen käynyt heidän kanssaan venäjänkielisissä seuroissa. Kyllä ne ovat sydämestä asti kristityitä, eivät tosin ole vielä kauvan olleet uskomassa. Minua haittaa vielä venäjän kielen puutteellinen taitaminen heidän seuroissaan. Heillä on suuri kokoelma Suomen uskovaisten lauluja käännetty venäjäksi. Niitä lauletaan suomalaisilla sävelillä. Minä laulan suomeksi heidän veisatessaan venäjäksi. Voisin kyllä Lahdella käydä suomalaisten kristittyjen seuroissa, mutta kun jokapäiväiset askareeni ovat esteenä, en pääse sinne. Lahdella on ihana Herran lauma. Siellä tapahtui suuri laupeus Herralta viime pääsiäispyhänä, niin että siellä vietettiin samanlaista juhlaa kuin muinen apostoli helluntaina, kun Pyhä Henki vuodatettiin apostolein päälle. Kun veli Soittonen puhui hyvästä Paimenesta, niin Jumala särki vastaan riidelleiden uusheränneidenkin sydämet, niin että he tulivat näkemään eriseuraisuutensa synniksi ja alkoivat kaikki kysymään: ”Mitä meidän pitää tehdä, että me autuaiksi tulisimme”. Kolme päivää ja yötkin juhlittiin lakkaamatta. On niiin hyvä senkin puolesta, kun siellä Lahdella on pappikin uskovainen. Aina on uusia tullut parannukseen, niin että uskovaisia on jo kirkko melkein täynnä. Voi, Herra Jumala sentään, että tämä viimeisenä kauheana aikana täälläkin on pyhä ja kallis evankeliumin lahja!

Mutta minä täällä Pietarissa olen kuin yksinäinen lintu katon päällä. Voi, miten ikävällä halajaisin Suomeen ja nähdäkseni Jumalan lapsia Suomessa! Mutta taitavat jäädä näkemättä tämän maan päällä. Niin luulen. Asun tyttäreni luona. Kaikki tavarat on viety, mutta eivät ole voineet Jumalan valtakuntaa minulta ryöstää. Se on omanani vieläkin, enkä aio sitä antaa pois, vaikka hengen veisivät.

Vieläkö isänne on Amerikan matkalla?  Oli niin lohduttavaa, kun hän ennen jonkun kirjelapun lähetti tänne. Ne oli tervehdyksiä Jumalan sydämeltä. En ole pitkiin aikoihin saanut kirjettä ainoaltakaan kristityltä. Voi, kuinka sydämestäni kaipaan, että jonkunkaan tuoreen öljypuun lehden joku lähettäisi. Muistihan kaikkivaltias Noa[n]kin hävityksen meren keskellä, tottahan Hän eikä Hänen omansa minuakaan hylkää.

Jäämme nyt rakkaan Isän armohelmaan. Sydämellisiä terveisiä minulta ja niiltä venäläisiltä, jotka ovat kiitollisia Jumalalle, että he suomalaisilta ovat kalliin Jumalan evankeliumin saaneet. Jumalan rauhaa toivotan teille yksinäisyydestäni.

Sisarenne uskossa

Kristiina Rouvinen

-------------------

Kristiina Rouvisen kirje saarnaaja J. Mattilalle 10.5.1925

Pietari 10.5.1925

J. Mattila, Oulu

Rakas ja kallis veli Herrassa Jeesuksessa. Jumalan rauha olkoon teille. Kiitän kirjeenne edestä monin sydämellisin kiitoksin. Oli niin hauskaa saada terveiset Jumalan sydämeltä. Olen näin kauvan viivyttänyt vastuuta, johon on kaikkein suurin syy huolimattomuus, kykenemättömyys ja että ei ole aikaa, ja vielä monta muuta syytä. Ilmoitan, rakas veli, että uskomassa minä olen suuresta Jumalan pitkämielisyydestä ja armosta kohtaani kaikki syntini ja puutokseni anteeksi Jeesuksen puhdistavaisessa veressä, joka on vuotanut Golgatalla pitkäperjantaina koko maailman syntein edestä, jos ihmiset vain uskoisivat. Ja niin kuin olen osa maailmasta, niin minä uskon kohdalleni sen kalliin armon.

Veli rakas, kun sain kirjeenne, niin heti menin Lahdelle viemään terveisiä. Ja kyllä he olivatkin iloisia tietäessään, että vielä muistitte meitäkin. Kyllä siellä Lahdella on tosin Jumalan valtakunta maan päällä. Siellä on tosin oikea ymmärrys ja käsitys Jumalan sanasta, vaikka ei kaikista sitä voi sanoa. . Niin me ymmärrämme, mutta Jumala, sydänten tutkija, sen tietää.

Minä olen joutunut käymään venäläisissä seuroissa. Täällä on paljon venäläisiä uskovaisia, meikäläisiä, jotka ovat meistä uskon alun saaneet. Nyt on Venäjällä jo tuhanteen nouseva joukko, jotka niin uskovat kuin mekin. Heillä on Typön laulut käännetty venäjäksi ja virsikirjan virsiä joitakin. Täällä kun nykyään on vähän suomalaisia kristityitä, niin ei ole suomalaisia seuroja, vaikka tosin äidinkielellä olisi mukavampi kuulla, mutta ei mitään mahda, vaikka ovenvartijana saa olla Jumalan huoneessa, niin on sekin hyvä.

Rakas veli, Lahdella muistavat hyvin rakkauden kaipauksella ne, joilla on yhdenkaltainen usko. Mutta ne, jotka ovat ulkona siitä, emme tiedä niistä mitään. Jos te, veli rakas, tahdotte tarkempia tietoja, niin veljet Soittonen ja Nousiainen se sen paremmin tietävät, kirjoittakaa heille. Vieläkös veljet Forssen ja Rönni elävät siellä Oulussa? Kertokaa heille minun terveiseni ja kaikille Jumalan lapsille yhteisesti vaan itse ynnä perheenne kanssa olkaa ensin ja enin tervehditty. Lahden Jumalan lapsilta kailta yhteisesti. Tuhansia terveisiä Nousiaiselta ja niiltä venäläisiltä veljiltä, joita on Stiirikof ja Alekseejef ja monta, monta nuorta veljeä ja sisarta, joilla on samankaltainen usko kuin meilläkin. Jääkää Jumalan rauhaan.

Sisarenne uskossa

Kristiina Rouvinen