Lappeen uusi seurakuntatalo 1955

Lappeen vuonna 1955 rakennettu seurakuntatalo kuvattuna 30.1.2017 vetisessä lumisateessa.
Onnistuin kuin onnistuinkin rajaamaan kuvasta pois Manhattan-syndroomasta kärsivän Osuuspankin.

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani kertonut Lappeen pitäjäntuvan vaiheista sekä Lappeen ensimmäisestä seurakuntatalosta. Lopuksi lienee tarpeellista koota yhteenveto vuonna 1955 valmistuneesta uudesta Lappeen seurakuntatalosta, joka vielä – toistaiseksi – seisoo paikallaan. Se pitää sisällään seurakuntasalin lisäksi mm. kirkkoherranviraston.

Lappeen seurakuntatalo 15.2.2017

Vuonna 1925 valmistunut Lappeen seurakuntatalo ei ehtinyt siis kunnolla “täysi-ikäiseksi”, kun sen tilalle puuhattiin jo uutta. Sen rakentaminen herätettiin henkiin vuonna 1947, jolloin sille valittiin rakennustoimikunta, ostettiin tontti ja julistettiin arkkitehtikilpailu. Lauritsalan muodostaminen omaksi seurakunnakseen viivytti hankkeen toteuttamista. Rakennuksen piirustukset tilattiin arkkitehti R. V. Luukkoselta. Lappeen seurakunnan kirkkovaltuusto teki lopullisen päätöksen seurakuntatalon rakentamisesta 9.3.1954. Rakennustyön pääurakoitsijaksi valittiin rakennusliike Velj. Meuronen Oy, aliurakoitsijoiksi Murto Oy ja Lappeenrannan Putkityö Oy.

Vain 29-vuotiaan seurakuntatalon purku aloitettiin 2.3.1954 ja uuden rakennuksen peruskivi laskettiin samana vuonna huhtikuun alussa käynnistäen samalla uudisrakennuksen perusteiden kaivun.  Harjannostajaisvaiheeseen oltiin edetty elokuussa 1954, jolloin harjannostajaisia juhlittiin satapäisen vierasjoukon kera 12.8. Joulukuussa 1954 uudisrakennus oli jo siinä kunnossa, että sen alakerroksessa olevat liikehuoneistot pystyttiin ottamaan käyttöön. Silloisessa puukaupunki-idyllissä Valtakadun puolelta seitsenkerroksinen ja Kirkkokadun puolelta nelikerroksinen seurakuntatalo oli massiivinen ilmestys.

Rakennuksen vihkiäisjuhlia vietettiin helluntaina 1955. Ne olivat samalla osa Suomen kirkon 800-vuotisjuhlia. Paikalla oli Lappeen, Lappeenrannan ja Lauritsalan papiston ohella myös hiippakunnan piispa Martti Simojoki sekä salintäysi juhlakansaa.

Kun Lappeenranta "pesi kasvojaan", osa I

Etelä-Saimaa 13.8.1954

Vanhojen puurakennusten purkuvimma käynnistyi Lappeenrannassa huomattavasti aikaisemmin, kuin olin luullut. Jo 1950-luvulla moni kunnianarvoisa puurakennus siirtyi manan majoille. Näiden kuolemantuomion saaneiden "vanhusten"  kohtaloihin palaan vielä lukuisia kertoja. Jotkut keskustan puurakennuksista eivät ehtineet edes kunnolla aikuisikään, kun usko betonin ja tiilen "autuuteen" vei ne läpi "kuoleman ahtaasta portista" polttopuiksi. Yksi tällainen rakennus oli Lappeen seurakuntatalo, joka oli valmistunut vasta vuonna 1925. Edellinen Lappeen seurakuntatalo, pitäjäntuvaksi rakennettu, seisoi paikallaan melkein 80 vuotta. Niinpä' vuonna 1925 valmistuneelle kertyi ikävuosia vain 29.

Lainaan tässä toimittajan (Etelä-Saimaa 13.8.1954) ihasteleman uuden uljaan kivisen seurakuntatalon harjannostajaisista kertonutta uutista:

Lappeenranta pesee kasvojaan - niin voi täydellä syyllä sanoa. Uusia toinen toistaan ylväämpiä rakennuksia kohoaa kaupunkikuvaan tämän tästä entisten vähemmän näyttävien tilalle tai tyhjinä ammottaville "viidakkotonteille".

Tämän Valta- ja Kirkkokatujen kulmaan sijoittanut rakennus oli Valtakadun puoliselta osalta jopa seitsenkerroksinen. Kirkkokadun puolella, jossa sijaitsi myös seurakuntasali, tyydyttiin neljään kerrokseen. Ensimmäiseen kerros oli varattu myymälähuoneistolle. Uutinen kertoo rakennuksen kuutiotilavuuden olevan 12 000 kuutiometriä. Urakoitsijana oli Velj. Meuronen Oy.

Lappeen pitäjäntupa (Päivitetty 21.12.2016)

Lappeen pitäjäntupa

Aikaisemmassa kirjoituksessani kerroin pyrkimyksestäni selvittää, missä sijaitsi Lappeen jo edesmennyt pitäjäntupa. Sen aivan tarkka sijaintipaikka on ollut minulle pitkään epäselvä. Jokatapauksessa se on ollut nykyisen kirkkokadun varrella suunnilleen niillä tienoilla, jossa on kirkkoherranvirasto ja vanha Lappeen seurakuntasali. Uusi, vuonna 1925 valmistunut seurakuntatalo, nyt jo siis purettu, sijaitsi tarkalleen tällä paikalla. Koska uusi seurakuntatalo valmistui vanhan pitäjäntuvan seisoessa vielä paikallaan, se ei voinut sijaita kyseisellä tontilla. Vanhan kaupungiarkistosta löytyvän tonttikartan mukaan tulkitsin sen sijainneen nykyisen Valtakadun toisella puolella. Sillä paikalla nyt seisovan kivitalon alakerrassa oli aikoinaan Yliopiston apteekki. Tänään jouduin toteamaan kirjoittaneeni yliviivatuissa kohdissa puuta heinää. Päättelyni siitä, ettei pitäjäntupa ja uusi seurakuntasali mahtuneet samalle tontille osoittautui vääräksi. Etelä-Savo-lehdestä löytyi nimittäin artikkeli, jonka mukaan uusi Lappeen seurakuntatalo rakennettiin nimen omaan samalle tontille Aleksanterinkadun (nyk. Valtakatu) ja Ison kirkkokadun kulmaan, jossa pitäjäntupa vielä sijaitsi. Marraskuussa 1924 uuden seurakuntatalon kivijalan teko oli jo hyvässä vaudissa.

Pitäjäntuvan purkuajakohdaksi on selvinnyt vuoden 1925 syyskuu, kuten aikaisemmassa artikkelissani kerroin. Uusi seurakuntatalo vihittiin 4.10.1925. Vihkiäistilaisuudessa kirkkoherra, rovasti Alfons Lönnroth esitti lyhyen katsauksen pitäjäntuvan historiaan. Lönnrothin katsauksen alussa on kuitenkin virhe, sillä jo vuonna 1801 - 1802 oli Lappeelle rakennettu pitäjäntupa, joka oli käynyt pieneksi ja rappeutunt (Ks. Murto 1929, sivu 135). Tätä korvaamaan rakennettiin Lönnrothin kuvaama seuraava pitäjäntupa. Tässä rovastin pieni pitäjäntupahistoriikki:

Vuonna 1846 herätettiin Lappeen seurakunnassa ensimmäisen kerran kysymys erityisen pitäjäntuvan rakentamisesta. Silloin pidetyssä kirkonkokouksessa päätettiin pitäjäntupa rakentaa. Kirkonkokouksen pöytäkirjan on allekirjoittanut kappalainen Petter Hanén, joka hoiti kirkkoherranvirkaa, sillä seurakunnan kirkkoherra, rovasti Aleksander Stråhlman oli edellisenä vuonna kuollut. Kirkonkokouksen päätöksen mukaan piti rakennuksen toiseen päähän rakentaa suurempi tupa ja toiseen päähän kaksi kamaria, joiden välille jäi leveä eteinen. Tuvan piti olla 10 syltä[1] pitkä ja 5 syltä leveä. Alussa vuonna 1847 pidetyssä kirkonkokouksessa hyväksyttiin rakennuksen piirustukset ja päätettiin antaa se huutokaupalla tehtäväksi. Toimitetussa huutokaupassa otti pitäjäntuvan 300 hopearuplasta rakentaakseen talollinen Wille Matinpoika Luukas Lappeen Luukkalan kylästä. Mutta seuraavassa kirkonkokouksessa huomattiin, että rakentamispäätös oli tullut [ollut] jonkun verran epäselvä. Ei oltu näet päätetty, miten korkea rakennuksen pitäisi olla, ja myöskin puuttuivat määräykset ikkunoista ja ovista. Kirkonkokous päätti, että tuvan täytyy olla 5 metriä korkea lattiasta kattoon, ja että ovet on tehtävä peilien kera. Urakoitsija Luukas ilmoitti nyt, että lisämääräyksien vuoksi hän ei voi rakentaa taloa 400 hopearuplaa vähemmästä. Tästä summasta se sitten päätettiinkin hänen rakennettavakseen jättää.

Uusi pitäjäntupa valmistui vuoden 1847 aikana. Kirkonkokouksen valitsemina tarkastajina ilmoittivat kaupunginviskaali Lukander ja hra Savander, että talo oli muuten kunnollisestin rakennettu, mutta ei ole rivetty hyvin, koska päivä paistoi nurkista sisään, ja että lattiat ja välikatot olivat huonot. Nämä määrättiin korjattaviksi ja seurakunta päätti ostaa tappuroita riveämistä varten. Nämä päätökset sisältävät kirkonkokousten pöytäkirjat on jo allekirjoittanut seurakunnan kirkkoherraksi määrätty Anders Gustaf Hahl, joka sittemmin kuoli Antrean kirkkoherrana. Hänen nimensä on sen kokouksen pöytäkirjan alla, jossa uusi pitäjäntupa lopullisesti hyväksyttiin ja määrättiin vastaanotettavaksi.

Pitäjäntupa palveli sitten seurakunnan tarpeita lähes 80 vuoden ajan. Tämän lisäksi sitä käytettiin myös kunnanhuoneena niin kauan kuin Lappeen kunta vasta kymmenisen vuotta sitten hankki oman kunnantalon. Siellä kannettiin kruununmaksut ja toimitettiin käräjät. Näin joutui pitäjäntupa palvelemaan varsin monia tarkoituksia ja hyvin se täyttikin tehtävänsä, kunnes seurakunnan väkiluku siksi paljon lisääntyi, että rakennus kävi ahtaaksi. Siksi olikin ryhdyttävä uuden seurakuntatalon rakentamista ajattelemaan.

---

[1] Syli on vanha pituusmitta, joka oli 1,78 metriä