Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta 1885

Ensimmäinen Lappeenrannan historiasta kertova kirjanen ilmestyi vuonna 1885. Se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä painettu Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta sommitellut A. Lindh. Kirjan koonnut savitaipalelaissyntyinen vankilanopettaja Adam Lindh oli muuttanut Viipurista kolme vuotta aikaisemmin Lappeenrantaan. Opettaja Lindhillä oli jo aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisen teoksen kirjoittamisesta, sillä vuonna 1879 hän oli julkaissut Viipurissa kirjan nimeltä Lyhykäinen historiallinen ja maantieteellinen kertomus Savitaipaleen pitäjästä.

Lindhin ”Lyhykäisessä kertomuksessa Lappeenrannasta” on yhteensä 43 sivua, jotka on jaettu seuraaviin päälukuihin:
Kaupungin nimi
Kaupungin asema ja ala
Historiallista vaiheista
Kirkollisista vaiheista
Kaupungin nykyisyys
Saimaan kanawa
Lappeenrannan rautatie
Kirjan lopussa on lisäksi luettelo maamme hallitsijoista. Kirjanen on kokonaisuudessa ladattavissa Digicarelican kokoelmasta.

Poimin kirjasta joitakin mielestäni mielenkiintoisia kohtia:

Lappeenrannan nimestä
Lappeenranta on syntynyt sanasta ”Lappveden ranta”. Luultavasti on näillä seuduilla suomalaisten tänne siirtyessä asunut lappalaisia, joista rantavesistökin on saanut nimensä ”Lappvesi”.  Lappalaisten täältä muuttaessa sanotaan tänne jääneen erään vanhan erakon, jota suomalaiset pitivät villinä eli metsäläisenä, niin kuin ruotsalainen nimikin Wildmanstrand, Willmanstrand = villin miehen ranta, todistaa. Arvattavasti on se tämän miehen muistoksi, kun kaupungin vaakunaan on kuvattu parrakas villimies sotanuija kädessä. Luultavasti oli lappalaisten ja suomalaisten välillä kiivaita taisteluja maan omistuksesta, joissa suomalaiset lopulla pääsivät voitolle ja lappalaisten täytyi siirtyä pohjan perille, jättäen ainoastaan nimen entisestä asuinpaikastaan muistoksi tuleville sukupolville.

Adam Lindhin hautakivi Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla

Työvankila
Entisissä sotaväen hevoistalleissa, linnoituksen länsipohjaisella mäellä, sijaitsee työvankila, jossa 1881 vuoden loppuun pidettiin murhasta y.m. pahasta elämästä tuomittuja naisia, vaan sanotun vuoden lopulla muutettiin naiset Hämeenlinnaan ja syyskuun 23. päivänä 1882 saapuivat Viipurissa olevan Pantsarlahden työvankilan miehet viidellä masinan vetämällä kannellisella lotjalla kaupungin rantaan ja sijoitettiin entiseen kehruuhuoneeseen, johon oli kesällä 1882 uusi, 10 kyynärää korkea hirsiaita rakennettu vanhan lauta-aitauksen siaan.

Wirstantolppa
Kaupungin ja linnoituksen välisen tien kalteessa seisoo vielä kivijalalla tuettuna vanha Ruotsin vallan aikuinen virstantolppa, johon tappelussa 1741 oli sattunut useampia kuulia, joista vieläkin näyttää jälkiä lahoutuneessa pinnassa.

Kaupungin nykyisyys
Suorat ja leveät kadut sekä säännölliset, maalatut kartanot todistava ensi silmäyksellä kaupungin nykyaikana rakennetuiksi. Ne pienet hökkelit, joita viimeisen hävityksen jälkeen 1741 rakennettiin, ovat vähitellen vaihtuneet ajanmukaisempiin uusiin puurakennuksiin. Särentö-puista tehdyt seiväsaidat ovat muuttuneet maalatuksi lankkuaidoiksi.

…..
Sähkölanka vedettiin tästä kautta Helsingistä Pietariin itämaisen sodan aikana ja kohta sen jälkeen laitettiin tänne sähkökonttori.
…..
Kaupungin 1324 asujamesta on suomea puhuvia 1041 ja ruotsia puhuvia 74. Yleisissä seuroissa kuulee 3 kieltä rinnakkain käytettävän.
…
Kaupungissa on oma lääkäri, kirjakauppa ja 15 muuta kauppapuotia, leipä- ja juomamyömälät, kaikki tarpeelliset käsityöläiset, viskaali ja poliisit, ja oikeuden ilmoittajina 2 raatimiestä ja pormestari, jotka määrättyinä päivinä kokoontuvat kellotornilla varustettuun raatihuoneeseen, oikeutta tekemään rikkaille ja köyhille, muotoon katsomatta.
…..
 Telefoni-laitos ei myöskään ole täällä tuntematoin. Kauppias Haikalan kartanon ja virstan päässä olevan myllyn välillä on jo pari vuotta käytetty tätä kaukopuhujaa.
…..
Kansakoululle sioitetuista lainakirjastoissa löytyy suomalaisia sekä ruotsalaisia kirjoja. Suomalaisessa kirjastossa on nykyjään lähes 600 eri nidettä uudempaa kirjallisuutta ja lainaajia on ollut aivan lukuisasti meidän oloissa katsoen, noin 50 viikossa. Ruotsalaista kirjastoa pidetään aukai kaksi kertaa viikossa ja suomalaista 1 kerran viikossa.

Markkinat
Markkinoita pidetään täällä kahdesti vuodessa, maalis- ja syyskuussa. Silloin Saimaanrannan Savon ukot tuovat tänne kaikenlaista maankasvullisuutta kaupaksi: juvalaiset viljaa ja voita, puumalaiset tuoretta lihaa ja villoja, ristiinalaiset ja suomenniemeläiset palvattua lihaa, savitaipalelaiset hiehoja, varsoja ja sikoja, lemiläiset potaattia, taipalsaarelaiset maitoa ja voita ja lappveteläiset kananmunia ja rinkeliä, säkkijärveläiset puuastioita ja kurkijokelaiset pitkiä piiskoja ja luokkeja. Nuori kansa ja palvelusväki lähipitäjistä käyvät paljon ainoastaan huvin vuoksi markkinoilla. Silloinhan he saavat ajaa noilla kauniilla puuhevosilla ilopillien, viulujen ja rumpujen soidessa, ja istua armaansa rinnalla rinkelirihma kaulassa ja 7:mällä kiiltolasilla varustettu hopeinen sormus sormessa. Silloin on myös hyvä tilaisuus onnenlehtien ostamiseen, josta yhdellä silmäyksellä voipi nähdä koko elämänsä. Venäjän puolen miehet, kureselkäiset paltot tahi turkit yllä, käyvät täällä ostelemassa hevosia ja lehmiä

Lappeenrannan kehruuhuone 1862

Lappeenrannan kehruuhuone nykyasussaan toukokuussa 2015.

Parina viime vuonna on paikallislehdissä ollut runsaasti artikkeleita Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta 1840-luvulla rakennetusta puurakennuksesta. Rakennus on Lappeenrannan kaupungin omistama. Tämä rakennus oli alunperin naisvankila, sen jälkeen työvankila, olipa jonkin aikaa kuritushuonevankilanakin. Sotavuosina siellä pidettiin sotavankeja ja sodan jälkeen rakennus toimi pitkään urheilutalona. Nyt paljon historiaa nähnyt rakennusvanhus on kuoriutunut uudestaan lähes alkuperäiseen asuunsa. Kehruuhuoneesta ja myös sen historiasta löytyy  täältä runsaasti tietoa.

Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo  (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi.  Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut, sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.

Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.

Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.