Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

maanantai 11. helmikuuta 2019

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 3


Kartta soatilaskarkureiden etsintäalueesta Ruokolahden ja Puumalan rajaseudulla. Raportissa mainitut Pimiälahti, Heinlahti ja Katossaari ympyröity
Olen aikaisemmissa postauksissani kertonut jatkosodan kesän 1944 rintamakarkureista ja metsäkaartilaisista Etelä-Karjalassa ensin yleisella tasolla täällä. Tämän jälkeen olen julkaissut ensimmäisen osan Erillisen sotapoliisiosaston Virasojan Asemakomennuskunnan raportista toiminnastaan 7. - 14.8.1944. Sen tavoitteena oli metsäkaartilaisten kiinniottaminen Ruokolahden - Puumalan saloseuduilta. Nyt seuraa kertomuksen toinen osa.


---------

Puolenpäivän aikana (9.8.) partio nousi Keässaareen, jossa sotilaskarkurina olevan Hulkkosen vaimo ja kolme poikaa tekivät heinää. Vaimolta tiedusteltiin ruokaa ja oisikin tämä antanut eväänsä, joita ei kuitenkaan suostuttu ottamaan. Sitä vastoin sovittiin Hulkkosen vaimon ehdotuksesta, että partio käy seuraavana yönä n. klo 4.00 aikana noutamassa hänen yöllä leipomaansa leipää. Leivän vaimo lupautui tuomaan rantaan, nimenomaan kieltäen tulemasta taloon. Paikalle saapunut Is. mies Luukkonen häiritsi tilanteen, joten partio lähti soutamaan pois, päästen turvallisesti Katossaareen. Luukkosen saapuessa varoitti vaimo partiota näyttäytymästä tälle, koska tämä oli sellainen ”kyttäri”, jota hekin vihaavat.
                9.8. illalla kävi partiosta Pouttu ja Pekonen Pimiälahdessa, josta ostettiin maitoa puolitoista litraa ja maksettiin viisi markkaa. Täällä sovittiin jatkuvasta maidon saannista. Saatiin kuulla, että sotilaskarkurina oleva S. Arponen oli 29.7. – 30.7.1944 ollut saunakiukaan teossa ja kylpemässä talossa sekä kerrottiin Arposen käyneen Heinlahdessa 6.8. vastaisena yönä ja yöpyneen tällöin saunassa.  Heinlahdessa olisi, saadun ilmoituksen mukaan, pitänyt olla myös paremman maidon saannin, koska siellä oli useampia lehmiä. Isäntä kehottikin ottamaan juuri tässä mielessä Heinlahteen.
                Partion ollessa ruuankeitossa rannassa tuli paikalle Heinlahden Kostiainen, joka tarjosi partiolle pontikkaa. Kertoi sitä olevan, mutta olevan kallista. Ei suostunut ottamaan partiosta ketään mukaan pontikan hakuun. Partio lähti yhdessä Kostiaisen kanssa Heinlahteen, jossa isäntä ja tytär keittivät korvikkeet ja antoivat pari litraa kirnupiimää ilmaiseksi.
                10.8 klo 3.00 lähti partio Heinlahdesta noutamaan Hulkkosen vaimon lupaamaa leipää sovittuaan tätä ennen Heinlahdessa maidon saannista, joksi ajaksi oli sovittu klo 20 – 21 välinen aika. Hulkkosen vaimo ei nukkumisen takia tullutkaan sovittuun paikkaa, joten partio meni noutamaan limput talosta. Kahden leivän lisäksi saatiin jauhoja ja kalaa, joista maksettiin 20 markkaa. Samalla kertoi emäntä, että hänenkin miehensä on karkurina ja oli juuri lähtenyt kotoa salolle, jossa on toisiakin miehiä. Emäntä oli ohjannut partionkin menemään  sinne sanoen siellä ruuan ja juoman riittävän. Kovan tuulen takia ei partio lähtenyt vielä sotilaskarkurien luo, vaan sousi erääseen pikku saareen, jossa viettivät yön.
                11.8. klo 7 – 8 tienoissa löydettiin karkurien Hulkkosen ja Savinotkon maan päälle rakentama korsu Hulkkosen vaimon neuvomalta salolta. Täällä järjestettiin tuliaisiksi kohta korvikkeet. Karkurit neuvoivat myös seutuja, missä liikuksi toisia karkureita, kertoivat pontikan keitosta ynnä muista touhuistaan. Ilmoittivat Heinlahden ja Pimiälahden talojen olevan sellaisia, joihin voi luottaa. Kertoivat Kostiaisen olleen heidän lähettämänään silloin, kun Kostiainen oli tarjonnut partiolle pontikkaa, ja tehtävänä oli saada selville olivatko ne ”kyttäreitä” vai ei. Olivat myyneet Kostiaiselle valmistamiaan pärekoreja kolme kappaletta 30 markan hinnasta.

Tarina jatkuu…

maanantai 4. helmikuuta 2019

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 2

Kartta alueesta Ruokolahden ja Puumalan syrjäsimmillä seuduilla, josta metsäkaartilaisia jäljitettiin elokuussa 1944. Alla olevassa raportissa mainitut kylät ja muut paikat ympyröitu karttaan.

Yksi alue, jossa metsäkaartilaisia piileskeli Etelä-Karjalassa jatkosodan lopulla, oli Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajaseutu, joka oli erittäin harvaan asuttua, vaikeakulkuista ja runsaiden vesistöjen pilkkomaa aluetta. Kesällä 1944 huhut siitä, että seudulle oli siirtynyt runsaasti metsäkaartilaisia, levisivät Imatralle. Siellä ryhdyttiinkin toimiin metsakaartilaisten kiinnisaamiseksi. Tässä tapahtumista laadittu raportti, jonka olen jakanut kolmeen osaan:

-------------------------------


Erillinen sotapoliisiosasto

Virasojan Asemakomennuskunta                                              16.8.1944

Selostus partiotoiminnasta 7. – 14.8.1944.

Kun Virasojan asemakomennuskunnan tietoon oli tullut, että Ruokolahden ja Puumalan pitäjäin rajaseudulla liikkuu ja majailee sotilaskarkureita, jotka saavat paikalliselta väestöltä apua ja suojelusta, asetettiin tilanteen selville saamiseksi asemakomennuskunnan toimesta partio, jonka lähimpänä tehtävänä oli karkurien pesimispaikkoihin kiinni pääseminen. Tehtävän onnistumisen takia oli partio määrätty liikkumaan sotilaskarkurien ominaisuudessa ja tekemään havaintonsa siitä, miten paikallinen väestö suhtautuu karkureihin.
                Partion kuuluvat olivat kaikki vailla arvomerkkejä, selkäreput selässä, pistoolit taskussa lukuun ottamatta yhtä, jolla oli mukana konepistooli. Mukana miehillä oli kuiva muona, mutta oli heillä oikeus hankkia lisämuonaa taloista sikäli, kuin sitä tuntuisi olevan saatavissa.
                Partio, johon alussa kuuluivat alikersantti Matti Ahde, korpraali Toivo Pouttu ja sotamies Jooseppi Pekonen, lähti liikkeelle 7.8.1944 klo 22.00 Ruokolahden pitäjän Kemppilän kylästä. Yöpyminen tapahtui Pellisen kylän laidassa eräässä suoniittyladossa.
                8.8.1944 klo 6.30 lähti partio liikkeelle suuntana Pellisen kylässä olevat talot. Täällä eräässä talossa ruokailtiin ja ostettiin emännältä kilo voita.  Saatiin neuvoja turvallisesta kulkusuunnasta Valkosen kylän (ilmeisesti Valkeamäen kylä) kautta Peukalolammelle (kyseessä ilm. Peukalojärvi). Josta edelleen metsäpolkuja Karhunkoskelle, jonne väitettiin karkurien viime aikoina suunnistaneen. Valkosen kylä kehotettiin sivuuttamaan varoen.
                 Klo 17 tienoilla saapui partio Aleks Sinkkosen taloon, jossa isäntä tuntui erittäin suopealta. Pyysi partion oma-aloitteisesti korvikkeelle sekä neuvoi jatkamaan matkaa eräälle turvalliselle tukkikämpälle. Kehotti partiota pitämään kiirettä pakoon, koska kertoi huomanneensa pikkupoikien lähteneen viemään sanaa pidättäjille.
                Klo 20 tienoissa tuli partio pidätetyksi Sinkkosen neuvomalla tukkikämpällä ja kuljetettiin Lieviskän kylän Airakselaan. Täällä asiat selvitettiin ja partio pääsi seuraavana eli 9.8. klo 9.00 jatkamaan matkaansa veneellä saaden oppaaksensa työnjohtaja Ruotsalaisen.

Kertomus jatkuu