Sitkeää oli Lemin "ukkojen" kansakouluvastarinta.

Ilmoitus Lemin Ruomin kansakoulurakennuksen
urakkahuutokaupasta. Itä-Suomen Sanomat
8.3.1906

Kun maassamme annettiin 24.5.1898 kansakouluasetus, joka velvoitti myös maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin, oli myös Lemillä tehtävä kouluasialle jotakin. Asetus velvoitti kunnan jakamaan alueensa koulupiireihin, joissa pisin koulumatka ei saisi olla yli viisi kilometriä ja joihin oli perustettava koulu, mikäli vähintään 30 kouluikäistä lasta ilmoitettiin kouluun. Viipurin läänin kuvernööri velvoitti päätöksellään 4.4.1899 Lemin kuntakokouksen valitsemaan valiokunnan, joka tekee ehdotuksen kuntakokoukselle kunnan jakamiseksi koulupiireihin. Kokous valitsi valiokuntaan seuraavat: poliisikonstaapeli Aatami Turku, Elias Salmi, kiertokouluopettaja Matti Peuhkuri, Antti Olkku, kiertokoulunopettaja Mikko Pekari, talollinen Taavetti Talka, talollinen Antti Koukku, Mikko Olkkonen, Joonas Kangasmäki, Antti Kuukka ja karvari Taavetti Sinkko. Valiokuntaan kuului lisäksi Viipurin läänin kansakoulujentarkastaja Hj. Basilier.

Valiokunta piti kokouksensa 20.10.1899 puheenjohtajanaan Mikko Peuhkuri. Se laati suunnitelma, jossa kunta ehdotettiin jaettavaksi viiteen kansakoulupiiriin. Tätä vaativat kunnan m,aantieteelliset ja asutusolot. Ehdotus oli seuraava:
1. Ruomin piiri, koulupaikkana Narttu.
2. Uiminniemen piiri, koulupaikka Kinttu.
3. Sairalan piiri, koulupaikka Pekki.
4. Huttulan piiri, koulupaikka Huttula.
5. Juvolan piiri, koulupaikka Juvola.
Tämä ehdotus esiteltiin kuntakokoukselle 11.12.1899 ja se hyväksyttiin muuten, mutta Ruomin piirin koulupaikaksi määrättiin Sorvarilan kylä. Tämä jälkeen intoutuivat muutamat isännät kilpalaulantaan koulun paikasta. Taavetti Kirvesmies Ruomista lupasi maan ilmaiseksi, jos koulu rakennettaisiin hänen tilalleen Ruomiin. Mooses Holopainen lupasi ilmaiseksi maan ja 25 hirttä, jos koulu rakennettaisiin hänen tilalleen Keskisenpäähän. Tämän piirijaon vahvisti Keisarillisen Suomen Senaatti 28.2.1902.

Uutinen Lemin yksityisen kansakoulun
viimeisestä juhlasta. Itä-Suomen sanomat 28.12.1905.

Innokkaasti ilmaista koulun paikkaa tarjonneiden isäntien hoppu oli todella ennenaikaista, sillä Lemin ”ukot” aloittivat nyt sitkeän kouluvastarinnan.  Vaikka piirijako vahvistettiin, ei kunta tehnyt mitään toimenpiteitä asian edistämiseksi.  Toimettomuus sai Viipurin läänin kansakouluntarkastajan kirjoittamaan läänin kuvernöörille 10.3.1902. Siinä tarkastaja pyysi kuvernööriä velvoittamaan Lemin kunnan ottamaan haltuunsa yksityinen kunnassa toimiva kansakoulu. Kuvernöörin 12.3.1903 tekemään kuntaa velvoittavaan välipäätökseen vastasi kuntakokous suurella äänten enemmistöllä kielteisesti. Lopullinen päätös annettiin 9.9.1902, jolloin Lemin kunta velvoitettiin ottamaan välittömästi yksityinen kansakoulu haltuunsa 500 markan sakon uhalla, jos koulun kannattajat sitä tarjoavat.

Ruomin kansakoulupiirin asukkaat olivat tehneet 27.3.1903 päivätyllä kirjeellä anomuksen, että piirissä avattaisiin ensi tilassa kansakoulu. Anojat edustivat

41:tä kouluikäistä lasta. Asia oli esillä kuntakokouksessa 14.4. 1903. Yksityisen kansakoulun esimies Aatu Karhu tarjosi kokouksessa koulua Ruomin piirin kansakouluksi. Kuntakokous hylkäsi jälleen esityksen ”melulla ja rähinällä”.  Tästä kuntakokouksen päätöksestä valitettiin ja kuvernööri antoi 31.12.1903 uuden päätöksen, jolla kunta velvoitettiin avaamaan kansakoulu Ruomin piirissä syyslukukauden alussa 1904. Koulun vastustajat valittivat tästä sekä edellisestä kuvernöörin päätöksestä Senaattiin. Nämä valitukset hylättiin ja molemmissa päätöksissä velvoitettiin kunta avaaman kansakoulu syyslukukauden alussa 1905.

Kuntakokous ei vieläkään taipunut 28.8.1905 pidetyssä kokouksessa. Kun sille esiteltiin Senaatin koulun perustamiseen velvoittava päätös, kuntakokous hylkäsi äänin 293 – 184 koulun perustamisen. Päätöksessä vedottiin siihen, että kuntakokous oli kokouksessaan 22.4.1905 luvannut 6 000 markan avustuksen, jolla piiriläiset voivat rakentaa ja ylläpitää koulun. Näin kuntakokous yritti siirtää kansakoulujen rakentamis- ja ylläpitokulut kunkin koulupiirin harteille.

Uuden kielteisen päätöksen jälkeen valitti kansakouluntarkastaja A. L. Biskop siitä kuvernöörille. Tämä velvoitti 23.10.1905 Lemin kunnan maksamaan 9.9.1902 määrätyt 500 markan sakot. Ja lisää sakkoja, huomattavasti suurempia, oli niskoitteleville lemiläisille luvassa. Nimittäin kuvernööri velvoitti kunnan 4 000 markan sakon uhalla ottamaan haltuunsa Lemin yksityinen kansakoulu. Samoin velvoitettiin kunta 4 000 markan sakon uhalla rakentamaan Ruomin piirin kansakoulu 1.8.1906 mennessä.  Ilmeisesti sakkosummien suuruus, vastasihan se melkein uuden kansakoulun hintaa, sai ”ukkojen” enemmistön päät kääntymään. Kuntakokous vihdoin taipui 4.12.1905 pidetyssä kokouksessa. Kuvernöörin päätös hyväksyttiin äänin 547 – 403. Samaisessa kokouksessa valittiin Ruomin kansakoulun johtokunta. Siihen tulivat valituiksi Gabriel Parkkola, Mooses Holopainen, Antti Rasonius, Taavetti Rapi, Aatu Pekari ja Elias Räipiö. Samoin valittiin rakennustoimikunta, jonka jäseniä oliva Aatami Talka, Aatami Hovi, Taavetti Rapi, Aatami Kouvo, Antti Vilhu, Elias Räipiö ja Gabriel Muhli. Kuntakokous teki uusia koulupäätöksiä 5.2.1906. Niiden mukaan kukin koulupiiri vedättää itse hirret koulurakennuksiin ja koulujen rakentaminen annettiin urakaksi. Samassa kokouksessa tehtiin päätös Ruomin koulun tontin ostamisesta 230 markalla Niumäen etelärinteeltä. 19.2.1906 pidetyssä uudessa kokouksessa hyväksyttiin Ruomin koulun piirustuksiksi Yrjö Saleniuksen piirustus numero 7 maalaiskansakoulujen piirustussarjasta. Koulun kustannusarvio oli 12 000 markkaa. Koulun urakoi Aatami Ahonen 9 700 markan urakkasummalla kesällä 1906. Lemin ”ukkojen” sitkeä kansakoulujen vastustaminen oli kärsinyt lopullisen tappionsa.

"Lemiläisten kahdestoista käsky"

Laivuri Aatu Karhun (1859 - 1914) hautamuistomerkki Lemin hautausmaalla. Aatu Karhu olli Lemin yksityisen kansakoulun innokas puuhamies, joka yritti vuosi toisensa jälkeen saada pitäjään kunnallisen kansakoulun.

Etelä-Saimaassa oli 25.10.1953 useita artikkeleita koululaitoksen vaiheista Lemin pitäjässä. Kunta tuli tunnetuksi siitä, että kuntakokouksessa pitäjän isännät vuodesta toiseen tyrmäsivät kansakoulun perustamishankkeet. Niinpä kansakoulun perustamista ajaneet perustivat laivuri Aatu Karhun (1859 - 1914) johdolla lopulta kuntaan yksityisen kansakoulun, joka toimi vuodet 1893 – 1905. Lemin isäntien koulutappeluita seuranneet naapurikuntien vääräleuat veistelivätkin: Mikä on lemiläisten kahdestoista käsky? Sinun ei pidä rakentaman kansakoulua! Kunnallinen kansakoulu kuntaan saatiin vasta vuoden 1906 alussa, vuosia myöhemmin kuin naapurikunnissa.  Etelä-Saimaa haastatteli  Lemin kunnan kansakoulun rakennuslautakunnan ja ensimmäisen johtokunnan jäsentä, maanviljelijä Elias Räipiötä. Räipiö kertoi joutuneensa kansakoulutoimiin mukaan ”aivan pojannulikkana”.  Tässä muutamia lainauksia haastattelusta:

Vielä 7.8.1905 pidetyssä kuntakokouksessa ei kunnallisen
kansakoulun perustaminen Lemille saanut vieläkään Lemin
isäntiä suopeiksi hankkeelle. Tämä siitä huolimatta, että
kunnalle oli määrätty 6 000 markan sakot, mikäli se ei olisi
rakentanut koulua valmiiksi samaisen kuun ensimmäiseen
päivään mennessä. Kouluhankkeen hyväksi ei oltu pantu
tikkua ristiin, vaikka määräaika oli kulunut.

Kun kerran on niin kovasti tullut sitä vastaan pannuksi, ei sitä olisi tarvinnut nytkään hyväksyä, sanoi sellainenkin viisas mies kuin Kouvon Gabriel minulle palatessamme siitä kuntakokouksesta, jossa Lemin kansakoulu vihdoinkin päätettiin 8 000 markan sakon uhalla rakentaa.

------------

Laivuri Aatu Karhun toimesta oli pidetty yksityiskoulua kirkolla jo vuosikausia, kun vähitellen tuli ajankohtaiseksi koulun lunastaminen kunnalle tai uuden koulun rakentaminen kunnan toimesta. Esteenä oli kuitenkin rahakysymys, ja sitten oli aina sellaisia vanhoja, viisaita miehiä, jotka pitivät oman päänsä; koulua ei Lemille tarvita. Esimerkiksi viinaverorahoja ei yksityiskoululle kunnan taholta myönnetty, niitä tarvittiin ukkojen mielestä tärkeämpiin asioihin, kätilöille yms. Kunnallislautakunnan esimies Mooses Holopainen joutuikin näin pitämään viime vuosina koulua pystyssä miltei yksinään.

------------

Koulun perustamista vastaan saatiin vielä sellainenkin seikka, että kirkkoherra Majander, joka kylläkin oli hyvin viisas ja pidetty mies, oli pappilassa pidetyssä ”Lauantaiseuran” tapaisessa keskustelutilaisuudessa lausunut, ettei se kansakoulu sentään niin kovin tärkeä liene. Tätä sitten toistettiin pitkin pitäjää, ja saatiin uutta vettä myllyyn.

------------

 Juttu (kunnallisen kansakoulun aloittaminen) kulki senaattia ja kuvernööriä myöten, valituksia tehtiin ja lopuksi senaatin päätöksellä kunta velvoitettiin 4 000 markan sakon uhalla ottamaan yksityinen koulu vastaan ja samoin 4 000 markan sakon uhalla rakentamaan kunnalle oma koulurakennus… Asiasta ei päässyt edes valittamaan. Pidettiin myrskyisä kokous, jossa puhuttiin niin järkeä kuin järjettömyyttäkin, ja niin asia saatiin lopulta päätökseen, äänestyksen jälkeen tosin.

----------

Kuntalaiset velvoitettiin tuomaan hirsiä, ja niin olivat jotkut vielä sisuuntuneita, että toivat hirretkin latvapuoli edeltä koulurakennukselle, sillä kuten Rokan Mikko sanoi, se, joka ei koulua mielellään rakenna, vetää hirret nurinpäin mokomalle rakennukselle.

-----------

Mutta koulu rakennettiin kuitenkin ja tämä hyvä asiaa saatiin siten alkuun. Rakentajana ja mestarina toimi Adam Ahonen Ruomista, monitaitoinen mies, joka osasi yhtä ja toista.

 Ja näin saatiin kunnallinen kansakoulu vihdoin Lemillekin. Äänestystulos oli 547 puolesta ja 403 vastaan kiihkeässä kuntakokouksessa joulukuun alussa 1905.