Sitkeää oli Lemin "ukkojen" kansakouluvastarinta.

Ilmoitus Lemin Ruomin kansakoulurakennuksen
urakkahuutokaupasta. Itä-Suomen Sanomat
8.3.1906

Kun maassamme annettiin 24.5.1898 kansakouluasetus, joka velvoitti myös maalaiskunnat jakamaan alueensa koulupiireihin, oli myös Lemillä tehtävä kouluasialle jotakin. Asetus velvoitti kunnan jakamaan alueensa koulupiireihin, joissa pisin koulumatka ei saisi olla yli viisi kilometriä ja joihin oli perustettava koulu, mikäli vähintään 30 kouluikäistä lasta ilmoitettiin kouluun. Viipurin läänin kuvernööri velvoitti päätöksellään 4.4.1899 Lemin kuntakokouksen valitsemaan valiokunnan, joka tekee ehdotuksen kuntakokoukselle kunnan jakamiseksi koulupiireihin. Kokous valitsi valiokuntaan seuraavat: poliisikonstaapeli Aatami Turku, Elias Salmi, kiertokouluopettaja Matti Peuhkuri, Antti Olkku, kiertokoulunopettaja Mikko Pekari, talollinen Taavetti Talka, talollinen Antti Koukku, Mikko Olkkonen, Joonas Kangasmäki, Antti Kuukka ja karvari Taavetti Sinkko. Valiokuntaan kuului lisäksi Viipurin läänin kansakoulujentarkastaja Hj. Basilier.

Valiokunta piti kokouksensa 20.10.1899 puheenjohtajanaan Mikko Peuhkuri. Se laati suunnitelma, jossa kunta ehdotettiin jaettavaksi viiteen kansakoulupiiriin. Tätä vaativat kunnan m,aantieteelliset ja asutusolot. Ehdotus oli seuraava:
1. Ruomin piiri, koulupaikkana Narttu.
2. Uiminniemen piiri, koulupaikka Kinttu.
3. Sairalan piiri, koulupaikka Pekki.
4. Huttulan piiri, koulupaikka Huttula.
5. Juvolan piiri, koulupaikka Juvola.
Tämä ehdotus esiteltiin kuntakokoukselle 11.12.1899 ja se hyväksyttiin muuten, mutta Ruomin piirin koulupaikaksi määrättiin Sorvarilan kylä. Tämä jälkeen intoutuivat muutamat isännät kilpalaulantaan koulun paikasta. Taavetti Kirvesmies Ruomista lupasi maan ilmaiseksi, jos koulu rakennettaisiin hänen tilalleen Ruomiin. Mooses Holopainen lupasi ilmaiseksi maan ja 25 hirttä, jos koulu rakennettaisiin hänen tilalleen Keskisenpäähän. Tämän piirijaon vahvisti Keisarillisen Suomen Senaatti 28.2.1902.

Uutinen Lemin yksityisen kansakoulun
viimeisestä juhlasta. Itä-Suomen sanomat 28.12.1905.

Innokkaasti ilmaista koulun paikkaa tarjonneiden isäntien hoppu oli todella ennenaikaista, sillä Lemin ”ukot” aloittivat nyt sitkeän kouluvastarinnan.  Vaikka piirijako vahvistettiin, ei kunta tehnyt mitään toimenpiteitä asian edistämiseksi.  Toimettomuus sai Viipurin läänin kansakouluntarkastajan kirjoittamaan läänin kuvernöörille 10.3.1902. Siinä tarkastaja pyysi kuvernööriä velvoittamaan Lemin kunnan ottamaan haltuunsa yksityinen kunnassa toimiva kansakoulu. Kuvernöörin 12.3.1903 tekemään kuntaa velvoittavaan välipäätökseen vastasi kuntakokous suurella äänten enemmistöllä kielteisesti. Lopullinen päätös annettiin 9.9.1902, jolloin Lemin kunta velvoitettiin ottamaan välittömästi yksityinen kansakoulu haltuunsa 500 markan sakon uhalla, jos koulun kannattajat sitä tarjoavat.

Ruomin kansakoulupiirin asukkaat olivat tehneet 27.3.1903 päivätyllä kirjeellä anomuksen, että piirissä avattaisiin ensi tilassa kansakoulu. Anojat edustivat

41:tä kouluikäistä lasta. Asia oli esillä kuntakokouksessa 14.4. 1903. Yksityisen kansakoulun esimies Aatu Karhu tarjosi kokouksessa koulua Ruomin piirin kansakouluksi. Kuntakokous hylkäsi jälleen esityksen ”melulla ja rähinällä”.  Tästä kuntakokouksen päätöksestä valitettiin ja kuvernööri antoi 31.12.1903 uuden päätöksen, jolla kunta velvoitettiin avaamaan kansakoulu Ruomin piirissä syyslukukauden alussa 1904. Koulun vastustajat valittivat tästä sekä edellisestä kuvernöörin päätöksestä Senaattiin. Nämä valitukset hylättiin ja molemmissa päätöksissä velvoitettiin kunta avaaman kansakoulu syyslukukauden alussa 1905.

Kuntakokous ei vieläkään taipunut 28.8.1905 pidetyssä kokouksessa. Kun sille esiteltiin Senaatin koulun perustamiseen velvoittava päätös, kuntakokous hylkäsi äänin 293 – 184 koulun perustamisen. Päätöksessä vedottiin siihen, että kuntakokous oli kokouksessaan 22.4.1905 luvannut 6 000 markan avustuksen, jolla piiriläiset voivat rakentaa ja ylläpitää koulun. Näin kuntakokous yritti siirtää kansakoulujen rakentamis- ja ylläpitokulut kunkin koulupiirin harteille.

Uuden kielteisen päätöksen jälkeen valitti kansakouluntarkastaja A. L. Biskop siitä kuvernöörille. Tämä velvoitti 23.10.1905 Lemin kunnan maksamaan 9.9.1902 määrätyt 500 markan sakot. Ja lisää sakkoja, huomattavasti suurempia, oli niskoitteleville lemiläisille luvassa. Nimittäin kuvernööri velvoitti kunnan 4 000 markan sakon uhalla ottamaan haltuunsa Lemin yksityinen kansakoulu. Samoin velvoitettiin kunta 4 000 markan sakon uhalla rakentamaan Ruomin piirin kansakoulu 1.8.1906 mennessä.  Ilmeisesti sakkosummien suuruus, vastasihan se melkein uuden kansakoulun hintaa, sai ”ukkojen” enemmistön päät kääntymään. Kuntakokous vihdoin taipui 4.12.1905 pidetyssä kokouksessa. Kuvernöörin päätös hyväksyttiin äänin 547 – 403. Samaisessa kokouksessa valittiin Ruomin kansakoulun johtokunta. Siihen tulivat valituiksi Gabriel Parkkola, Mooses Holopainen, Antti Rasonius, Taavetti Rapi, Aatu Pekari ja Elias Räipiö. Samoin valittiin rakennustoimikunta, jonka jäseniä oliva Aatami Talka, Aatami Hovi, Taavetti Rapi, Aatami Kouvo, Antti Vilhu, Elias Räipiö ja Gabriel Muhli. Kuntakokous teki uusia koulupäätöksiä 5.2.1906. Niiden mukaan kukin koulupiiri vedättää itse hirret koulurakennuksiin ja koulujen rakentaminen annettiin urakaksi. Samassa kokouksessa tehtiin päätös Ruomin koulun tontin ostamisesta 230 markalla Niumäen etelärinteeltä. 19.2.1906 pidetyssä uudessa kokouksessa hyväksyttiin Ruomin koulun piirustuksiksi Yrjö Saleniuksen piirustus numero 7 maalaiskansakoulujen piirustussarjasta. Koulun kustannusarvio oli 12 000 markkaa. Koulun urakoi Aatami Ahonen 9 700 markan urakkasummalla kesällä 1906. Lemin ”ukkojen” sitkeä kansakoulujen vastustaminen oli kärsinyt lopullisen tappionsa.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kansakouluntarkastaja Väinö Knuutinen

Kansakouluntarkastaja Väinö Knuutinen
Kuva: LKA.

Sotavuosia seuranneen jälleenrakennuskauden ajan Lappeenrannan kansakouluntarkastajana toimi kymiläissyntyinen kansakoulunopettaja Väinö Knuutinen (17.2.1911 – 7.12.1970). Hän oli valmistunut kansakoulunopettajaksi Rauman seminaarista vuonna 1931 ja toiminut aikaisemmin opettajana Pielisjärven kunnan kansakoulussa sekä Kotkan kaupungin kansa- ja jatkokoulussa. Lisäksi hän oli suorittanut jatko-opintoja Helsingin ja Turun yliopistoissa. Knuutinen aloitti kansakouluntarkastajan tehtävässään 1.8.1946. Tehtävänimike muuttui 1.4.1970 alkaen koulutoimenjohtajaksi. Väinö Knuutinen tunnettiin innostuneena, monipuolisena ja tarmokkaana koulumiehenä, joka johti kaupungin koulutointa asiantuntemuksella yli vaikeiden vuosien. Alkuvuosina koulutoimen haasteina olivat erittäin niukat määrärahat ja lähes toivoton tilanahtaus, joista kuitenkin selvittiin hyvin osin koulutoimentarkastajan organisointikykyjen ansiosta.

Väinö Knuutisella oli suuri määrä luottamustehtäviä. Hän oli Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen vuosina 1948 – 1950 sekä 1957 – 1966. Kirjastolautakunnan jäsen hän oli vuosina 1952 – 1967, joista vuodet 1954 – 1967 puheenjohtajana. Lisäksi hän oli jäsenenä kasvatusneuvolan johtokunnassa, Etelä-Karjalan maakuntaliiton museotoimikunnassa, Lappeenrannan Työväenopiston johtokunnassa ja Lappeenrannan Musiikkiopiston johtokunnassa, jonka puheenjohtaja hän myös oli. Hänellä oli edellä mainittujen luottamustehtävien lisäksi lukuisa joukko muita toimikuntien ja johtokuntien jäsenyyksiä.

Väinö Knuutinen ajoi tarmokkaasti uudistuksia ja kokeiluja lappeenrantalaisiin kouluihin.  Hän ymmärsi jo 1950-luvulla englannin kielen osaamisen merkityksen ja niinpä Lappeenranta oli eturivin kaupunkeja englannin kielen opetuksen aloittamisessa kansakouluissa. Lisäksi tarkastaja Knuutinen halusi, että Lappeenranta olisi kärjessä myös matemaattisten aineiden opiskelussa ja hän tuki ns. uuden matematiikan opetuksen aloittamista kaupungissa. Hän näki myös erityisopetuksen kehittämisen tärkeänä ja kaupungin kouluihin syntyikin perinteisten apukoululuokkien lisäksi tarkkailuluokkia ja huonokuuloisten luokka. Koululaitos panosti vahvasti myös luku- ja kirjoitusvaikeuksista kärsivien ja puhevikaisten opetukseen.

Tarkastaja Knuutisen sydäntä lähellä oli musiikki ja varsinkin opettajien kuorotoiminta. Hänen johtamansa opettajakuoro oli säännöllinen esiintyjä lukemattomissa eri juhlatilaisuuksissa. Opettajakuoron lisäksi Knuutinen johti myös Lappeenrannan Työväenopiston kuoroa. Väinö Knuutisen panos oli merkittävä kansakouluväen suurjuhlien toteuttamisessa Lappeenrannassa kesällä 1950.  Suurjuhlista syntyi idea järjestää jokavuotinen kansakouluväen kevätjuhla, joka kokosi toukokuun lopussa tuhansia katsoja Linnoituksen kesäteatteriin. Tarkasta Knuutisen ”silmäterä” oli lisäksi Lappeenrannan kansakouluväen kevätjulkaisu ”Opinsauna”, jota hän avusti säännöllisesti kirjoituksillaan. Lappeenrannan koulutoimi menetti vaikeaan sairauteen menehtyneessä Väinö Knuutisessa idearikkaan ja tarmokkaan johtajan.