 |
| Amerikan Suomalaisen Lehden näytenumeron mikrofilmikopio on heikkolaatuinen, kten oheisesta kuvasta näkyy |
Alkaessamme tämän lehden julkaisemista, meillä on monessakin suhteessa tarpeellista antaa yleisölle muutamia tietoja sen kirjapainon toimeen panemisesta täällä kaukaisessa maailmanosassa, jossa tämä lehti julkaistaan, kuin myöskin vähäinen silmäys suomalaisen tuskin vielä alkaneen sanomakirjallisuuden vaiheihin Amerikassa. Noin kolme vuotta takaperin alkoi ylioppilas A. J. Muikku-vainaja julkaista tämän nimistä lehteä Amerikassa, joka painettiin erään amerikkalaisen kirjapainossa. Suomalaista lehteä kaipasi moni jo silloin Amerikassa, mutta enemmistö ei tainnut silloin vielä tuntea sen todellista tarvetta, ja useampi piti sitä yritystä ennen aikaisena sekä haaveellisena ja epäillen suomalaisen sanomalehden elämistä Amerikassa, ei myöntynyt ensinkään sitä suosimaan. Kuitenkin näytti tällä yrityksellä olevan paljon parempi menestys kuin monikaan oli voinut edeltäpäin arvata, joka lienee tullut parhaastaan siitä, että siihen aikaan oli Amerikassa, samoin kuin Suomessakin, tavattomaan paljon rahaa liikkeessä. Mutta äkkiarvaamatta ilmoitettiin yleisön kummastukseksi mainitun lehden kuolema jo sen 12:ta numerossa. Kuten jo arvata voi, syynä oli tarpeellisen kannatuksen puute, ja vaikka meidän on aina kiitollisessa muistossa pidettävä sitä miestä, joka uskalsi ensiksi yrittää suomalaista lehteä Amerikassa, niin totuuden vuoksi täytyy mainita, että syynä sen lakkaamiseen oli osaksi myöskin muutamat epäkohdat toimittajan puolella. Sitten ei kuultu lähes kahteen vuoteen suomalaista ääntä Amerikan kuuluisan sanomakirjallisuuden joukossa.
Tammikuun lopulla v. 1878 saatiin taas lukea Amerikassa sanomalehdessä kotimaan rakasta kieltä, sillä siihen aikaan ilmestyi näetten ”Sven Tuuva”-niminen lehti, joka vieläkin (ehkä eri nimellä) koettaa ilmestyä kerran viikossa. Säädyllisyys vaatisi, että tästä lehdestä ei tässä mitään virkettäisi, mutta puheena olevasta aineesta kertoessa väärin olisi myöskin jättää siitä aivan mainitsematta. Se kieli, jota nyt saimme lukea, oli kaikkea muuta kuin kirjakieltä, mutta suomalainen, joka on kaukaisista ajoista tottunut kaikenlaista sekamelskaa kuulemaan, ei tuosta kovin suuresti huolinut. Paljoa pahempi vaan oli se seikka, kuin tässä lehdessä huomattiin kohta svekomannilaisuuden kaikkian kamoittavin luonne – oman kansa ja kansallisuuden halveksiminen, joka ennen pitkää muuttui kaikkia kohtaan iljettävimmiksi herjauksiksi. Antakoon tulevaisuus päätöksensä, jos tämä lehti on ollut suomalaisille Amerikassa joko hyödyksi taikka häpeäksi; met jotka tänä päivänä elämme, voimme vaan sanoa va[n]han sananlaskun tavalla: ”ei niin pahaa, jos ei hyvää toinen puoli”, sillä tämän lehden vaikutus on alusta alkaen ollut aivan päinvastainen sen tarkoitusta. Vastustamalla ja herjaelemalla kansalaistensa hartaimpia pyrintöjä, se on vaan kaikkien ajattelevain ihmisten mielessä tehnyt vieläkin varmemmaksi sen jo vuosia sitten puheena olleen aatteen, että suomalaisten henkisen elämän vireillä pitämiseksi Amerikassa, omituinen kirjapaino on välttämättömän tarpeellinen. Ilolla voimme nyt jo sanoa suomalaisilla olevan omituisen, vaikkapa vähäisenkin kirjapainon Amerikassa, ja tässäkin toteutuu tuo jo ammoin tunnettu, ehkä ei vielä yleisesti myönnetty seikka, että kaikki todellinen edistyminen suomalaisten seassa on lähtenyt ja pitääkin lähteä itsestä kansasta: muutoin se pysyy vaan vieraana kasvina vieraassa maassa.
Jo viime syksynä alkoivat innokkaimmat suomalaisen sanomakirjallisuuden ja äitinkielen harrastajat todenteolla puuhaamaan omituisen kirjapainon ostamista yhteisillä varoilla, johonka liittyikin kohta ihmeteltävällä innostuksella suuri joukko Calumetissä ja sen ympäristöillä asuvia suomalaisia. Mutta muutamat väliin sattuneet seikat estivät silloin asian toimeenpanon, josta muutamissa heräisi epäilyksiäkin, ja tästä seurasi painoyhtiön puuhalle melkoisia vastuksia. Suomalaisia on usein moitittu hitaiksi päätöksissänsä, mutta yhtä paljon ylistetty siitä, että he eivät koskaan aikomaansa asiaa, eikä päätettyä yritystänsä jätä puolitiehen. Tämä luonteen omaisuus ei ole missään selvemmin esiin tullut kuin tässä puuhassa. Useampia kokouksia pidettiin tästä asiasta, ja mitä enemmän vastuksia näytti ilmestyvän, sitä lujemmin päättivät asian todelliset harrastajat päästä pyrintönsä perille ja sitä auli[i]mmat olivat he uhraamaan varojansa. Eikä tämä yritys olekaan saatu ilman todellisia uhrauksia näin huononlaisina aikoina; se on vaatinut melkoisen määrän yksimielisyyttä, tuuman pidettä ja anteeksi antavaisuksia. Muutamat ovat koettaneet kantaa Amerikassa asuvia suomalaisia erimielisiksi y.m. ja uskonnollisissa asioissa he eivät olekaan muita ihmisiä yksimielisempiä, mutta tämäkin äsken aikoihin saatu puuha lienee jo jonkunlaisena todistuksena siihen, ettei meiltäkään puutu yksimielisyyttä, milloin kielemme ja kansallisuutemme säilyttäminen sitä vaativat. Tässä kirjapainossa painetaan tämä uuteen eloon virkunut Amerikan Suomalainen Lehti, joka nyt astuu yleisön eteen, ja samassa painossa on aikomuksemme julkaista myöskin muutamia pienempiä Amerikan Suomalaisille kaikkia tärkeimpiä kirjojakin. Tämä kirjapaino on hankittu siinä toivossa, että siitä olisi jotakin hyötyä ei ainoastaan nykyiselle, mutta myös nousevallekin polvelle, kuten seuraavat sanatkin muutamasta kokouksen pöytäkirjasta viittaavat: ”Olkoon tämä perinnöksi lapsillemmekin, että hekin kerran saisivat nähdä, mitä nuo isät ovat jo silloin hankkineet sekä uskaltaneet toivoa”. Ja jos muillakin Yhdysvaltain äärillä asuvat suomalaiset kohtelevat tätä yhteiseksi hyväksi hankittua valistuksen välikappaletta samalla suosiolla, kuin sille on täällä suomalaisten pesäpaikoilla osoitettu, niin me voimme todellakin siitä vielä paljon hyvää toivoa.
Semmoiset miehet, jotka harrastavat kielemme ja kansallisuutemme säilyttämistä vierailla mailla, herättävät huomio[t]amme etenkin tänä aikakautena, jolloinka kotimaastammekin vielä kuullaan näistä asioista niin eriäviä mielipiteitä. Tämän seudun suomalaiset ovat antaneet näissä suhteissa kiitettävän ja monessa paikoin kotimaassakin seurattavan esimerkin, ja heidän nimensä olisi kiitollisessa muistossa pidettävä. Mutta koska ne miehet, jotka ylläkerrotussa hankkeessa ovat olleet innokkaimmat, eivät toimi mitään turhan kunnian pyynnössä, eivätkä salli tekojansa maailmalle julistettavan, niin jätämme heidän nimensä mainitsematta. Kuitenkin, herättääksemme yleisössä luottamusta siihen, että tämän kirjapinon asiat eivät ole yhden eikä kahden miehen niskoilla, toisella sivulla julkaisemme niiden miesten nimet, jotka ovat ostaneet kirjapainoyhtiön osakkeita, ja jotka niinmuodoin ovat Amerikan Suomalaisen Kirjapainon omistajat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti