"Ei se usko ole sen kummempi, kuin rättiukon reen kulmassa tuotu"

Kauppa- ja työmatkoilla tarttui syrjäisienkin pitäjien asukkaiden keskuuteen uusia aatteita ja uskomuksia. Tästä hyvä esimerkki on lestadiolaisuuden leviäminen Valkjärven pitäjän kyliin Karjalan kannaksella. Ns. rätinajon tuomisina oli uusi usko. Alueella oli aikaisemmin vaikuttanut ns.  hyppäjien lahko, joka sekin saapui muualta, nimittäin Inkerinmaalta. Mielenkiintoinen historiallinen yksityiskohta on se, että molemmat liikkeet, lestadiolaisuus ja hyppääjäliike, saivat kannattajia samoissa kylissä.

Valkjärven asema ennen talvisotaa

Valkjärven seurakunnassa lestadiolaisuus sai laajaa kannatusta vasta paljon myöhemmin kuin naapuriseurakunnissa eli  1890-luvulla. Papiston ensimmäinen maininta liikkeestä löytyy seurakuntakertomuksesta vuodelta 1896.[1] Valkjärven lestadiolaisuuden alkuvaiheista on kertonut luotettavantuntuisesti Antti Pulkkinen (1861 – 1934) muistelmissaan. Hänen mukaansa ensimmäinen paikkakunnalla vieraillut lestadiolaissaarnaaja oli nimeltään Lahvi. Vierailu lienee tapahtunut jo 1870-luvun puolella. Kyseessä oli mahdollisesti pihtiputaalaissyntyinen Joosef Glaf, joka asui Kangasniemellä Harjumaan kylässä. Hän liikkui laajalla alueella Itä-Suomessa  kellojen korjaajana  ja lestadiolaissaarnaajana.[2] Glaf  oli saarnannut Valkjärvellä käydessään  hyvin voimallisesti, mutta koska hän eli toisin kuin itse opetti eli julkisesti ”synneissä”, joutui lestadiolaisuus paikkakunnalla aluksi huonoon valoon. Josef Glafin  jälkeen Valkjärvelle saapui 1880-luvun alussa saarnaaja Emanuel Välikangas Viipurista. Häntä Pulkkinen kuvaa voimakaspuheiseksi mieheksi, joka pelkäämättä julisti lakia. Seuraavana saapuneiden pietarilaisten  saarnaajien Juho Mikkolan ja Heikki Kultalan seuroissa kuulijakunta joutui ”liikutuksiin”, joihin Antti Pulkkinen muistelee suuttuneensa. Pulkkisen liittyminen herätyksliikkeeseen tapahtui vuonna 1890 (nekrologin mukaan vuonna 1886). 

Useat keskeiset Valkjärven lestadiolaisvaikuttajat hankkivat talvisin elantonsa Antti Pulkkisen tavoin rättikaupalla. Heistä Antti Pulkkinen, Antti Karvanen (1847–1935) ja Mikko Ellonen (1864–1918) olivat  rättikauppamatkallaan kosketuksissa leppävirtalaisen lestadiolaissaarnaaja Vilhelm Markkasen kanssa. Markkanen sekä K. Karjalainen (luultavasti saarnaaja Mikko Hermanni Karjalainen Joensuusta) julistivat Pulkkiselle kolmasti ”synnit anteeksi”. Keväällä rätinajajilla oli  reen kannaksilla kotiseudulle tuomisinaan herätyksen aalto, kuten Unto Seppänen pitäjähistoriassaan toteaa.[3] Antti Pulkkinen, Mikko Ellonen ja Antti Karvanen alkoivat puhella ”löydöstään” sekä kotiseudulla että työmatkoillaan. Pulkkinen ja Ellonen toimivat saarnaajina, Karvanen osallistui liikkeen levittämiseen ”kanssapuheissa”.[4] Vaikka herätysliike oli jo 1870-luvun lopulta tehnyt yrityksiä jalansijan voittamiseksi Valkjärvellä, sai vasta paikallisten vaikuttajayksilöiden liittyminen herätykset vauhtiin. Lestadiolaisuuden paikalliset johtomiehet nousivat pian keskeisiin asemiin seurakunnallisissa ja yhteiskun-nallisissa tehtävissä. Herätysliikkeen kannatus keskittyi pitäjässä Nousealan ja Valkeamatkan kyliin. Antti Pulkkinen ja Mikko Ellonen asuivat Valkeamatkan kylässä ja Antti Karvanen Nousealassa. Nousealan tunnetuin lestadiolainen lienee kuitenkin ollut omalaatuinen kaupustelija ja riiminikkari Heikki Oinas.[5]

---

[1]Lestadiolaisia on olemassa seurakunnassa suruksi. (KA. PTA. Cf:12. Valkjärven srkert. 12.10.1896 A. Kiljander).

[2] HÄ 7 – 8/1932 (Antti Pulkkinen: Hengellisten herätysten alkuajoilta Valkjärvellä  Karjalassa); Seppo Leivon kirje 16.2.1997. Seppo Leivon antamien tietojen mukaan Joosef Glaf oli syntynyt 1846 Pihtiputaalla,  josta muutti 1873 Kangasniemen Harjumaan kylään ja sieltä edelleen 1922 Mikkelin maaseurakuntaan.

[3] HÄ 7-8/1932 (Antti Pulkkinen: Hengellisten herätysten alkuajoilta Valkjärvellä Karjalassa); 5/1935, 72; A.J.P(ulkkinen): Antti Karvasen nekrologi.); 7-8/1934, 107 (Antti Pulkkisen nekrologi); Seppänen 1953, 225, 245, 261-263, 282, 422, 645; Raittila 1967, n:o 274; Raittila mainitsee matrikkelissaan kaksi valkjärveläistä saarnaajaa; veljekset Juho Ellosen (1864 -1937) ja Matti Ellosen (1849-1930) (Raittila 1967, n:o 43). Sen sijaan  hän ei tunne Antti Pulkkista eikä Mikko Ellosta; Luukka 1964a, 181-182; Paikallinen isäntä oli todennut lestadiolaisuudesta: Ei se usko ole sen kummempi kuin rättiukon reen       kulmassa tuotu.( HYKHL/K1. Valkjärvi 3).

[4] HÄ 7-8/1932 (Antti Pulkkinen: Hengellisten herätysten alkuajoilta Valkjärvellä Karjalassa); 5/1935, 72; A.J.P(ulkkinen): Antti Karvasen nekrologi.); 7-8/1934, 107 (Antti Pulkkisen nekrologi); Seppänen 1953, 245

[5]  Seppänen 1953, 245 – 246. Heikki Oinaksesta ks. Raninen 1995,  98 – 101; Antti Karvasesta ks. Partanen & Sivonen 1999, 129, 142 – 143.

Rätinajo

Olen viime aikoina lueskellut Sulo V. Siitosen 1980- ja 1990-luvuilla toimittamia Ruokolahden kotiseutulukemistoja. Kirjasarjassa on yhteensä kuusi osaa. Niissä on pääosin lyhyitä tarinoita ruokolahtelaisista rakennuksista, nähtävyyksistä, muistomerkeistä ja paikkakunnan asukkaista. Niitä ryydittävät Siitosen tekemät piirrokset. Myös paikkakunnan murre pääsee kirjoissa hyvin esiin ja tallennetuksi. Sulo V. Siitonen ja Ruokolahti-seura on tehnyt hatunnostonarvoisen työn kootessaan vanhat tarinat ja perimätiedon kirjoihin ja kansiin.

Tässä yksi helmi ns. rätinajosta (alussa oleva taustoitus on väitöskirjastani). Ja vieläkö joku väittää, etteivät karjalaiset ole kauppamiehiä?

Rätinajo

Karjalassa oli lukuisia pitäjiä, joissa kotiteollisuus oli merkittävä sivuelinkeino. Tunnetuin näistä oli Kannaksen Valkjärvi. Siellä valmistettiin kaikentyyppisiä ajotyökaluja, rekiä ja kärryjä. Näitä myytiin ennen kaikkea Pietariin. Puuastioistaan olivat tunnettuja Säkkijärvi, Vahviala, Virolahti ja Lappeen seutu. Kurkijoen tuotteita olivat luokit, länget ja piiskat, Uukuniemen pärekorit, Parikkalan huovikkaat. Muolaan pitäjän keskellä sijainneessa venäjänkielisessä Kyyrölässä valmistettiin erilaisia saviastioita. Tuotanto oli niin laajaa, että se vaati oman myyntiorganisaationsa. Näin syntyi omalaatuinen kulkukaupan laji, potti- ja rättikauppa, jota harjoittivat ennen kaikkea valkjärveläiset.
----
Ns. rätinajossa kauppamiehet myivät Kyyrölän saviastioita ja keräsivät sekä ottivat maksuina vastaan rättejä, lumppuja ja säkkejä. Lumput ja säkit toimitettiin Pietariin, jossa paperiteollisuus käytti niitä raaka-aineikseen. Rättimies tiesi saavansa lumppuja joka talosta, sillä asetus kielsi lumppujen hävittämisen. Ennen ostosmatkalle lähtöään rätinajajat ajoivat Kyyrölään, josta lastasivat kuormaansa savivateja, kukkopillejä, makeisia, leivonnaisia ja kaikenlaista pientä rihkamaa: Kun rättimies tuli taloon, hän toi sisälle muutamia potteja nähtäväksi. Seuraavaan tapaan hän esitti asiansa (Ruokolahdelta):

Kerätkää nyt yhtee myysyy, kaikenlaist ryysyy, syssäkkii, kyntörättii, pienii palasii, paija-alasii, tilkuu talkkuu, paimene salkkuu. Kuta mustempii, sen lystempii, kuta likasempii, sen parempii. Siit mie annan teile niistä nippii nappii, kohvkuppii, pottii ja vattii, lusikoi rautasii, savisii lautasii, kissankuppii, kukkopillii, kissanpiirakoi, orehkoi, kauruskoi, inkväärii, pastillipötköö, hokmantippoi, vanhaamiestä ja vieläkii mitä muuta miel tekköö. Taitaa miul viel vähä olla pirupaskaakii