Tapanani ei ole ollut sotkeutua Suomen evankelisluterilaisen kirkon riitoihin eikä ottaa kantaa kirkon linjauksiin. Tällä kertaa teen poikkeuksen koskien kirkon johtajan arkkipiispa Kari Mäkisen toimintaa. Organisaation johtajana hän on mielestäni omilla toimillaan VAIN pahentanut tunteikasta tilannetta. Kyseessä on siis perjantaina eduskunnan hyväksymään kansalaisaloitteeseen liittyvä arkkipiispan kommentointi. Eduskuntahan antoi 28.11.2014 äänin 105 - 92 tukensa avioliittolain muutokselle.
Arkkipiispa Kari Mäkinen tuki aloitetta melko suoraan ennen äänestystä tapahtuneilla julkituloillaan mm. täällä ja täällä (alkuperäinen facebook-päivitys). Aloitteen tultua hyväksytyksi on arkkipiispa Mäkinen jatkanut tuen osoitustaan ja todennut (facebook-päivitys) iloiten:
Tiedän miten paljon tämä päivä merkitsee sateenkaariväelle, heidän
läheisilleen ja monille muille. Iloitsen täydestä sydämestäni heidän
puolestaan ja heidän kanssaan.
Käyty keskustelu on ravistellut
myös kirkkoa myönteisellä tavalla. Minusta näyttää siltä, että tässä
osat ovat kääntyneet. Yhteiskunta saarnaa nyt etiikasta, jossa ei
puolusteta instituutioita ja periaatteita vaan ihmisiä. Sellaista
saarnaa kirkko tarvitsee.
Eduskunnan äänestyksen jälkeen on Suomen evankelisluterilainen kirkko menettänyt tuhansia jäseniään. Eilen eronneiden määrä oli yhden vuorokauden aikana noin 5100 Iltasanomien uutisoinnin mukaan ja vauhti ei ole juurikaan hidastunut tänään. Eroajina ovat ennen kaikkea kirkon konservatiiviset jäsenet, jotka ovat suivaantuneet arkkipiispan toimintaan asiassa. Tähän tulokseen ovat tulleet asiantuntijat ja sama heijastuu eronneiden omissa kommenteissa. Nämä ovat niitä, jotka ovat olleet kirkollisesti aktiivisimpia ja kirkon perinteitä vahvasti puolustavia jäseniä. Jos ja kun tämä osa kirkon jäsenistöstä äänestää jaloillaan, kirkon olisi syytä todella huolestua. Omaan nilkkaan ampuminen on suurta typeryyttä. Tämän erobuumin on siis aiheuttanut nimenomaan arkkipiispa Kari Mäkinen lausunnoillaan, ei niinkään eduskunta. En usko, etteikö arkkipiispa ole ollut tietoinen siitä, mihin hänen lausuntonsa johtavat. Onko
kyseessä siis tahallinen toiminta, jolla ajetaan konservatiiveja
lähtemään kirkosta ja sen päätöksenteosta, jolloin tietyt päämäärät
saavutetaan?
Seuraavaksi taistelu siirtyy kirkon sisälle, kuten paikallinen sanomalehti Etelä-Saimaa totesi pääkirjoituksessaan 29.11.2014. Jos arkkipiispa aloittaa avoimen liputuksen homo- ja lesboparien kirkollisen vihkimisen puolesta (kuten hän ilmeisesti tulee tekemään), suurin osa kirkollisista herätysliikkeistä tulee eroamaan kirkosta ja sadattuhannet jäsenet jättävät sen samalla. Instituutiojohtajia tämä ei näy juurikaan huolettavan. Nimittäin silloin, kun se eletään todeksi, he nauttivat jo huonosti ansaittua ruhtinaallista eläkettä ruhtinaallisena maksetun palkkauskauden jälkeen. Niinpä kymmenen vuoden kuluttua alle puolet suomalaisista kuuluu enää evankelisluterilaiseen kirkkoon ja toiminnan alasajo on kiivaassa vauhdissa. Satoja kirkollisia kiinteistöjä saa pilkkahintaan tai ilmaiseksi maaseudulta. Kaupunkien keskustoissa ne menevät edelleen hyvin kaupaksi: moskeijoiksi, ravintoloiksi ja asunnoiksi. Samalla alkaa keskustelu siitä, onko ristilippu maamme symbolina aikansa elänyt.
Sitä odotellessa, muistakaa nauttia upeasta suomalaisesta luonnosta!!!
Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
En ole pohtinut juurikaan arkkipiispan toimintaa. Olen hänen kanssaan itse asiasta samaa mieltä, minkä vuoksi tietenkin on kiusaus puolustaa häntä kaikessa. Mutta yritän nähdä asiaa molemmilta kannoilta.
VastaaPoistaTässä minun ajatuksia, en yritäkään vetää johtopäätöstä siitä mitä piispan pitäisi tehdä. Ehkä vain haluan tarjota rakennuspuita.
Piispan pitää olla arvojohtaja ja kertoa omista ajatuksistaan. En pidä piispasta, joka ei uskalla sanoa mitään, koska aina on niitä jotka ovat eri mieltä.
Toisaalta piispa on myös organisaation johtaja, joka ei voi liikaa sooloilla, vaan hänen pitää ottaa huomioon monenlaiset näkemykset.
Kolmas näkökulma on, että piispan pitää mielestäni olla heikompien puolella. Joidenkin mielestä tämä tarkoittaa, että hänen pitää olla seksuaalivähemmistöjen puolella, toiset näkevät että hänen pitää tukea konservatiiveja, jotka nyt yhteiskunnassa näyttävät olevan alakynnessä. Minä näen tärkeänä ensimmäisen vähemmistön tukena olemisen. Miksi? Siksi, että jokainen saa olla yksityisesti konservatiivi, mennä avioon tai olla menemättä. En koe, että he tarvitsevat niin paljon tukea kuin seksuaalivähemmistöt, joilta moni haluaa kieltää ne maalliset oikeudet, jotka enemmistöillä on. Se, että joku on julkihomo ja menee avioon, ei polje konservatiivien oikeuksia. Se, että joku on julkikonservatiivi ja haluaa kieltää homoilta avio-oikeuden, polkee seksuaalivähemmistöjen oikeuksia.
Toinen pohdinnan arvoinen asia on se missä määrin piispan pitää antaa jäsenmäärän vaikuttaa näkemyksiinsä. Sillä on merkitystä, juuri noista mainitsemistasi syistä. Toisaalta taas sanoma tai sanomatta jättäminen ei voi perustua vain siihen mikä maksimoisi jäsenmäärän. On ehdottomasti tilanteita, missä kirkon ja piispan pitää uskaltaa ottaa kantaa ja julistaa, vaikka koko kansa olisi eri mieltä ja vaikka se aiheuttaisi millaisen jäsenkadon. Toinen asia on sitten pohtia mitkä ovat sellaisia asioita.
Kirkko epäilemättä maksimoisi jäsenmääränsä olemalla julkisuudessa mahdollisimman väritön. Tämä johtuu siitä että nyt kirkossa on jäseninä monia sellaisia - sekä liberaaleja että konservatiiveja - jotka eivät liittyisi kirkkoon elleivät he olisi jo valmiiksi sen jäseniä ja ellei kirkko olisi vanhastaan kansankirkko.
Toisaalta taas epäilen, että jos kirkon oma näkemys ajautuu hyvin kauas yhteiskunnan vallitsevista arvoista, se ennen pitkää alkaa menettää jäseniään, riippumatta johtuuko ajautuminen siitä että kirkko muuttu vai siitä että yhteiskunta muuttuu. Tämä ei automaattisesti tarkoita, että kirkon tulee aina muuttua yhteiskunnan mukana. Kirkon päätehtävä kun ei ole maksimoida jäsenmäärää. Mutta jos kirkko jää hyvin kauas muun yhteiskunnan arvoista, niin yksi seuraus pitkällä aikavälillä on jäsenkato.
Eroamisella uhkailu on käytetty ase niin liberaalien kuin konservatiivien puolella. Minusta sellaista painostusta ei tule liikaa kuunnella. Kansankirkko on niin vahva instituutio, että siitä eroava porukka vain vaikuttaa siihen, että heidän kaltaisten painoarvo kirkossa laskee. Tietenkin jos eroavat ovat lähempänä yhteiskunnan vallitsevia arvoja, sivutuotteena on myös se, että kirkko ajautuu entistä enemmän marginaaliin, sen painoarvo yhteiskunnassa vähenee. Sekään ei ole välttämättä paha asia, kirkon päätehtävä ei ole maksimoida omaa painoarvoaan yhteiskunnassa. Osatavoite se toki on, mutta ei itseisarvo.
Konservatiiviset arvot ovat jatkuvasti kauempana yhteiskunnan vallitsevista arvoista yhteiskunnan muuttuessa jatkuvasti arvoliberaalimpaan suuntaan. Siksi en usko, että konservatiivit eroava kirkosta massoittain. Ja jos he niin tekevät, uskon että he ajavat itsensä entistä enemmän marginaaliin samalla kun he tekevät kirkosta entistä liberaalimman.
Olen samaa mieltä Maurin kanssa, että arkkipiispa otti liian nopeasti ja voimakkaasti kantaa tilanteessa, jossa äänestyksen tulos oli voimakkaasti jakautunut. Näin hän profiloi itsensä vahvasti vain toisten piispaksi.
VastaaPoistaOlen muutenkin ihmetellyt kirkon tendenssiä ajaa vanhoilliset tai oikealla tavalla väärin ajattelevat ulos (Luther-säätiö, Markku Koivisto).
Mielenkiintoista, että vaikka sekä katolinen piispa Teemu Sippo että ortodiksien Leo ovat suorasanaisesti sanoneet, ettei samaa sukupuolta olevia pareja tulla heidän kirkoissaan vihkimään, tämä ei tiettävästi ole aiheuttanut merkittävää jäsenkatoa.
Arkkipiispa varmaan ajattelee kuulostavansa myötätuntoiselta sanoessaan olevansa surullinen ja kaipaavansa keskustelua, jossa ihmiset saavat avata tuntojaan, mutta läpi paistaa se, että hän ajattelee keskustelun tuloksen olevan tietty, ja että hänellä on valmius "antaa psykoterapiaa" niille kirkon jäsenille, jotka ovat nyt pelkojensa takia pimeydessä, kunnes he ymmärtävät.
VastaaPoistaEroamisvauhti näyttää tänään vain kiihtyneen:
VastaaPoistahttp://eroakirkosta.fi/static/ek-tilastot/
Jäsenten siirtyessä eri syistä joko kirkon ulkopuolelle tai muihin kirkkoihin Suomen ev.lut.-kirkon painoarvo tulee vähenemään. Vaikea kuvitella, että tämä ei olisi organisaation johtajalle tärkeä kysymys mietittäväksi.
VastaaPoistaKiitos erinomaisesta analyysista! Toivoisi, että arkkipiispan toimista voisi sanoa, että hän ei tiedä, mitä hän tekee. Pelkään samoin kuin sinä, että hän kyllä tietää tasan tarkkaan, mitä hän tekee. Mutta silloin ei voida rukoilla: anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät!
VastaaPoistaHyvä kirjoitus! Yksi kommentti kuitenkin:
VastaaPoista"En usko, etteikö arkkipiispa ole ollut tietoinen siitä, mihin hänen lausuntonsa johtavat. Onko kyseessä siis tahallinen toiminta, jolla ajetaan konservatiiveja lähtemään kirkosta...."
En usko että on tahallinen. Syynä on raha. Kun joku vuosi sitten oli erobuumi tv:n homoillan jälkeen, niin eräs kirkon johtavassa asemassa oleva sanoi, että erojen aiheuttama lovi rahantuloon on niin merkittävä, että pitää olla sanomisissaan hirveän varovainen. (itse olen miettinyt, että onkohan tämä yksi syy kirkon liberaaleja hyssyttävään linjaan)
Kyllä luulen, että kirkko kaipaa jokaista menettämäänsä veroeuroa.
Nyt vain on kirkolla pohtimista, kun nyt on nähty, että ei konservatiivitkaan kestä mitä vain.
PS. Juuri tuli Radio Deista STT:n uutiset, jonka mukaan kirkosta eroamisen syynä on eduskunnan päätös (ei viitattu arkkipiispan lausumaan ollenkaan). Näin se media muuttaa asioita mieleisekseen
Kiitoksia kommentoijille
VastaaPoistaArkkipiispa Mäkisen kommentoi A-studiossa, ettei hän kadu sanomisiaan. Anteeksipyyntöä tai pahoittelua on siis turha odottaa. Tässä ilta-Sanomien sivuilta poimittua koostetta hänen haastattelustaan:
-----
Mäkinen oli äänestyksen aikana vierailulla Etelä-Afrikassa. A-Studiossa Mäkinen kertoi tehneensä Facebook-päivityksen saman tien kun kuuli tuloksesta.
– Olin miettinyt sitä, sitä ei ollut ykskaks heitetty.
Eduskunnan päätöksen ja arkkipiispan kirjoituksen jälkeen kirkosta on eronnut 15 000 jäsentä.
– Se on tässä minulle raskainta.
Koetteko epäonnistumisen tunnetta tämän takia?
– En epäonnistumisen tunnetta, mutta surua kyllä.
Arkkipiispa sanoi A-studiossa seisovansa edelleen sanojen takana.
– Monenlaisia tunteita olen saanut ottaa vastaan, sekä myönteisiä että kielteisiä. Olen sellaisessa asemassa ja tehtävässä, jossa tämä asia on saanut yhden purkautumistien.
Mäkisen A-studio -puheissa pysäyttävintä oli minusta ajatus aidosta ja avoimesta moniäänisyydestä mahdollisuutena vahvemmalle ja vakaammalle yhtenäisyydelle ja yhteenkuuluvuudelle kirkossa. Ihan kuin puhuisi todellisesta elävästä kristillisyydestä.
Poista