Historian siivet havisivat, osa 2

Tyrisevän tilan päärakennus. Takana näkyy hieman navettaa ja sen kattoa

Kun liikkuu pyöräillen tai jalan, ei juuri mikään kiinnostava jää matkan varrelta huomaamatta. Eilen (9.8.2015) tein pyörälenkin reitillä Lappeenranta - Lauritsala - Muukko - Ilottula - Haukilahti - Joutseno - Lampikangas - Muukonkangas - Muukko - Lauritsala  - Lappeenranta. Matkan päätavoite oli vierailu Joutsenon hautausmaalla kuvaamassa muutamia muistomerkkejä. Sää oli jälleen loistava, aurinko paistoi, muttei liian kuumasti. Ilottulantietä ajaessani sattui silmiini yht'äkkiä ikivanha pihapiiri mäentöyrään päältä.
 

Tyrisevän päärakennus on 1800-luvun lopulta

Kurvasin takaisin ja nousin tieltä syrjässä olevaan hirsitalon pihapiiriin, jossa aika oli pysähtynyt. Olin tupsahtanut ajassa sata vuotta taaksepäin. Tosin muoviset tynnyrit pihalla muistuttivat hieman "edistyksestä". Pihanurmi oli leikattu ja aitan takana oli hyvin hoidettu kasvimaa. Talon omistajia ei kuitenkaan näkynyt missään. Näitä ajan patinoimia hirsirakennuksia löytyy Etelä-Karjalasta vieläkin sieltä täältä. Vierailin sellaisessa marraskuussa  2014 Vilkjärvellä. Kyseisessä hirsitalossa asutaan ympäri vuoden ja eletään "kuten ennen vanhaan". Ilottulantien talonväkeä en siis päässyt jututtamaan, vaikka sen mielelläni olisin tehnyt. Josko seuraavalla kerralla?
 

Tyrisevän päärakennus on 1800-luvun lopun asussa

Rakennus pihapiireinen jäi minua niin paljon kiinnostamaan, että yritin selvittää sen vaiheita. Paljon en tietoa löytänyt. Tässä nyt kuitenkin jotakin: Kyseessä on Tyrisevän maatila, joka kuuluu Saarnialan kylään (Tila nro 3). Pääosa Saarnialan kylästä on nykyisin Kuutostien eteläpuolella. Maatilan harmaa vanha hirsinen päärakennus on 1800-luvun lopulta. Asuinrakennus on säilynyt 1800-luvun lopun ulkoasussa, navetta näyttää huomattavasti nuoremmalta. Tila on ollut ilmeisesti ainakin 1600-luvulta Tyrisevän suvun hallussa.

Ajan patinoimat harmaa hirret kertovat rakennuksen nähneen jo monta sukupolvea

Ulko-ovet veivät verannalle.

1800-luvun kirvesmiesnäytettä

Nurkat olivat suorat

Rautjärven pitäjäntupa

Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905

Rautjärvi – Simpele -kierroksen ehdottomiin pysähtymiskohteisiin kuului vierailu Rautjärven kirkolla, jonka pihapiirissä seisoo komea pitäjäntupa. Pitäjäntuvat toimivat aikoinaan tiloina pitäjänkokouksille ja muille yleisille tilaisuuksille. Se tarjosi myös maja- ja lämmittelypaikan kaukaa pitäjänperukoilta tulleille kirkkovieraille. Ensimmäinen pitäjäntupa rakennettiin perimätiedon mukaan Rautjärven rantaan jo 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Rautjärven pitäjäntuvalle tehtiin perusteellinen korjaus vuosina 2005 - 2008

Nykyinen Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905. Pitäjänkokouksia tuvassa pidettiin vuosina 1905 – 1922. Sen jälkeen kokouspaikka siirtyi Miettilään. Pitäjäntuvassa on sen jälkeen toiminut kunnankirjasto, ennen ja jälkeen sotavuosien miesten käsityökoulu ja naisten kiertävä kotiteollisuuskoulu. Jatkosodan aikana pitäjäntuvassa oli armeijan lääkintähuoltoyksikkö. Rakennuksessa annettiin vuosina 1945 – 1946 myös kouluopetusta. Pitäjäntuvalle perustettiin vuonna 1978 kotiseutumuseo, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1996 saakka. Puuhaajina olivat sekä Rautjärven kunta että kotiseutuyhdistys. Rakennuksen huonon kunnon takia kotiseutumuseo siirrettiin Miettilään terveystalolle.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Rakennus kunnostettiin vaiheittain vuosina 2005 – 2008. Kunnostuksesta kantoi vastuun Rautjärven kotiseutuyhdistys ja rahoitusta saatiin sekä julkiselta että yksityisiltä tahoilta. Korjauksessa kengitettiin hirsiä, uusittiin katto ja lattia, vaihdettiin ikkunapuitteita ym. Ulkopuolelle tehtiin salaojitus, perinneaita, vinttikaivo ja ulkohuussi.

Punamullalla maalattu pitäjäntupa seisoo komeana luonnonkiviperustallaan. Kookas hirsirakennus on varustettu pienellä kuistilla. Katto on nykyisin pellistä ja rakennuksen yläosan seinät on pystyrimoitettu.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Pitäjäntuvassa järjestetään nykyisin vaihtuvia taidenäyttelyitä, näytelmiä ja musiikkitapahtumia. Siellä on myös pienehkö kokoelma kotiseutukirjallisuutta.

Historian siivet havisivat

Tällainen ikivanha, jokapäiväisenä asuntona oleva hirsitalo ilman mukavuuksia löytyy vielä Etelä-Karjalasta. Oikealla talon 77-vuotias isäntä.

Yllä olevassa otsikossa ovat nuo kliseeksi muodostuneet sanat, mutta tänään - TAAS - koin ne todeksi Lappeenrannan eteläpuolella olevassa maaseutukylässä. Pyöräilyreitin varrella poikkesin taloon, johon olin yrittänyt sisälle jo kerran aikaisemmin. Nyt näin tuvassa valot, joten käännyin alamäessa takaisin ja kurvasin pyöräni harmaitten rakennusten ympäröimälle pihalle. Pääsin kun pääsinkin sisään tuohon harmaaseen hirsitaloon. Pienen neuvottelun jälkeen astuin taloon, jonka ikää ei isäntä itse tiennyt, mutta totesi sen olevan todella vanhan. Kyseinen isäntä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoi syntyneensä 77 vuotta sitten kyseisessä hirsitalossa ja asuneensa siinä koko ikänsä. Ainoat poissaolot kotikylältä olivat armeijan lisäksi kaksi evakkoretkeä, toinen kesällä 1941 ja toinen kesällä 1944. Hänen isänsä oli aikoinaan, ennen nykyisen isännän syntymää, ostanut talon. Lisäksi isä oli siirtänyt rakennuksen päätyyn jatkoksi osan entisestä kotitalostaan naapurikylästä. Pihalla olevan aitan seinässä seisoo ylpeänä sen valmistusvuosi: 1776.

Pihalla olevan aitan seinässä lukee valmistusvuosi 1776

Tämän hirsitalon tuvan hirret olivat hyvässä kunnossa. Tupaa kiersi paksuista lankuista tehdyt seinänvieruspenkit. Niistä tuli vahvasti mieleeni oman ukkilani, jossa vietin lapsuudessani viikkokausia kesäisin. Talon tiskikoneena toimii isäntä itse ja elämää vietetään kuin ennen vanhaan. Sähköt talossa on, ja keskeisellä paikalla näytti olevan teevee, joten aivan kaikista "sivistyksen" vitsauksia ei täälläkään oltu paitsi. Elämä sujuu kuitenkin yksinkertaista, tuttua rataansa. Keskeisenä harrastuksena on kalastus, jota harjoitetaan paitsi kotijärvellä, myös laajalla alueella Kaakkois-Suomessa. Ääripisteinä Puruvesi ja Pyhäjärvi Kesälahdella ja Virolahti Suomenlahdella.

Hirsitalon isäntä vuonna 1776 valmistuneen aittansa edessä