Lappeenrannan kehruuhuone 1862

Lappeenrannan kehruuhuone nykyasussaan toukokuussa 2015.

Parina viime vuonna on paikallislehdissä ollut runsaasti artikkeleita Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta 1840-luvulla rakennetusta puurakennuksesta. Rakennus on Lappeenrannan kaupungin omistama. Tämä rakennus oli alunperin naisvankila, sen jälkeen työvankila, olipa jonkin aikaa kuritushuonevankilanakin. Sotavuosina siellä pidettiin sotavankeja ja sodan jälkeen rakennus toimi pitkään urheilutalona. Nyt paljon historiaa nähnyt rakennusvanhus on kuoriutunut uudestaan lähes alkuperäiseen asuunsa. Kehruuhuoneesta ja myös sen historiasta löytyy  täältä runsaasti tietoa.

Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo  (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi.  Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut, sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.

Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.

Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeenrannan sunnuntaikoulu 1843 - 1891

Lappeenrannan viidettä kaupunginosaa 1800-luvun lopulla. Kuvan keskellä rautatie ja sen länsipuolella koulurakennuksia. Taaempana näkyy 1880-luvulla rakennettua Rakuunarykmentin kasarmialuetta.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Maamme kaupungeissa ryhdyttiin jo ennen kansakoulujen perustamista antamaan opetusta tuleville käsityöläisille. Ensimmäisenä tällainen koulu perustettiin Turkuun koulu kisällejä ja oppipoikia varten. Koulussa annettiin sisäluvun, kirjoituksen ja laskennon alkuopetusta. Keisarillinen määräys tammikuussa 1842 ulotti nämä sunnuntaikouluiksi nimitetyt koulut lähes kaikkiin maamme kaupunkeihin. Asetuksessa edellytettiin että

”hantverkin oppipojat ja kisällit saavat tilaisuutta Kristillisyyden niin myös kirjoitus- ja räknäyskonstin oppimiseen. Kunkin läänin guvernööri toimittakoon, yksineuvoisesti kaupunkein hallituksen ja porvarikunnan kanssa, että tämä saatetaan täytäntöön ennenkuin vuosi 1843 alkaa, ja kartetaan siinä, ettei kaupungit mahda tulla raskautetuiksi muilla, kuin tarkoitusta varten välttämättömillä ulosteoilla. Niissä kaupungeissa, joissa yhteisiä kouluja löytyy, tulevat niillen annetut kouluhuoneet edellä sanotussa päällekatsannossa pruukattaviksi, sitten kuin kouluin ylihallituksen lausunto, kussa se taitaa kysymykseen tulla, on asiasta kuultu.

Lappeenrannan sunnuntaikoulun johtokunnan
ensimmäinen puheenjohtaja oli pormestari
Ernst Johan Åkerblom (1798 - 1870).
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto.

Vuoden 1845 alusta lähtien vaadittiin kisälli- ja mestarikirjaa varten todistus siitä, että (hakija) tarpeellisesti taitaa kristillisyyden ja osaa kirjoittaa luettavaa tyyliä ja räknätä neljää räknäyslajia". Tämä teki koulun käynnistä käytännössä pakollista.

Lappeenrannassa piti raastuvankokous ehdotettuja opetusaineita hyödyllisinä, mutta katsoi kisälli- ja oppilaskunnan vähäiseksi ja tilapäiseksi, joten se ei juuri tulisi ehdotettua opiskelumahdollisuutta käyttämään. Lisäksi kaupunki ei katsonut voivansa kustantaa koulua., Lappeenrannan oli kuitenkin pakko ryhtyä järjestämään opetusta. Kaupungin porvaristo piti koulun perustamiskokouksen 9. 10.1842. Johtokuntaan valittiin pormestari Åkerblom puheenjohtajaksi sekä raatimiehet Blome ja Eriksson, kauppias C. Fr. Savander ja nahkurimestari A. W. Sandbäck. Koulun opettajaksi valittiin virkaa hakenut kehruuhuoneen saarnaaja Henrik Aksel Berner. Häntä seurasi ala-alkeiskoulun opettaja Adolf Fredrik Mennander, joka toimi tehtävässä parikymmentä vuotta. Opetusta annettiin kristinopissa, kirjoituksessa ja laskennossa joka sunnuntai kello  11—15.

Koulu aloitti toimintansa 21.1.1843. Koulun aloitti 26 oppilasta, jota pidettiin yllättävän suurena. Kaupungissa laskettiin silloin olleen 37 oppivelvollista, joten kaikkia ei siis saatu mukaan. Seuraavana vuonna oppilasluku oli 28, joista tosin vain kaksi sai päästötodistuksen ja kolme lähti pois muiden jatkaessa seuraavanakin vuonna. Kristinopin opetuksessa käytettiin alussa katkismuksen ulkolukua ja muissa aineissa käytettiin ns. Bell Lancaster-järjestelmää. Siinä opetus nojautui edistyneimpien oppilaiden toimimiseen apu-opettajina ja varsinainen opettaja oli lähinnä opetuksen ylivalvoja. Lukemisen ja kirjoituksen opetus kävivät rinta rinnan. Koululla oli hiekalla varustettuja pulpetteja, johon oppilaat piirsivät puikolla kirjaimia hiekkaan. Kirjoituksessa ja laskennossa käytettiin myös kivitauluja. Lukemista harjoiteltiin myös kuorolukuna.

Sunnuntaikoulun viimeisenä johtajana vuosina 1888 - 1891
oli kansakoulunopettaja, kaupunginkamreeri ja
pankinjohtaja Juho Pelkonen . Hän oli kaupungin edustajana
useilla valtiopäivillä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto.

Vuonna 1858 päätettiin heikommille oppilaille pitää koulua myös keskiviikkoiltaisin klo 6—8. Koulun toiseksi opettajaksi valittiin 50 ruplan palkalla pataljoonansaarnaaja A. A. Lindberg alkuvuodesta 1859, mutta hänet erotettiin jo lokakuussa. Hänen tilalleen tuli kehruuhuoneensaarnaaja August Magnus Tolpo. Vuosisadan keskivaiheilla oppiainevalikoima lisääntyi, kun opetus alkoi Suomen maantiedossa ja raamatunhistoriassa sekä murtoluvuissa. Vuonna 1859 opetukseen lisättiin Suomen historia ja geometria. Todistuksen antaminen ei liene ollut sidoksissa opiskeluvuosiin, vaikka vuonna 1858 annettu asetus puhui kolmen vuoden kurssista, vaan se riippui edistymisestä. Vuonna 1856 sunnuntaikoulussa oli 17 oppilasta, ja kolme vuotta myöhemmin oppilasluku oli 33. 1860-luvun nälkävuosina oppilasmäärä laski, oli senkin jälkeen vähäinen, esimerkiksi vuonna 1870 oppilaita oli 13. Vuonna 1876 koulussa oli 28 oppilasta ja syyslukukaudella 1889 koulussa oli opiskelemassa 34 poikaa. Sunnuntaikoulu päätti 48-vuotisen taipaleensa 31.5.1891. Päiväkirjaan se on kirjattu aivan tavallisena työpäivänä. Mitään juhlallisuuksia ja lopettajaisia ei vietetty, eli  Mauri oli tehnyt tehtävänsä, Mauri sai mennä. Viimeisenä lukukautena koulussa oli 29 oppilasta. Seuraavan lukukauden alussa aloitti Lappeenrannan käsityöläiskoulu toimintansa. Sunnuntaikoulun opettajat ja oppilaat siirtyivät uuden koulun kirjoihin. Uusi koulu toimi entisen koulun huoneissa, mutta sen opetusohjelma oli paremmin ammattilaisillekin sopiva.

Sunnuntaikoulun vuosikustannukset nousivat alkuvuosina 60 ruplaan vuodessa. Kaupunki lupasi 1846 suorittaa koko summan vaatimatta oppilailta mitään lukukausimaksua. Vuonna 1858 koulu sai 20 hopearuplan valtionavun ja seuraavasta vuodesta lähtien kasvaneen oppilaslukunsa ja iltakoulun takia 50 ruplaa. Tällaisena säilyi avustus edelleen muuttuen vain 1863 lähtien vastaavasti 200 markaksi.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Köyhäinkoulu, kansakoulun edeltäjä 1854 - 1865

Emma Savander, yksi koyhäinkoulun "puuhanaisista".

Maassamme ryhdyttiin 1840-luvulta lähtien perustamaan filantrooppisessa hengessä köyhäinkouluja. Päämääränä oli tarjota kaupunkien orvoille ja köyhien perheiden lapsille perustiedot ja -taidot uskonnossa, lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Täkäläinen Rouvasväenyhdistys perusti myös Lappeenrantaan vuonna 1854 köyhäinkoulun. Koulun perustamisajatuksen esitti postimestari Fredrik Jaenischin Helsingissä asunut tytär Sofie Lappeenrannassa asuneelle sisarpuolelleen Maria Arppelle. Tämä epäili, ettei yksikään miespuolinen henkilö täällä ole kiinnostunut asiasta. Niinpä hän päätti kutsua vain rouvasväkeä koolle. Puuhanaisiksi ryhtyivät Maria Arppen lisäksi Emma Savander, Elisabet (Liliana) Merlin ja Sofie Stråhlman. Kun Rouvasväenyhdistys järjesti koulun hyväksi arpajaisia, tanssiaisia ja teatteri-iltoja, saatiin kaupungin miehetkin innostumaan asiasta. Miesten pelihimokin valjastettiin kouluasian hyväksi, kun iltamasalin viereisiin huoneisiin järjestettiin vuokrattavaksi pieniä pöytiä kortinpeluuseen. Arpajaiset, tanssiaiset ja muut illanvietot tuottivat hyvin, sillä kaupungin seuraelämässä elettiin vilkasta aikaa Krimin sodan ja Saimaan kanavan rakentamisen vuoksi.

Kehruuhuoneen saarnaaja ja poikien köyhäinkoulun "primus motor"
ja opettaja August Magnus Tolpo vaimoineen.

Koulun toiminta käynnistyi 1.10.1854. Sitä pidettiin pääasiassa Koulukadulla ” Müllerin mamselleilta”, eli Maria ja Carolina Müllerilta vuokratussa piharakennuksessa olleessa kolmessa pienessä kamarissa. Vuokraa maksettiin koulutalosta alkuvuosina 18 ruplaa, mutta se kohosi vähitellen 33 ruplaan vuodessa. Ensimmäisenä opettajana oli vuonna 1825 Sumiaisissa syntynyt papintytär Johanna Sofia Calonius, jonka leskeksi jäänyt äiti työskenteli kehruuhuoneella mestarina. Johanna oli osallistunut jo koulun perustamistoimiin ja perimätiedon mukaan hän olisi hoitanut opetustyötään palkatta. Koulun tilit kuitenkin osoittavat, että opettajalle maksettiin jo vuonna 1855 40 ruplan vuosipalkka, joten vain ensimmäiset kuukaudet toimittiin täysin vapaaehtoisin voimin. Vuonna 1858 opettajaksi tuli kirjuri Jeremias Piispasen tytär Pauliina Piispanen. Piispasen palkka oli alussa 40, myöhemmin 50 hopearuplaa vuodessa. Myös Rouvasväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat opettamiseen. Kirjoittamista harjoiteltiin aluksi ajan tavan mukaan luupuikolla erillisessä laatikossa olevaan hiekkaan. Kirjoittaessa seisottiin laatikon vieressä ja väillä laatikon hiekkapinta tasattiin tarkoitusta varten valmistetulla jyrällä. Laskennon opetuksessa käytettiin kivitauluja. Uskontoa opetti ilmaiseksi joku seurakunnan papeista, aluksi pastori G. Monell. Tytöille opetettiin myös käsitöitä, lähinnä kehruuta ja kankaankudontaa. Oppilaita koulussa oli keskimäärin 14 vuodessa. Oppilaiksi otettiin yksinomaan köyhiä tyttöjä, jotka sekä ikänsä että kehityksensä puolesta olivat hyvin eri tasolla. Koulua käynyt oppilas muistellut oppitunteja myöhemmin, että siellä välistä opetuksenkin kestäessä kävi korvia huumaava melu ja meteli, puheen porina ja äänen pärinä.

August Magnus Tolpon muistokirjoitus
Suomi no 78, 28.9.1892

Poikien köyhäinkoulu perustettiin Lappeenrantaan vuonna 1861 kehruuhuoneen saarnaajan, pastori August Magnus Tolpon (1819 - 1892) aloitteesta. Kaupungissa oli ollut aikaisemmin käsityöläisten oppipojille tarkoitettu sunnuntaikoulu ja poikien ala-alkeiskoulu. Silti kaupungissa oli Tolpon sanojen mukaan alaikäisiä poikia, jotka surullisina nähtiin harhailevan kaupungin kujilla ja kaduilla ollen vailla kodin kasvatusta hyveisiin ja Jumalanpelkoon ". Varat koulua varten kerättiin Tolpon järjestämällä keräyksellä, jonka tuotto oli 35 ruplaa ja 85 kopeekkaa. Tämän lisäksi pyydettiin avustusta kaupungin porvaristolta. Raastuvankokous myönsikin verovaroista koululle veroäyreihin sidotun vuosittaisen avustuksen (5 kopeekkaa äyriltä) kokouksessaan 6.11.1861. Samalla koulun johtokuntaan valittiin kaupungin edustajaksi ja puheenjohtajaksi kauppias Carl Savander. Poikien köyhäinkoulu toimi tyttökoulun tiloissa iltaisin kaksi tuntia kerrallaan. Oppilaiksi otettiin 7-13-vuotiaita poikia. Koulun ilmoittautui sen aloittaessa toimintansa 20 poikaa. Vuonna 1865 koulun yhteinen oppilasmäärä oli 41. Tyttöjen ja poikien köyhäinkouluilla oli yhteinen taloudenpito. Poikien köyhäinkoulun opettajaksi valittiin edellä mainittu pastori Tolpo. Hänelle maksettiin palkkana 100 hopearuplaa 12 viikkotunnista. Näistä kaksi uskontotuntia oli tyttöjen kanssa yhteisiä.