Lähde: JyMA Icaa 3, Jyväskylän
Seminaarin arkisto, opettajain kokousten pöytäkirjat 1880-1885
Pöytäkirja, pidetty seminaarin opettajiston
kokouksessa toukokuun 22. 1885. Läsnä olivat opettajattaret Lydecken, Åberg,
Söderstöm ja Forsberg sekä opettajat Länkelä, Vegelius, Hagfors, Vallin, Hård,
Kiljander, Brummer ja allekirjoittanut.
8§
Naisopettajien poismentyä ilmoitti
puheenjohtaja tiedoksi tulleen, että kokelas Jussila kuului täälläkin
ilmestyneiden hihhulien lahkoon. Lehtori Vegelius kertoi nyt, että hän oli
puhunut Jussilan kanssa asiasta, sanoi niissä opinkappaleissa, joista silloin
oli puhe, ettei ollut huomannut mitään kirkkomme opista eriävää.
Tarkastaja Oksanen, joka oli puheenjohtajan
pyynnöstä paikalla, sanoi, että hän ei ollut puhutellut Jussilaa itseänsä, vaan
olivat hänen luokkatoverinsa ilmoittaneet hänelle, että J. kuului sanottuun
lahkoon, että hän ilmestyi heidän seuroihinsa puhujana ja muutoin
ilmestymisessänsä käytti heidän ulkonaisia tapojaan. Kokelaat Salonen ja Oja
olivat myös tähän lahkoon kääntymäisillään, jonka vuoksi hän ehdotti, että
opettajisto kuulustelisi mainituita kokelaita. Puhuja oli puolestaan
täydellisesti vakuutettu siitä, että
J . oli hihhuli ja että hän hyväksyi heidän
mielipiteensä.
Tri Hagfors kertoi, että J. oli käännyttänyt
heidän palvelijoitansa, jotka myös nyt kuuluivat samaan lahkoon.
Asiasta keskusteltua opettajisto päätti, että
puh.joht ja opettajiston pöytäkirjurin ja jumaluusopin lehtorin kanssa ennen
ensi kokousta, jolloin J:n tuli olla saapuvilla, toimittaisi tarkastaja Oksasen
ehdoittaman kuulustelun.
Osk. Alm
Toukokouun 24.pvnä 85, pidetty edellisen 8§:n
johdosta toimitetussa kuulustelussa.
Läsnä: Länkelä, Vegelius ja allekirj, sekä
kuulusteltavaksi kutsutut kokelaat Salonen ja Oja.
1§
Kokelas Oja, joka tällä lukukaudella kertoi,
että J. sunnuntaisin ja keskiviikkoisin oli käynyt niinsanottujen hihhulien
kokouksissa, esiintyen niissä milloin kuulijana milloin selittäjänä. Kumminkin
hän oli yhdenkerran ollut kuulemassa J:n selitystä ja ei ollut huomannut muuta
poikkeusta uskonnostamme, kuin että J katsoi saarnaviran kuuluvan jokaiselle
”ristiveljelle”, eikä erityisesti sitä varten vihityille henkilöille, sekä että
ihminen ei välittömästi Jumalalta voi saada syntejään anteeksi, vaan tuli
synninpäästön tapahtua seurakunnan eli jonkun erityisen ”ristiveljen” kautta.
Muutoin hän sanoi J:n mainituissa seuroissa noudattavan kansanuskolaisten
ulkonaisia tapoja ja menettelyjä. Heidän siveellinen elämänsä oli kiitettävää.
Ketään seminaarilaista ei J. ollut puoleensa saanut kääntymään, vaikka kyllä
asiasta seminaarissa, varsinkin työpajassa, oli usein keskusteltu.
Jouluna Jussila oli käynyt Leppävirroilla sekä
pääsiäisenä Uuraisilla, niinkuin puhuja luuli tietävänsä lähetystoimissa ja nyt
hän oli helluntaiksi, luultavasti samoissa tarkoituksissa, erään suutari E.
Kuukkasen kanssa matkustanut Laukaaseen. Vielä kertoi Oja kuulleensa, että J
oli käynyt puhelemassa Tri Hagforssin palvelijoiden kanssa uskon asioissa.
Salonen, joka taas oli ollut J.n asuntotoveri
syyskaudella, kertoi J:n tunnustaneen kuuluvansa mainittuun seuraan. Jussilan
mielipiteistä mainitsi hän vaan, J. ei luullut autuutta ja synninpääästöä
saavuttavansa seuran ulkopuolella.
Päästyään ulos seminaarista oli Jussila
arvellut, ettei hän pääsisi kansakoulun opettajaksi ja lausunut uhraavansa
kaikki, ennenkuin luopuisi uskostansa, jonka edestä hän aikoo työskennnellä.
Muutoin kertoi Salo samoi kuin Oja.
Osk. Alm
26. toukokuuta 85, pidetty seminaarin
opettajiston kokouksessa.
Läsnä Länkelä, Vegelius, Hagfors, Vallin,
Hård, Kiljander, Brummer ja allekirjoittanut.
1§
24. Toukokuuta tapahtuneissa kuulustelemisessa
tehty pöytäkirja luettiin.
2§
Jussilan kutsuttua opettajakunnan eteen, kysyi
häneltä puheenjohtaja, josko hän kuului ns. hihhulien lahkoon. Tähän J ei
suoraan vastannut, vaan alkoi laveasti kertoa, miten hän viime vuosina,
kärsittyään kovaa tunnon levottomuutta, hartaasti oli tutkinut esiintyviä
hengellisiä liikkeitä nimenomaan hedbergiläisyyttä ja nyt kysymyksessä olevaa
hihhulilaisuutta. Näistä piti hän viimeeksi mainittua puhtaampana, kumminkin
tunnustamatta sanottuun lahkoon kuuluvansa. Kysyttynä hän myönsi julkisesti
seurakunnalta pyytäneensä anteeksi syntejänsä. Tämän anomuksen hän sanoi
tehneensä, koska ei muutoin löytänyt itselleen tunnonrauhaa, vaikka oli käynyt
useammankin papin luona. Mielipiteistänsä hän ilmoitti vielä, vastaten
erityisiin kysymyksiin, että synninpäästö ei kuulunut yksinomaan papille, vaan
jokaiselle erityiselle seurakunnan jäsenelle, ja että hän hyväksyi pyhän
ehtoollisen ja kirkonkäynnin sekä että autuus voitiin saavuttaa seuran
ulkopuolella, nimittäin kaikkialla, missä vaan totuutta ja hyvää harrastetaan.
Kysymykseen, josko hän, kuten oli kerrottu, oli käynyt Leppävirroilla, Uuraisilla
ja Laukaalla lähetystoimissa ja jos hän ylimalkaan oli koettanut houkutella
muita puheisiinsa, vastaisi J. käyneensä mainituissa seurakunnissa ja siellä
olleensa hengellisissä seuroissa, joissa hän välillä erityisestä pyynnöstä oli
esiintynyt raamattua selittäen, vaan kielsi tykkänään, että oli ketään
houkutellut, sanoen esiintyvänsä hengellisissä seuroissa voidaksensa tutkia ja
itse päästä vakuutukseen hengellisissä asioissa. Viimeeksi puh.joh kysyi,
aikoiko J. päästyänsä opettajaksi, vaikuttaa hihhulien suuntaan, vaan tähän hän
ei myöskään, useamman kerran kysyttynä, antanut mitään suoraa vastausta,
lausuen vaan opettajana aikovansa vaikuttaa evankelis-luterialaiseen suuntaan.
Asiasta keskusteltua, kertoi opettajisto
selväksi, että J kuului hihhulien seuraan ja päätettiin, että hänelle ei
annettaisi päästötodistusta seminaarista, ennenkuin Koulutoimen Ylihallitus,
jolle asia mitä pikimminkin oli ilmoitettava, antaisi lausuntonsa, oliko
semmoinen todistus Jussilalle annettava vai ei.
3§
Kokelas J kutsuttiin sisään ja ilmoitettiin
hänelle opettajakunnan päätös.
4§
Pöytäkirjaa tarkastamaan valittiin Länkelä,
Wegelius ja allekirjoittanut
Osk Alm
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti