Pätärin talomuseo Ylämaalla

Pätärin talomuseo Ulämaan Ylijärven kylässä

Kesäkuun 10. päivä pysähdyin Ylämaalle ja Miehikkälään tekemälläni retkellä toviksi Pätärin talomuseolla. Edellisessä risteyksessä opastekyltti oli kuuluttanut kutsua museolle, mutta nyt se näytti kieriskelevän hyljätyn morsiamen/sulhasen itsesäälissä ylhäisessä yksinäisyydessään. Talomuseo sijaitsee Ylämaan Ylijärvellä, osoitteessa Mätöntie 36. Tämän Kankaisen museotilan rakennukset ovat 1870 – 1880-luvulta. Talon ensimmäiset asukkaat ovat muistitiedon mukaan olleet Antti Mikonpoika Pätäri (1861 – 1936) ja hänen vuonna 1867 syntynyt vaimonsa Valpuri Mikontytär Seppä. Talon tupa on siirretty paikalle Säkkijärveltä ja kamarit rakennettu paikan päällä.  Antti Pätärin elinaikana tila oli kylän vauraimpia. Anttille ja Valpurille syntyi viisi lasta, Eerik (1889), Iivar (1892), Hilja (1895), Matti (1900) ja Toivo (1905). Perheen pojista ei yksikään avioitunut. Hilja-tyttärellä oli avioliitosta kaksi lasta, joista tytär kuoli lapsena ja poika jatkosodan viimeisenä päivänä. Tila siirtyi jo Antin ja Valpurin eläessä Matti Pätärin omistukseen. Hän hoiti kaikki tilan työt hevosvetoisesti. Kun hän kuoli vuonna 1976, tila joutui ensin valtiolle. Ylämaan kunta anoi tilaa museokäyttöön irtaimistoineen, jota taloon oli kertynyt runsaan sadan vuoden aikana.

Pätärin rakennukset Mätöntieltä kuvattuna

Pätärin talon ympäristö on paikoin pahasti pusikoitunut

Pätärin talo siirtyi kunnan omistukseen vuonna 1978. Tilan päärakennukseen sijoitettiin talomuseo. Sen kaikki museoesineet ovat Pätärin taloon kuuluvaa esineistöä, vain lääkekaappi ja esittelyvitriinit on tuotu muualta. Maalaistalon jokapäiväisessä elämässä käytetyt esineet ja työkalut ovat 1800-luvulta lähtien nähtävissä yhtenäisenä kokoelmana nähtävissä. Talomuseo avattiin vuonna 1980.

Museon pihapiirissä on viisi aittaa. Näistä suutarinaitassa on nähtävissä suutarin työvälineitä, kuten vanhoja lestejä. Vilja-aitta on peräisin 1600-luvulta. Näiden lisäksi pihapiirissä on maito-, liha- ja vaateaitat. Pihapiirissä on lisäksi sauna, riihi, puukatos eli liiteri sekä 1950-luvun navetta. Navettaan kunnostettiin 1980-luvun alussa tilat kotiseutumuseolle ja se avattiin vuonna 1983.

Kun Ylämaalla kuvattiin helmikuussa 2011 kahden viikon ajan Hiljaisuus-elokuvaan sotatalvesta 1944 kertovia tapahtumia, kuvauspaikka on Pätärin talomuseo ja sen pihapiiri. Sinne lavastettiin kaatuneiden kokoamispaikka. Elokuvan tapahtumat sijoittuvat Metsäpirtin pitäjässä sijainneelle kaatuneiden kokoamispaikalle. Myös Pätärin tilan riihi oli ollut kaatuneiden sotilaiden ruumiiden kokoamispaikkana jatkosodan aikana. Tehtävässä Elokuvaa kuvattiin Pätärin talomuseolla myös vuoden 2011 kevätkesällä. Kuvaukset jatkuvat Pätärin talomuseolla loppukuusta Kuvauksissa käytettiin myös paikallisia avustajia. Elokuvan arvostelu löytyy täältä.

Näkymä pihapiiriin

Vuoden 2013 lopulla Lappeenrannan kaupunki pyrki eroon kaikista paikallismuseoistaan. Yhtenä joukossa oli Pätärin talomuseo. Kesäkuussa seuraavana vuonna salama iski Pätärin talomuseoon.  Pihakoivuun iskenyt salama kynti pihaan metrin levyisen railon ja iski sitten museorakennukseen. Museorakennuksen välikatto putosi, ikkunat menivät rikki ja sähköpääkeskus tuhoutui täysin.  Salaman paineaalto oli siirtänyt taloa pituussuunnassa.

Henkilövahingoilta vältyttiin, mutta kulttuurihistoriallisesti merkittävää omaisuutta vaurioitui. Ylämaalla heräsi huoli museon tulevaisuudesta, sillä korjauksesta olisi edessä iso lasku, ja jo valmiiksi talousvaikeuksissa olevalle museon tulevaisuus oli epävarma jo ennen tuhoja. Se oli onnettomuushetkellä Lappeenrannan kaupungin omistuksessa, joka oli siirtämässä talousvaikeuksiensa sitä Ylämaan kotiseutuyhdistyksen hoitoon.

Näkymä pihapiiristä

Talomuseon katto uusittiin pian salamavahinkojen syntymisen jälkeen eli heinäkuun alussa. Ennen kattotyötä paikoiltaan siirtynyt talo jouduttiin palauttamaan kaivinkoneen avulla alkuperäisille sijoilleen. Lappeenrannan kaupunki oli hankkinut katontekotarpeet jo edellisenä vuonna. Museon luvalla pärekatto vaihdettiin peltikatoksi. Kyläyhdistyksen järjestämissä kattotalkoissa oli mukana 4—7 miestä. Myös talomuseon navetan puinen yläosa oli salaman voimasta siirtynyt paikoiltaan ja oli jopa vaarassa romahtaa. Myös museoesineistöä oli tuhoutunut. Talomuseossa oli ollut yli 2600 luetteloitua museoesinettä. Kyläyhdistyksen puheenjohtajan Erkki Mäkisen mukaan ”Ei näillä esineillä missään muualla ole arvoa kuin tässä talossa. Kyse on kulttuurihistoriallisesta menetyksestä”.

Vuoden 2016 kesäkuun lopussa Etelä-Saimaa kertoi, että Pätärin talomuseon kohtalo oli edelleen auki. Ylämaan kotiseutuyhdistys olisi ollut halukas sen ostamaan. Museo oli suljettuna jo toista kesää peräkkäin. Ylämaan Kotiseutuyhdistys oli tehnyt siitä tarjouksen, mutta sen tarjous ja kaupungin pyyntö eivät kohdanneet. Kesällä 2017 museon kohtalo oli ilmeisesti edelleen avoin.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Mätön kansakoulu Ylämaalla

Mätön entinen kansakoulu pilkottaa kyläaukean reunassa Kälviäisentien varressa.

Entisen Ylämaan kunnan luoteiskulmassa sijaitsevassa Mätön kylässä on toiminut kahdessa eri vaiheessa kansakoulu. Tämä pääteiltä syrjässä oleva pienehkön kyläkoulun alkuvaiheet nivoutuvat Ihakselan koulupiiriin, jonka alakoulu sijaitsi vuosina 1925 - 1932 Mätön kylällä. Ensimmäisenä lukuvuonna 1925 - 1926 koulussa oli 14 oppilasta. Koulu toimi vuokratiloissa opettajanaan Roosa Mömmö (myöh. Metsäkallio). Koulun johtokuntaan kuuluivat puheenjohtajana maanviljelijä Heikki Toivari, taloudenhoitajana maanviljelijä Antti Toivari, Oskar Hostikka, Matti Mättö ja sihteerinä Anni Toivari sekä Hilma Mättö.  Oman koulupiirinsä Mättö sai vuonna 1929 eli samana vuonna kuin Ylämaan kunta erkaantui Säkkijärvestä. Kun Ihakselaan valmistui uusi koulurakennus vuonna 1933, siirtyi piirin alakoulu Mätölta opettajansa mukana Ihakselaan. Kun Ylämaan kunnan koulupiirijakoa tarkastettiin vuonna 1937, Mätön koulupiiri lakkautettiin ja liitettiin Sirkjärven piiriin, jossa he olivat pääosin käyneet koulunsa 1930-luvun alkuvuosilta lähtien.

Mätön alakansakoulun oppilasmäärät vuosina 1925 – 1931

1925-26	1926-27	1927-28	1928-29	1929-30	1930-31
14	11	9	10	10	13

Mätön koulupiiri koki uuden tulemisen vuonna 1947, jolloin se erotettiin Sirkjärven koulupiiristä. Koulu aloitti toimintansa jälleen vuokratiloissa 45 neliömetrin kokoisessa tuvassa. Oma koulutalo Mätön koulupiirille valmistui vuonna 1956. Mätön koulu oli ns. supistettu kansakoulu, jossa alakoulu käynnistyi syyslukukaudella 19.8.1947 ja päättyi 25.9.1947. Keväällä alakoulua käytiin vielä 3.5.1948 - 15.6.1948. Yläkoulu aloitti 26.9.1947 ja lopetti keväällä jo 30.4.1947. Koulun johtokuntaan valittiin vuonna 1947 Eevert Tielinen puheenjohtajaksi, Viljo Härkö varapuheenjohtajaksi sekä Pentti Toivari taloudenhoitajaksi ja lisäksi Liisa Toivari.

Ensimmäisenä lukuvuonna koulussa opiskeli 21 lasta, ja heidän opettajanaan oli nuori ylioppilastyttö Toini Bergqvist, jota seurasi lukuvuonna 1948 - 1949 Rauni Speeti. Myös tämän jälkeen opettajakunta vaihtui lähes vuosittain. Mätön koulun opettajina jakoivat kylän lapsille yleissivistystä lisäksi seuraavat henkilöt: Irja Soininen (1949 - 1950), Terttu Inkeri Särkkä (1950 - 1951), Aili Aleksandra Helén (1951 - 1952), Helli Korpela (1952 - 1953), Aini Kasari (1953 - 1954), Marja Jaatinen (1954 - 1955), Annikki Kujala (1955 - 1956), Annikki Kemppi (1956 - 1957), Annikki Eklund (1957 - 1959), Marja Sivonen (1959 - 1960), Tuula Salminen (1960 - 1961 ja Juha Kontio (1961 - 1963). Viimeiset kouluvuodet luotsasi Mätön kansakoulua Eira Marjatta Keränen. Suurimmillaan koulun oppilasmäärä oli lukuvuonna 1960 - 1961, jolloin siellä opiskeli 40 lasta.  Tämän jälkeen koulupiirin lasten määrä alkoi nopeasti laskea. Viimeisenä toimintavuonna 1963 - 1964 Mätön kansakoulua kävi enää 20 lasta.

Mätön kansakoulun oppilasmäärät vuosina 1947 - 1964

1947-48	1948-49	1949-50	1950-51	1951-52	1952-53
21	18	18	15	17	13
1953-54	1954-55	1955-56	1956-57	1957-58	1958-59
18	24	29	31	37	38
1959-60	1960-61	1961-62	1962-63	1963-64
34	40	27	21	20

Maaseudun rakennemuutoksen, maaltamuuton ja syntyvyyden laskun seuraukset vaikuttivat ensimmäisenä Ylämaalla Mätön koulupiirin lakkauttamisena. Vain kahdeksan vuotta aikaisemmin valmistunut kansakoulu osoittautui kunnan virheinvestoinniksi. Kunta möi hyväkuntoisen koulurakennuksen yksityishenkilöille.

Lähteet:
Esko Gåsman: Talojen tarinoita (2008).
Anu Talka: Ylämaan historia (1999).
Matön kansakoulun arkisto. Vuosikertomukset, tilastot.