Rutolan muuntaja

Rutolan muuntaja 6.4.2015

Kun saapuu Lappeenrantaan Mikkelin suunnasta, katse kiinnittyy vähän ennen Kuutostien liittymiä paremmat päivät nähneeseen muuntajaan. Tämä maamerkki on tien vasemmalla puolella ja sen takana siintää pieni Myllylampi. Kyseessä on käytöstä poistettu Rutolan muuntajakoppi. Rakennuksen katto on romahtanut ja se seiniä peittävät graffitit. Sen jälkeen, kun uusi Mikkelitien pätkä joitakin vuosia sitten valmistui, on tuosta muuntajasta muodostunut minulle merkki siitä, että olen jälleen saapumassa rakkaaseen kotikaupunkiini.

 Muuntamo sijaitsee Salpalinjan rakenteiden päällä. Nimittäin yksi tuon puolustuslinjan miehistöluolista lymyilee muuntajan alla. Muuntaja kärsi aikoinaan vaurioita luolan louhintatöiden aikana. Niinpä Enso-Gutzeit vaati Linnoitustoimistoa rakentamaan uuden muuntajan maaliskuun alussa 1941. Vaatimuksena oli, että uuden muuntamon olisi oltava käytössä 1.5.1941 uittokauden alkaessa.

Rutolan ylivientilaitos Myllylämmen puolelta kuvattuna joskus 1900-luvun alussa.
Valokuva: Lusto - Suomen metsämuseo

Miksi tuo maamerkki on aikoinaan rakennettu? Paikalla toimi  vuosina 1890 – 1963 uittolaitos. Sen avulla siirrettiin lähes 100 miljoonaa tukkia Saimaan vesistöalueelta Kymijoen vesistöön ja sitä pitkin edelleen Kotkaan W.Gutzeit & Co:n tehtaille sahattavaksi. Tukkien kuljettaminen vesistöstä toiseen toteutettiin Rutolan ylivientilaitoksen avulla. Nimittäin Saimaan ja Jängynjärven välinen maakannas esti tukkien kuljetuksen uittamalla. Ratkaisuksi rakennettiin 260 metriä pitkä höyrykäyttöinen rullarata Myllylammesta Kärjenlampeen. Täältä tukit siirrettiin uittokanavaa pitkin Jängynjärvelle, josta alkoi matka kohti ”savolaisten Amerikkaa” eli Kotkaa. Tämä höyrykäyttöinen rullarata korvattiin vuosina 1908-1909 puisella uittokourulla, johon pumpattiin vettä ylivientilaitoksen kautta. Myöhemmin ylivientilaitos muutettiin sähköllä toimivaksi. Tässä vaiheessa paikalle tarvittiin muuntajaa. Tästä tukinuittoreitistä Saimaan ja Kymijoen vesistön välillä on ansiokkaasti kirjoittanut Hilkka Mattila kirjassaan tukkien matkassa.

Tällä kertaa en hurauttanut autolla muuntajan ohi, vaan kurvasin sinne pyörälläni aurinkoisena huhtikuisena viikonloppuna. Ohessa kuvia tästä, kovia kokeneesta maamerkistä.

Näkymä muuntajalta ylivientilaitoksen konehuonerakennukseen

Muuntajan sisäseinät on "koristeltu" graffiteilla

Sisänäkymää

Katonkorjaajille olisi töitä

Näkymä ylätasanteelta alas

Muuntaja miehistöluolan kohdalta kuvattuna

Huopaisenvirta 27.9.2014

Huopaisenvirran rantakivikkoa

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin matkani Luumäelle. Päämääränä oli kulkea paikallinen, Taavetin kuntakeskuksesta lähtevä Huopaisenvirran ulkoilureitti. Jälleen sää näytti parhaita puoliaan auringon paistaessa ja sään ollessa tyyni. Reitin alitettua Kuutostien ja noustua siitä jonkun matkan päässä mäentöyräälle,  olin pienen epätietoisuuden vallassa. Vasemmalle kääntyvän polun suuntaan osoitti kyltti LAAVU, oikealle metsätielle osoittava kyltti kertoi päämääränä olevan HUOPAISTENVIRTA. Tietenkin käännyin oikealle. Kuljettuani sitä ehkä kilometrin verran, ja tutkittuani karttaa, tulin siihen tulokseen, että valintani oli sittenkin väärä, joten käännyin takaisin. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että Laavu tarkoittaa Huopaisenvirranreittiä, ja Huopaistenvirta jotakin muuta reittiä samalle virralle. Tämä esimerkki todisti jälleen, että kunnon opastus on erittäin TÄRKEÄÄ. Jos opastus on tulkinnanvaraista, paikkakuntaa tuntemattomat tekevät kyllä turhia lenkkejä ja ne tietysti ärsyttävät.

Silta yli Huopaisenvirran

Komeata kuusikkoa reitin pohjoispäässä

Huopaisenvirran ulkoilureitti on kahdeksan kilometriä pitkä ja päättyy Huopaisenvirran rannalla olevalle laavulle. Alkumatka kulkee pääosin kylä- ja metsäteitä ja metsäkoneiden uria. Matkalle mahtuu harjumaastoa sekä komeita kuusikoita. Muutama laaja hakkuuaukeakin on reitin varrella tympäisemässä mielialaa. Tämäkin reitti on helppo, eikä siihen sisälly pitkiä vaativia nousuja  tai laskuja, eikä yhtään pahaa louhikkoa. Paras osa reittiä on noin kilometrin pätkä ennen Huopaistenvirtaa. Se kulkee komean kuusikon kätkössä paksujen sammalmattojen päällä.

Komea kuusikko jatkuu

Huopaistenvirta yhdistää Kivijärven vesistöreitillä Alakivijärven ja Kivijärven.  Uoma oli aikoinaan tärkeä puutavaran uittoreitti. Sitä pitkin kuljetettiin puutavaraa Saimaan vesistöstä  Kymijoen vesistöön. Uitto alkoi 1800-luvun lopulla. Suurimmillaan, 1950-luvulla, päivässä väylää pitkin kulki 27 000 tukkia. Uittoväylän käyttö päättyi 1963 Kivijärven laskemisen seurauksena. Huopaistenvirtaa ruopattiin 1960-luvulla, josta todistavat sen rannoilla olevat kiviröykkiöt. Aikoinaan virran yli johti hevossilta, joka ulkoilureitin rakentamisen yhteydessä "uudistettiin" rakentamalla väylän yli kävelysilta.

Kartta ja infotaulu Huopaisenvirran laavulla

Ulkoilureitti rakennettiin vuosina 2002 - 2003. Sen lähtöpisteessä sijaitsee Taavetin linnoitus, johon tutustuminen jäi tällä kertaa tekemättä. Palaan sen vaiheisiin myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen. Tässä vielä linkki Huopaisenvirran ulkoilureitin sivulle.

Huopaisenvirran laavu