Rautjärven pitäjäntupa

Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905

Rautjärvi – Simpele -kierroksen ehdottomiin pysähtymiskohteisiin kuului vierailu Rautjärven kirkolla, jonka pihapiirissä seisoo komea pitäjäntupa. Pitäjäntuvat toimivat aikoinaan tiloina pitäjänkokouksille ja muille yleisille tilaisuuksille. Se tarjosi myös maja- ja lämmittelypaikan kaukaa pitäjänperukoilta tulleille kirkkovieraille. Ensimmäinen pitäjäntupa rakennettiin perimätiedon mukaan Rautjärven rantaan jo 1700-luvun jälkipuoliskolla.

Rautjärven pitäjäntuvalle tehtiin perusteellinen korjaus vuosina 2005 - 2008

Nykyinen Rautjärven pitäjäntupa on rakennettu vuonna 1905. Pitäjänkokouksia tuvassa pidettiin vuosina 1905 – 1922. Sen jälkeen kokouspaikka siirtyi Miettilään. Pitäjäntuvassa on sen jälkeen toiminut kunnankirjasto, ennen ja jälkeen sotavuosien miesten käsityökoulu ja naisten kiertävä kotiteollisuuskoulu. Jatkosodan aikana pitäjäntuvassa oli armeijan lääkintähuoltoyksikkö. Rakennuksessa annettiin vuosina 1945 – 1946 myös kouluopetusta. Pitäjäntuvalle perustettiin vuonna 1978 kotiseutumuseo, joka toimi rakennuksessa vuoteen 1996 saakka. Puuhaajina olivat sekä Rautjärven kunta että kotiseutuyhdistys. Rakennuksen huonon kunnon takia kotiseutumuseo siirrettiin Miettilään terveystalolle.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Rakennus kunnostettiin vaiheittain vuosina 2005 – 2008. Kunnostuksesta kantoi vastuun Rautjärven kotiseutuyhdistys ja rahoitusta saatiin sekä julkiselta että yksityisiltä tahoilta. Korjauksessa kengitettiin hirsiä, uusittiin katto ja lattia, vaihdettiin ikkunapuitteita ym. Ulkopuolelle tehtiin salaojitus, perinneaita, vinttikaivo ja ulkohuussi.

Punamullalla maalattu pitäjäntupa seisoo komeana luonnonkiviperustallaan. Kookas hirsirakennus on varustettu pienellä kuistilla. Katto on nykyisin pellistä ja rakennuksen yläosan seinät on pystyrimoitettu.

Rautjärven pitäjäntupa 31.5.2015

Pitäjäntuvassa järjestetään nykyisin vaihtuvia taidenäyttelyitä, näytelmiä ja musiikkitapahtumia. Siellä on myös pienehkö kokoelma kotiseutukirjallisuutta.

Ensimmäisen parkaisun paikka - Joensuun Laulutalo

Joinsuun Laulutalo, syntymäpaikkani

Joinsuun kierroksellani yhtenä pysähdyspaikkana oli Pohjoiskadun ja Kauppakadun kulmassa oleva Laulutalo.  Siellä minä olen parkaissut, silloisessa synntyssairaalassa, elämäni ensimmäiset huuudooot!!! Hyvin ovat joinsuulaiset pitäneet tästä minun historiaani merkittävästi liittyvästä paikasta huolta. Olin taloa katsellessani ylpeä teistä :)

Rakennus on valmistunut kesäkuussa [toisen tiedon mukaan syyskuussa] 1928 ja se on suunnitellut vuonna 1926 vanhempieni perheystäviin kuulunut rakennusmestari Viljo Raittila (1890 – 1950). Samaan aikaan kadun toiselle puolelle valmistui niin ikään Raittilan suunnittelema difteria- eli kurkkumätäosaston rakennus [nykyinen Nukketalo]. Synnytyssairaala on hirsirakenteinen ja aumakattoinen, kurkkumätäosasto samoin hirsirakenteinen, mutta satulakattoinen. Raittilan suunnittelemat rakennukset lienevät viimeiset vanhaan Puu-Joensuuhun rakennetut hirsirunkoiset julkiset laitokset. Nämä kauniit rakennukset edustavat hienosti aikansa käyttöarkkitehtuuria symmetrisine julkisivuineen sekä niukkoine koristeaiheineen. Vastaavia löytyy esimerkiksi Helsingin 1920-luvulla rakennetusta Puu-Käpylästä.

Entinen synnytyssairaala on entisöity ja muutettu uuteen käyttöön
Joensuun Mieslaulajien toimesta vuosina 1999 - 2000

Joinsuulaiset lapset, minä viimeisten joukossa, parkaisivat elämänsä ensimmäiset parkaisunsa tässä komeassa talossa noin 22 vuoden ajan.  Vuonna 1952 valmistui uusi uljas keskussairaala Tikkamäelle , ja synnyttäjät siirtyivät sinne. Tämän jälkeen synnytyssairaalasta tehtiin kunnalliskodin sairasosasto, sittemmin kulkutautisairaala, kaupunginsairaalan vuodeosasto ja lopulta, maineikkaan Pohjois-Karjala-projektin verenpaineklinikka. Rakennuksessa tehtiin, usein halvalla ja huonosti, lukuisia muutostöitä johtuen käyttötarkoitusten vaihtumisista, sekä vesijohtojen ja keskuslämmityksen asentamisesta.

Lopulta vuotava vesikatto, ullakolle kertynyt kosteus, huonosti rakennetut ja suojatut kosteat tilat putkistoineen tekivät tuhojaan. Lisäksi puiselle alapohjalle elintärkeä tuuletus oli laiminlyöty. Niinpä talossa työskentelevät alkoivat kärsiä hajuhaitoista ja hengitystieoireista. Kun talon rakenteita tutkittiin, löytyi sekä seinistä että lattioista lahoa ja hometta. Rakennus määrättiin käyttökieltoon vuonna  1992 ja se jäi tyhjilleen. Rahaa kaupungilla ei ollut sen kunnostamiseen.

Rakennuksen suunnitteli vuonna 1926 rakennusmestari Viljo Raittila

Pelastavaksi enkeliksi ilmaantui lopulta Joensuun Mieslaulajat. He ostivat rakennuksen elokuussa 1999 Joensuun kaupungilta.  Talkootoiminta talon kunnostamiseksi käynnistyi 20.9.1999,  kun tarmokas talkoojoukko kajautti sen portailla: "Pois voihke ja itkun hyrske, käy työhön ja toimintaan...". Rohkeudella, hyvällä yhteishengellä, ja kuorolaisista ja heidän lähipiiristään löytyneiden asiantuntijoiden avulla käynnistettiin rakennuksen kunnostaminen. Kaatopaikalle siirtyi  kuormittain irtainta romua, purkujätettä ja homeisia sahajauhoja. Purkutyön aikana rakennuksesta  löytyi terve sen hirsirunko. Niinpä sen pohjalle oli helppo rakentaa uutta ja puhdasta.  Alkuperäistä sairashuonejakoa ei enää ole, sillä perusteellisessa remontissa sisätiloihin muodostettiin juhlasali, tarjoilukeittiö, harjoitushuoneet, sekä vuokrattavia toimistohuoneita. Kaikki sisäpinnat uusittiin ja julkisivu maalattiin perinnemaalein. Sähköistys sekä vesi- ja viemäriputkisto uusittiin ja taloon rakennettiin ilmastointijärjestelmä. Alkuperäiset ikkunat ja ovet korjattiin. Talkootöissä kului yhteensä 9000 tuntia.

Näkymää sisäpihalle

Vielä kerran kiitos ja kumarrus upeasta kulttuurityöstä, jonka Joensuun Mieslaulajat ovat tehneet kunnostaessaan tämän arvorakennuksen jälkipolvien ihailtavaksi.

Rakennuksesta löytyy lisätietoja täältä

Näkymää sisäpihalle