Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeelaisten taistelu kyläkoulujen perustamisesta

Siparin kansakoulu vuonna 1965.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Taikinamäelle vuonna 1878 rakennettu kansakoulu oli pitkälti toistakymmentä vuotta ainoa Lappeen kunnan kansakoulu. Ensimmäinen kylänseutu, jossa alettiin vaatia oman kansakoulun saamista oli pitäjän eteläosassa sijaitseva Haapajärvi. Vankilassa opettajana toimineella Adam Lindhillä oli kylässä oli maatila. Hän teki teki kuntakokouksessa vuonna 1888 ehdotuksen naisopettajan johtaman kansakoulun avaamisesta Haapajärvelle, mutta aloite hylättiin. Kun syksyllä 1890 Taikinamäen kansakouluun ilmoittautui jo 101 oppilasta, esitti koulun johtokunta kuntakokoukselle kolmannen opettajan palkkaamista. Sen sijaan haapajärveläiset vaativat jälleen omaa koulua itselleen, mutta turhaan. Tuloksettomaksi jäi haapajärveläisten vaatimus myös saman vuoden joulukuun kuntakokouksessa. Hylkäämisen perusteluna oli tällä kertaa se, ettei tiedetty, miten haapajärveläisten valitus Taikinamäen kolmannen opettajan viran perustamisesta tulisi päättymään. Kun maaliskuussa 1892 keskusteltiin Taikinamäen koulun korjaamisesta, nousi  Haapajärven kansakoulun perustaminen jälleen esille.  Nyt perustettiin komitea, jonka tehtäväksi tuli laatia ehdotus sekä Taikinamäen kansakoulun huoneiden korjaamisesta että kansakouluasioiden järjestämisestä kunnassa.  Komitean ehdotti sekä Taikinamäen kansakoulun korjaamista että kunnan jakamisesta Haapajärven, Kokkilan, Mustolan, Pahloisten ja Seppälän eli Pulsan koulupiireihin. Vain Taikinamäen koulun korjaaminen sai tällä kertaa kuntakokouksen siunauksen. 

 

Taikinamäen entinen kansakoulu

Uusien koulujen rakentaminen oli, tuloksetta, uudelleen esillä vuonna 1894, kun kuvernöörin uhkasakon pakottamana päätettiin rakentaa Taikinamäen kansakouluun kaksi lisäluokkaa. Koulun tilanahtaudesta kertoo hyvin uutinen, jonka mukaan sieltä lähetettiin 24 itkevää lasta kotiin kesken lukuvuoden.  Vajaa kaksi vuotta myöhemmin, 14.3.1896, oli kansakoulun perustaminen Haapajärvelle jälleen esillä kuntakokouksessa. Alustavasti oli kauppias H. Leinon kanssa tehty jo luokkahuoneista vuokrasopimuskin. Vaikka useat keskeiset kunnalliset vaikuttajat, mm. kirkkoherra Gustaf Nordström, kappalainen Karl Gustav Forsblom puolustivat koulun avaamista, kokouksen selvä enemmistö vastusti sitä. Koulun vastustajat vaativat, että ennen uusien koulujen perustamista oli perustettava toimikunta, joka päättäisi koulujen määrästä ja paikoista. Koulujen rakentamista ajaneet kuntalaiset esittivät nyt piirijakokomitean perustamista. Koulujen jarruttajat onnistuivat kuitenkin saamaan kuntalaisten suuren enemmistön vastustamaan tätäkin ehdotusta. 

Kaukaan vuonna 1950 valmistunut kansakoulu on järjestyksessä jo kolmas
koululle rakennettu rakennus. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuoden 1896 aikana tapahtui kuitenkin Lappeen kunnan kouluasioissa merkittävä muutos. Kuntaan perustettiin yhteensä kolme uutta kansakoulua. Lisäksi kuntakokous hyväksyi 5.12.1896 pitämässään kokouksessa piirijakokomitean perustamisen. Komiteaan valittiin talolliset Heikki Leino, Mikko Sipari, Simo Anonen, Martti Pusa, August Suninen, Taavetti Ruokonen ja Ville Tani, kanttori Isak Kotonen, lautamies W. Ryösö, kauppias Villanen ja taloudenhoitaja Caleb Rasander. Kaikkien kolmen uuden kansakoulun perustamisen käynnistivät yksityiset tahot.  Kaukaan tehtaiden kansakoulun taloudellisesta pohjasta vastasi Aktiebolaget Kaukas Fabrik. Tehtaan työväki oli sen perustamisesta alkaen kaivannut omaa kansakoulua. Asiasta neuvoteltiin tehtaan isännistön ja työväen kesken, koska kunnalta ei apua ollut saatavissa. Aluksi suunniteltiin oman koulupiirin muodostamista. Koulupiiri olisi yhteisesti ylläpitänyt koulua. Lopulta kuitenkin tehtaan omistaja Hugo Standertskiöld päätti rakentaa ja ylläpitää koulun sekä palkata sille opettajat. Tosin koulu sai opettajan palkan suuruista valtionavustusta jo vuodesta 1897 alkaen. Samalla Standertskiöld pidätti itsellään oikeuden johtokunnan valintaan. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tammisaaren opettajaseminaarista valmistunut tarmokas Aina Adele Simolin, joka oli tehtävässä aina vuoteen 1915 saakka. Koulu avattiin 19.10.1896 ja siihen ilmoittautui 46 oppilasta. Koulu toimi aluksi kaksikielisenä, sillä alkuvuosina oppilaista 5 – 7 oli ruotsinkielisiä. He saivat kaksi tuntia päivässä opetusta omalla äidinkielellään. Koulu muuttui kokonaan suomenkieliseksi vuonna 1910.

Talollinen Taavetti Muukkonen vuokrasi
1.65 hehtaarin tontin Mustolan kansakoulua varten

Syksyllä 1896 samoihin aikoihin, kun Kaukaan koulu avattiin, aloitti myös Mustolan kansakoulu. Tämäkin käynnistettiin yksityisillä varoilla. Kansakoulun perustamista ajoivat ponnekkaasti kanavainsinööri Oskar Schultz ja sahan isännöitsijä J. M. Åhman.  Kesäkuussa 1896 järjestettiin Lauritsalan Suolavuorella koulun hyväksi kansanjuhla ja arpajaiset. Niillä, ja kahtena seuraavana vuonna suolavurella pidetyillä tapahtumilla saatiin noin 5000 markkaa, ja keräyksillä varoja koottiin lisää. Hankkeen eteenpäinviemiseksi pidettiin yleinen kokous 26.7.1896. Tällöin valittiin johtokunta, johon kuuluivat Oskar Schultz, kasööri Julius Poppius, rakennusmestari D. A. Larick, sulkuvartija Sakari Kankkunen sekä maanviljelijät Elias Sunimento ja E. Hanski.  Kokouksen jälkeen koulun aloittaminen eteni vauhdilla. Heinäkuun toisen päivänä pidettiin kansakoulun rakentamisesta urakkahuutokauppa, jossa halvimmalla eli 2300 markalla koulun tarjoutui rakentamaan ”työmies Nieminen”. Koulun piirustukset oli laatinut monitaitoinen Oskar Schultz ja 1.65 hehtaarin laajuisen tontin vuokrasi maanviljelijä Taavetti Muukkonen 20 markan vuosivuokralla. Lauritsalan saha lahjoitti lautoja ja hirsiä, koulupiirin asukkaat rakennustarvikkeita, päivätöitä ja silkkaa rahaa.  Koulu tehtiin ajan tavan mukaan hirrestä ja se valmistui todella ripeästi, runsaassa kahdessa kuukaudessa. Koulurakennus koostui yhdestä laajasta opetussalista, käsityösalista, kahdesta huoneesta, keittiöstä, ”etehisestä” ja opettajalle varatuista komeroista. Koulun hyväksi perustettu ompeluseura keräsi myös pitkähkön ajan varoja, sillä kansakoulun kannattajat olivat joutuneet kouluja rakennettaessa huomattaviin velkoihin. Koulun vihkiäisiä vietettiin 18.10.1896 ja seuraavana päivänä sinne ilmoittautui 85 oppilasta. Koulun ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Tyyne Rouhiainen Antreasta. Koska koulussa oli vain yksi opettaja, jouduttiin 35 oppilasta lähettämään kotiin. Marraskuussa koululle palkattiin apuopettajaksi johtokunnan jäsenen Julius Poppiuksen tytär Gerda Poppius ja 9.11.1896 myös kotiin lähetetyt oppilaat pääsivät aloittamaan koulutiensä.

Mustolan koulu kevättalvella 2015

Lappeen neljännen kansakoulun perustamispuuhat Siparissa etenivät samanaikaisesti kahden edellä mainitun kouluhankkeen kanssa. Sen takana oli Lensulan, Myllylän, Pahloisten, Toikkalan ja Yllikkälän isäntien yksituumaisuus. Kyseisten kylien miehet kokoontuivat helmikuun 23 päivänä 1896 Mikko Tikan taloon neuvottelemaan kansakoulun perustamisesta. Kun kouluhankkeen varsinainen alkuunpanija talollinen Mikko Sipari ja hänen Hanna-vaimonsa ilmoittivat lahjoittavansa koululle tonttimaan sekä tukevansa koulua muutenkin, päätettiin koulu perustaa ja käytiin sitä varten hankkimaan varoja. Koululle valittiin johtokunta 25.3.1897 pidetyssä kokouksessa. Siihen tulivat valituksi kanttori Isak Ketonen ja talolliset Antti Lensu ja Mikko Sipari Pahloisista, Ville Pesu Toikkalasta, Mikko Lensu Lensulasta ja Antti Sipari Pahloisista. Koulun hyväksi pidettiin kahdet arpajaiset, joista toiset Lappeenrannan kaupungissa. Eversti Lars Emil von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Suurimman osan rakennusaineista hankittiin koulupiirin talollisilta. Itse rakentaminen tapahtui pääasiassa koulupiirin asukkaiden tekemillä päivätöillä. Mikko Siparin kerrotaan olleen yhdessä poikiensa kanssa yksi uutterimmista talkoomiehistä. Koulupiirin alueen isännät lahjoittivat sen rakentamiseen tarvittavat hirret. Siparin kansakoulu aloitti toimintansa vuoden 1897 syksyllä Luhangasta saapuneen opettaja Adolf Roinilan johdolla. Avajaisia vietettiin 12.9.1897 ja koulutyö alkoi seuraavana päivänä. Myös Siparin koulun alkuvaiheita varjostivat velkaantuminen sekä riidat koulun paikasta, vaikka viimeksi mainittu ilmiö ei ollut niin laajaa kuin monissa muissa koulupiireissä. Koulun alkuviikkoja varjosti sen aktiivisen puuhaajan, talkoomiehen ja rahoittajan Mikko Siparin menehtyminen keuhkokuumeeseen.

Uutinen Siparin kansakoulun vihkiäisistä.
Lappeenrannan Uutiset 14.9.1897

Koska Mustolan ja Siparin kansakoulut joutuivat rakennettaessa huomattaviin velkoihin, ne anoivat Lappeen kunnalta sekä rakennus-, että vuotuista avustusta. Siparin koulu sai jo valtiolta 1500 markan suuruisen avustusta. Aluksi Mustolan koulupiiri pyysi vapautusta kunnan Taikinamäen kansakoulun kustannuksista ja anoi samalla kunnalta sekä rakennusapua että 550 markan suuruista vuotuista avustusta, kunnes lopullinen kansakoulujen piirijako olisi saatu aikaiseksi. Kun anomus sai kuntakokouksessa sekä kannatusta että vastustusta, tehtiin esitys, että Lappeen kansakouluja varten laadittaisiin sekä piirijako- että kustannussuunnitelma. Ehdotus hyväksyttiin ja suunnitelmaa laatimaan asetettiin komitea, johon Taikinamäen kansakoulun johtokunnan lisäksi valittiin 11 jäsentä. Komitea ehdotti, että pitäjään olisi muodostettava 17 kansakoulupiiriä. Näistä se esitti jo toiminnassa oleva olevan Mustolan koulun lisäksi ensin avattavaksi vuonna 1892 rakennettavaksi ehdotetut Haapajärven, Kokkolan, Siparin ja Pulsan koulut. Koulujen perustaminen jäisi kuitenkin riippumaan ”eri kulmakuntien harrastuksesta”. Jokaiselle koulupiirille, Mustola mukaan luettuna, ehdotettiin annettavaksi 1000 markkaa rakennusapua ja 250 markan vuotuinen kannatusapu. Kun tieto tästä ehdotuksesta levisi kuntalaisten keskuuteen, kokoontui 9.1.1897 pitäjäntuvalle suuret kansanjoukot seuraamaan asian käsittelyä (täältä löytyy Lappeenrannan Uutisten lehtiartikkeli Niin se oli verraton kokous, se kokouksesta). Pitäjäntupa, sen rappuset ja osittain pihamaakin oli tungokseen asti täynnä kansaa. Komitean puheenjohtaja, rovasti Gustav Nordström aluksi selitti ja puolusti komitean ehdotusta. Samoin tekivät maanviljelijä Elias Sunimento, hovinhoitaja Caleb Rasander, sulkuvartija Sakari Kankkunen ja monet muut, mutta heidän puheenvuoronsa keskeytettiin. Kokouksessa nousi valtava meteli, eikä puheenjohtaja Kalle Oittinen pystynyt sitä mitenkään hillitsemään. Huutajat halusivat määrätä, kuka saisi puhua ja kuka ei. Lisäksi huutelijat vaativat valmistelukomitean jäseniä  poistumaan kokouksesta Lopulta puheenjohtaja Oittinen teki kokoukselle oman päätösehdotuksensa, jonka mukaan:

1. Ei perusteta kunnan varoilla uusia kansakouluja

2. Ei jaeta kuntaa eri koulupiireihin maksun suhteen.

3. Annetaan kunnan piiriin ehken rakennettaville kouluille kerta kaikkiaan 1000 markkaa rakennusapua ja vuosittain 250 markkaa kullekin opettajan palkkaamiseksi. Tämä sillä lisäyksellä että kouluja ei synny useammin kuin yksi vuodessa – Mustolan ja Siparin koulut näihin viiteen luettu.

Komitean ehdotuksen kannattajat asettuivat nyt Oittisen ehdotuksen puolelle ja sen vastaehdotukseksi asetettiin täydellinen ennalleen jääminen ja avustusten kieltäminen. Vastustajain johtajana oli kokouksessa entinen lautamies Elias Kälviäinen, joka ilmeisesti suuttuneena siitä, ettei Haapajärvelle oltu perustettu kansakoulua, oli siirtynyt kansakoulun vastustajain joukkoon. Äänestyksessä 40 äänestäjää 2745,9 äänellä kannatti puheenjohtajan ehdotusta ja 193 äänestäjää 1521,8 äänellä vastusti. Tässä tapauksessa oli onni, että kunnallinen harvainvalta, joka perustui varallisuuteen. voitti. Näin kansakouluverkon rakentamista ei kokonaan estetty. Elias Kälviäinen yhdessä muiden kansakoulujen vastustajien kanssa valitti vielä päätöksestä, mutta Viipurin läänin kuvernööri piti kuntakokouksen päätökset voimassa.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Köyhäinkoulu, kansakoulun edeltäjä 1854 - 1865

Emma Savander, yksi koyhäinkoulun "puuhanaisista".

Maassamme ryhdyttiin 1840-luvulta lähtien perustamaan filantrooppisessa hengessä köyhäinkouluja. Päämääränä oli tarjota kaupunkien orvoille ja köyhien perheiden lapsille perustiedot ja -taidot uskonnossa, lukemisessa, kirjoittamisessa ja laskennossa. Täkäläinen Rouvasväenyhdistys perusti myös Lappeenrantaan vuonna 1854 köyhäinkoulun. Koulun perustamisajatuksen esitti postimestari Fredrik Jaenischin Helsingissä asunut tytär Sofie Lappeenrannassa asuneelle sisarpuolelleen Maria Arppelle. Tämä epäili, ettei yksikään miespuolinen henkilö täällä ole kiinnostunut asiasta. Niinpä hän päätti kutsua vain rouvasväkeä koolle. Puuhanaisiksi ryhtyivät Maria Arppen lisäksi Emma Savander, Elisabet (Liliana) Merlin ja Sofie Stråhlman. Kun Rouvasväenyhdistys järjesti koulun hyväksi arpajaisia, tanssiaisia ja teatteri-iltoja, saatiin kaupungin miehetkin innostumaan asiasta. Miesten pelihimokin valjastettiin kouluasian hyväksi, kun iltamasalin viereisiin huoneisiin järjestettiin vuokrattavaksi pieniä pöytiä kortinpeluuseen. Arpajaiset, tanssiaiset ja muut illanvietot tuottivat hyvin, sillä kaupungin seuraelämässä elettiin vilkasta aikaa Krimin sodan ja Saimaan kanavan rakentamisen vuoksi.

Kehruuhuoneen saarnaaja ja poikien köyhäinkoulun "primus motor"
ja opettaja August Magnus Tolpo vaimoineen.

Koulun toiminta käynnistyi 1.10.1854. Sitä pidettiin pääasiassa Koulukadulla ” Müllerin mamselleilta”, eli Maria ja Carolina Müllerilta vuokratussa piharakennuksessa olleessa kolmessa pienessä kamarissa. Vuokraa maksettiin koulutalosta alkuvuosina 18 ruplaa, mutta se kohosi vähitellen 33 ruplaan vuodessa. Ensimmäisenä opettajana oli vuonna 1825 Sumiaisissa syntynyt papintytär Johanna Sofia Calonius, jonka leskeksi jäänyt äiti työskenteli kehruuhuoneella mestarina. Johanna oli osallistunut jo koulun perustamistoimiin ja perimätiedon mukaan hän olisi hoitanut opetustyötään palkatta. Koulun tilit kuitenkin osoittavat, että opettajalle maksettiin jo vuonna 1855 40 ruplan vuosipalkka, joten vain ensimmäiset kuukaudet toimittiin täysin vapaaehtoisin voimin. Vuonna 1858 opettajaksi tuli kirjuri Jeremias Piispasen tytär Pauliina Piispanen. Piispasen palkka oli alussa 40, myöhemmin 50 hopearuplaa vuodessa. Myös Rouvasväenyhdistyksen jäsenet osallistuivat opettamiseen. Kirjoittamista harjoiteltiin aluksi ajan tavan mukaan luupuikolla erillisessä laatikossa olevaan hiekkaan. Kirjoittaessa seisottiin laatikon vieressä ja väillä laatikon hiekkapinta tasattiin tarkoitusta varten valmistetulla jyrällä. Laskennon opetuksessa käytettiin kivitauluja. Uskontoa opetti ilmaiseksi joku seurakunnan papeista, aluksi pastori G. Monell. Tytöille opetettiin myös käsitöitä, lähinnä kehruuta ja kankaankudontaa. Oppilaita koulussa oli keskimäärin 14 vuodessa. Oppilaiksi otettiin yksinomaan köyhiä tyttöjä, jotka sekä ikänsä että kehityksensä puolesta olivat hyvin eri tasolla. Koulua käynyt oppilas muistellut oppitunteja myöhemmin, että siellä välistä opetuksenkin kestäessä kävi korvia huumaava melu ja meteli, puheen porina ja äänen pärinä.

August Magnus Tolpon muistokirjoitus
Suomi no 78, 28.9.1892

Poikien köyhäinkoulu perustettiin Lappeenrantaan vuonna 1861 kehruuhuoneen saarnaajan, pastori August Magnus Tolpon (1819 - 1892) aloitteesta. Kaupungissa oli ollut aikaisemmin käsityöläisten oppipojille tarkoitettu sunnuntaikoulu ja poikien ala-alkeiskoulu. Silti kaupungissa oli Tolpon sanojen mukaan alaikäisiä poikia, jotka surullisina nähtiin harhailevan kaupungin kujilla ja kaduilla ollen vailla kodin kasvatusta hyveisiin ja Jumalanpelkoon ". Varat koulua varten kerättiin Tolpon järjestämällä keräyksellä, jonka tuotto oli 35 ruplaa ja 85 kopeekkaa. Tämän lisäksi pyydettiin avustusta kaupungin porvaristolta. Raastuvankokous myönsikin verovaroista koululle veroäyreihin sidotun vuosittaisen avustuksen (5 kopeekkaa äyriltä) kokouksessaan 6.11.1861. Samalla koulun johtokuntaan valittiin kaupungin edustajaksi ja puheenjohtajaksi kauppias Carl Savander. Poikien köyhäinkoulu toimi tyttökoulun tiloissa iltaisin kaksi tuntia kerrallaan. Oppilaiksi otettiin 7-13-vuotiaita poikia. Koulun ilmoittautui sen aloittaessa toimintansa 20 poikaa. Vuonna 1865 koulun yhteinen oppilasmäärä oli 41. Tyttöjen ja poikien köyhäinkouluilla oli yhteinen taloudenpito. Poikien köyhäinkoulun opettajaksi valittiin edellä mainittu pastori Tolpo. Hänelle maksettiin palkkana 100 hopearuplaa 12 viikkotunnista. Näistä kaksi uskontotuntia oli tyttöjen kanssa yhteisiä.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Ei-suomenkieliset kansakoulut (Päivitetty 15.6.2016)

Edessä näkyvässä rakennuksessa Aleksanterinkadun (nykyisin Valtakatu) ja Kauppakadun kulmauksessa sijaitsi aikoinaan Lappeenrannan venäläinen kansakoulu. Rakennuksessa toimi myös venäläinen kirjasto ja lukusali-
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Samoihin aikoihin kun kaupungin suomenkielinen väestö ajoi innolla kouluolojen parantamista, ryhtyivät myös kaupungissa asuvat muunkieliset asukkaat vaatimaan omakielistä opetusta. Niinpä teki kruununvouti J. Holm valtuustossa syyskuussa vuonna 1877 esityksen, jossa ehdotettiin kaupungin kansakouluun perustettavaksi myös ruotsinkielisen opettajan toimi. Holmin ehdotus  kuitenkin hylättiin äänestyksessä sillä perusteella, ettei kaupungilla ole siihen tarvittavia varoja.

Lappeenrannan Uutiset 3.8.1895

Mahdollisesti jo vuonna 1870, mutta viimeistään syksyllä 1878 olivat kaupungin venäläiset asukkaat myös täällä avanneet jonkunlaisen kansakoulun tapaisen lastenkoulun, joka sijaitsi kreikkalaiskatolisen seurakunnan omistamassa talossa Kauppa- ja Aleksanterinkatujen kulmassa. Koulusta vastasi johtokunta, jonka puheenjohtajana oli useimmiten korkein paikkakunnalla toiminut sotilashenkilö. Opinahjo sai toimintavaroja venäläisen hyväntekeväisyysjärjestön Suomen osastolta ja ilmeisesti myös Venäjän valtiolta. Sen hyväksi pidettiin raatihuoneella tanssiaisia, joihin esimerkiksi vuonna 1897 osallistui Lappeenrannan Uutisten mukaan jopa 2 000 henkeä. Koulun tukemiseksi järjestettiin myös seuranäytelmiä, arpajaisia ja kesäjuhlia. Tälle koululleen Lappeenrannassa asuvat venäläiset anoivat vuonna 1880 kaupungin avustusta. Anomuksessaan he kertoivat koulunsa toimivan Suomen kansakouluasetuksen pohjalla ja siinä olevan yhteensä 27 oppilasta. Kirjelmä oli ruotsinkielinen ja sen oli allekirjoittanut koulun johtokunnan esimies majuri Theodor Klemm. Tähänkin anomukseen valtuusto antoi kielteisen vastauksen. Tukea ei myönnetty, koska oltiin sitä mieltä, että lapset olisivat voineet tulla kaupungin omaan kansakouluunkin. Toisena kielteisen päätöksen  perusteluna oli, että koulu oli perustettu valtuustoa kuulematta. Lisäksi todettiin, ettei kaupungilla ole sellaisia varoja, joita se voisi luovuttaa sen ylläpitoon.Venäläinen kansakoulu oli vahvasti sidoksissa sekä paikalliseen venäläiseen varuskuntaa että kreikkalaiskatoliseen seurakuntaa. Vuonna 1880 sen johtokuntaa kuuluivat paikallisen komendantin majuri Klemmin lisäksi kauppiaat Abramoff, Wolkoff ja Jakovleff sekä Obolensky.

Myöhemmin kaupunki kyllä osallistui venäläisen koulun tukemiseen anniskeluyhtiön voittovaroista. 1910-luvulla alkoi myös kenraalikuvernöörin virasto avustaa sen toimintaa. Venäläisessä kansakoulussa vuonna 1880 opiskelleesta 27 lapsesta osa oli suomenkielisiä vuonna 1880. Kun koulu vietti 25-vuotisjuhliaa siinä oli 34 oppilaasta, joista yhdeksän oli suomalaisia. Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että vuonna 1886 joka viides tuolloin Lappeenrannassa koulua käyneistä lapsista (30 venäläisessä ja 114 suomalaisessa kansakoulussa) kävi venäläistä kansakoulua. Kaupunkilaiset ja myös esikaupunkilaiset laittoivat lapsensa usein mielellään venäläiseen kouluun, koska vuosisadan vaihteessa esikaupunkialueen kouluahtauden takia suomenkielisen koulupaikan saaminen oli kiven takana. Sen sijaan venäläiseen kansakouluun mahtui oppilaaksi. Lisäksi venäjän kielen osaaminen nähtiin myös hyödyllisenä keisarikunnassa. Lappeenranta-lehti kiinnitti vuonna 1915 huomionsa koulussa oleviin suomalaisiin oppilaisiin ja väitti, että jopa puolet koulun oppilaista oli äidinkieleltään suomalaisia. Venäläisen koulun opettajana toimi koko kauden leskirouva Aleksandra Sergejevna Abramova. Siitä, milloin koulun toiminta lakkasi, en löytänyt mistään tietoa. Toimintaa on ollut ilmeisesti ainakin vuoteen 1922 saakka, sillä siihen asti yllämainittu opettaja Aleksandra Abramova hoiti tehtäväänsä.

Uutinen onnistuneista arpajaisista ja kansanjuhlista
Lappeenrannan venäläisen kansakoulun hyväksi
elokuun alussa vuonna 1897. Tyysterniemellä
oli paikalla jopa 2000 henkeä ja kaikki 6000
arpaa myytiin. Arpajaisten tuotto oli 3840 markkaa.
. Ohjelmassa oli sotilassoittokuntien musiikkia,
lauluesityksiä ja ilotulitus.
Lähde: Lappeenrannan Uutiset 10.8.1897

Kun Kaukaalle perustettiin kansakoulu vuonna 1896, se oli aluksi kaksikielinen, mutta muuttui vuonna 1910 ainoastaan suomenkieliseksi. Ruotsinkielinen opetus käynnistyi uudelleen vuonna 1919. Tällöin Kaukaan tehtaiden isännöitsijä Henrik Cronströmin pojat saavuttivat kouluiän ja heille palkattiin kotiopettajaksi Märta Korström. Lukuvuonna 1919 – 1920 opetti ainoastaan Cronströmin vanhempaa poikaa. Muutaman vuoden kuluessa oppilasluku nousi kolmeen ja laajeni Cronströmin perheen ulkopuolelle. 1920-luvulla tässä Märta-tädin kouluksi kutsutussa oppilaitoksessa oli kymmenkunta oppilasta. Seuraavalla vuosikymmenellä koulun nimeksi vakiintui ”Kaukas Svenska Skola ja vuonna 1958 viralliseksi nimeksi tuli ”Lauritsala svenska folkskola”. Kotiopetuksesta kouluksi muuttuneelle opetukselle antoi tehdas ensin isännöitsijän Männikkö-nimisestä huvilasta luokkahuoneen. Näissä tiloissa valtionapua nauttinut ruotsinkielinen kansakoulu toimi vuoteen 1930 saakka. Tämän jälkeen siirryttiin insinööri von Hertzeinin huvilaan ja sieltä tehtaan konttorin yläkertaan. Vuonna 1937 koulu siirtyi konttoripäällikkö Ardus Engblomin huvilalle. Vuonna 1944 seurasi muutto tehtaan vanhaan konttorirakennukseen, jossa se toimi vuoteen 1960 saakka. Koulun toiminta lakkasi vuonna 1964 oppilaiden vähyyden vuoksi. Viimeisenä lukuvuonna oppilaita oli enää seitsemän. Korkeimmillaan koulun oppilasluku oli vuonna 1958, jolloin oppilaita oli 42.  Koulun oppilaat tulivat pääosin Kaukaalta, mutta heitä saapui myös Lauritsalasta, Joutsenosta ja Lappeenrannasta. Valtionavun lisäksi (noin 80% kuluista) koulu tukivat Kaukas, Hackman & Co ja Paraisten Kalkkitehdas Oy. Pääsyehtona kouluun oli kielen lisäksi kuuluminen ylempään sosiaaliluokkaan. Kaukaalla, Lauritsalassa ja Lappeenrannassa asui jonkin verran työväenluokkaan ja alempaan keskiluokkaan kuuluvia ruotsinkielisiä perheitä. Heidän lapsillaan ei kuitenkaan ollut asiaa omakieliseen kansakouluun Kaukaalla.

Lappeenrannan seudulle muutti 1920- ja 1930-luvuilla joitakin tataariperheitä. Suomen tataariyhteisö alkoi vuonna 1933 puuhata omaa kansakoulua, jossa olisi opiskeltu turkin kieltä ja kulttuuria ja jossa uskonnonopetus olisi ollut islamin opetusta. Kaavailuissa oli tällaisen koulun perustaminen ensiksi Helsinkiin, sitten myös Turkuun ja Tampereelle. Lisäksi tataarikoulun haaraosastoja kaavailtiin Terijoelle, Lappeenrantaan sekä Hyvinkäälle. Näissä ”haarakouluissa” opetusta olisi annettu kaksi kuukautta vuodessa, joten opetus olisi ilmeisesti tapahtunut kesäaikana. Sanomalehti Etelä-Savon haastatteleman tataariyhteisön edustajan mukaan Lappeenrannan seudulla asui silloin 24 kansakouluikäistä tataarilasta. Tataarien omasta kansakoulusta tuli totta vasta sotien jälkeen, jolloin Helsingissä toimi tataarien kansakoulu.

---