"Antti Rokka" Etelä-Karjalassa elokuussa 1956

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani kertonut Väinö Linnan menestysromaanin Tuntematon sotilas vaiheista, teoksesta tehdyistä kirja-arvosteluista, romaanin pohjalta ohjatun elokuvan kamppausyrityksistä, elokuvasta tehdyistä arvioista sekä sen saamasta kohtelusta Cannesin elokuvajuhlilla. Reino Tolvasesta, jonka Edvin Laine valitsi Antti Rokan rooliin, on lisäksi tarinaa täällä.

Kun rauta on kuumana, sitä on taottava. Tämä vanha sanonta oli totta myös kesällä 1956. Tuntemattoman sotilaan menestys sai monet tahot anelemaan elokuvassa maanmaineeseen nousseita näyttelijöitä kiertelemään kaikenlaisissa "kissanristijäisissä". Elokuun puolivälissä saatiin Etelä-Karjalaan maakunnassa suurta suosiota nauttinut "Antti Rokkka" alias Reino Tolvanen. Kissanpoikia hän ei tullut kuitenkaan pesemään, vaan liikkui Joutsenossa, Vuoksenniskalla Imatralla ja Suomenniemellä, kuten oheisesta lehtileikkeestä ilmenee. Järjestäjät näyttävät uskoneen "Rokan Antin" suureen vetovoimaan, koska samalle päivälle on järjestetty kaksikin tilaisuutta. Joitakin vuosia aikaisemmin maakunnassa kierrelleelle "maailmankaikkeuden kauneimmalle" eli  Armi Kuuselalle järjestettiin myös kaksikin tilaisutta samalla päivälle. Ilmassa oli molemmissa tapauksessa kieltämättä rahastuksen makua.

Ensimmäiset arviot elokuvasta Tuntematon sotilas (Päivitetty 4.2.2017)

Tuntemattoman sotilaan esitykset alkoivat Lappeenrannassa Kino-Aulassa ja Nuijamiehessä 23.12.1955.
Ilmoitus Etelä-Saimaassa 20.12.1955

Väinö Linnan sotaromaanin pohjalta kuvattu Tuntematon sotilas sai myös lappeenrantalaiset elokuvateatterit täyttymään ilta toisensa jälkeen joulukuun lopulla vuonna 1955 ja alkuvuonna 1956.  Ensi-ilta oli Lappeenrannassa jouluaaton aattona 23.12.1955. Paikallinen sanomalehti Etelä-Saimaa oli julkaissut arvion Linnan kirjasta tammikuun alussa vuonna 1955. Elokuvan lehti otti tarkasteluun  palstoillaan 29.12.1955. Silloin lehdessä oli kaksikin arviota elokuvasta. Nimimerkki K. H:n arviossa oli lähes pelkästään kiitoksen sanoja. K. H.  totesi mm. että suomalainen elokuvateollisuus on ylittänyt odotukset – se on näyttänyt, että meilläkin pystytään korkeatasoisiin suorituksiin. Hänen mielestään elokuvan vahvimpia puolia oli sen totuudenmukaisuus: Elokuvassa ei kaunistella mitään, sodan karu ja kova kieli iskeytyy katsojaan tavalla, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Näyttelijöiden valinnat ja roolisuoritukset saavat runsaasti kiitosta. Lainaan K. H:n tekstiä:
 

On suorastaan ihmeteltävä, mistä on löytynyt niin suuri määrä hyviä näyttelijöitä. Joukko on todella huolella valittu ja jokaisella on oma annettavansa kokonaisuudelle. On vaikeata mennä nimeämään ketään toista paremmmaksi. Reino Tolvanen on tuttu Rokka ja onneksi ei ohjaaja ole tehnyt hänestä toisista poikkeavaa pääosan esittäjää. Kosti Klemelän Koskela jää erityisesti mieleen ja Heikki Savolaisen Hietasta on vaikea saada pois mielestään. Tähän näyttelijätyöhön palaa yhä uudelleen ja uudelleen. Samaa on sanottava Tarmo Mannin Honkajoesta. Laatutyötä on niin ikään Veikko Sinisalon Lahtinen ja Jussi Jurkan suoritus Lammiona on omaa luokkaansa. Åke Lindman Lehtona piirtää vankan tyypin, samoin Pentti Irjala kapteeni Kaarnana. Rahikaisena Kaarlo Halttunen on juuri kirjan Rahikainen. Sarastienä Tauno Palo on sopivasti koristeellinen ja pikkutarkalta vaikuttava, Matti Ranin Kariluotona, Pentti Siimes Määttänä ja Leo Riuttu Vanhalana, Olavi Ahonen Riitaojana ovat kaikki tehneet todellisen näyttelijätyön. Erityisesti jää mieleen vielä Vilho Siivolan Mäkilä ja Topi Kankaisen hevosmies Korpela. Naisia ei elokuvassa montaa ole. Heidän osuutensa jää siitä huolimatta heikoksi. Helena Vinkan Veera on perin valju ja kohtaus filmin heikoimpia.

EteläSaimaa julkaisi 29.12.1955 elokuva-arvostelun Tuntemattomasta sotilaasta
yllä näkyvävällä otsikolla

Lisäksi nimimerkki K.H.  kehuu mielenkiinnon säilyvän koko elokuvan yli kolmetuntisen esityksen aikana. Sen sijaan filmin loppukohtausta hän moittii tarpeettomaksi kosiskeluksi. Lopputoteamuksena arvostelija mainitsee vielä, ettei Tuntematonta sotilasta voi arvostella pelkästään taideteoksena. Sillä on hänen mukaansa muutakin sanottavaa ja annettavaa. Tässä arvostelun kirjoittaja osui täysin naulan kantaan. Elokuvasta on tullut vuosikymmeniksi yksi suomalaisen identiteetin kulmakiviä.

 

Samaisessa lehdessä on myös toinen arvio elokuvasta. Siinä Etelä-Saimaan pakinoitsija, nimimerkki Peilaaja arvioi näkemäänsä  Tuntematonta sotilasta. Heti aluksi hän toteaa:

Elokuva- ja teatterinohjaajaa sekä samalla näyttelijää Edvin Lainetta on syytä kädestä puristaen onnitella tähänastisen elämänsä  parhaasta ohjaustyöstä. Mutta myöskin aineistoksi tarjolla ollut materiaali on ollut kiitollista. Siinä on ollut yllin kyllin runsaasti valinnan varaa elokuvaohjaajan luovalle, suunnittelevalle mielikuvitukselle.

Tämä jälkeen Peilaaja vielä kertaa, miten elokuvan joukkokohtauksia varten pyydettiin puolustusvoimien apua. Tämä pyynnön valtioneuvosto hylkäsi.  Peilaajan mukaan elokuva tuli maksamaan 50 miljoonaa markkaa, ja oli kallein siihen mennessä Suomessa valmistettu elokuva. Arviosta löytyy minulle uusi tieto, jonka mukaan Tuntemattomasta sotilaasta oli aluksi tarkoitus tehdä kaksiosainen sarjafilmi, mutta lopulta päädyttiin yhteen kokonaiseen elokuvaan, koska se oli Hollywoodissakin silloin muotia paksujenkin romaanien kuvauksissa.

Lähempään tarkasteluun nimimerkki Peilaaja otti [Huom! kaupunkimme oman pojan],  elokuvan ”Antti Rokan eli Reino Tolvasen suorituksen. Hän kirjoittaa näin:

Savo-Karjala 24.12.1955.

Karjalais-pienviljelijä-individualisti Antti Rokka touhusi ja jutteli koko ajan kuten pitkin, mutta pärstältään hän mielestämme oli liian herraskainen, jotenkin liian sileä. Antti Rokaksi olisi mielestämme paremmin sopinut tyyppimaisemmin korostunut maalaisäijän naamafasadi, ”leppäpuusta puukirveellä veistetty ihmiskuono”, kuten Savossa sanotaan.

Tämän jälkeen Peilaaja vielä yltyy - päinvastoin kuin nimimerkki K. H. samassa lehdessä - kehumaan Tuntemattoman sotilaan loppukohtausta.



Toisessa Lappeenrannassa ilmestyneessä lehdessä, Kokoomuksen Savo-Karjalassa, ei ollut lainkaan varsinaista elokuva-arvostelua. Syynä saattoi olla se, että lehtiyhtiötä oltiin sulauttamassa Karjala-lehteen vuodenvaihteessa.. Lehdessä oli vain lyhyt uutinen elokuvan ensi-illasta Imatralla ja lisäksi artikkeli sisälsi joitakin yleisluontoisia kehuja. 

Ps. Tarkistan myöhemmin, mitä kaupungin kolmas sanomalehti, sosialidemokraattinen Kansan Työ kirjoitti elokuvasta.