Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Pohja-Lankilan koulu Ruokolahdella

Pohja-Lankilan entinen koulu toimi pitkään kylätalona. Nyt rakennus on yksityisasuntona

Ruokolahden laajan pitäjän pohjoisosaan perustettiin kansakoulu vuonna 1898. Kunnassa oli aikaisemmin ollut toiminnassa Vaittilan koulu (aloitti vuonna 1875) ja Siitolan koulu (aloitti vuonna

Ruokolahden kunt anoi valtiolta 3 000 markan lainaa Pohja-
Lankilan kansakoulun rakentamiseksi. Uusi Suometar 21.8.1898

1895). Pohja-Lankilan koulun kanssa samana vuonna käynnistyi myös ns. Tehtaan koulu Tainionkoskella. Päätös koulun perustamisesta tehtiin maaliskuun 5. päivä 1898. Tällöin kuntalaiset kokoontuivat pitäjäntuvalle väliaikaiseen kuntakokoukseen, jossa keskusteltiin ”Olisiko ylempi kansakoulu perustettava Kesselilän, eli Pohjalankilan seutuville”. Koulupiirin alueella sen perustaminen nautti yksimielistä kannatusta. Kuntakokouksessa kuului muutama vastustava ääni, mutta hankkeen jarruttajat olivat laajan pitäjän muilta kulmilta. Koulun sijoituspaikaksi ehdotettiin

Pohja-Lankilan ensimmäinen koulurakennus 1920-luvulla

 Pohja-Lankilan ohella myös Kalholampea ja Vertalansalmea, joista tarjottiin koululle ilmaista tonttia. Sijoituspaikaksi tuli kuitenkin Pohja-Lankila, josta talollinen Olli Hupli ilmoitti luovuttavansa hehtaarin maata koulun tarpeisiin. Koulun perustamista varten asetettiin toimikunta, johon kuuluivat kanttori Kalle Nieminen, lautamies Olli Tella, kuntakokouksen esimies Tuomas Peltonen, kunnallislautakunnan esimies Juhana Keltanen ja opettaja Mauno Huhtanen. Se katsoi Olli Huplin tekemän tarjouksen parhaaksi ja sijainniltaan sopivaksi. Tonttia lohkottaessa sen nimeksi tuli Ojanmäki. Koulua perustettaessa sen koulupiirialue oli varsin laaja käsittäen Pohja-Lankilan lisäksi seuraavat myöhemmin perustetut koulupiirit: Ahjärvi, Ilmajärvi, Jukajärvi, Kemppilä, Laamala, Sarajärvi ja Sutela.

Savonlinna-leht uutisoi Pohja-Lankilan koulun
rakentamisesta 18.2.1899.

Huhtikuun 16. päivä 1898 kuntakokous nimesi Pohja-Lankilan perustettavalle koululle johtokunnan, joka toimi samalla rakennustoimikuntana. Siihen kuuluivat kauppias Paavo Rytkönen Pohja-Lankilasta, lautamies Olli Tella Ilmajärveltä, kauppias Pärttyli Kojo Sutelasta, talollinen Antti Rita Kesselistä, talollisenpoika Iivari Lankinen Torsantaasta ja talollisenpoika Tuomas Hiiri Terävälästä. Ensimmäisen kokouksen johtokunta piti 14.5.1898. Puheenjohtajaksi valittiin Pärttyli Kojo. Rakennuksen pystyttämiseksi tehtiin useita urakkasopimuksia. Kuntakokous päätti 24. syyskuuta 1898 aloittaa koulun rakentamisen. Rakennustyön "peräänkatsojaksi valittiin Pietari Keltanen Tarkkalasta.. Savonlinna-lehti kertoi helmikuussa 1899 koulun kivijalan olevan valmis ja hirsiä oli ostettu sekä lahjoitettu rakennusta varten. Tavoitteena oli saada koulu valmiiksi syksyyn mennessä ja siinä onnistuttiinkin. Koulun pulpettien (25) tekemisen urakoi talollinen Martti Lankinen 18 markan kappalehinnasta. Ikkunoiden ja ovien maalausurakasta järjestettiin huutokauppa vuonna 1902. Koulu aloitti toimintansa 28.9.1899 ja oppilaiksi ilmaantui 22 lasta, 11 poikaa ja tyttöä. Oppilaiden keski-ikä oli 11 vuotta. Ensimmäisenä lukuvuonna opettajana toimi Klaus Wilhelm Lidgren. Tytöille opetti käsitöitä leskirouva A. W. Grönfors. Koulun perustamisen edellytyksenä oli ollut vähintään 30 oppilasta. Tätä määrää ei koulussa saavutettu kahteenkymmeneen ensimmäiseen toimintavuoteen. Vuonna 1900 opettajaksi saapui Eero Auvinen, joka oli tehtävässä eläkkeelle siirtymiseen eli vuoteen 1927 saakka. Hänen kerrotaan olleen opettajana erittäin ankaran ja vaativan. Auvisen opetuksen sääntönä oli: ”Minä vaadin ja teidän on osattava.

Urakkahuutokauppailmoitus Wiipuri-lehdessä 21.5.1902

Koulurakennus palveli tehtävässään runsaat 60 vuotta. Koulurakennukseen ei enää sen valmistuttua uhrattu juurikaan varoja. Kun kunnan rakennustarkastaja vieraili kouluissa vuonna 1908, hän jakoi runsaasti haukkuja. Kaikki oli tehty huonosta hutiloimalla, hoidettu sen jälkeen huonosti ja ymmärtämättömästi. Tässä otteita tarkastuspöytäkirjasta:
"Lattiat ovat painuneet keskeltä, riveystappurat riippuvat, opettajan lattian välimatto on  romahtamaisillaan, päärapun runko kaatumaisillaan. Uunit ja savupiippu epäkunnossa, yksi savupiippu on rakennettu aivan virheellisesti... Ulkohuonerakennus on kerrassaan kyhäys ja kuin keskentekoinen, ei rappuja siitäkään huolimatta, vaikka käymälän kynnys on 70 cm ja navetan kynnys metrin korkuinen... Saunarakennus on rappiolla. Kuvaavaa, miten kunnan töitä suorietaaan ja varoja tuhlataan." Tarkastaja totesi lisäksi: ”Kaiken sen jälkeen, mitä on nähnyt Pohja-Lankilan koululla, tulee mieleen, että ovatko koulun hoitajat valistuksen ystäviä vai vihollisia.” Rakennustarkastajan tutkiva silmä kiinnitti huomion myös koulun porteihin: Portit huonot ja riippuvat täydellisenä kurjuuden kuvana”.

K

Pohja-Lankilan kansakoululle haettiin opettajaa tällä
ilmoituksella 9.6.1898

oulun oppilasmäärä nousi reippaasti 1930-luvulla. Ennen sotavuosia koulussa oli eniten oppilaita lukuvuonna 1936 – 1937. Tällöin Pohja-Lankilan koulussa opiskeli 25 oppilasta alaluokilla, 61 yläluokilla ja jatkokoulua kävi 12 oppilasta.  Oppilasmäärän kasvu edellytti tällöin toisen opettajan palkkaamista. Vuonna 1945 Pohja-Lankilan kansakoulussa oli alakoulussa kahdeksan, yläkoulussa 25 ja jatkokoulussa 16 oppilasta. Sodanjälkeiset suuret ikäluokat kasvattivat oppilasmäärää 1950-luvulla, ja 1960-luvulla lähiseudun pienten koulujen lakkauttaminen piti Pohja-Lankilassa oppilasjoukot edelleen suurina. Ilmajärven kansakoululla opetus päättyi 1966, Sarajärvellä 1968, Kemppilässä 1968, Ahjärvellä 1969, Jukajärvellä 1971 ja Sutelassa vuonna 1978. Vuonna 1969 koulussa oli 89 oppilasta ja seuraavina vuosina määrä vielä hieman kasvoi.

Vanhan ja huonokuntoisen koulurakennuksen

Näkymä entisen Pohjal-Lankilan koulun sisäpihalle heinäkuussa 2017

korvaamisesta uudella toivottiin jo vuodeksi 1956. Lopulta se valmistui seitseman vuotta ensimmäisten toiveiden lausumisen jälkeen vuonna 1962. Koulun ja sen viereen valmistuneen opettajien asuntorakennuksen vihkiäisiä vietettiin 28.10.1962. Tilaisuus oli samalla vanhan koulurakennuksen 60-vuotisjuhla. Juhlaa ei oltu voitu pitää vanhassa koulurakennuksessa, koska pelättiin rakennuksen välipohjan romahtavan suuren yleisömäärn takia. Uudelle vuosituhannelle siirryttäessä ole edessä myös Pohja-Lankilan koulun sulkeminen. Se tapahtui vuonna 2006. Tämän jälkeen koulupiirin lapset kuljetettiin joko Virmutjoen koululle tai naapurikunnan Punkaharjun alueella sijaitsevaan Särkilahden kouluun. Pitkäaikaisina opettajina Pohja-Lankilan koululla ovat olleet edellä mainitun Eero Auvisen lisäksi Annikki Ruotsalainen (myöhemmin Eskelinen) vuosina 1930 – 1971 ja Rauno Hasu vuosina 1959 – 1992. Vuonna 2019 entinen koulurakennus myytiin suurperheelle, josta sanomalehti Etelä-Saimaa teki laajan artikkelin (maksumuurin takana).

Ruokolahden - Rautjärven retkeilyreitti välillä Haukkavuori - Simpele

Näkymä Haukkavuorelta Sarajärvelle

Pääosa retkeilyreitistä kulki mäkisillä kylä- ja metsäteillä

Lauantaina 29.4. suuntasin autoni keulan Simpeleelle. Tällä kertaa päämääränä oli kulkea Ruokolahden - Rautjärven retkeilyreitiltä väli Simpeleeltä Haukkavuorelle ja takaisin. Olen pari kertaa aikaisemmin käynyt Haukkavuorella ja kiertänyt sen ympäristössä kulkevan luontopolun, mutta reitiltä Simpeleelle vievä sivuhaara oli kokematta. Ruokolahden keskustaa lähtöpisteenä käyttäen olen muutaman kerran kolunnut vaellusreitin läntisen pään, mutta Haukkavuorelle asti en ole vielä reittiä kulkenut.


Jätin autoni kuitenkin Konkalammen hiihtokeskukseen, enkä Simpeleen keskustaan, josta reitti alkaa. Kun Konkalammen pururadalta siirrytään maastoon, on edessä todella jyrkkä nousu Ampumatielle. Tämän jälkeen reitti kulkee pitkän tovin kyseisellä tiellä, jolla korkeusvaihtelut ovat todella suuria. Vaikka kävely soratiellä on tietysti helppoa, pulssin saa nopeasti nousemaan, mikäli kipuaa rivakasti tiellä olevat jyrkät mäet ylös.

Reitti oli erittäin hyvin merkitty.

Ampumatietä kuljetaankin parisen kilometriä, kunnes saavutaan Pitkäjärventien ja Hivelinnotkontien risteykseen. Sen jälkeen seurataan toista kilometriä  Hivelinnotkontietä, kunnes tullaan Änkiläntien risteykseen. Sitäkin kuljetaan muutama sata metriä, kunnes vihdoin siirrytään maastoon. Sen alkumatka koostuu hakkuuaukeista, jonka jälkeen siirrytään sekametsään ja lopulta sakeaan kuusikkoon. Pian ollaan jälleen metsätiellä (Makkaravuorentie), jota kuljetaan puolisen kilometriä, kunnes reitti siirtyy uudestaan maastoon. Tälläkin kertaa on pian edessä korkealla mäellä oleva laaja hakkuuaukea. Sieltä laskeudutaan alas pellon reunaa pitkin ja saavutaan, jälleen kerran, metsäautotielle (Suurkankaantie). Tämän tien varressa tapaan ensimmäiset kanta-asukkaat, jotka ovat tekemässä tien päässä olleesta hirsitalosta polttopuita.  Tien päättyessä siirrytään metsäpolulle, joka kiertelee ensin suon reunaa ja kääntyy sen jälkeen notkoon, joka on täysin veden vallassa. Niinpä on pakko poiketa reitiltä, ja hamuta paikan ohi tiheän kuusikon läpi. Noin puolen kilometrin metsätaipaleen jälkeen saavutaan metsäautotielle (Kuhavuorentie). Tämän jälkeen retkeilyreitti kulkeenkin kylä- ja metsäautoteitä (Junkkarintie - Haukkavuorentie) aina Haukkavuoren laavulle saakka.

Myrskyn kaatamat puut oli jätetty polulle kelottumaan

Tällainen näkymää löytyy Junkkarintien varrelta

Tällä Simpele - Haukkavuori-reittiosuudella noin 75 - 80% matkasta kuljetaan joko metsä- tai kyläteillä, joten reitti on helppo. Mutta ne ennakko-odotuksiin sisältyvät ainutlaatuiset luontokokemukset jäävät vähemmälle. Reitti ei näytä olevan kovin suosittu, sillä mm. avohakkuualueilla polku miltei katoaa heinikkoon.  Reitti on erittäin hyvin merkitty viitoilla ja oranssilla värillä maalatuilla merkeillä.  Osuuden loppupäässä, Innasenurkan kyläaukean jälkeen,  saavutaan seudulle, joka henkii sitä samaa jylhän erämaan tuntua, joka on mielestäni tyypillistä Ruokolahden vaellusreitille. Loppupisteenä vaelluksellani oli tietysti Haukkavuori, jonka alla levittäytyvä Sarajärvi näytti olevan vielä umpijäässä.

Edestakaisin matkaa kertyi noin 24 kilometriä. Vastaantulijoita oli ainoastaan viisi, joista neljä oli pikavierailulla Haukkavuorella ja viiden ratsasti vastaan hevosen selässä kylätiellä. Hirsitalon pilkkojien lisäksi tarinoin pitkän tovin liikuttuneessa tilassa olleen kanta-asukkaan kanssa, joka oli kovin huolissaan siitä, etten vain ole vihreä. En tunnustanut mitään väriä, jotta uskallan kulkea reitin vielä toisenkin kerran :)

Uupunut hirsitalovanhus

Simpeleen Reservinupseereiden ja Simpeleen Reserviläisten
yhdessä omistama Junkkarikämppä, jota on mahdollista vuokrata.

Reitin varrella on myös Iivanansaari, jonka tarina löytyy täältä

Haukkavuori Rautjärven ja Ruokolahden rajalla

Haukkavuoren laelta avautuvat komeat maisemat

Kesäloman alkamisen kunniaksi 30.5.2015 tekemäni, Rautjärvelle ja  Simpeleelle suuntautunut kotiseutumatka, alkoi Haukkavuorelle kiipeämisellä. Päivä ei ollut erityisen lämmin, mutta aika ajoin aurinko palkitsi säteineen vuorelle kavunneen kulkijan. Jyrkkiä rinteitä noustessa pukkasi ajoittain hikeä pintaan, mutta vuorelta avautuvat upeat maisemat, käen kukunta ja lukuisten lintujen iloinen sirkutus metsässä kertoivat, että kiipeäminen kannatti. Satakielen laulua jäin kyllä kaipaamaan.

Informaatiotaulu Haukkavuoresta

Haukkavuoren luontopolku on 4,4 kilometriä pitkä. Reitin alussa on laavu, taukokatos ja infotaulu reitistä. Luontopolku on suhteellisen hyvin viitoitettu ja merkitty puihin oransseilla ja sinisillä merkinnöillä. Noin kahden kilometrin jälkeen on polulla epäselvä risteys. Syynä on ilmeisesti paikalla tehty metsänhakkuu, joka on poistanut osan merkinnöistä. Risteyksessä valitaan kahdesta polusta taaempi. Polku soveltuu hyväkuntoisille ja haastavaa reittiä hakeville. Kapea polku mutkittelee metsässä, sateella liukkaiden kallioiden päällä ja polulle kaatuneiden puiden välissä. Reitin varrella on jyrkkiä nousuja ja runsaasti korkeusvaihteluja. Monissa jyrkissä paikoissa on aikoinaan tehdyt portaat. Nyt niistä merkittävä osa on jo heikossa kunnossa ja paikoin ne ovat myös luhistuneet. Polku vaatii kulkijalta sekä kuntoa että ketteryyttä.

Polun lähtöpisteessä on informaatiotaulun lisäksi vessat ja kota

Polku kulkee Haukkavuoren ympäristössä hyvin vaihtelevassa ja ajoittain lehtomaisessa metsässä. Reitin alkupisteeltä noustaan vajaat 80 metriä Sarajärven pinnasta kohoavalle Haukkavuorelle. Sen laelta avautuvat huikaisevat näkymät kauas horisonttiin. Jylhät maisemat, syvänsinisenä siintävät järvet, vihreät metsät ja käkkäräiset männyt kalliolla kruunaavat supisuomalaisen maiseman. 

Haukkavuori on Etelä-Karjalan maakunnan korkein piste. Sieltä on äkkijyrkkää pudotusta alhaalla kimmeltävälle Sarajärvelle lähes 80 metriä. Ympäristössä olevat järvet ja lammet ovat myös huomattavasti merenpinnan yläpuolella, mm. Sarajärvi 93 metriä ja Saarlampi 105 metriä. Haukkavuoren laki on kaiken kaikkiaan 172 metriä merenpinnan yläpuolella.

Tästä se taivallus alkaa

Sarajärven rannasta jyrkänteisenä pystyseinänä kohoava Haukkavuori hallitsee järvimaisemaa. Eteläreunan osittain hioutuneet jyrkänteet ovat sekä morfologisesti että maisemallisesti upeita. Alueen, jonka pinta-ala on yhteensä 119 hehtaaria, metsäosa on lehtipuuvaltainen, osittain kosteapohjainen sekametsä. Valtapuina ovat järeät koivut ja haavat. Suuria mäntyjä ja kuusia esiintyy alueella harvakseltaan. Lahopuita on alueella paikoitellen hyvinkin runsaasti. Lisäksi aluekokonaisuuteen kuuluu muutamia pieniä soistumia, purolaakso ja lähde. Haukkavuori on luokiteltu Etelä-Karjalan arvokkaimpiin kallioalueisiin. Alueen metsät ovat vaihtelevasti käsiteltyjä. Vuoren jyrkänteen alla on vaahteralehto. Maa-aineslain nojalla on alueesta suojeltu noin 85 %. Siitä on 26 hehtaaria  (22 % alueesta) on hankittu valtiolle luonnonsuojelualueeksi.

Haukkavuori on ollut myös historiallinen rajapyykki.  Valtakunnan raja on kautta vuosisatojen kulkenut näiden seutujen halki, ainakin neljä kertaa. Vanhan Ruotsin ja Novgorodin ensimmäinen virallinen raja määriteltiin Pähkinäsaaressa vuonna 1323 ja sen linja noudatti kaakosta alkaen maastoa Pajarin Pitkäjärvi - Ylimmäinen - Laikkolammet - Torsansalon tienvarren rajamerkki - Pallaitniemi - Torsanvuori - Haukkavuori. Samaa linjaa ovat Rautjärven kohdalla noudattaneet myös Täyssinän (1595) ja Uudenkaupungin (1721) rauhan rajat. Torsanvuoressa (jonka tarkastaminen jäi seuraavaan kertaan) ja Haukkavuoressa nähtävissä olevat vuosiluvut sekä rajan suuntaa osoittavat merkit ja valtakunnan tunnukset ovat Uudenkaupungin rauhan perua rajankäynti vuodelta 1722. 

 

Rajamerkintä vuodelta 1722

Haukkavuori on ollut pitkään  myös kuntien rajapyykkinä. Aikaisemmin siellä yhtyi kolmen kunnan, Ruokolahden, Rautjärven ja Simpeleen rajat. Nykyisin se on kahden kunnan eli Rautjärven ja Ruokolahden rajana. Haukkavuoren luoteis-pohjoisosa kuuluu Ruokolahden kuntaan, mutta muilta osin se kuuluu Rautjärven kuntaan.

Informaatiota vuoren laella usealla kielellä

Haukkavuoren ydinalueen lahjoitti Etelä-Karjalan maakuntaliitolle vuonna 1962 Pohjoismaiden Yhdyspankki (PYP). Etelä-Karjalan maakuntaliitolta se siirtyi niin ikään lahjoituksena Suomen Kulttuuriperinnön Säätiölle vuonna 1989.

Käkkärämänty vuoren päällä

Ajo-ohje:
Haukkavuorelle on Simpeleeltä matkaa n. 14 km. Simpeleeltä ajetaan Konkalammen ohi menevää tietä (Pitkäjärventie), jolta käännytään Pitkäjärven kylässä kohti Innasennurkkaa tielle numero 14916. Ennen Sarajärven kylää on vasemmalle viitta "Haukkavuori".

Haukkavuoren parkkipaikka löytyy osoitteesta Haukkavuorentie 235 56800 Rautjärvi 

 

Jyrkimpiin polun kohtiin on rakennettu portaita

Mutta paikoin portaat ovat jo luhistuneet

Upeita näkymiä riittää polun varrella

Kyllä tämäkin kansallismaisemasta käy

 

Ja vielä lisää

Ja tässä yksi näkökulma

 

Viitoitusta