Assyrialaiset - sukupolvesta toiseen vainottu vähemmistö

Assyrian lippu

Assyrialaiset seemiläinen etninen ryhmä, joka asuu neljän islamilaisen valtakunnan alueella eli Syyriassa, Turkissa, Irakissa ja Iranissa.  He mieltävät itsensä muinaisen suurvallan Assyrian alkuperäisiksi asukkaiksi.  Äidinkielenään he puhuvat arameaa/syyriaa. Assyrialaiset ovat uskonnoltaan kristittyjä, ja he kuuluvat kirkkokuntiin, joiden juuret ulottuvat noin 1900 vuotta taaksepäin. Maailmassa arvioidaan oleva nykyään yhteensä 3,3 miljoonaa assyrialaista.

Pyhän Marian  kirkko Tell Nasrissa Hasakan maakunnassa Koillis-Syyriassa vuonna 2012.

Asuinalueet

Assyrian kotimaan muodostavat heimoalueet ovat nykyisen Pohjois-Irakin Niiniven tasangot ja Dohukin kuvernementti, Kaakkois-Turkin Hakkarin ja Tur Abdin maakunnat, Luoteis-Iranin Urmian piirikunta ja Koillis-Syyrian Al-Hasakan kuvernementti. Suuri osa assyyrialaisista on muuttanut runsaan sadan vuoden aikana alueelta pois, Pohjois-Amerikkaan, muualle Lähi-idän alueelle, Australiaan, läntiseen Eurooppaan ja Venäjälle. Poismuuttoa laukaisivat useat verilöylyt ja kansanmurhat, jotka kohdistuivat assyrialaisiin heidän kotiseudullaan. Tunnetuimpia näistä ovat Diyarbakırin verilöylyt, armenialaisten ja assyrialaisten kansanmurha ensimmäisen maailmansodan aikana ja Simelen verilöyly Irakissa vuonna 1933. Uuden muuttoaallon käynnisti Iranin vallankumous vuonna 1979 ja kiihkokansallisten Ba'ath-puolueiden valtaannousu ja niiden harjoittama politiikka Irakissa ja Syyriassa. Viimeisimpänä sysäyksenä assyrialaisten emigraatioon on ollut Irakin ja Syyrian sisällissodat sekä ISIS:n nousu. ISIS sai haltuunsa laajoja alueita sekä Irakissa että Syyriassa ja tuhosi sieltä kaikki kristilliset kirkot ja tappoi lukuisia kristittyjä ja vapautti satoja vangiksi ostamiaan kristittyjä vasta lunnasrahojen maksun jälkeen .
 

Tell Nasrin Pyhän Marian kirkon rauniot. ISIS valtasi seudun ja räjäytti kirkon 2015.

Assyrialaisten uskonnollisuus

Assyrialaiset noudattavat enimmäkseen itä- ja länsiasssyrialaisia ​​kristinuskon liturgisia riittejä.  Itä-syyrialaisia riittejä harjoittaviin kirkkoihin kuuluvat Itä-Assyrian kirkko/Idän Pyhä Apostolinen Katolinen Assyrialainen kirkko (Holy Apostolic Catholic Assyrian Church of the East, kirkkokunnan sivut löytyvät täältä), Idän Ikiaikainen Pyhä Apostolinen Katolinen kirkko (Ancient Holy Apostolic Catholic Church of the East, lisätietoa löytyy mm. täältä:) ja Kaldean Katolinen Kirkko (Chaldean Catholic Church, lisätietoa on täällä). Kirkkokunnat käyttävät riiteissään klassista syyriaa, joka on itä-aramealainen murre. Kaldean Katoliseen kirkkoon kuului vuonna 2017 noin 630 000 jäsentä, Itä-Assyrian kirkkoon noin 320 000 jäsentä sekä Idän Ikiaikaiseen Pyhään Apostoliseen Katoliseen kirkkoon noin 70 00 jäsentä (tieto vuodelta 1968).

ISIS:n räjäyttämä Tell Tamrin kirkko Hasakan maakunnassa Koillis-Syyriassa.

 Edellisistä kirkoista poiketen Syyrian ortodoksinen kirkko ja Syyrian katolinen kirkko noudattavat länsisyyrialaisia riittejä. Nekin käyttävät klassista syyriaa liturgisena kielenään. Arviot Syyrian ortodoksiseen kirkkoon, jonka virallinen nimi on Syyrialainen Antiokian ja Koko Idän Ortodoksinen Patriarkaatti (Syriac Orthodox Patriarchate of Antioch and All the East, viralliset sivut täällä), kuuluvien määrästä vaihtelevat suuresti. Heidän lukumääränsä Syyrian, Turkin, Irakin ja Iranin alueilla lienee noin puoli miljoonaa. Sama verran heitä on muuttanut alueelta Eurooppaan, Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan sekä Australiaan. Syyrialainen Katolinen Kirkko (Syriac Catholic Church) on kannattajamäärältään pienempi. Siihen kuuluu noin 200 000 henkeä. Kirkon riitit ovat samanlaisia kuin Syyrialaisessa Ortodoksisessa kirkossa, mutta Syyrialainen Katolinen kirkko on, kuten nimestäkin käy ilmi, täydessä yhdessä katolisen kirkon kanssa. Kirkkokunnan patriarkaatti on nykyisin Libanonissa Beirutissa. Kirkkokunnan sivut (arabiaksi) löytyvät täältä.

Saint Shmounin kirkko pienessä Tell Jamaalin kylässä, Khabour-joen laaksossa, alueella jossa assyrialaiset itsepuolustusjoukot ja kurdit ovat käyneet kiivaita taisteluja usean viime päivän aikana Turkin tukemia jihadisteja vastaan

Jatkoa seuraa...
Kristittyjen kansanmurhat Diyarbakirissa (osa 1)
Kristittyjen kansanmurhat Diyarbakirissa (osa 2)
Kristittyjen kansanmurhat Diyarbakirissa (osa 3)
Armenialainen Golgata

Turkki, Isis, pommi-isku ja kurdit (Päivitys 27.8.2015)

video pommi-iskusta

Viime vuosina on kirjoitettu paljon Venäjän presidentti Vladimir Putinin häikäilemättömästä toiminnasta Ukrainassa, Georgiassa ja oman maansakin sisällä . Euroopan kaakkoisimmassa kolkassa on presidenttinä myös vastaavanlainen despootti, joka nautti maassaan laajaa kannatusta. Muutenkin herrojen polku on ollut samanlainen. Molemmat eivät raaski millään luopua vallasta, ovat toimineet maissaan pitkään pääministereinä ja siirtyneet sitten tehtävistä presidenteiksi.  Molemmat ovat myös erittäin häikälemättömiä vallankäyttäjiä.

Tämänkertaisen blogimerkinnän laukaisi lukuhetki aamulla kahvipöydässä. Helsingin Sanomissa ollut Petteri Tuohisen analyysi Erdogan raivaa tietä huipulle toimi kimmokkeena. Lisäksi Washington Postin ja muutamien muiden lehtien aikaisemmin lukemani artikkelit siitä, miten Turkki aluksi salaa tuki Isisiä taistelussa Syyrian hallitusta vastaan ja myöhemmin katsoi ainakin sivusta ase- ja muun tuen valumista rajan yli ISISille. Olenkin täysin vakuuttunu siitä, että kaikki ei ole nyt sitä, miltä se pintapuolisesti näyttää. Ihmishengillä pelataan TAAS erittän häikälemätöntä ja likaista peliä.

Turkin presidentin masinoimaksi epäilemäni käänekohta oli Suruçin pommi-isku, joka tapahtui Turkissa Suruçin kaupungissa Syyrian vastaisen rajan tuntumassa 20.7.2015. Turkkilaisten viranomaisten mukaan itsemurhapommittajan laukaisema pommi räjähti noin kello 12.00 paikallista aikaa Amaran kulttuurikeskuksessa. Sinne  oli kokoontunut noin 300 turkkilaisen vasemmistopuolueen  nuoriso-osaston jäsentä. Pommi-iskussa kuoli ainakin 31 ihmistä ja vakavasti loukkaantuneita oli noin 100. Surmansa saaneet olivat pääosin turkkilaisia (kurdeja) opiskelijoita ja vasemmistoaktivisteja. Suruçin kaupunki on pääosin kurdien asuttama. Aktivistit olivat kokoontuneet Suruçiin viedäkseen humanitaarista apua noin 10 kilometrin päässä rajan toisella puolella sijaitsevaan Kobanên kaupunkiin, josta oli noin vuoden ajan käyty rajuja taisteluja sitä kurdijoukkojen ja Isis-järjestön välillä. Pommi räjähti keskellä väkijoukkoa, kun tapahtuman osallistujat olivat antamassa kulttuurikeskuksen pihamaalla julkilausumaa tiedotusvälineille.

Pommi-isku kohdistui siis Turkin presidentti Recep Tayyip Erdoğanin pahimpia vihollisia, eli  vasemmistopuolueita sekä kurdeja vastaa. Pommi-isku antoi oivan savuverhon, jonka avulla Erdoğan aloitti käytännössä sodan. Sen yhtenä keskeisenä tavoitteena ei ole suinkaan Isisin tuhoaminen, koska sitä Erdoğan tarvitsee edelleen Syyriassa Hafez Al Assasin hallinnon nujertamiseen. Uskon että päätavoitteena on estää vahvan autonomisen kurdialueen muodostuminen Irakin lisäksi Pohjois-Syyriaan. Toisena tavoitteena on Turkin parlamentissa olevan vahvan kurdipuolueen nujertaminen käyttämällä alkanutta sotaa verukkeena ja samalla Erdoğanin oman vallan betonoiminen ja laajentaminen.

Kaiken kaikkiaan juttu HAISEE.

Post scriptum. Näköjään tutkija Toni Alarantakin on tullut suunnilleen samaan tulokseen kuin minä.

Post scriptum 2. En näköjään ensiarvioinneissani osunut yhtään metsään. Tässä Business Insiderin artikkeli aiheesta, joka kertoo julman karua kieltään siitä, millaista moraalitonta peliä Turkin johto harjoittaa.