Lappeenrannan aseman pommitusten muistotammi ja-kivipaasi

Lappeenrannan aseman pommitusten uhrien edustaja paljasti muistopaaden. Taustalla muistotammi.

Lappeenrannan sotaveteraanien puheenjohtaja
Erkki Pulli esitti tervetulotoivotuksen

Eilen eli heinäkuun 1. päivä 2017 järjestettiin muistotammen ja -merkin paljastustilaisuus Lappeenrannan asemalla. Tasan 73 vuotta aikaisemmin, jatkosodan viimeisenä kesänä,  Lappeenrannan asema ja ratapiha joutuivat puna-armeijan lentokoneiden voimakkaan pommituksen kohteeksi. Seuraavana päivänä punakoneet uudistivat pommitukset, mutta ne suuntautuivat pääosin Alakylän kaupunginosaan sekä lentokentälle. Vaikka kaupunginväestö oli pääosin evakuoitu 21.6.1944 alkaen, ei siviiliuhreilta vältytty. Ristikankaan hautausmaalla on pommituksessa kuolleiden joukkohauta, johon on haudattu 16 vainajaa. Lisäksi ilmeisesti kaksi pommituksessa kuollutta siviiliä on saanut viimeisen leposijansa muualla. Pommituksessa kuolleet kaksi sotilasta siunattiin sankarihautausmaahan.

Paljastustilaisuus alkoi täsmälleen samaan aikaan, kuin neuvostokoneiden pommitus 73 vuotta sitten. Tilaisuudessa Lappeenrannan sotaveteraanien puheenjohtaja Erkki Pulli loi katsauksen sotatilanteeseen kesällä 1944 ja kertasi traagisten tapahtumien yksityiskohdat. Hän lausui myös pommituksessa menehtyneiden lappeenrantalaisten nimet. Tämän jälkeen pommituksessa menehtyneiden omaiset peittivät mullalla muistotammen juuriston. Lisäksi omaisten edustaja poisti muistopaaden suojelleen kankaan. Tilaisuus päättyi pastori Tero Kalpion pitämään lyhyeen hartauteen.

Tässä Lappeenrannan sotaveteraanien, rintamaveteraanien ja sotaorpojen järjestämässä vaatimattoman kauniissa tilaisuudessa oli paikalla arviolta viitisenkymmentä henkeä.

Alla lisää kuvia paljastustilaisuudesta.

Kaatuneiden lentäjien muistomerkki Ruokolahdella

 

Talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lentäjien muistomerkki

Ruokolahti-vierailuni lopuksi 14.6.2015 kävelin kirkon takana siintävälle muistopaadelle. Kyseessä oli Ruokolahden Kirkonmäelle Kaakkois-Suomen Ilmasillan 10.8.1987 pystyttämä muistomerkki, joka seisoo Ruokolahden kirkkotarhan vieressä Salosaareen vievän tien varrella. Muistokivi on pystytetty talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden lentäjien muistoksi, ja sen on suunnitellut Olavi Veijalainen. Ruokolahden yllä käytiin talvisodan suurin ilmataistelu helmikuun 29. päivänä 1940.
Muistokiven laatassa lukee teksti:

Kunnia sodissa kaatuneille lentäjille,
jotka antoivat kalleimman uhrin isänmaamme vapauden puolesta. 
 

Kiven päällä seisova  risti on sodanaikainen lentäjätunnus.

TALVISODAN HÄVITTÄJÄTUKIKOHTA UKONSALMESSA

Talvisodan aikana maamme hävittäjälaivueet toimivat Karjalan kannaksen ja nykyisen Etelä-Karjalan lentokentiltä, mutta myös järvien jäädyttyä myös jäille perustetuilta kentiltä.

Yksi tällainen jääkenttä perustettiin vuoden jouluna 1939 Ruokolahdelle Ukonsalmeen. Tukikohdan johtopaikka sijaitsi Ruokolahden kunnantalon tiloissa ja koneiden seisontapaikat olivat Rasilan laivalaiturin ja sen vastapäätä olevan Mäntyniemen majan rannassa jäällä. Molemmissa kohteissa olivat saunat, joissa lentäjät lämmittelivät kovan pakkastalven aikana odotellessaan hälytys startteja.

Muistomerkin laatta

Hävittäjien tehtävänä oli ilmavalvontatietojen perusteella jäljittää ja tuhota vihollisen pommikoneita ja hävittäjiä. Koneet nousivat ja laskeutuivat Ukonsalmen jäälle käyttäen suksin varustettuja laskutelineitä. Mekaanikot pitivät koneet käyttökelpoisina kovassakin pakkaskelissä taivasalla. Yön ajaksi mekaanikot poistivat koneiden moottoriöljyt ja pitivät ne lämpöisinä avotulella kuumennettavissa astioissa. Koneiden päälle asetettiin suojakankaat, joiden sisäpuolelle ohjattiin puhalluslampuilla kuumaa ilmaa. Koneet tankattiin käsipumpuilla ja polttoaine tuotiin hevosten vetämässä reessä paikalle.

Helmikuun alkupäivinä 1940 Ukonsalmen jäätukikohdan päälliköksi tuli kapteeni Eino Luukkanen Värtsilästä siirtyneen hävittäjälaivueensa kanssa. Hänen laivueensa kuului 10 Fokker hävittäjää ja 11 Gladiator hävittäjää. Tukikohdan joukkoja alettiin kutsua Osasto Luukkaseksi.

 Ilmataistelu Ruokolahden yllä

Helmikuun viimeinen päivä 1940 valkeni aurinkoisena. Vihollisen ilmatoiminta alkoi vilkkaana. Viholliskoneiden etsintätehtäviä riitti heti aamuhämäristä alkaen. Luukkasen hävittäjäosasto palaili klo 08.30 onnistuneelta torjuntalennolta tukikohtaansa, kun venäläinen hävittäjäpartio ilmestyi yllättäen paikalle ja avasi tulen viimeisiä vielä ilmassa olevia koneitamme vastaan. Tässä taistelussa lakisuojauksessa ollut Gladiator-kone sai osuma. Alikersantti Pentti Kosola syöksyi osuman saaneen ja palavan koneensa kanssa Kaljaniemen selällä Kartsaaren kupeessa jäälle. Kosola ehti avata laskuvarjonsa, mutta se ei palavana pelastanut lentäjää.

Venäläiskoneet palasivat tukikohtaansa ja sieltä lähetettiin valmistelujen jälkeen hävittäjäosasto tuhoamaan Ukonsalmessa olevia suomalaiskoneita. Niinpä klo 11.40 Lempaalasta nousi ilmaan 23 viholliskonetta käsittävä osasto, jossa oli Polikarpov I-16 ja Polikarpov I-153 merkkisiä hävittäjiä. Osasto eteni kahtena osana, jotka lensivät lähekkäin eri korkeuksilla suojaten toisiaan. Suomen ilmavalvonta havaitsi ne ensi kerran klo 11.57 Karjalan kannaksella. Siitä alkaen niitä seurattiin koko lentoreitin ajan, mutta Ukonsalmeen viesti koneista tuli vasta kuuden minuutin viiveellä. Ilmavalvonta tulkitsi koneiden olevan pommittajia, koska ne käyttivät ensi kertaa siivissä olevia lisäpolttoainesäiliöitä.

Muistomerkin päällä seisoo sodanaikainen lentäjätunnus

Ukonsalmen tukikohdassa olleet suomalaiskoneet saivat starttikäskyn noin 12.05 ja ilmaan nousivat Fokkerit, koska niitä käytettiin ensisijaisesti pommittajia vastaan. Tietävälän ilmavalvonta-asema havaitsi vasta 12.07, että viholliskoneet olivatkin hävittäjiä. Kun tämä tieto ehti sitten Ukonsalmen tukikohtaan, olivat viholliskoneet jo hyvin lähellä. Vasta nyt saivat Gladiatorit starttikäskyn. Niinpä viimeiset koneet olivat vielä nousukiidossa, kun ilmataistelu alkoi. Vuoksenniskan ilmavalvonta-asema ilmoitti sen tapahtuneen klo 12.13.

Ilmataistelu tapahtui Ukonsalmen ja Kaukopään yllä. Suomalaiskoneista ammuttiin alas viisi konetta. Venäläiskoneista tiputettiin kolme konetta. Vääpeli J Tolkin Gladiator ammuttiin nousukiidossa Haapaselän jäälle. Tolkki selvisi tapahtumasta mustelmilla. Yksi venäläinen kone ammuttiin alas Matikkalan mäkeen ja sen ohjaaja kuoli. Tanskalainen vapaaehtoislentäjä luutnantti C. Kristensen putosi osumasta Gladiator koneella Kaljaniemen selälle jäälle ja kuoli. Lähelle nykyisen patotien mantereenpuoleista rantaa putosi venäläisen luutnatti  Volohovitshin I-16 kone. Hän pelastui laskuvarjolla ja jäi Kaukopään tehtaan alueella vangiksi. Luutnantti Halme menehtyi saatuaan luodin päähänsä ja pudottuaan Gladiator koneineen Kaukopään tehtaan Patotien pään lähellä sijainneelle puuvarastolle. Lisäksi kuolleen tanskalaislentäjän veli luutnatti P. Kristensen sai osuman ja pelastautui laskuvarjolla Harakan sahalle palovammoja saaneena. Palava Gladiator sytytti lautataapelit tuleen. Vääpeli Liljan Gladiator ammuttiin alas Tainionkosken Tipanmäkeen ja lentäjä pelastui myös laskuvarjolla. Fokkereista tuhoutui vain yksi, luutnantti Huhanantin ohjamaa kone. Se putosi Itä- Siitolaan kuten myös venäläinen luutnatti Jefimovin I -16. Molempien koneiden lentäjät saivat surmansa..

Taistelu oli ohi  klo 12.27. Suomalaisten tappiot olivat suurimmat yhdelle päivälle sattuneet talvisodan aikana. Koska Ukonsalmen tukikohta oli paljastunut, se purettiin illansuussa. Ilmataistelusta selvinneet koneet lensivät seuraavana aamuna Lemille, missä ne toimivat kirkonkylän rannassa Lahnajärven jäällä sodan loppuun saakka.

Pontuksen kaivanto (Päivitetty 15.4.2017)

Pontuksen kaivannon muistopaasi

Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...
Soskuan neuvostosotilaiden hautausmaan jälkeen pyöräreittini kulki Soskuan sululle ja Saimaan kanavan itäistä reunaa pitkin edelleen seuraavalle sululle, eli Mustolaan. Vaikka kuvasin Mustolan tienoita tälläkin kertaa, palaan näihin kohteisiin myöhemmin, sillä koko Saimaan kanava, sen miljöö ja sulut ansaitsisivat oman bloginsa.

Välillä on hyvä käydä pohjalla, vaikka Pontuksen kaivannon...

Pontuksen kaivannon muistopaasi on Muukontien varressa kaivannon reunalla

Niinpä nostan seuraavaksi käsittelyyn Mustolan sulun jälkeisen pysähdyspaikkani eli Pontuksen kaivannon, jota kansa kutsuu nimellä Pontuksen kanava. Kanavaa siitä ei tullut - onneksi. Nimittäin, mikäli Salapausselän harjanteen puhkaisuyritys olisi onnistunut, seuraukset olisivat olleet melkoinen katastrofi. Vuoksi ei olisikaan Vuoksi, vaan Saimaan vesistön vedet purkautuisivat Suomenlahteen suoraan "Pontuksenjokea" pitkin. Paikalle syntyneeseen "Pontuksenkoskeen" olisi varmaankin rakennettu maamme suurin voimalaitos. Olisiko se tuonut sitten runsaasti energiaa käyttävän puunjalostusteollisuuden lisäksi esimerkiksi terästehtaan, kuten kävi Imatralle? Ja Imatra olisi jäänyt pahaiseksi kyläpahaseksi Ruokolahden leijonan metsästysmailla?

Näkymä Pontuksen kaivantoon Muukontieltä

Pontuksen kaivanto sijaitsee noin kahden kilometrin päässä nykyisen Saimaan kanavan suulta. Kaivanto on antanut nimensä myös kaupunginosalle, jota kansa kutsuu Pontukseksi. Kaupunginosan virallinen nimi on kuitenkin Laihia, joka juontuu paikallisesta suvusta ja tilannimestä. Tarina ei kerro ovatko laihialaiset yhtä saitoja kuin ne kuuluisat Vaasan kyljessä asuvat.

Kansan Työ 1.10.1957

Saimaan ja Suomenlahden yhdistävästä vesiväylästä haaveiltiin jo 1400 -1500 -luvuilla, kun Viipurin ja Olavinlinnan päällikkönä oli Erik Bjelke, mutta kaivaminen pysähtyi kallioseinämään. Seuraava yritys tapahtui yli sadan vuoden päästä, kun Ruotsin kuningas Kaarle IX määräsi amiraali Pentti Severinpoika Juustenin työhön. Paikalliset talonpojat joutuivat kaivaustyömaalle töihin kuninkaallisen käskykirjeen määräyksestä. Työt aloitettiin Lapveden ja Juustilan välillä vuonna 1607. Juustenin yllättävä kuolema keskeytti työt. Tämä Pontuksen kaivanto näkyy edelleen selkeästi maastossa noin puolen kilometrin pituisena, 10 -16 metriä leveänä ja enimmillään yhdeksän metriä syvänä kaivantona.

Kaivannosta käytetty nimi viittaa kuuluisaan Pontus de la Gardie´n (1520 -1585), joka oli merkittävän sotapäällikön ja sankarin maineessa Karjalassa. Todellisuudessa hänellä ei ole mitään tekemistä kaivannon kanssa. Hänen nimiinsä on liitetty runsaasti muitakin edistyksellisiä asioita Suomessa.

Pontuksen kaivannon muistopaaden laatta

Kaivannon reunalla Muukontien varressa on sille pystytetty neljä metriä korkea muistomerkki. Sen pystytti vuonna 1957 Lappeenrannan Kilta, joka lahjoitti muistopaaden Lauritsalan kauppalalle paljastustilaisuudessa. Tilaisuuden avajaispuheen piti Lappeenrannan killan puheenjohtaja Uuno Ruotzi. Lauritsalan kauppalan kiitospuheenvuoron piti kauppalavaltuuston puheenjohtaja Hugo Pöljö, joka lupasi kauppalan pitävän muistomerkitä hyvää huolta. Muistomerkkihankkeen "isä" oli aktiivinen kansanperinteen kerääjä ja kotiseutumies, maanviljelijä Ferdinand Laihia. Hän kertoili tilaisuudessa jopa vuosisatojen taakse ulottuvaa perimätieto Pontuksen kaivannosta ja sen ympäristöstä. Muistomerkin paljastusjuhlaa vietettiin 29.9.1957. Lahjoituksia muistomerkkiä varten antoivat Lauritsalan kauppala ja maanviljelijä Ferdinand Laihia.
Muistopaaden laatassa on teksti:

Etelä-Saimaa 5.8.1972

Yhdistääkseen Viipurin ja Savonlinnan vesitiellä määräsi kuningas Kaarle IX amiraali Pentti Juustenin kaivattamaan tämän ns. Pontuksen kaivannon. Lappeen miehet aloittivat työn kesällä 1607 ja keskeytyi se syksyllä 1608.

Tämäkään muistomerkki ei kuitenkaan saanut olla rauhassa ilkivallalta, vaikka sen ei luulisi ketään ärsyttävän.  Vain 15 vuotta muistomerkin pystyttämisen jälkeen sen muistolaatta oli revitty irti ja rosvottu. Koska messinkinen laatta on helposti tunnistettavissa, laittoi pakallislehti Etelä-Saimaa siitä etsintäkuulutuksen. Tarina ei kerro löytyikö laatta jostakin, vai jouduttiinko teettämään uusi.

Vanhoja lehtiä lukiessani sattui silmääni myös alla oleva  artikkeli Saimaan Sanomista (no 119/1976), joten kuvasin sen. Artikkeli sisältää myös sosialidemokraattien vaalipropagandaa :) Nimittäin edessä olivat kunnallisvaalit.  Ollos hyvä!