Kolme pääkalloa, toistakymmentä vainajaa. Hautalöytö Lappeenrannan Siparin kylässä heinäkuussa 1971. (Päivitetty 14.1.2016)

Siparin kylässä löytyi kesällä 1971 yhteensä toistakymmentä vainajaa haudattuna hiekkakumpareeseen

Kävin joulukuun 12. päivä armon vuonna 2014 Siparin kylässä haastattelemassa Martti Siparia, joka kertoili kotikylänsä historiasta monta tarinaa. Tässä yksi:

"Oli vuosi 1741, 23.-25. elokuuta karkeasti, venäläiset olivat vallanneet Lappeenrannan, oli Lappeenrannan taistelu 23.8. Linnoituksessa, sen taistelun seurauksena venäläiset olivat vallanneet tään alueen ja ne olivat ryöstämässä tätä maakuntaa ja tappoivat ihmisiä kotiensa eteen ja talojen sisällä, polttivat taloja, veivät sotavankeja, veivät orjiksi, ottivat vankeja. Meijän kylässä oli tapahtunut sellaista, että ainakin toistakymmentä ihmistä oli haudattu tuohon naapuritalon paikalle, semmoseen hiekkakumpareeseen, noin metrin syvyyteen tai hiukan syvemmällekin. Siihen oli tehty peltomaata ja se kumpare oli vähän tasaantunut, siellä metrin syvyydessä oli nämä vainajat. Mie oon löytänyt niitä jotain toistakymmentä vainajaa, oli lyöty sinne monttuun, jotain talonväkeä, tosin ei venäläisten toimesta, vaan Lappeen historiassa kerrotaan, että ruotsalaiset uskotut miehet olivat kierrelleet taloissa ja selvittäneet vahinkoja, lukumäärää selvitettiin, keitä oli tapettu ja keitä oli viety vankeuteen Venäjälle. Maakunta oli sillon hätää kärsimässä.
 

Vainajien pääkallot ja muut luut tutkinnan kohteina

Nämä haudat löytyivät heinäkuun viimeisenä päivänä 1971, avasin nämä kuvatut haudat ja olin yhteydessä Museovirastoon ja sitten tein ilmoituksen poliisille. Poliisit kävivät ensin siinä paikalla ja totesivat, että liian vanhoja luita ja tallasivat yhen pääkallon rikki ja lähtivät pois ja sanovat, että nää ei heitä kiinnosta. Museovirastolle tein ilmoituksen ja ne oli senverran kiinnostuneita, ett ne sano, ett hyö ei nyt kerkee kattomaa, mutta jos mie rajaisin se alueen, ettei olosuhteet pääse sitä koettelemmaa. Mie tosin harjasin ne luut keittiöharjalla puhtaaksi ja peitin sen hautapaikan traktorin pressulla.  Se oli kolme kuukautta siinä, ei kukaan käynä. Mie olin ite lähössä Ameriikkaan. Lähtö oli parin päivän päästä. [Hautapaikan ja vainajien tutkiminen jäivät, eikä museovirastoa kuulunut paikalle].

 Siihen aikaan ei ollu niin kiinnostusta näihin vainajiin. Se on melko varma, että ne on siihen Lappeenranna taistelun jälkitilanteisiin liittyviä. Mie oon ite löytänä miinaharavalla siitä lähistöltä esineitä, esimerkiksi nuolenkären. Meijä naapurissa asu Jaakko Malmi, saarnamies, hää ol oma persoona, löysi tuosta hikkakumpareelt 30 metriä koululle päin, peltoa muokatessaan piilukko pistoolin.
-------
Post scriptum 14.1.2016:
Selatessani vanhoja Lappeenranta-lehtiä sattui tämä oheinen pieni uutinen silmääni. Uutinen kertoo Pahloisista eli Siparin kylältä  lokakuussa 1914 löytyneistä luurangoista. Herää kysymys, onko Pahloisissa siis ollut esimerkiksi vuoden 1741 sodan aikaisia joukkohautoja tai joskus hautausmaa?
Koska monelle on hankala lukea vanhoja kirjasimia, tässä kyseinen uutinen puhtaaksi kirjoitettuna

------------------------
Taaskin muinaislöytö Lappeella
Kun talollinen Taavetti Löyttö Lappeen pitäjän Pahloisten kylässä kaivoi viime torstaina maata uuden tuparakennuksen vierestä, niin tuli esille 5 ihmisen luurankoa.

Lappeenrannan vanha ortodoksinen hautausmaa Pallossa

Pallon kaupunginosassa , Rakuunamäen kupeessa, sijaitsee Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan wanha hautausmaa, jonka toiminta päättyi vuonna 1890. Edessä Lappeenrannassa pitkään toimineen Wolkoffin kauppiassuvun hautoja.

Itsenäisyyspäivän aamuna 6.12. koukkasin pyörälläni Rakuunamäen kautta vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle. En ollut koskaan käynyt siellä aikaisemmin. Uutisia siellä tehdystä kaivauksista ja muutenkin kyseisestä hautausmaasta olin toki lukenut paikallisista lehdistä. Hautausmaa sijaitsee Taipalsaarentien ja Kasarminkadun välissä. Taipalsaarentie jää ainakin kymmenkunta metriä hautausmaan alapuolelle.

Hautausmaa on perustettu virallisesti vuonna 1787 ns. Kustaan sodan alla. Tietoja on kuitenkin siitä, että paikkaa olisi käytetty hautaamiseen heti vuoden 1741 Lappeenrannan taistelun jälkeen. Kyseisessä taistelussa kuoli ja haavoittui noin 2400 venäläistä sotilasta. Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan jäsenet  olivat pitkälle 1800-luvulle asti sotilaita tai heidän perheenjäseniään. Vähitellen kaupunkiin muutti myös kauppiaita, tavaranhankkijoita, virkamiehiä, kanslisteja y.m.  Vuonna 1785 seurakunnassa oli 385 jäsentä. Enimmillään seurakuntalaisten määrä oli  1800-luvun alussa, jolloin jäsenmäärä oli, lähteestä riippuen 1600 - 2000 henkeä. Vuonna 1815 se oli suurimmillaan eli 2129 henkilöä. Näistä vain 54 oli siviilejä. 1860-luvun alun jälkeen ortodoksien määrä laski reilusti ja vuonna 1870 seurakuntalaisia oli enää 130. Tässä vaiheessa siviiliväestö muodosti pääosan seurakuntalaisista. Tällaisena tilanne jatkuikin koko Venäjän vallan loppuajan.

Lappeenrannan kartta vuodelta 1894. Vanha ortodoksinen hautausmaa oli tuolloin jo lakkautettu. Kartassa se on selvästi merkittynä Rakuunarykmentin kasarmien pohjoispuolella. Sen sijaan ortodoksien uutta hautausmaata ei  näy vielä luterilaisen uuden hautausmaan kupeessa Viipuriin vievän tien varrella.

Hautausmaa-alue on ollut nykyistä hautausmaa-aluetta huomattavasti suurempi. Kun Taipalsaarentietä rakennettiin vuonna 1938, paikalta oli löytynyt luita, joita oli myös kuvattu. Kuvista hahmottuu ainakin yhdentoista vainajan jäänteitä ja kuuden vainajan kallot. Kun hautausmaan viereen rakennettiin vuonna 2000 paritaloa, työmaalta löytyi kahdeksan tai yhdeksän hautaa, irtoluita, todennäköisesti arkuista peräisin ollutta maatunutta puuta ja taottu arkunnaula. Vuonna 2007  hautausmaan vieressä, sen koillispuolella, tehtiin koekaivaus, jossa tavattiin 22 hautaa. Suurin osa haudatuista oli aikuisia, sillä sieltä löydettiin vain yksi, noin seitsemänvuotiaan lapsen hauta.

Pallon vanha hautausmaa suljettiin vuonna 1890. Ortodoksinen seurakunta osti uuden hautausmaa-alueen luterilaisen hautausmaan kupeesta leskirouva Agneta Juvakalta.

Näkymää vanhalle ortodoksiselle hautausmaalle.