Valkoisten sankarivainajien muistomerkki Joutsenossa

Valkoisten puolella taistelleiden sankaripatsas Joutsenon vanhalla hautausmaalla

Elokuun alkupuolella (6.8.2015) tekemälläni Joutsenoon suuntautuneella "kotiseuturetkellä" käväisin pyörälläni myös Joutsenon kirkolla ja hautausmaalla. Kirkon takana olevalla hautausmaalla seisoo jykevänä valkoisten puolella vuoden 1918 sisällissodassa kaatuneille sankarivainajille pystytetty muistomerkki. Sodan rintamalinja kulki Joutsenon pitäjän poikki. Kirkonkylä ja pitäjän eteläosat olivat punaisten hallussa, pohjoisosat valkoisten hallussa. Sotatilanteen muututtua muualla Suomessa, vetäytyivät punaiset 24. - 25.4.  Joutsenosta Lappeenrantaan ja Viipuriin.

Ilmoitus paljastusjuhlasta,
Etelä-Savo 22.7.1920

Sisällissodan voittaneet valkoiset pystyttivät sodassa kuolleille sankareilleen patsaita jo vuonna 1919, mutta varsinainen sankaripatsasbuumi oli vuosina 1920 ja 1921. Joutsenon sankaripatsasta olivat puuhanneet Joutsenon Suojeluskunta ja sitä varten perustettu Sankaripatsastoimikunta. Se oli tullut maksamaan 22000 markkaa, josta 16000 - 17000 markkaa oli maksanut Joutsenon kunta ja loput oli saatu lahjoituksena. Tilaisuuteen järjestettiin Lappeenrannasta erillinen juhlakuljetus Joutseno-laivalla.

Kirjoitin alla olevan lyhennelmän patsaan paljastustilaisuudesta ja - juhlasta Etelä-Savo-lehdessä 27.7.1920 olleesta artikkelista.

Sankaripatsaan paljastusjuhlallisuudet Joutsenossa

Sankaripatsaan etupuolella on Karjalan vaakuna

Sankaripatsaan paljastustilaisuus Joutsenon vanhalla hautausmaalla alkoi 25.7.1920 klo 12.  Suojeluskunta marssi kirkkomäelle, jonka jälkeen siirryttiin hautausmaalle. Uudenmaan pataljoonan soittokunta soitti surumarssia. Tämän jälkeen veisattiin virsi "Jumala ompi linnamme", jonka jälkeen rovasti A. Kunnas piti patsaan paljastuspuheen. Tämän jälkeen patsas paljastettiin yleisön ihailtavaksi. Patsaan etusivulla on keskellä Karjalan vaakuna ja teksti:

Uhrautuvat vapaustaistelussamme 1918 kuolemaan asti
Alempana oli vielä teksti:

Kunnia Jumalalle, joka herätti pojissamme sankarimieltä

Patsaan sivuilla olivat valkoisten sankarivainajien nimet, heidän syntymävuotensa ja kotipaikkansa. Seuraavien henkilöiden nimet oli kaiverrettu patsaaseen:

Pietari Pyyhtiä
Juho Pyyhtiä
Matti Pyyhtiä, 
Matti Hallikas
Toivo Koskinen
Yrjö Holsti

Kuolleitten valkoisten sankarien nimet muistomerkissä

Matti Inkinen
Pietari Liukku

Muistomerkille laskivat seppeleensä Suojeluskunta, Joutsenon kunta ja Joutsenon kirkkovaltuusto. Tämän jälkeen kuultiin musiikkiesityksiä, kuorolaulua ja puheita. Lopuksi laulettiin "Maamme" ja tilaisuus päättyi "Porilaisten marssiin":

Juhlallisuudet jatkuivat klo 17.00 Honkalahden kansakoululla, jossa avauspuheen piti kansanedustaja Albin Manner, suojeluskuntapäällikkö Lahdensuo lausi juhlarunon ja yliopettaja Lauri Pohjola piti juhlapuheen. Kuorolaulun, torvisoiton ja yksinlaulun jälkeen piti tohtori Mikko v. Erich puheen, jonka jälkeen esitettiin kolminäytöksien näytelmä "Roinilan talossa". tämäkin juhla päättyi "Maamme"-lauluun.

Kuolleitten valkoisten sankarien nimet muistomerkissä

Valkoisten sankaripatsas Lemillä, osa 2

Valkoisten sankarivainajien muistomerkki Lemin kirkkomaal

Edellisessä kirjoituksessani lupaamani tarina Valkoisten sankaripatsaan paljastustilaisuudesta seuraa alla. 30.8.1920 paljastetun harmaagraniittisen muistomerkin suunnitteli Arkkitehtitoimisto Eränen/Antero ja sen veisti tamperelainen Suomen Graniitti Oy. Hinnaksi tuli lopulta 14 500 markkaa. 

Paras tapa siirtyä paljastusjuhlan tunnelmiin on varmasti lainata juhlasta kertonutta lehtiartikkelia, joka ilmestyi Etelä-Saimaassa 2.9.1920. Artikkeli on oiva ajankuva ja se viestii juhlan mahtipontisuudesta, sotilaallisuudesta ja vakavuudesta. Paikalle oli saapunut maamme ensimmäinen valtionhoitaja, myöhemmin presidentiksi noussut Pehr Eivind Svinhufvud Luumäeltä.

Sankaripatsaan paljastusjuhla Lemillä.

Harrastunnelmainen juhlatilaisuus, jossa oli läsnä mm. ent. valtionhoitaja P. E. Svinhufvud.

Maanantaina paljastettiin Lemillä arvokkain juhlallisuuksin vapaustaistelussa kaatuneiden sankarien hautapatsas, Klo puoli 11 ap. marssivat paikkakunnan suojeluskunta sekä Luumäen, Savitaipaleen ja Taipalsaaren suojeluskuntia edustavat osastot raskaan tykistörykmentin soittokunta etunenässä kirkkomäelle, missä suojeluskuntien sijotuttua kolmioon Lemin ”Lotta Svärdit” luovuttivat Lemin suojeluskunnan lipun, jonka heidän puolestaan suojeluskunnan paikallispäällikkö Inkiselle ojensi rouva Mujo, pitäen samalla lyhyen puheen. Paikallispäällikkö Inkinen kiitti suojeluskunnan puolesta muutamin sanoin. Sen jälkeen tarkasti jääkärivääpeli Taina suojeluskunnat.

Juhlallisen lipun luovuttamisen tapahduttua oli kirkossa jumalanpalvelus, missä juhlasaarnan piti kirkkoherra Simola Lappeenrannasta.

Juhlajumalanpalveluksen päätyttyä siirtyivät suojeluskunnat ja juhlayleisö sankaripatsaalle asettuen suojeluskunta neliöön patsaan ympärille. Kauniin puheen piti kirkkoherra Martin palauttaen mieliin tapahtumia, joiden muistoksi patsas on pystytetty. Sen jälkeen pudotettiin patsaan peittävä verho suojeluskunnan kunniaa tehdessä, ja kaunis, harmaasta graniitista hakattu patsas paljastui yleisön nähtäväksi. – Patsaaseen on paitsi kaatuneiden nimiä kaiverrettu sanat: ”Isänmaan uskolliset vapaussankarit 1918”.

Paljastustilaisuudessa laskettiin sankarihaudalle joukko seppeleitä, joista mainittakoon pairtsi lukuisia kaatuneiden omaisten seppeleitä Lemin suojeluskunnan väliaikaisen paikallispäällikkö Inkisen mainitun suojeluskunnan puolesta. neiti Palkolan ”Lotta Svärd”-yhdistyksen puolesta, neiti Palkolan Luumäen suojeluskunnan puolesta ja valtuuston puheenjohtajan Elias Kaijansinkon Lemin kunnan valtuuston puolesta laskemat.

Muistopatsaassa on yllä olevat sanat

Paljastustilaisuuden päätyttyä tapahtui kirkon lähistöllä suojeluskuntain ohimarssi, jonka otti vastaan jääkärivääpeli Taina. Klo 4 alkoi n. s. talo ”Tapiolan” kentällä mieliä innostava kansalaisjuhla, jossa puheita pitivät toimittaja Kotonen ja maisteri Paavolainen, kuuluen ohjelmaan sitäpaitsi laulua ja soittoa. Juhla päätettiin maamme-laululla.

Luumäen suojeluskunnan riveissä otti entinen valtionhoitaja Svinhufvud osaa juhlallisuuksiin.  Juhlan päätyttyä saattoi Lemin suojeluskunta, soittokunta ja juhlayleisö asessori Svinhufvudin laivarantaan, missä suojeluskunta kohotti Suomen ensimmäiselle valtionhoitajalle 3-kertaisen eläköön-huudon, mihim vastaten kunnianosoituksen esine kohotti 3-kertaisen eläköön-huudon Lemin suojeluskunnalle. Laivan laiturista irtautuessa viritti juhlayleisö karjalaisten laulun.

Juhlapäivää suosi kaunis sää ja oli yleisöä juhlalle saapunut runsaasti. Harrastunnelmainen paljastustilaisuus jätti kaikkien läsnäolleiden mieliin lähtemättömän muiston.

Myöhempään iltapäivällä oli juhlailtama Tapiolassa. Soittoa esitti raskaan tykistön soittokunta. Puheita pitivät toimittaja Kotonen ja maisteri Paavolainen. Näyttelijä Otto Tuulos lausui runon. Seka- ja miesköörit esittivät laulua. Juhla päättyi maamme-laululla.

Sankaripatsaan paljastustilaisuus Taipalsaarella. Etelä-Saimaa 19.5.1921

Valkoisten sankarivainajien muistopatsas pystytettiin Taipalsaarella helluntaina 1921

 Vuoden 1918 sisällissodassa voittaneen osapuolen eli valkoisten sankarivainajille pystytetty muistopatsas paljastettiin helluntaina vuonna 1921. Etelä-Saimaa uutisoi tilaisuudesta perusteellisesti kertoen jopa sanasta sanaa tilaisuudessa laskettujen seppeleiden nauhojen tekstit. Alla kyseinen artikkeli pääpiirteissään:

 

Sankaripatsaan paljastustilaisuudet Taipalsaarella tapahtuivat helluntaina

Taipalsaaren sankaripatsaan paljastaminen tapahtui suurin juhlallisuuksin viime sunnuntaina Taipalsaaren kirkkomaalla. Juhlat alkoivat paraadilla, johon otti osaa Taipalsaaren suojeluskunta ja puoli joukkotetta Savitaipaleen suojeluskuntaa, joka oli saapunut juhlallisuuksia läsnäolollansa kunnioittamaan. Paraadin vastaanotti vänrikki Lagercrantz pitäen puheen suojeluskunnalle verestäen muistoja yhdessä olosta.

Paraadin jälkeen oli jumalanpalvelus kirkossa. Alttaripalveluksen toimitti kirkkoherra Hannus ja pastori Toivo J. Pakarinen piti ytimekkään saarnan. Jumalanpalveluksen juhlallisuuteen myötävaikuttivat vielä kirkonkylän ja Peltoinkylän nuorisoseurojen sekakuorot sekä torvisoittokunta.

Muistopatsaan etupuolella on
kohokuvio suojeluskuntasotilaasta

Kirkosta siirtyivät suojeluskunta ja tuhatlukuinen muu yleisö kirkkomaalle, missä varsinainen patsaan paljastusjuhla tapahtui. Suojeluskunnat asettuivat kunniavahtiin Patsaan ympärille, ja kun torvisoittoklunta oli soittanut Hedmannin overtyyrin ”Sven Dufwa”, astui puhujanpaikalle maanviljelijä Anton Kilkkinen, joka piti nyt kaunissisältöisen, ylevämielisen paljastuspuheen. Komean patsaan paljastututtua tuhantisen väkijoukon ihailtavaksi, jätti puhuja patsastoimikunnan puolesta sen Taipalsaaren kunnan hoitoon, jonka puolesta kunnanvaltuuston puheenjohtaja, maanviljelijä Anton Kilpiä vakavahenkisellä puheella otti sen vastaan.

Patsaan goottilaiseen  tyyliin vivahtava, korkeuksiin viittaava rakenne tekee kaikessa koruttomuudessaan asiaankuuluvan juhlallisen vaikutuksen kauniissa ympäristössään. Se epäilemättä kiinnittää maantietä kulkevan matkamiehenkin huomiota  puoleensa johdattaen ajatukset hetkeksi maallisista askareista korkeampiin asioihin. Ja varmaankin tulee se monta syvämietteistä ja kaunissisältöistä ajatusta virittämään niissä, jotka lenseinä kesäiltoina viivähtävät kirkkotarhan vehmastoissa. 

Patsaan julkisivulla ovat seuraavat kansalliseepoksemme Kalevalan sanat:

Anna Luoja, suo Jumala,                  
Anna onni ollaksemme,
Hyvin ain eleäksemme,

Kunnialla kuollaksemme,
Suloisessa Suomenmaassa,
Kaunihissa Karjalassa

Sankaripatsaan sivuun on hakattu
kaatuneiden ja surmattujen valkoisten nimety

Oikeanpuolisella julkisivulla ovat sanat:
”Suomen itsenäisyyden ja laillisen yhteiskuntajärjestyksen puolesta. Myöskin ovat sillä puolella seuraavat kaatuneitten ja murhattujen nimet (Ks. oheinen kuva):
 

Takasivulla ja vasemmalla sivulla ovat kummallakin vapauden risti. Etusivulla on suojeluskuntalaisen kohokuva ja oikeapuolisella sivulla karjalan vaakuna.
Kun laulukuorot olivat laulaneet pari hyminä, piti rehtori A. Th. Sahlgren Lappeenrannasta pontevan puheen sankareille, missä hän, viitaten kummun alla lepäävien esimerkkiin, erikoisesti huomauttti sen tien tärkeyttä, mitä kulkien isänmaa onnensa saavuttaa, nimittäin velvollisuuden tien..

Tämän jälkeen alkoi seppelten laskeminen. Taipalsaaren kunnanvaltuuston seppeleen laskivat valtuuston puheenjohtaja , maanviljelijä Anton Kilpiä, ja opettaja Martta Narinen. Seppeleen nauhoissa oli muistokirjoitus: ”Enempi kuin elämä on lempi, enempi kuin lempi, moinen kuolo”. Rintamatoverien  seppeleen laski kunnallislautakunnan esimies Väinö Okko. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Orjan jalka ei saa painaa hautaa, missä nukkuu sankarivainaat”. Savitaipaleen suojeluskunnan seppeleen laski kanttori Paimensaari. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Kunniata sankareille, kunniootettuna he maatkoon. Miehuus, miehen kunto heille, pysyväisen muiston taatkoon.”. Taipalsaaren Lottien seppeleen laskivat neidit Hilja Rikkonen ja Vega Granlund.. Seppeleen nauhoissa oli sanat: ”Voittonne urhot, kauniina, kallina elää. Sankarinimenne kansanne huulilla helää. Polvesta polvehen syttäen tulta. Ruumiinne kätkeköön hellien isänmaan multa, vaikka nukuttekin kumpujen yössä, niin kerrotte meille sankarityöstä.”. Lappeenrannan Suojeluskunnan seppeleen laskivat raatimies K. Parola ja kauppias J. Telkkä. Seppeleen nauhoissa luettiin: ”Se sankarimaineen aina saa, ken puoltaa kansa kunniaa, kun puoltaa kansan kunniaa ja maan.” Peltoin nuorisoseura ja Vitsain raittiusseura laskivat seppeleet yksityisten kaatuneitten muistolle. Sitä paitsi laskettiin vielä yksityisiä seppeleitä.

 

Patsaan takasivulla ja vasemmalla sivulla on vapaudenristi

Yhteisesti laulettu isänmaan virsi päätti tämän kaikinpuolin arvokkaan juhlatilaisuuden, joka jätti juhlamenoja hartaasti seuraavaan yleisöön tunnelman, joka kauan pysyy mielissä.

Klo 5 alkoi ulkoilmajuhla Myllymäellä. Juhlan arvokkaasta ohjelmasta mainittakoon Montolan soittokunnan esitykset, kunnallislautakunnan esimeis Väinö Okon tervehdyspuhe, kuorolaulu, maisteri Arvo Vennon juhlapuhe sekä tarkastaja G. Murron päättäjäispuhe. Yhteisesti torvien mukasoitolla laulettiin ”Maamme”. [Se] päätti nämä tunnelmarikkaat pysyväisen muiston mieleen jättäneet juhlat.

Juhlaan oli saapunut ent. valtiohoitaja Svinhufvudilta, jota oli pyydetty kunniavieraaksi, seuraava tervehdyskirjelmä, joka viipyi kumminkin postissa, niin ettei sitä ehditty juhlassa lukea:
Taipalsaaren Sankaripatsastoimikunnalle:
Täten saan ilmoittaa, että useain yhtaikaa sattuneiden matkustusten takia minun on mahdotonta saapua Taipalsaaren sankaripatsaan paljastamistilaisuuteen. Lähetän parhaat tervehdykseni juhlaan. Vallitkoon siinä korkea isänmaallinen henki ja vahvistukoon tietoisuus siitä, , mihin sankariemme taistelun kautta saavuttama vapaus ja itsenäisyys meitä kaikkia velvoittaa.
Kunnoittavimmin
P. E. Svinhufvud