Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanomalehtimies. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste sanomalehtimies. Näytä kaikki tekstit

lauantai 12. marraskuuta 2016

Amerikansuomalaisen sanomalehtipioneerin kirje Minnesotasta 10.2.1870

"Hurtin" suomalainen hautausmaa Renvillen piirikunnassa Minnesotassa. "Hurtin" siirtokunta oli yksi ensimmäisitä suomalaisista siirtokunnista osavaltiossa



Amerikan suomalaisen sanomalehdistön pioneeri Aleksander Leinonen lähetti Oulun Wiikko Sanomille  ensimmäisen kirjoituksensa Minnesotasta kevättalvella 1870. Se julkaistiin 2.4.1870.  Tämän jälkeen hän kirjoitteli nimimerkillä -der-nen- kyseiseen lehteen aina vuoteen 1876 saakka. Kirjoitin tämän kirjeen puhtaaksi, joten ollos hyvä:

Sand Creek, Scott County, Minn, helmikuun 10:pnä 1870
Herra kirjailija!

Jumalan sallimuksesta olen tullut onnellisesti Amerikaan ja retkeillyt täällä usiammassa valtiossa, oleskellen työmiehenä rautateillä kaupungeissa ja farmareilla. Asutuimman osan Minnesotan valtiota olen kuljeskellut ristiin rastiin, joten, etenkin työmiesten tilan, joka on täällä luullakseni paras maan päällä, olen tullut hyvinkin tuntemaan. Vuoden alussa tulin tähän maakuntaan ja olen lueskellut engelskaa eräässä koulussa. Tulevaksi kesäksi olen saanut maanmittarin työtä tietoon eräältä rautatieyhtiöltä.


Muistelmia matkoiltani Ruotsissa ja palasen kuvaelmia käynnistäni suomalaisessa siirtokunnassa Mooers Prairiessa, saan tässä lähettää julkaistavaksenne, jos näette ne soveliaiksi ja sen arvoisiksi. Samassa mielessä lähetän myös tässä muutamia tietoja siirtolais-seikoista. Jos olisin siinä puhunut jossakin kohden liian kovaa europalaisille korville, niin pyydän nöyrimmästi teidän karsimaan semmoisia pois, jos muutoin näette kirjoituksen ansaitsevan julkisuutta. – Vasta kun olen enemmän vakiutunut olentoani, toivon voivani lähettää isomman joukon tietoja Amerikasta.


Amerikassa on paljon enemmän suomalaisia, kun mitä luullaan kotomaassamme, mutta ovat hajallansa ympäri Yhdysvaltoja. Mooers Prairiessa[1], Cokatojärven seudussa, on maata kahdellatoista suomalaisella, Homes Cityn tienoossa, toista sataa peninkulmaa länteen Mooers Prairiesta, sanotaan olevan niitä melkein yhtä monta. Kolmannessa, Hort-nimisessä[2] tienoossa Minnesotassa, olen kuullut myös asuvan useampia maanmiehiämme. Harvat ovat tulleet tänne suorastansa Suomesta. Useammat ovat ensin muuttaneet Ruijaan ja sieltä tänne. Myöskin monta ruotsalaista, Wermlannin muinaisesta suomalaisesta siirtokunnasta, jotka vieläkin puhuvat ihmeellisen selvää suomea, ovat asettuneet suomalaisten läheisyyteen. Sama luonne maamiehillämme, jota olemme kuulleet Ruijassakin, että pitävät kiinni äitinkielestänsä, näytäksen täälläkin. Skandinavialaiset pitävät paljon suomalaisista naapureistansa ja yankien seassa ovat maamiehemme erinomaisen hyvässä maineessa.- Ensi kesänä odotetaan tänne paljon suomalaisia Ruijasta, jossa elinkeinot sanotaan huononevan huononemistansa.


Mitä Amerikaan tulee, niin Europassa tiedetään paljon oikeata näistä oloista, mutta vielä enemmän väärää. Minä puolestani olen täällä löytänyt paljon enemmän vapautta kun uskalsin toivoakaan ja täkäläiset olot olen nähnyt paljon paremmiksi, kun mitä uskalsin ajatella. – Kuta enemmin olen tullut tuntemaan näitä oloja, sitä enemmän olen vakiutunut siinä luulossa, että Europassa on kyllin kauan oltu olevinansa huomaamatta järjellisen valtiolaitoksen etuja ja vapaan uskonnon vaikutusta kansoille.


Ikää, onnea ja terveyttä!

Kunnioituksella jne.
-der-nen


[1] Mooers Prairie oli 1862-1878 postiaseman nimi. Vuonna 1878 postiasema järjestäytyi kaupungiksi joka adoptoi nimekseen Cokaton. Ks. Minnesota Place Names: A Geographical Encyclopedia By Warren Upham, page 639.
[2] Suomalaiset kutsuivat tätä uudisasutusta Hurtiksi. Se sijaitsi Franklinin lähellä Renvillen piirikunnassa.

perjantai 8. heinäkuuta 2016

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Adam Lindh – monipuolinen kansakoulunopettaja



Opettaja Adam Lindh. Kuva on ilmeisesti otettu hänen täyttäessään 80 vuotta. Kuva: LKA.
”Wanhan ajan” kansakouluopettajat olivat usein todellisia kansankynttilöitä ja moniosaajia, jotka olivat kiinnostuneita lähes kaikesta inhimillisestä toiminnasta. Ei voi myöskään kuin ihailla sitä energisyyttä, joka heissä ilmeni. Lappeenrannan seudulla yksi tällainen henkilö oli vankilanopettaja Adam Lindh.  On suorastaan hengästyttävää lukea, missä kaikessa hän oli mukana ja mitä kaikkea hän pitkän elämänsä aikana sai aikaiseksi.

Adam Lindh oli syntynyt maaliskuun 17. päivänä vuonna 1843 Savitaipaleella. Lindh hankki itseopiskeluna tarvittavat pohjatiedot ja haki vuonna 1864 Jyväskylän seminaariin opiskelemaan kansakoulunopettajaksi. 21-vuotiaalle nuorukaiselle myönnettiin opiskelupaikka ja hän valmistui seminaarista kesällä 1868. Lappeenrantaan Lindh muutti Viipurista vuonna 1882. Tätä ennen hän oli toiminut kansakouluopettajana Sortavalassa 1868 - 1869, Vehkalahdella 1870 ja Viipurin kaupungin kansakoulussa 1872 – 1875. Jo Viipurissa asuessaan Lindh oli aktiivisesti mukana monenlaisessa sivistyksellisessä toiminnassa. Kansakoulun ohella hän opetti sunnuntaikoulussa 1872 – 1873 sekä 1876 - 1877, lääninvankilassa 1870 – 1877, maisteri Elfströmin yksityiskoulussa 1875 – 1876 ja Työväen ja palvelijain koulussa 1876 – 1877. Lindh toimi pitkään (1871 – 1882) Viipurissa myös lukusalin ja kirjaston hoitajana.

Adam Lindhin tutkintotodistuksessa Jyväskylän semionaarista
on kansakoulun "isän", Uno Cygnaeuksen allekirjoitus

Kun Pantsarlahden työ- ja ojennuslaitos siirrettiin Lappeenrantaan vuonna 1882, tuli opettaja Lindh Lappeenrannan työvankilan opettajaksi. Päätyönä hänellä oli vankilan opettajan toimi, mutta sen lisäksi Lindh toimi opetustehtävissä ajoittain myös muissa paikkakunnan oppilaitoksissa. Hän oli opettajana kaupungin kansakoulussa vuosina 1883 ja 1885 - 1886, voimistelunopettajana Lappeenrannan yksityislyseossa ja alkeiskoulussa vuosina 1886 – 1892 ja laulunopettajan samassa laitoksessa vuosina 1884 - 1885. Kaiken tämän lisäksi Lindh oli hankkinut saarnaluvan ja toimi vt. vankilasaarnaajana Viipurin lääninvankilassa vuosina 1875 – 1877 ja vt. saarnaajana Lappeenrannan työvankilassa vuosina 1882 – 1912. Täällä asuessaan hän oli myös mukana lähes kaikessa mahdollisessa kansalais-, sivistys- ja järjestötoiminnassa. Vuonna 1883 hänet valittiin kaupungin kirjaston johtokuntaan, jossa hän toimi aina vuoteen 1908 saakka. Hän toimi myös pitkään kaupungin kirjaston ja lukusalin hoitajana. Kirkollisten tilien tarkastajana Lindh oli Lappeenrannassa vuosina 1885 – 1912 ja terveyslautakunnan jäsenenä 1885 – 1904. Viimeiset neljätoista vuotta hän ole lautakunnan sihteerinä. Hän kuului myös lukuisiin muihin lautakuntiin. Suoritettuaan tutkinnon väkijuomien tarkastajan virkaa varten vuonna 1902 Lindh toimi Lappeenrannassa kyseisessä tehtävässä vuonna 1902.
Adam Lindh ilmoitteli
kirjoittamistaan kirjoista
usein Lappeenrannan
Uutisissa. Tässä ilmoitus
5.10.1886.

Erikoista opettaja Lindhin kohdalla on myös se, että hänellä oli kunnallisia luottamustehtäviä yhtä aikaa sekä Lappeenrannan kaupungissa että Lappeen kunnassa. Hän toimi Lappeen kunnan tilintarkastajana 14 vuotta ja kunnan holhouslautakunnan jäsenenä vuosina 1894 – 1908. Lappeen Taikinamäen kansakoulun johtokunnan jäsen Lindh oli vuodet 1894 – 1905 sekä Haapajärven kansakoulun johtokunnan puheenjohtaja vuodet 1900 – 1907. Vuonna 1883 Lindh ostanut maatilan Haapajärveltä. Tämä selittää, miksi hänet valittiin myös lukuisiin luottamustehtäviin Lappeen kunnassa. Huolimatta lukuisista opettajatoimista, jatko-opiskeluista, sanomalehtityöstä ja monista luottamustoimista, ehti Adam Lindh innostua vielä maanviljelystäkin. Kansanedustaja Elias Tukia muisteli häntä 1940-luvulla näin: ”Ukko Lindh oli niin täynnä maahenkeä, että sitä pihisi joka saumasta”. Hän oli Lappeen maamiesseuran perustajajäsen ja toimi seuran esimiehenä vuodet 1899 – 1923.

Kaiken tämän lisäksi Lindh oli mukana vapaapalokunnan toiminnassa ollen sen esimiehenäkin. Hän oli myös sanomalehtimies. Vuosina 1870 – 1882 Lindh kuului Viipurissa ilmestyneiden Suomenlehden ja Ilmarisen avustajiin. Lappeenrannan Uutisten toimittajana hän oli vuosina 1886 – 1888. Kansanvalitusseuran asiamiehenä Lindh toimi Viipurissa 1875 – 1882 ja Lappeenrannassa 1882 – 1888. Ehtipä hän olemaan Luhangan v.t. kirkkoherrana kesällä 1876 ja Heinävedellä samassa tehtävässä kesällä 1880 ja 1881.

Opettaja Lindh suoritti jatkuvasti työnsä ohella opintoja. Hän harjoitti jatko-opintoja Helsingin yliopistossa ainakin vuosina 1871, 1877 ja 1880 – 1881, 1888 ja hankki sekä laulunopettajan että voimistelunopettajan pätevyyden. Lisäksi hän suoritti vuonna 1891 tutkinnon venäjän kielessä. Vieraat kielet näyttävät kiinnostaneen häntä enemmänkin, sillä Lindh laati romanikielisen aapisen, kokosi sille sanaston ja käänsi kymmenen käskyä Martti Lutherin selityksillä varustettuna romanikielelle. Lisäksi hän laati romanikielelle kieliopin.
Opettaja Lindhin opiskeluhalua erittäin hyvin se, että vielä 77-vuotiaana hän suoritti tutkinnan hebrean kielesssä. Opettaja Lindhillä riitti kiinnostusta lisäksi paikallishistoriaan. Hän julkaisi viisi pientä paikallishistoriaan liittyvää teosta sekä neljä pientä yhdistyshistoriikkia. Adam Lindhin monivaiheinen elämä päättyi Lappeenrannassa 5. päivä toukokuuta 1924. Poliittiselta kannaltaan Lindh oli vanhasuomalainen.[1]


[1] LKA. Adam Lindhin kokoelma. Asiakirjajäämistöä; Lappeenranta 2.9.1916. 48 vuotta tuli eilen kuluneeksi; Etelä-Savo 17.3.1923. Opettaja Adam Lindh 80-vuotias; Etelä-Saimaa 8.5.1924. Adam Lindh. Muistosanoja; Kuusisto 2011, 81; Juvonen 2011, 34; Tikka 2011, 128; Talka 20056, 531.