The price of an America ticket in 1884

Amerikan Suomalainen Lehti (American Finnish
Journal), September 26, 1884

Some months ago, I published a description of an immigrant's journey from Europe across the Atlantic Ocean to Copper Country in Michigan. Here's some additional info related to that topic. Shipping companies competed passionately for these passengers with their ads, which were a very important source of income for these small immigrant newspapers. It is likely that without these ads the usually very short life span of immigrant newspapers would have been but a bud. Some of the shipping companies announced their fares in advertising, from departing ports to the key destinations in the "New World". As examples, I picked two shipping company Ads from Amerikan Suomalainen Lehti (American Finnish Journal) in late September 1884 and transformed it to today's (2016) price level. The cost of travel from Finland to Stockholm, Gothenburg or Trondheim should be added to 1884 prices, of course.

The Steamboat Line Companies' ticket prices in 1884 are roughly on the same level as today's lowest air ticket prices. So, the price of crossing the Atlantic has been preserved relatively almost the same for over a hundred years. On the other hand, traveling from a Finnish port to the "Finnish regions" in the central parts of the United States took about two weeks while it takes up to half a day now.

The ticket price of American line from Gothenburg or from Trondheim was only $ 18. When we change it to the price of the day, the cost of a journey accumulates to $ 424. A trip from Stockholm to Philadelphia was priced at $ 21, that is in today's money $ 494. If you bought a ticket from Stockholm to Hancock, the price was already $ 37, which is the equivalent of $ 871 in 2016. If you wanted to travel from Stockholm to one of Finns' favorite places in Minnesota, New York Mills, the price already amounted $ 39.70. It makes $ 934, in the 2016 value.

Dominion Line's price level seems to have been more favorable. You could reach Quebec from all Scandinavian ports for 16 dollars or 376 2016 dollars. If you paid $ 27 ($ 635 in today's money), you could reach Chicago. If the lower prices were due to the Dominion line's modestly contents of the package, or only a stricter pricing, I can’t yet tell on the grounds of the source material.

Amerikanpiletin hinta vuonna 1884

Amerikan Suomalainen Lehti 39/26.9.1884

Joitakin kuukausia sitten julkaisin blogissani kuvauksen siirtolaisen matkasta Euroopasta Atlantin yli Kuparisaarelle Michiganiin. Tässä hieman lisää kyseiseen aiheeseen liittyvää. Laivayhtiöt kilpailivat kiihkeästi näistä matkustajista ja mainoksillaan ne olivat erittäin merkittävä tulonlähde pienille siirtolaislehdille. On luultavaa, että ilman näitä mainoksia siirtolaislehtien yleensä varsin lyhyt elinkaari olisi katkennut jo heti alkuunsa. Osa laivayhtiöstä ilmoitti mainoksissaan matkalippujen hinnat lähtösatamista keskeisiin määränpäihin uudella mantereella. Poimin esimerkkinä kahden laivayhtiön mainokset Amerikan Suomalaisesta Lehdestä syyskuun lopulla 1884 ja muutin ne vuoden 2016 hintatasoon. Kyseisiin vuoden 1884 hintoihin on tietysti vielä lisättävä matkakustannukset Suomesta Tukholmaan, Trondheimiin tai Göteborgiin.

Vuoden 1884 laivalippujen hintaso vastaa suunnilleen tämän päivän halvimpien lentolippujen hintoja, Joten Atlantin ylittämisen hinta on säilynyt toista sataa vuotta lähes samana. Toisaalta, matkustaminen suomalaisesta satamasta Yhdysvaltain suomalaisalueille Yhdysvaltain keskiosiin kesti noin kaksi viikkoa, kun nyt siihen kuluu korkeintaan puoli vuorokautta.

Amerikan Linjalla  (American Line / American Steamship Company) matkalipun hinta Göteborgista tai Trondheimista  oli vain 18 dollaria. Kun muutamme sen tämän päivän hinnoiksi, matkalle kertyy hintaa jo 424 dollaria. Matka Tukholmasta Philadelphiaan on hinnaltaan 21 dollaria, eli nykyrahassa 494 dollaria. Mikäli Tukholmasta osti lipun Hancockiin, hinta oli jo 37 dollaria, joka vastaa 871 dollaria vuonna 2016. Jos halusi matkustaa Tukholmasta yhteen suomalaisten suosikkipaikoista Minnesotassa eli New York Millsiiin, hintaa kertyi jo 39,70 dollaria. Vuoden 2016 rahana se tekee 934 dollaria.

Dominion linjan (Dominion Line / Liverpool and Mississippi Steamship Company/ Mississippi and Dominion Steamship Company) hintataso näyttää olleen edullisempi. Kaikista Skandinavian satamista pääsi Quobeciin 16 dollarilla eli 376 nykydollarilla. Jos maksoi 27 dollaria (nykyrahassa 635 dollaria), pääsi Chicagoon saakka. Sitä, johtuiko Dominion linjan halvemmat hinnat matkapaketin vaatimattomammasta sisällöstä, vai vain tiukemmasta hinnoittelusta, en pysty - ainakaan vielä - arvioimaan käymäni lähdemateriaalin pohjalta.

Amerikansuomalainen vasemmistolehti ja Calumetin joukkosurma 24.12.1913

Italialaisen haalin jouluaatto Michiganin Calumetissa vuonna 1913 ei ole jättänyt allekirjoittanutta rauhaan. Uuden asiaan paneutumisen laukaisi Kansalliskirjaston digitalisoimien lehtien avautuminen 1.2.2017 vuoteen 1920 saakka kaikelle kansalle. Se mahdollisti myös joidenkin amerikansuomalaisten aikakauslehtien tutkimisen. Yksi nyt luettavaksi tullut lehti on Pelto ja Koti, vasemmistolaisen Työmies Publishing Companyn julkaisema maataloutta käsittelevä aikakauslehti. Se ilmestyi Hancockissa, Michiganissa vuosina 1912 - 1918.

Pelto ja Koti 2/1914

Olen useissa  aikaisemmissa blogikirjoituksissani kertonut traagisesta joukkosurmasta vuoden 1913 jouluaattona Calumetissa, Pohjois-Michiganissa. Tässä  pitkään kaivosmiesten lakkoon liittyneessä  onnettomuudessa sai surmansa 73 ihmistä, heistä 50 oli suomalaistaustaisia. Tapahtuman järkyttävyyttä lisäsi se, että surmansa saaneista peräti 59 oli lapsia. Kokoamani yhteenveto tapahtumista löytyy täältä.

Calumetin italialaisen haalin jouluaattoillan tragediasta kertonut uutinen saavutti Etelä-Karjalassa ilmestyneen Lappeenranta-lehden toimituksen vasta seuraavan vuoden puolella. Lehti julkaisi kaksi artikkelia aiheesta. Toinen ilmestyi 3.1.1914 ja toinen 17.1.1914. Uhrien hautajaisista muodostui valtava tapahtuma, sillä vainajia arvoitiin olleen saattamassa jopa 20 000 henkeä.

Pelto ja Koti 2/1914

Koti ja Pelto-lehti otsikoi onnettomuudesta kertovan artikkelinsa : Verta ne janoavat - ja viatonta verta - joulunakin. Siinä  lehden toimitus kertoi Kuparisaaren alueen kaikkien pappien saarnaaneen viikkoa ennen kirkoissan lakkolaisia vastaan ja kehoittaneen lakkolaisia menemään töihin. Kaivosyhtiöiden lisäksi lehti piti tapahtumiin syyllisinä lakkolaisten pelottelua ja kaivosmiesten ammattiliiton hävittämistä varten luotua "kansallisliittoa (Citizen's Alliance)". Se sai tukea paikalliselta amerikansuomalaiselta, Suomi-Synodiin tukeutuvalta sanomalehdeltä Amerikan Suometar, suomalaiselta Gallen-nimiseltä lääkäriltä sekä Hancockin suomalaistaustaiselta pormestarilta Ojalalta. Tämä "kansallisliitto" julkaisi kaivosmiehiä ja lakkoa vastaan suunnattua propagandalehteä, joka painettiin Suomi-Synodin kirjapainossa Hancockissa. Näin ollen amerikansuomalaisten keskuudessa vaikuttaneista kirkoista suurin oli vahvasti kaivosyhtiöiden puolella ja lakkolaisia vastaa. Pelto ja Koti-lehti väitti, että kirkkokunnan ylläpitämän Suomi-opiston oppilaat huolehtivat pääosin edellä mainitun propaganda-lehden jakelusta.

Lehti kertoo edelleen, että "kansallisliiton" "nappia" kantanut mies olisi huutanut ovella kahdesti englanniksi "tulipalo". Lehti väitti lisäksi, että ovella olisi ollut useita kymmeniä deputteja ("kansallisliiton" apureita), jotka olisivat sulkeneet pakotien. Nämä olisivat lisäksi lehden mukaan pieksäneet useita haalista pakoon päässeitä sen ulkopuolella. Näin  ulos johtavat käytävä tukkeutui ja 73 ihmistä joko poljettiin hengiltä tai he tukehtuivat tungoksessa. Lehti esittää lisäksi vielä yhden hurjan väitteen, jonka mukaan joku apureista olisi ottanut yhden lapsen kainaloonsa, vääntänyt tältä niskat nurin ja sen jälkeen heittänyt ruumiskasaan. 

Amerikasuomalaisen vasemmiston ja Suomi-synodin välit eivät tapahtumien jälkeen voineet olla enää huonommassa kunnossa. Ilmeisesti kaikki suomalaistaustaiset uhrit siunattiin Calumetin apostolisluterilaisessa kirkossa, jossa hautauksen toimitti seurakunnan pastori Atrhur Leopold Heideman. Tämä kertonee siitä, etteivät lakkolaisten välit apostolisluterilaisten kanssa olleet päässeet tulehtumaan samalla tavalla kuin evankelisluterilaisten kanssa. Mielenkiintoista oli myös huomata, että tunnettujan apostolisluterilaisten liikemiesten Oscar Nordstromin, Frank Eilolan ja Henry Sakarin kauppaliikkeet julkaisivat ilmoituksiaan ja mainoksiaan Pelto ja Koti-lehdessä.

Alla Pelto ja Koti-lehden artikkeli (1/1914) kokonaisuudessaan

+

Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa, osa 1. Amerikan Suomalainen Lehti 4.7.1879

Näkymä Hancockista artikkelissa mainittuun Houghtonin kaupunkiin

Amerikan Suomalaisen Lehden ensimmäisessä numerossa 4.7.1879 aloitti lehden toimittaja Aleksander Leinonen artikkelisarjan, jossa hän kuvasi kokemuksiaan ja näkemyksiään suomalaisten siirtolaisten asuinpaikkakunnilta Pohjois-Amerikassa. Leinonen oli aikaisemmin kirjoitellut Amerikasta ahkerasti kahteen suomalaiseen sanomalehteen, joista toinen oli Oulussa ilmestynyt Oulun Wiikko Sanomia ja toinen Jyväskylässä ilmestynyt Keski-Suomi. Olen jo aikaisemmin esitellyt blogissani katekeetta Johan Takkisen joulukuussa 1879 tässä samaisessa lehdessä julkaistun kirjoituksen Matkakertomus amerikansuomalaisten asuinpaikoilta Minnesotassa syksyllä 1879.

Amerikan Suomalaisen Lehden artikkelisarjalla on mitä ilmeisemmin ollut suuri vaikutus siihen, millainen kuva siirtolaisuutta pohtivilla suomalaisilla oli Yhdysvalloista ennen maahan saapumista. Lehteä tilattiin runsaasti myös Eurooppaan ja kyseinen artikkelisarja tai osia siitä julkaistiin useissa suomalaisissa lehdissä. Uusi Suometar näyttää painaneen Leinosen tekstin kokonaisuudessaan,  samoin myös Sanomia Turusta-lehti ja Suomalainen Wirallinen Lehti. Artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kuvaa Leinonen saapumistaan hänelle ennestään tuntemattomalle Kuparisaaren alueelle. Hän maalailee hyvin kauniin kuvan seudusta samalla, kun hän kertoilee alueen kaupungeista ja kaivostoiminnasta. Lopuksi hän esittelee lyhyesti myös alueen suomalaiset ja heidän toimintaansa.

Tietoja suomalaisten pesäpaikoilta Pohjois-Amerikassa, osa 1

Eräänä päivänä viime toukokuun keskipaikoilla lähestyin höyryaluksella ensikerran elämässäni Amerikassa asuvain suomalaisten pesäpaikkoja Michiganin kuparikaivannoissa. Vaikka minun huomioni ovat näissä oloista äsken tulleen pintapuolisia havainnoita, niin kokeneemmat eivät ole tietääkseni milloinkaan näistä asioista semmoista kertomusta antaneet, josta voisi jotakin yleistä käsitystä saada, ja sillä lienee ainakin kotimaassa muutamille tämän lehden lukijoille hauskaa, jos tässä kerron niistä havaintoni.

Näkymä Quincy Hilliltä Houghtonin kaupunkiin

– Me purjehdimme äärettömän Superiorjärven etelärannikkoa, jonka äsken auenneella pinnalla kiilui vielä auringon hohteessa avaroita saaria uivaa jäätä länsituulen ajamana. Vähän jälkeen auringonnousun laski höyryalus rantaan, halkoja ottamaan, semmoisessa paikassa, jota outo olisi luullut melkoisen virran suuksi, mutta oikeastaan se olikin parikymmentä engl. peninkulmaa pitkän Portage-järven (oikeammin joen) laskupaikka Superiorjärveen. Aamu oli sanomattoman kaunis, ja kevätaurinko paistoi semmoisella suloisuudella jommoista ainoastaan Pohjoismaissa tunnetaan; metsät molemmin puolin jokea näyttivät saman laatuisilta kun pohjanperillä Suomessa; mutta siinä ei kuulunut tuskin ainoatakaan lintujen liverrystä, maa oli kostea ja kylmä, ilma tuores ja kolea, uiskentelevat jäälakeudet järvellä – nämä kaikki muistuttivat etelästä tulijalle, että nyt jo oli saavuttu Yhdysvaltojen peripohjoisimpaan ääreen. Nyt aloimme nousta kapeata Portagejärveä ylöspäin länttä kohden, jossa huomaisimme melkoisen vastavirran, ja tämä järvi on muutoinkin eräs niitä luonnon omituisia laadinnoita, joita täällä Superiorjärven tienoilla useassa paikassa tavataan. Tämä kapea, mutkainen vesi on se, joka katkaisee sen puolta sataa engl. peninkulmaa pitkän Superiorjärveen pistävän maiseman saareksi Michiganin pohjoisimmasta niemimaasta, jolla nuot maailman merkillisimmät kuparikaivannot ja suomalaisten asuinpaikat löytyvät. Selvästi on nähtävä, että Portage-järvi on aikoinansa, eikä kovin etäisessä muinaisuudessa, ollut oikea joki, jolloin se on katkaissut yllämainitun niemimaan todelliseksi saareksi. Mutta myrskyt luultavasti ajoivat Superiorjärveltä hietaa ja soraa tämän joen niskaan, joten se maatui vuosi vuodelta ja siihen aikaan, kun ensikerran valkoista kansaa alkoi näille seuduille ilmestyä, joen ylinen pää oli kaksi engl. peninkulmaa kokonaan umpeen maatunut. Viime aikoina on eräs yhtiö kaivattanut suurilla kustannuksilla kanavan tämän maatuneen paikan läpitse, joten alukset pääsevät taas kulkemaan läpi koko Portage-järven, jolla tavoin nyt säästyy Superiorjärven etelärannan purjehtijoilla matkaa lähes parisataa peninkulmaa, joka ennen meni niemimaan ympäri kiertäessä.
 

Piirros Hancockin kaupungista Portage-järve pohjoisrannalla 1880-luvulta

Ehdittyämme Portage-järven keskipaikoille, noin kymmenen peninkulmaa Superiorjärvestä, me huomaitsimme edessämme järven poikki raketun sillan. Joka aina käännetään pitkin jokea aluksien kulkiessa. Maisema eteläpuolella järveä kohoaa katkeamatta jonkun pari virstaa ja noin 1500 jalkaa korkeammalle veden pintaa. Tämän vaaran alla, järven rannalla, on Houghtonin kaupunki, jossa sanotaan löytyvän noin 3 000 asukasta, ja jossa on Houghtonin Countin hallituksen istuin. Ainoastaan yksi vähäpätöinen kuparikaivanto on tämän kaupungin lähellä työkunnossa, sekä kaikki liikenne tähän aikaan hyvin rappiolla, jonka tähden naapurit paljon kummastelevat, ”millä siinä kaupungissa elettäneen”. Houghton on rakettu hyvin jyrkästi järveen viettävälle rinteelle, ja siinä on useampia kirkkoja, hotelleja ja kauppapuoteja, mutta paikka näyttää oudolle hyvin ikävältä, nukkuvalta ja ränsistyneeltä.

Näin hurjan rautatiemäen laskeutuivat malmivaunut alas sulattimoon. Ei totisesti
jarrumiestä käy kateeksi.

Järven pohjoisrannalla ja hiukan ylempänä Houghtonia on Hancockin kaupunki, joka on monessa suhteessa etevin kaivantokaupunki koko saarimaalla. Hancock on rakennettu yhtä jyrkästi järveen viettävälle rinteelle, kun naapurinsa järven toisella puolen, ja sen väestön sanotaan myöskin nousevan 3 000 henkeen. Täällä, ihan järven partaalla, pitkin rantaa kaupungin alapuolella, löytyvät viiden erityisen kuparikaivannon, Quincyn, Franklinin, Pewabicin, Hancockin ja Osceolan kuparikiven muserrus- ja huhtomahuoneet, taikka ”tampat”, kuin myöskin kaksi masuunia, konetehtaat, kuparin sulaushuoneet, joissa koko saaren vaskimalmi sulatetaan harkoiksi ja kangeiksi, sekä kaksi höyrysahaa.. Kaupungissa löytyy neljä kirkkoa, sekä hyvin suuri ja komea kouluhuone. Täällä huomaa eloa ja virkeyttä joka haaralla. Kaupungissa on koko joukko kaikenlaisia kauppapuoteja, ja varakkaimmat liikenteen harjoittajat, joilla on puoteja muissakin kaupungeissa, pitävät täällä asuntoansa. Mäen rinne, jolle kaupunki on rakettu, nousee kaupungin yläpuolella nousemistansa melkein jyrkkänä kokonaisen englannin peninkulman, jonka korkeimmalle kummulle vaivoin kiivettyämme, noin 2 000 jalkaa ylemmäs veden pintaa, meillä on näköala niin jalon kaunis ja suuremmoinen edessämme, jonka vertaa harvoin saamme maailmassa ihannella (=ihastella) .

Näkymä parin vuoden takaa suunnilleen samoilta paikoilta kuin tuossa
ylempänä olevassa rautatiekuvassa. Alla näkyy entisen sulattamon
rakennukset Portage-järven rannalla.

Jalkojemme alla on Portage-järvi punasenruskeana juovana juovana edessämme, jonka poikki rakettu nostosilta ei näytä paljon suuremmalta, kuin ojan poikki asetettu lauta. Siellä juovan toisella puolen näemme nyt Houghtonin kaupungin niin pienen ja vähäpätöisen näköisenä, että koko huoneryhmä muistuttaa mieleen lapsien lastuista rakentamia leikkikoppeleita. Kaupungin takana nouseva korkea maisema siintää sinertävän vihreänä silmiimme ja yhdestä kuparikaivannon savutorvesta suitsuava savu ilmaisee sielläkin löytyvän työtä ja yrittäväisyyttä. Vielä lähempänä jalkojemme alla on nyt Hancockin kaupunki, josta kovin ylhäisen asemamme vuoksi emme voi kovin paljon muuta nähdä, kun huoneiden katot ja tehtaiden piipusta nousevat savupatsaat, sekä kadulla jonkun kävelevän porvarin, joka näyttää silmiimme vaan lintukotolaisen kokoiselta. ”Jos olisi sukset ja talvinen aika” virkoin silloin toverilleni tätä jättiläismäkeä ihmetellen katsellessani. Toverini selitti silloin, että eräs uhkarohkea suomalainen oli kerran tehnyt sukset ja laskenut alas tältä päätä viemaavalta vaaralta amerikkalaisten suureksi pelvoksi ja kauhuksi.

Quincy Mine 1875.
Source: Library of Congress

Hancockin takapuolella, juuri edellä mainitun vaaran korkeimmalla kunnaalla on Quincyn kuparikaivanto, jota suuruutensa ja varallisuutensa suhteen pidetään toisena, taikka Calumet – Heclan jälkeen ensimmäisenä kaivantona koko näillä tienoilla. Virallisen ilmoituksen mukaan Quincyn yhtiössä on 40 000 osaketta, jotka alkujaan ovat kukin k maksaneet 5 dollaria. Viime helmikuun 15 p. maksoivat osakkeet 856,75 (dollaria); yhtiö oli siihen päivään saakka maksanut osakkeiden omistajille kaikkiansa 2 270 000 dollaria, ja rahaa ilmoitettiin olevan kassassa 400 000 dollaria. Quincy on vanhimpia ja syvimpiä kaivannoita koko näillä tienoilla toverini vakuutti sen syvimpien kerroksien ulottuvan alemmaksi Portage-järven pintaa.

Kukkulalta löytyy vielä rautatiekiskoja ja -vaunuja
kasvavan männikön keskeltä.

Nostosilta yhdistää edelleen Keweenaw-niemimaan
muuhun Michiganiin

– Tälle yhtiölle kuuluu tässä paikassa 480 acresin alaa maata, jolleka maalle yhtiö on rakentanut melkoisia ryhmiä työväen asunnoita, joita se vuokraa kohtuullisesta hinnasta. Täällä saapi ensikerran tällä saarella kohdata suomalaisia. Täällä ovat olleet jo kaikkian ensimmäisetkin suomalaiset, mitä tällä saarella on löytynyt, ja edellisinä vuosina niitä on ollutkin tässä paikassa melkoinen joukko, mutta viime aikoina on, kaivantotyön vähennyttyä, muuttanut paljon länteen maanviljelijöiksi, ja nykyään ei taida löytyä kuin sadan miehen paikoille. Apostolis-Lutherilaisilla on täällä omituinen pienoinen kirkkonsa, jossa pidetään joka pyhä Jumalan palvelusta. Evankelis-Lutherilaiset pitävät Jumalan palveluksiansa muutamassa suuressa kouluhuoneessa. Suomalaisten kylään tultuani huomaitsin kohta erinomaisen lihavia, terveen näköisiä, vaaleatukkaisia ja sinisilmäisiä lapsia kujilla, jommoisia en muista muualla Amerikassa nähneeni. Heidän pukunsakin, vaikka ei monellakaan uusia eikä eheä, oli puhtaampia kuin mitä minkään muun vieraan kansallisuuden lapsilla olen täällä huomannut. Niin kauan kun lapset eivät voi kotoa ulommas liikkua, he eivät tavallisesti ymmärrä muuta kuin Suomea, mutta enemmän vaurastuttuansa, kuin he alkavat seurustella muun kielisten lasten kanssa, he oppivat pian englannin kielen, ja ennen kun ovat kymmen vuoden ikään ehtineet, he tavallisesti puhuvat kahta ja useampaakin kieltä yhtä helposti.

Jatkuu...