Lappeen uusi seurakuntatalo 1955

Lappeen vuonna 1955 rakennettu seurakuntatalo kuvattuna 30.1.2017 vetisessä lumisateessa.
Onnistuin kuin onnistuinkin rajaamaan kuvasta pois Manhattan-syndroomasta kärsivän Osuuspankin.

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani kertonut Lappeen pitäjäntuvan vaiheista sekä Lappeen ensimmäisestä seurakuntatalosta. Lopuksi lienee tarpeellista koota yhteenveto vuonna 1955 valmistuneesta uudesta Lappeen seurakuntatalosta, joka vielä – toistaiseksi – seisoo paikallaan. Se pitää sisällään seurakuntasalin lisäksi mm. kirkkoherranviraston.

Lappeen seurakuntatalo 15.2.2017

Vuonna 1925 valmistunut Lappeen seurakuntatalo ei ehtinyt siis kunnolla “täysi-ikäiseksi”, kun sen tilalle puuhattiin jo uutta. Sen rakentaminen herätettiin henkiin vuonna 1947, jolloin sille valittiin rakennustoimikunta, ostettiin tontti ja julistettiin arkkitehtikilpailu. Lauritsalan muodostaminen omaksi seurakunnakseen viivytti hankkeen toteuttamista. Rakennuksen piirustukset tilattiin arkkitehti R. V. Luukkoselta. Lappeen seurakunnan kirkkovaltuusto teki lopullisen päätöksen seurakuntatalon rakentamisesta 9.3.1954. Rakennustyön pääurakoitsijaksi valittiin rakennusliike Velj. Meuronen Oy, aliurakoitsijoiksi Murto Oy ja Lappeenrannan Putkityö Oy.

Vain 29-vuotiaan seurakuntatalon purku aloitettiin 2.3.1954 ja uuden rakennuksen peruskivi laskettiin samana vuonna huhtikuun alussa käynnistäen samalla uudisrakennuksen perusteiden kaivun.  Harjannostajaisvaiheeseen oltiin edetty elokuussa 1954, jolloin harjannostajaisia juhlittiin satapäisen vierasjoukon kera 12.8. Joulukuussa 1954 uudisrakennus oli jo siinä kunnossa, että sen alakerroksessa olevat liikehuoneistot pystyttiin ottamaan käyttöön. Silloisessa puukaupunki-idyllissä Valtakadun puolelta seitsenkerroksinen ja Kirkkokadun puolelta nelikerroksinen seurakuntatalo oli massiivinen ilmestys.

Rakennuksen vihkiäisjuhlia vietettiin helluntaina 1955. Ne olivat samalla osa Suomen kirkon 800-vuotisjuhlia. Paikalla oli Lappeen, Lappeenrannan ja Lauritsalan papiston ohella myös hiippakunnan piispa Martti Simojoki sekä salintäysi juhlakansaa.

Kun Lappeenranta "pesi kasvojaan", osa I

Etelä-Saimaa 13.8.1954

Vanhojen puurakennusten purkuvimma käynnistyi Lappeenrannassa huomattavasti aikaisemmin, kuin olin luullut. Jo 1950-luvulla moni kunnianarvoisa puurakennus siirtyi manan majoille. Näiden kuolemantuomion saaneiden "vanhusten"  kohtaloihin palaan vielä lukuisia kertoja. Jotkut keskustan puurakennuksista eivät ehtineet edes kunnolla aikuisikään, kun usko betonin ja tiilen "autuuteen" vei ne läpi "kuoleman ahtaasta portista" polttopuiksi. Yksi tällainen rakennus oli Lappeen seurakuntatalo, joka oli valmistunut vasta vuonna 1925. Edellinen Lappeen seurakuntatalo, pitäjäntuvaksi rakennettu, seisoi paikallaan melkein 80 vuotta. Niinpä' vuonna 1925 valmistuneelle kertyi ikävuosia vain 29.

Lainaan tässä toimittajan (Etelä-Saimaa 13.8.1954) ihasteleman uuden uljaan kivisen seurakuntatalon harjannostajaisista kertonutta uutista:

Lappeenranta pesee kasvojaan - niin voi täydellä syyllä sanoa. Uusia toinen toistaan ylväämpiä rakennuksia kohoaa kaupunkikuvaan tämän tästä entisten vähemmän näyttävien tilalle tai tyhjinä ammottaville "viidakkotonteille".

Tämän Valta- ja Kirkkokatujen kulmaan sijoittanut rakennus oli Valtakadun puoliselta osalta jopa seitsenkerroksinen. Kirkkokadun puolella, jossa sijaitsi myös seurakuntasali, tyydyttiin neljään kerrokseen. Ensimmäiseen kerros oli varattu myymälähuoneistolle. Uutinen kertoo rakennuksen kuutiotilavuuden olevan 12 000 kuutiometriä. Urakoitsijana oli Velj. Meuronen Oy.

Lappeen vuonna 1925 valmistunut seurakuntatalo

Lappeen juuri valmistunut seurakuntatalo syksyllä 1925

Lappeen vanha pitäjäntupa purettiin syyskuussa 1925. Samalle tontille nousi seurakuntatalo, jonka rakentaminen oli alkanut marraskuussa edellisenä vuonna. Lokakuun 4. päivä 1925 vihitty  seurakuntatalo sisälsi juhlasalin, joka oli 15 metriä pitkä ja 10 metriä leveä, ja jossa oli istumapaikat 200 hengelle. Salin vieressä oli pappien huone ja eteinen sekä suntion keittiön ja kaksi huonetta käsittänyt asunto. Yläkerroksessa oli seurakunnan diakonissan asunto, jossa oli myös keittiö ja kaksi huonetta. Uuden seurakuntatalon vihkiäisissä esitti rakennustoimikunnan jäsen, kirkonisännöitsija J. Koskinen seurakuntatalon rakennushistorian:

Huhtikuun 23 p:nä 1921 pidetyssä Lappeen kirkkovaltuuston kokouksessa herätettiin kysymys vanhan pitäjäntuvan korjaamisesta tahi uuden seurakuntatalon rakentamisesta seurakunnallisia tarkoituksia varten. Asiaa edelleen kehittämään valittiin rakennuslautakunta, johon tulivat puheenjohtajaksi lääninrovasti Lönnroth sekä jäseniksi herastuomari A.Pusa ja kirkonisännöitsijä, peltiseppä J. Koskinen. Tämä rakennuslautakunta valtuutettiin ottamaan Lappeenrannan seurakunnalta selkoa, millä osalla se ottaa osaa yhteisen seurakuntatalon rakentamiseen. Tasan vuotta myöhemmin, huhtikuun 24 p:nä 1922 saattoi rakennuslautakunta ilmoittaa, että Lappeenrannan seurakunta ottaa säädetyllä 1/7 osalla osaa vanhan pitäjäntuvan korjaukseen. Tässä kokouksessa kirkkovaltuusto päätti ryhtyä vanhaa pitäjäntupaa laajentamaan ja antoi rakennuslautakunnan tehtäväksi tilata raatimies A. Makkoselta tarpeelliset piirustukset ja summittaisen kustannusarvion. Samalla päätettiin ottaa tarkoitusta varten menoarvioon 74 000 markkaa. Elokuun 6 p:nä 1922 pidetylle kirkkovaltuuston kokoukselle esitti rakennuslautakunta piirustusluonnoksen vanhan pitäjäntuvan korjaamiseksi.

Mutta tällä välin oli usea kirkkovaltuuston jäsen muuttanut mieltään niin, että viimemainitussa kokouksessa päätettiinkin rakennuttaa uusi talo, koska entinen, tosin ilman tarkastusta, todettiin siinä määrin huonoksi ja lahonneeksi, ettei siihen kannattanut varoja uhrata. Tammikuun 20 p:nä 1923 pidetylle kirkkovaltuuston kokoukselle esitti rakennustoimikunta raatimies Makkosen laatiman uuden seurakuntatalon piirustuksen ja kustannusarvion, joka päättyi 340 000 markkaan, nimittäin 300 000 markkaa päärakennuksen ja 40 000 markkaa ulkorakennuksen osalle. Tämä korkea kustannusarviosumma kai kuitenkin aiheutti sen, että kirkkovaltuusto päätti siirtää rakennuskysymyksen kirkonkokouksen ratkaistavaksi, jotta mahdollisimman monet seurakuntalaiset saisivat sanoa asiassa sanottavansa. Samalla kertaa päätti kirkkovaltuusto valita toimikunnan ottamaan vielä tarkan selvän, voitaisiinko vanhasta pitäjäntuvasta korjaamalla saada kunnollinen rakennus.

Etelä-Savo-lehdessä 6.10.1925 ollut valokuva Lappeen
vastavalmistuneesta seurakuntasalista.

Maaliskuun 11 p:nä 1923 pidettiin sitten kirkonkokous, jolle toimikunta ilmoitti, että 140 000 markkaan nousevin kustannuksin vanhasta pitäjäntuvasta vielä saataisiin tarkoitukseensa kelpaava ja tyydyttävä seurakuntatalo. Kirkonkokous hyväksyi tämän korjausehdotuksen ja valtuutti ennen valitun rakennuslautakunnan teettämään korjauspiirustukset ja hankkimaan niille vahvistuksen. Mutta vanhan pitäjäntuvan korjauttaminen kuitenkin raukesi, sillä Lappeenrannan kaupungin maistraatti asetti rakennukseen nähden sellaisia määräyksiä, että kun ne ilmoitettiin kirkkovaltuuston kokoukselle lokakuun 21 p:nä 1923, päätti kokous luopua vanhan korjauttamisesta ja rakentaa uuden ajanmukaisen seurakuntatalon. Entinen piirustusluonnos hyväksyttiin pienin muutoksin. Tässä kokouksessa myöskin päätettiin rakennuttaa seurakuntatalo yksinomaan Lappeen seurakunnan varoilla, kaupunkiseurakunta kun oli saanut oman kirkkonsa yhteyteen tarpeellisen seurakuntakodin.

Huhtikuun 13 p:nä 1924 hyväksyi kirkkovaltuusto lopullisesti raatimies Makkosen laatimat piirustukset ja seuraavan kesän kuluessa saatiin niille asianmukainen vahistus. Lokakuun 26 p:nä 1924 valittiin rakennuslautakuntaan lisäksi liikemies A. Huttunen ja marraskuussa alkoivat jo työt. Perusmuurien ja kivijalkatyön antoi rakennuslautakunta urakalla kivityömies D. Pykäläiselle ja puutyöt suoritti kirvesmiesten ryhmä, jonka etumiehenä oli F. Kaipia. Rakennustöiden ylivalvojana on toiminut raatimies A. Makkonen ja töiden valvojana työpaikalla puutyömies Aug. Kuukka. Rakennuskustannusten summa nousee tähän saakka 297 385 markkaan.