Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käpykaarti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste käpykaarti. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 4

Kartta Puumalan ja Ruokolahden rajaseudulta, josta kesällä 1944 etsittiin käpykaartilaisia. Karttaan merkittyy mm. Heinlahti, Pimiälahti ja Vuorlammen luola.

Pitkän tauon jälkeen jatkan postaustani, jossa kerron jatkosodan kesän 1944 rintamakarkureista ja metsäkaartilaisista Etelä-Karjalassa. Sarjan ensimmäinen kirjoitus löytyy ensin täältä. Tämän jälkeen olen julkaissut ensimmäisen osan Erillisen sotapoliisiosaston Virasojan Asemakomennuskunnan raportista toiminnastaan 7. - 14.8.1944. Sen tavoitteena oli metsäkaartilaisten kiinniottaminen Ruokolahden - Puumalan saloseuduilta. Raportin toinen osa on luettavissa täällä. Nyt seuraa kertomuksen kolmas eli viimeinen osa.

------
Illalla (11.8.1944) klo 22.00 pidätettiin karkuri Savinotko Hulkkosen päästessä karkuun.
12.8. päivällä kävi partiosta yksi mies noutamassa maitoa Heinlahdessa, jolloin poistumisen talosta täytyi tapahtua ikkunan kautta syystä, että taloon oli tulossa naapurin palvelija, joka ei isännän mielestä saanut nähdä partiomiestä.
Siirryttiin nelimiehisen partiona Pimiälahteen, jossa oli kotona eräs 70 vuotias ukko.  Tiedusteltiin Vuorlammen luolaa ja pyydettiin saada keittää perunoita. Ukko ei kuitenkaan voinut antaa lupaa tähän, koska talonväkeä ei ollut kotona.
Jatkettiin matkaa Vuorlammelle, ruokailtiin ja palattiin illaksi Heinlahteen. Yksi partiomies kävi tiedustelemassa saunaa ja venettä. Saatiin myönteiset vastaukset, muttta saunaa saatiin mennä vasta,sitten, kun naapurin- ja talonväki olivat ensin käyneet.
Kaksi miestä lähti Pimiälahdesta noutamaan maitoa. Saatiin haluttu puolikkaan pullo täyteen ja lisäksi vielä hyvät voileivät. Isäntä Toivo Pitkonen varoitteli kovasti tulemasta päivällä, mutta kehotti sitävastoin tulemaan illalla. Kertoi vanhan ukon olevan sellaisen, että höpöttää kaikki asiat, joten sen aikana ei pitäisi näyttäytyä, eikä puhua juuri mitään.
Illalla kylvettiin Heinlahdessa, juotiin maitoa ja käytiin heinävajaan nukkumaan.
13.8. klo 5.00 lähdettiin veneellä pidättämään karkuri Hulkkosta, joka saatiin pidätetykis klo 8.00 haavoittuneena konepistoolisuihkusta.
klo 13.00 tavattiin Heinlahteen tulossa olevia sotilaskarkureita kaksi, joista toisella oli kädessä 9 mm ukko-mauseri. Karkureita ei saatu pidätetyksi heillä olevan etumatkan vuoksi.
Raportti päättyy
------

Lainaamani raportti paljastaa, miten yllättävän myönteisesti metsäkartilaisiin suhtauduttiin Ruokolahden ja Puumalan rajaseudulla. Jotakin kautta tieto paikallisen väestön myönteisestä asenteesta ja seudun sopivuudesta kätkeytymiseen oli kiirinyt laajalle. Mielenkiintoni heräsi nyt penkomaan lisää kesän 1944 karkuri-ilmiöstä täällä Etelä-Karjalssa. Monia tarinoita olen kuullut, mutta mikä niistä on totta, ja mikä Huhtiniemi-kohun tapaista hevosmiesten tietotomistoon perustuvaa, olisi selvittämisen arvoista. Etelä-Saimaassa oli muuten 22.6.2019 artikkeli seudun luolista ja muista luonnonnähtävyyksistä. Artikkelissa on myös kuva raportissa mainitusta Vuorlammen luolasta.

keskiviikko 9. tammikuuta 2019

Metsäkaartilaisten toimintaa ja heidän "metsästystään" Etelä-Karjalassa kesällä 1944, osa 1

Karkuri 15. prikaatin kenttäoikeuden edessä. Nietjärvi 9.7.1944. SA-kuva.
Kesällä 1944, kun suomalaisten rintama petti NL:n suurhyökkäyksen paineen alla Kannaksella ja joukot perääntyivät Viipurin tasalle varsin kaoottisissa olosuhteissa, osa sotilaistamme karkasi yksiköistään ja hakeutui joko kotiseudulleen tai muualle piileskelemään metsiin. Näistä rintamakarkureista käytettiin nimitystä metsäkaartilaiset tai käpykaartilaiset. Etelä-Karjalassa, jossa esimerkiksi Lappeenrannan kaupunki ja alueet siitä itään, oli evakuoitu siviiliväestöstä, oli runsaasti mahdollisuuksia ainakin lyhytaikaiseen kätkeytymiseen. Olivathan talot tyhjinä, mutta kasvimaat jo satoa tuottavassa kunnossa. Kun Panssaridivisioonan komentaja, kenraalimajuri  Ruben Lagus kävi kaksi päivää Viipurin menettämisen jälkeen Lappeenrannassa, ”siellä vallitsi täydellinen svaboda”. Kaupunki oli täynnä karkureita, ja konepistooleja lojui kahviloissa. Saimaan saaristossa huhuttiin piileskelevän satoja, jopa tuhansia rintamakarkureita. Joitakin sotilaskarkureita teloitettiin. Sekavat tapahtumat ja teloitukset saivat aikaa vuosikymmeniä vellonneen huhumyllyn, jonka mukaan Lappeenrannan Huhtiniemen alueelle olisi teloitettu ja haudattu satoja sotilaskarkureita. Huhut saivat lopulta, ainakin toistaiseksi,  päätepisteensä vuonna 2015.

Kuinka moni näistä edellä kerrotuista rintamakarkureista oli Etelä-Karjalasta? Kun jatkosota alkoi, jäi noin 1 500 miestä koko maassa saapumatta asepalvelukseen. Etelä-Karjalassa ei ilmiö ollut mitenkään yleinen. Käpykaartilaisten suuria ryhmiä tiedetään olleen sen sijaan esimerkiksi Hämeenkyrössä, Jurvassa, Kittilässä, Kolarissa, Korpilahdella, Maskussa, Multialla, Rautavaaralla, Ruovedellä ja Valtimolla. Metsäkaarti-ilmiö liittyi täällä nimenomaan kesän 1944 sekaviin vaiheisiin ja ilmeisesti suurin osa maakunnan kylissä, metsissä ja saarissa liikkuneista karkureista oli kotoisin muualta. Jatkosodan ja ja Lapin sodan aikana sotilastuomioistuimissa käsiteltiin  yhteensä runsaat 32 000 karkuruustapausta. Kävin läpi sukututkimusseuran sivuilla olevan, 29-sivuisen luettelon rintamakarkureista, joka löytyy täältä. Luettelo  on siis varsin suppea verrattuna tapausten kokonaismäärään, mutta antanee osviittaa ilmiön laajuudesta Etelä-Karjalassa. Kotipaikan mukaan heitä oli kotimaakunnastani seuraavasti:

Joutseno 0
Jääski 9
Lappeenranta 1
Lappee 1
Lauritsala 0
Lemi 0
Luumäki 2
Nuijamaa 0
Parikkala 11
Rautjärvi 1
Ruokolahti 2
Saari 0
Savitaipale 2
Taipalsaari 0
Uukuniemi 1