Olen kesän aikana lukenut Atso Haapasen kirjoittamaa mielenkiintoista kirjaa Viholliset keskellämme. Desantit Suomessa 1939 – 1944. Vaikka kirjaa lukiessa häiritsi sen paikoin huolimaton viimeistely, luin kirjan loppuun lähes yhdellä kertaa. Kirjaan on koottu kattavasti talvi- ja jatkosodan aikana Suomeen vakoojiksi lähetettyjen henkilöiden kohtalot. Vuonna 2012 ilmestyneeseen teokseen on koottu asiakirjoista löytyvät Suomen kenttäoikeuksissa vakoojina tai maanpettureina kuolemaan tai elinkautisiin kuritushuonerangaistuksiin tuomitut. Yhteensä heitä oli 785. Näistä 470 teloitettiin, elinkautisen tuomion sai 144 ja 171 surmattiin. Todellinen desanttien lukumäärä oli huomattavasti suurempi, Haapasen mukaan hyvän matkaa toista tuhatta. Useita vakoilijoita tuomitiin pienempiin rangaistuksiin. Lisäksi kuusi kuolemaan tuomittua armahdettiin talvisodan päätyttyä, yksi kuolemaan tuomittu kuoli ennen teloittamista ja viisi vakoilijaa kuoli ilmapommituksessa Mikkelissä vuonna 1940. Lisäksi vuosina 1942 – 1944 neljä tuomittua teki itsemurhan ja yksi onnistui karkaamaan. Vuosina 1943 – 1944 armahdettiin seitsemän kuolemaan tuomittua. Sodan tauottua oikeusministeriö määräsi välirauhansopimuksen 20 artiklan nojalla vapautettavaksi 501 Suomen kansalaista ja 192 Neuvostoliiton kansalaista.
Desantti (ven. десантник) on suomen kieleen venäjästä lainattu sana, joka tarkoittaa laskuvarjomiestä. Suomen kielessä desantti-nimitystä käytetään talvi- ja jatkosodan aikana selustaan pudotetuista, vakoiluun ja sabotaasitoimintaan koulutetuista laskuvarjomiehistä ja naisista. Heistä merkittävä osa oli venäläisiä, mutta joukossa oli suomalaisen taustan omaavien lisäksi paljon inkeriläisiä, karjalaisia, virolaisia ja jopa ukrainalaisia. Vain pieni osa desanteista oli tehtävään hyvin koulutettuja, sen sijaan merkittävä osa, varsinkin jatkosodan alussa, oli värvätty tai pakotettu tehtävään vain parin päivän pikakoulutuksella. Usein desantit olivat rikollisia tai kriminaalivankeja, joille oli luvattu armahdus desanttitehtävää vastaan. Desanteille luvattiin tehtävästä rahapalkkaa ja he saivat mukaansa rahaa muun muassa avustajien värväämiseen. Desantit tulivat Suomen halussa oleville alueille pääosin lentokoneilla. Osa saapui myös kesällä veneillä ja talvella hiihtämällä Äänisjärven, Laatokan ja Suomenlahden ylittäen.
Desanteista todennäköisesti suurin osa jäi nopeasti kiinni
ja lähes aina siviilipukuiset desantit teloitettiin vakoojina. Jos desantilla
oli puna-armeija asepuku, hänet katsottiin tiedustelijaksi/sotilaaksi ja
hänestä tuli sotavankin. Tuomioiden linja ei ollut pukeutumisen suhteen kuitenkaan
yhtenäinen ja desanteilla oli yllään usein sekavaatetus, jossa saattoi koostua jopa
kolmen armeijan vaateparsista. Desantit tuomittiin usein kenttäoikeuksissa,
mutta myös Sotaylioikeus käsitteli niitä kenttäoikeuksien tuomioista tehtyjen
valitusten takia. Se muutti usein kenttäoikeudessa annetun
kuritushuonerangaistuksen kuolemanrangaistukseksi tai päinvastoin. Kenttäoikeuden
antamat teloitustuomiot pantiin usein kuitenkin käytäntöön heti, muutaman
tunnin sisällä tuomion antamisesta tai jopa välittömästi. Alaikäiset tuomittiin
usein 12 vuoden vankeuteen mutta myös lyhyempiin rangaistuksiin. Desantteja avustaneet
siviilit saivat tätäkin lyhyempiä rangaistuksia. Rangaistuksiin vaikutti myös
vakoilijan halukkuus yhteistyöhön, muutamat desantit vaihtoivat puolta ja jätettiin
kokonaan tuomitsematta. Perääntymisvaiheessa kesäkuussa 1944 jotkut vangitut
desantit jätettiin sotatoimialueen vankileirille.
Kirjaa lukiessa minut valtasi voimakas säälin tunne. Monet desanteista olivat lähtöisin Suomesta. He olivat muuttaneet 1918 kansalaissodan jälkimainingeissa tai 1930-luvun alussa vanhempiensa mukana Neuvostoliittoon, jossa uskottiin löytyvän paremmat elämisen mahdollisuudet. Taustansa ja kielitaitonsa vuoksi heidät painostettiin tai jopa pakotettiin vakoilutehtäviin entistä isänmaatansa vastaan. Toki osa ryhtyi varmasti tehtävään myös omasta halustaan. Myös inkeriläisten desanttien kohtalo teki mielen surulliseksi. Nämä pakotettiin usein vakoilutehtävään kielitaidon perusteella. Kohtalona oli lähes aina kuolema suomalaisen teloituskomppanian edessä. Kolmas ryhmä, jonka kohtaloa surkuttelin, olivat amerikansuomalaiset. Heidän osuutensa desanttien joukossa on merkittävä. Suuri osa oli muuttanut vanhempiensa mukana 1930-luvulla Yhdysvalloista rakentamaan sosialistista ihannevaltiota. Osa heistä oli syntynyt Yhdysvalloissa ja kyseisen maan kansalaisia. Kanadalaisen taustan omaavilla oli takana usein vain muutaman vuoden oleskelu uudella mantereella, jonka jälkeen he olivat muuttaneet Neuvostoliittoon. Kokosin amerikansuomalaisten desanttien kohtalosta oheisen taulukon. Haapasen kirjassa mainitaan lisäksi joitakin muita desantteja, joiden oletan nimien perusteella olleen amerikansuomalaisia, mutta heidän taustojaan ei ole kirjassa kerrottu niin kattavasti, että siitä voisi olla varma.
Sota on raakaa ja varsinkin vakoilusota.
Kirjaa lukiessa minut valtasi voimakas säälin tunne. Monet desanteista olivat lähtöisin Suomesta. He olivat muuttaneet 1918 kansalaissodan jälkimainingeissa tai 1930-luvun alussa vanhempiensa mukana Neuvostoliittoon, jossa uskottiin löytyvän paremmat elämisen mahdollisuudet. Taustansa ja kielitaitonsa vuoksi heidät painostettiin tai jopa pakotettiin vakoilutehtäviin entistä isänmaatansa vastaan. Toki osa ryhtyi varmasti tehtävään myös omasta halustaan. Myös inkeriläisten desanttien kohtalo teki mielen surulliseksi. Nämä pakotettiin usein vakoilutehtävään kielitaidon perusteella. Kohtalona oli lähes aina kuolema suomalaisen teloituskomppanian edessä. Kolmas ryhmä, jonka kohtaloa surkuttelin, olivat amerikansuomalaiset. Heidän osuutensa desanttien joukossa on merkittävä. Suuri osa oli muuttanut vanhempiensa mukana 1930-luvulla Yhdysvalloista rakentamaan sosialistista ihannevaltiota. Osa heistä oli syntynyt Yhdysvalloissa ja kyseisen maan kansalaisia. Kanadalaisen taustan omaavilla oli takana usein vain muutaman vuoden oleskelu uudella mantereella, jonka jälkeen he olivat muuttaneet Neuvostoliittoon. Kokosin amerikansuomalaisten desanttien kohtalosta oheisen taulukon. Haapasen kirjassa mainitaan lisäksi joitakin muita desantteja, joiden oletan nimien perusteella olleen amerikansuomalaisia, mutta heidän taustojaan ei ole kirjassa kerrottu niin kattavasti, että siitä voisi olla varma.
Sota on raakaa ja varsinkin vakoilusota.
Nimi
|
Syntymäaika
ja paikka
|
Pidätys ja
tuomio
|
Muuta
|
Laine, Melvin
Jalmar Antinpoika
|
22.11.1916
USA?
|
Tuomio ja
teloitus vakoilusta 1.12.1941
|
|
Lähdetkorpi,
Viljam Eevert Einonpoika
|
14.7.1917
Kauhajoki
|
Pidätettiin 4.2.1940 Punkasalmen aseman
lähellä, kohtalo epäselvä
|
Muuttanut vanhempiensa kanssa Kanadaan
1926, sieltä 1931 Neuvostoliittoon Petroskoihin. Saanut Neuvostoliiton
kansalaisuuden 1935
|
Jurvanen,
Tyke Olavi
|
31.12.1917
Fitchburg, MA, USA
|
Pidätys Karjalan kannaksella3.1.1940.
Kuoli 5.1.1940 pommituksessa Mikkelissä
|
|
Mäenpää, Eino
Henrik Juhonpoika
|
10.12.1897
Vaasa
|
Tuomittu 6.6.1941 Vaasan hovioikeudessa
maanpetoksesta kuudeksi vuodeksi kuritushuoneeseen
|
Muuttanut Kanadaan 1927 ja sieltä
Neuvostoliittoon 1934. Vakoilumatkalla Norjassa, jossa tuomittiin 28.4.1940
vuodeksi vankilaan. Karkasi ja palasi Neuvostoliittoon. Teki
loka-marraskuussa 1940 vakoilumatkan Kemijärvelle, Uusi vakoilumatka
Kemijärvelle helmikuussa 1941, ylitti rajan 14.2.1941, mutta jäi kiinni jo
seuraavana päivänä
|
Saukko, Väinö
Johannes Heikinpoika
|
20.10.1907
Kalajoki, Pitkäsen kylä
|
Pidätys Kesälahdella 6.2.1941.
Tuomittiin Viipurin hovioikeudessa valtiosalaisuuksien ilmaisemisesta ym., kuusi
vuotta ja 3 kk kuritushuonetta
|
Muuttanut Kanadaan 1928 ja sieltä
Neuvostoliittoon 1931
|
Mieskolainen,
Alho Jeremiaanpoika
|
23.5.1905
Kangasniemi, Luusniemi
|
Pidätettiin 20.2.1941 Uukuniemellä.
Tuomittiin valtiosalaisuuksien hankkimiseen ryhtymisestä, 7 vuotta
kuritushuonetta
|
Muuttanut Kanadaan 1926, josta siirtyi
Venäjälle 1931
|
Wentelä,
Reino William
|
2.5.1917
Ontario, Kanada
|
Ristijärvellä 21.8.1941.Kajaanin
suojeluskuntapiirin kenttäoikeus tuomitsi vakoilusta kuolemaan. Teloitus
5.5.1942
|
Asui Petroskoissa. Oli tehnyt
vakoilumatkan Uhtualta Ristijärvelle saakka heinä-elokuussa 1940 ja
kesä-heinäkuussa 1941 Iisalmeen, Kuopioon ja Kajaaniin.
|
Ojala, Robert
Viktorinpoika
|
1.8.1914,
Farmington, Maine, USA
|
Pidätys 5.7.1941, Padasjoki, Virmaila.
Kuolemantuomio vakoilusta, teloitus 10.8.1941
|
Ojalan perhe muutti 1930 luvulla
Petroskoihin Neuvostoliittoon
|
Rintala, Esko
Kalle
|
4.6.1913
Norwood (MA?), USA
|
Pidätys Luumäen Marttilan kylässä
22.8.1941. Kuolemantuomio vakoilusta, teloitus 11.9.1941
|
Asui
Petroskoissa
|
Saari, Paavo
Heikki
|
23.12.1914
Waukegan/Chicago, Illinois, USA
|
Pidätys
Luumäen Taavetissa 23.8.1941, teloitus 11.9.1941
|
Muutti vanhempiensa kanssa joulukuussa
1931 Ruotsin ja Viron kautta Neuvostoliittoon
|
Niemi, Britta
Vellamo Antintytär
|
9.12.1917,
New York, USA
|
Pidätys Valkeasaari, Kaljala 18.9.1941.
Kuolemantuomio vakoilusta, teloitus 2.10.1941
|
Muuttanut perheensä kanssa
Neuvostoliittoon 1931. Puna-armeijan radisti ja lääkäri. Britta Niemen äiti
muutti Neuvostoliitosta Suomeen 1938 ja vuonna 1941 takaisin Yhdysvaltoihin
|
Mäkelä, Toivo
Arvid Kallenpoika
|
6.9.1911 USA
|
Pidätys
4.10.1941, kuolemantuomio vakoilusta, teloitus 1.11.1941
|
Muuttanut vanhempiensa kanssa Suomeen
1917, siirtynyt yksin Yhdysvaltoihin 1929, josta Neuvostoliittoon vuonna 1932
|
Hevosaho (Hästbacka),
Viljam Hermanninpoika
|
14.7.1912
Evijärvi, Karttua
|
Antautui Kendjärvellä, kuolemantuomio
vakoilusta, teloitus 15.11.1941
|
Muutti Kanadaan 1.1.1930, joulukuussa
1931 Neuvostoliittoon Ruotsin ja Viron kautta
|
Eskolin,
Aarre
|
23.8.1916
Tampere
|
Pidätys 16.4.1942, Pitkäranta Nieljärvi.
Kuolemanrangaistus vakoilusta, teloitus 12.5.1942
|
Muuttanut perheen mukana Kanadaan 1922
ja sieltä Neuvostoliittoon 1932
|
Nuorteva,
Pentti Santerinpoika
|
25.9.1910
Tampere
|
Pidätettiin Äänisjärven rannalla,
Limosaaren ulkopuolella. Tuomittiin vakoilusta kuolemaan, teloitus
21.4.1942
|
Perheen isä, Santeri Nuorteva muutti
Yhdysvaltoihin 1910, vuoden kuluttua perhe seurasi perässä. Perheen isä
muutti vuonna 1920 Yhdysvalloista Neuvostoliittoon ja perhe seurasi perässä
vuonna 1922
|
Nuorteva, Matti Santeripoika, edelllisen
veli
|
27.7.1914
Fitchburg, MA, USA
|
ks. yllä
|
ks. yllä
|
Petäjä, Väinö
|
?
|
Desanttiryhmän jäsen Juho Ishakov ampui
ryhmänjohtajansa Petäjän 16.10.1942 Aunuksessa kesken vakoilumatkan
|
amerikansuomalainen
|
Sevander,
Milton
|
18.6.1920
Eveleth, MN, USA
|
Pidätettiin 11.11.1942 Seesjärven
Jouhivaarassa. Tuomittiin vakoilusta kuolemaan ja teloitettin 12.12.1942
|
Siirtyi vanhempiensa kanssa vuonna 1931
Neuvostoliittoon. Osallistui pitkällä partiomatkalla kahden partiokaverinsa
syömiseen. Desanttitoveri Jaakko Anttila oli tappanut molemmat.
|
Nuorteva,
Kerttu Santerintytär
|
10.11.19192
Astoria, Oregon, USA
|
Pidätys 7.9.1941 Helsinki. Vakoilusta
kuolemantuomio, jota ei kuitenkaan pantu toimeen.
|
Palautettiin Neuvostoliittoon
lokakuussa 1944, sai siellä 10 vuoden tuomion
|
Hellerström,
Nestor
|
26.5.1906
Haparanda, Sverige
|
Pidätys 29.8.1943 Kuolemajärvi, Kirjola,
ilmeisesti julistettu sotavangiksi
|
Yhdysvaltain kansalainen, muuttanut
1930-luvun alussa USA:sta Neuvostoliittoon
|
Suikkanen, Vilho
|
21.2.1924 New
York
|
Pidätys Maaselän asema 8.7.1943. Kuolemantuomio
vakoilusta, teloitus 19.8.1943
|
Muutti
perheensä kanssa Neuvostoliittoon 1930
|
Skoglund,
Lenni
|
16.12.1921
Quincy, MA, USA
|
Pidätys 1.5.1944 Kuolemajärvi, Huumolan
seisake. Kuolemantuomio vakoilusta, teloitus 26.6.1944
|
Muuttanut perheensä mukana USA:sta
Neuvostoliittoon 1931
|
Väisänen,
Yrjö Juhonpoika
|
12.2.1904
Iisalmi
|
Ks. yllä
|
Muuttanut vaimonsa kanssa Kanadaan 1930,
sieltä Neuvostoliittoon. Neuvostoliiton kansalaiseksi 1933
|
Maunumäki,
Paavo Olavi[1]
|
21.10.1922
Kannus
|
Pidätys Syvärin eteläpuolella 13.8.1942,
lähetty vakoilumatkalle siviilivaatteissa, tullut linjojen läpi 19/20.7.1942.
Teloitus vakoilusta 27.8.1942.
|
Muuttanut vanhempiensa Matti ja Fanni
Maunumäen kanssa Kanadaan 1923 ja sieltä Neuvostoliittoon 1931. Asui Petroskoissa
ja oli maalarinopissa. Värvätty 2.9.1941 ”Spetsskola Tsheka”-nimiseen komm. puolueen
erikoiskouluun
|
[1] Lähde. Jarmo Nieminen: Taavetti
Heikkinen. Rintaman poliisi. Valvontaupseerin päiväkirja 1941-1944, s. 185-189.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti