Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakkima. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Jaakkima. Näytä kaikki tekstit

lauantai 6. lokakuuta 2018

Huhut Pyhäjärven laivaonnettomuudesta saavuttavat Sortavalan



Sanomalehti Laatokan toimittaja kertoi artikkelissaan 19.8.1903, miten hän hankki tietoa Pyhäjärvellä tapahtuneesta laivaonnettomuudesta. Artikkeli on oiva aikalaiskuvaus siitä, millaista toimittajan työ oli 1900-luvun ensimmäisinä vuosina. Tieto onnettomuudesta lähimpään kaupunkiiin, Sortavalaan, ei saapunut kännykkäviesteinä, uutislähetyksinä tai viranomaistiedotteina, vaan se kiiri epämääräisenä huhuna. Huhun selvittämiseksi toimittajan oli lähdettävä itse paikalle, ensin junalla ja loppumatka, parisenkymmentä kilometriä, polkupyörällä. Kirjoitin toimittajan uutisartikkelin alkuosan, eli kuvauksen matkasta onnettomuuspaikalle, pääosin puhtaaksi. Ollos hyvä:

Viime maanantaina alkoi tänne saapua surullisia tietoja Uukuniemeltä. Siellä kerrottiin viime sunnuntaina tapahtuneen laivaonnettomuuden, jossa olisi muka 17 henkeä vajonnut Ahtolan syliin ja monen monta sen lisäksi loukkaantunut. Ja kohta sen perästä tuotiin täkäläiselle sairashuoneelle loukkaantuneita, jotka vakuuttivat onnettomuuden pettämättömän todeksi. Samalla tiesi huhu kertoa, että ainakin 26 henkeä olisi varmasti saanut surmansa. En mitenkään saattanut olla lähtemättä paikalle asiasta tarkempaa selkoa ottamaan. Polkupyörä oli kunnossa, juna lähti klo 4 aikaan, ja niin olin matkalla onnettomuuspaikalle.

Huhu tapahtumasta oli jo kaikkien tiedossa. Matkustaessani junalla Jaakkimaan kuulin siitä jokaisessa piirissä keskusteltavan. Uhrien luku nousi täällä jo 30:ksi ja Jaakkiman asemalla tiedettiin niitä olleen kokonaista 40. Jaakkimasta nousin pyörälle ja aloin polkea Uukunientä kohti. Yhdeksän kilometrin päässä olevassa Merilän kylässä tapasin ensimmäisen henkilön, nuorenlaisen pojan, joka itse oli ollut tapahtumassa mukana. Oli. Tämä oli ollut lähtiessä proomun katolla, mutta vähän ennen luhistumista oli lähtenyt kokkaan eväitään syömään. ”Sanoin kertomaton oli ollut se surkeus, mitä siellä sai nähdä. Ei toki meidän pitäjästä hukkunut kuin 40 henkeä, mutta miten paljon lieneekään hukkunut muualta, Jaakkimasta, Sortavalasta y.m.” Näin hän kertoi totuudessaan, ja näytti siltä, että hän varmasti uskoi onnettomuuden niin suureksi. Ja niin uskoin minäkin ja painasin pyöräni yhä kiivaampaan vauhtiin. En enää malttanut puhutella vastaantulijoitakaan.  Pääsin vihdoin illanhämyssä Uukuniemen kirkolle ja oli siis tilaisuudessa ottamaan lähemmin selkoa siiitä.

lauantai 31. lokakuuta 2015

Avioliitto ulkomaan kansalaisen kanssa johti Suomen kansalaisuuden menettämiseen

Lappeenranta 11.9.1913
Lueskellessani sanomalehti Lappeenrannan vuoden 1913 vuosikertaa törmäsin oheiseen uutiseen, joka kuuluu siis näin:

Avioliiton takia ulkomaalaiseksi joutunut opettajatar.Jaakkiman pitäjän Ihalan kansakoulunopettajatar Hanna Tahvanainen on kansakoulujen tarkastaja Thure Saarniolta anonut virkavahvistuskirjaa.. Sitä ei ole voitu hänelle antaa sen takia, että hän äskettäin on mennyt naimisiin Tanskan alamaisen, meijeristi Christensenin kanssa ja siten tullut Tanskan alamaiseksi. Asia on alistettu kouluylihallituksen ratkaistavaksi.

 Eli siis VIELÄ vuonna 1913 aviomiehen kansalaisuus määritteli vaimon kansalaisuuden!!! Ja opettajan virkaa ei saanut, mikäli EI ollut Suomen kansalainen!
Miten tuossa opettaja Christensenin asiassa sitten kävi? Ilmeisen hyvin. Ensinnäkin uutisessa oli pieni virhe. Vastavihityn rouva Christensenin etunimi oli Anna Elvira eikä Hanna. Hän oli syntynyt 12.3.1888 seppämestari Johan Tahvanaisen perheeseen Sortavalassa. Elämäntyönsä hän teki kansakoulunopettajana, sotavuosiin saakka Lumivaaran Ihalassa ja sen jälkeen Pertunmaan Joutsjärvellä. Avioliittoon hänet vihittiin 22.7.1913 Jens Christian Christensenin kanssa, joka silloin toimi meijeristinä Ihalassa ja sodan jälkeen osuuspankin sivukonttorin hoitajana Pertumaan Joutsjärvellä. Anna Elvira kuoli Pertunmaalla 10.8.1949, Jens Christian 13.4.1956 niinikään Pertumaalla.

Ps. Anna Elvira oli sukulaiseni, hääkuvakin löytyy....