Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

Kirje Juho Mikkolalle Suomeen Venäjältä marraskuussa 1930



16.11.1930[1]
 Teitä veli vanhus Juho Mikkola sydämellisin terveisin taivaallisen rakkauden tuntemisessa. Ja toivotamme siunausta kaikille, jotka ovat antaneet sydämensä syntymäseimeksi.

Meidän sydämemme halu ja rukous Herran eteen on, että laupias Jumala jatkaisi vielä teidän ikäänne köyhiä sieluja varten. Paljon on köyhiä, jotka tarvitsevat niitä taivaallisia muruja, joita on koriin koottu. Me usein täällä sielun köyhyydessä, kun rakkaan isän edessä pääsemme koolle armoalttarin eteen, muistelemme niitä suuren armon päiviä, joita olemme saaneet yhdessä viettää ja joiden muisto sydämissämme nyt kantaa meitä kohden sitä ihanaa päivää, jolloin ilmestyy se täydellisyys, jolloin ilmestyy se täydellisyys, että me tulemme Hänen Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kaltaisiksi. Silloin loppuvat murheemme, vaivamme ja sielumme huokaukset. Nyt vielä teemme matkaa uskossa tämän pimeyden laakson läpi, jossa aurinko usein peittää kasvonsa. Täällä on vähän tähtiä taivaalla ja matka tuntuu vaikealta ja murheelliselta.

Mutta kiitos olkoon tuolle ylimmäiselle Paimenelle Herralle Jeesukselle, että hän ei hylkää lampaitansa tässä pimeyden laaksossa, vaan saattelee lihaville laitumille ja elävän veden virroille, missä syntinen sielu voipi löytää armon ja synnit anteeksi Herran Jeesuksen viattomassa maahanvuotaneessa veressä

Sydämellisen rakkaita terveisiä koko Suomen Siionille yhteisesti meiltä kaikilta tässä itkun laaksossa, siihen iankaikkisuuden satamaan kulkevilta. Suuri sydämen halu olisi kirjoittaa teille monista suurista Jumalan ihmetöistä, mutta emme voi niitä nyt tässä panna paperille.[2]
Olkaa nyt tervehditty rakas vanhus, ja Jumalan rauhan tervehdys myös kaikille Jeesuksen ystäville.
Suomensi usean ystävän puolesta
Fedosija Aleksejeva.


[1] Perimätiedon mukaan venäläisten lestadiolaisten vainot alkoivat vuonna 1927 ja keskeiset henkilöt olisi tämän mukaan karkotettu Kazakastaniin, mm. kirjeen kääntäjä Fedosija Aleksejeva. Asiakirjat kertovat kuitenkin karkotusten  alkaneen vasta vuosina 1933 – 1934.   Ks. Venäjän vanhojen uskovaisten ryhmähaastattelu 1.7.1995.
[2] Virke kertoo, etteivät kirjeen lähettäjät uskaltaneet vapaasti kirjoittaa kaikkia kuulumisiaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti