Suomen vanhin yhä opetuskäytössä oleva kansakoulurakennus

Vuonna 1837 valmistunut koulurakennus

Syyskuun alussa minulla, vanhoihin kouluihin hurahtaneella, oli mahdollisuus vierailla maamme vanhimmassa yhä perusopetuskäytössä olevassa koulurakennuksessa. Se sijaitsee Vantaalla, entisen Helsingin pitäjän (ruotsiksi Helsinge) kirkonkylässä. Koulu on nimeltään Kyrkoby skola. Tässä ruotsinkielisessä alakoulussa toimii kolme yhdysluokkaa sekä esikoulu. Vanhan 1830-luvulla valmistuneen punamullanvärisen koulurakennuksen lisäksi koulupihan toisella puolella on uudehko rakennus, jossa sijaitsevat ruokala ja juhlasali.

Oppilaiden rientäessä välitunnilla koulun pihalle, ulkoilmassa kaikui kuitenkin enemmän suomi kuin ruotsi. Lähes kaikki koulun oppilaat tulevatkin muutamaa perhettä lukuun ottamatta kaksikielisistä perheistä, kertoi koulun johtajana vuodesta 1991 toiminut Ann-Britt Sandbacka. Tämä ydyllisessä puistomaisessa miljöössä "herran kukkarossa" oleva koulu on ollut muutaman kerran ”lahtipenkin äärellä”, mutta onneksi se on säästynyt. 1990-luvulla sinne kaavailtiin Vantaan valtuustossa esimerkiksi koulumuseota. Oppilaiden lukumäärä on viime vuosina liikkunut 50 – 60:n välillä, mutta oli laskenut välillä niinkin pieneksi kuin 28. Kun katselin rauhallista välituntielämää ja seurasin kodikasta ilmapiiriä luokissa, tuli mieleen muutamat työvuodet joutsenolaisissa kyläkouluissa.  Vaikka olin yllätysvieras, sain erittäin lämpimän vastaanoton ja perusteellisen selvityksen koulun vaiheista. Henkilökunnasta heijastui ylpeys sekä koulun kunniakkaasta historiasta että sen nykytilasta. Totesin jälkikäteen muutamille, että jos

1.       asuisimme Vantaan eteläosassa,

2.       ja meillä olisi juuri esikouluiän saavuttavia lapsia

pohtisin vakavasti, miten saisin heidät Helsinge Kyrkoby Skolanin oppilaiksi.

Koostetta koulun vaiheista

Koulupihaa ja -rakennuksia ympäröi puistomainen idylli vanhoine
rakennuksineen

Koulun historia juontaa vuoteen 1825. Silloin elokuun 28. päivä pidetyssä pitäjänkokouksessakirkkoherra E. A. Crohns antoi määräyksen pitäjänkoulun perustamisesta Helsingin pitäjään. Pitäjänkokouksen puheenjohtaja sai kokouksen osanottajat ymmärtämään, että heidän lapsensa tulisi opettaa lukemaan ja kirjoittamaan. Osa pitäjän asukkaista halusi, että katselmuskirjurin poika Johan Erland Dyselius valittaisiin tehtävään. Hän oli aikaisemmin yksityisesti opettanut joitakin rahvaan ja herrasväen lapsia lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan.

Kelvottomia koulumestareita

Dyseliuksen ura koulumestarin ei kuitenkaan ollut pitkä. Vuonna 1827 ilmoittautui huomattavasti pienempi määrä oppilaita kouluun, koska pitäjän asukkaat olivat menettäneet luottamuksensa Dyseliukseen. Lokakuun 28. päivä 1827 kirkkoherra Crohns ilmoitti, että hän oli löytänyt uuden koulumestarin, entisen tarkastajan Bengt Logrenin. Komissaario Löfman oli huutanut Dyseliuksen talon itselleen 276 ruplalla ja tarjosi sitä seurakunnalle. Kesäkuun 1. päivänä 1828 pitäjänkokous päätti myydä pitäjänmakasiinista niin paljon ruista, että talo voitaisin ostaa. Rakennuksesta tuli sekä pitäjän ensimmäinen koulu että koulumestarin asunto. Bengt Logren osoittautui kuitenkin yhtä kykenemättömäksi tehtäväänsä kuin edeltäjänsä. Koulumestarin pesti oli pitäjänkokouksessa esillä toukokuussa 1831. Kirkkoherra Crohns ehdotti tehtävään opiskelija David Johan Lydéniä. Kuntalaiset olivat epäileväisiä ja olivat sitä mieltä, ettei Lydéniä tulisi valita ennen kuin pitäjäläiset oppivat hänet tuntemaan.

Pitäjänkokouksesssa 30.  kesäkuuta 1833 kirkkoherra Crohns ehdotti siirtymistä kiertokouluun, jotta kaikki lapset jokaisessa kylässä saisivat opetusta. Tämä ehdotus hyväksyttiin. Vuonna 1836 päätettiin, että opetus tapahtuisi yhteisessä koyhäin- ja koulutalossa, joka oli valmistumassa. Tämä rakennus on nykyisin yhä käytössä oleva Kyrkoby skola. Lydén erotettiin virastaan vuonna 1840, koska katsottiin, ettei hän ole tehtävässään riittävän hyvä. Uudeksi koulumestariksi valittiin Adolf Fredrik Carenius, josta tuli hyvin suosittu opettaja. Carenius kuoli vuonna 1857 ja 30.8. samana vuonna hänen seuraajakseen tuli lukkarinoppilas Alexander Helenius. Hänet erotettiin jo elokuussa 1859 ja pastori Hultinin ehdotuksesta seuraajaksi valittiin lukiolainen Wilhelm Mellin. Hänessä pitäjä sai vihdoin opettajan, josta kaikki pitivät ja hän pysyikin tehtävässään aina kuolemaansa saakka.

Toukokuun pitäjänkokouksessa vuonna 1865 ehdotti pastori Hultin, että kirkonkylään perustetaan paikallaan oleva kansakoulu, jossa voitaisiin antaa etevimmille lapsille opetusta uskonnossa, laskennossa, kirjoituksessa, ruotsin kieliopissa, luonnontiedossa, Suomen ja yleisessä historiassa, maantiedossa, kun taas vähemmän eteviä opettaisi kiertokoulun opettaja. Kun kansakoululaitos perustettiin Suomeen vuonna 1866, oli Helsingin pitäjän kirkonkylässä koulu toiminut jo 41 vuotta. Vuodesta 1895 vuoteen 1926 koulun opettajana toimi insinöörinrouva Ingeborg Wigren. Alakansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1904 ja sen ensimmäisenä opettajana oli Elin Rehell. Häntä seurasi neljän vuoden jälkeen Maria Johansson, joka toimi koulussa opettajana vuoteen 1943. Yläkansakoulun opettajaksi valittiin vuonna 1925 Edit Jansson, joka hoitikin pestiä vuoteen 1961 saakka. Alakansakoulun opettajana oli vuodet 1945 – 1951 Edla Träskman, vuosina 1951 – 1953 Maj-Lis Lindbom

Saksalaisten sotilaiden muistomerkki Helsingin pitäjän kirkkomaalla

Saksalaisten sotilaiden muistomerkki Helsingin pitäjän hautausmaalla

Hautamuistomerkki on äskettäin kunnostettu

Uskollinen Helkamani johdatteli minut eilen Helsingin pitäjän (Helsinge socken) keskiaikaiselle kirkolle ja kirkkomaalle. Sieltä löytyi yllätyksekseni myös saksalaisten sotilaiden hautamuistomerkki. Huomasin jälleen sen, että puhelias, utelias ja kyselevä kulkija löytää paljon 😊 Ystävällinen hautausmaan henkilökunta johdatteli allekirjoittaneen tämän ja monen muun mielenkiintoisen muistomerkin äärelle. Keväällä 1918 Suomessa kaatuneiden sotilaiden muistomerkki on erittäin hyvässä kunnossa. Se on äskettäin kunnostettu. Henkilökunnan mukaan muistomerkille käydään kerran vuodessa tuomassa kukkia/seppeleitä Saksan suurlähetystön toimesta.

Kevään 1918 taisteluihin osallistui suomalaisten suojeluskuntajoukkojen ja punakaartien ohella tuhansia venäläisiä sotilaita, ruotsalaisia vapaaehtoisjoukkoja sekä Saksan armeijan joukko-osastoja. Saksalaisten maihinnousu etelärannikollemme lyhensi sisällissodan loppuvaihetta merkittävästi. Punaiset olivat tuossa vaiheessa jo häviämässä sodan, mutta ilman saksalaisten saapumista lopputaisteluista olisi tullut pidempiä ja verisempiä.

Helsingin pitäjän kirkkomalle
on haudattu seitsemän
saksalaista sotilasta

Saksa osallistui poliittisen tuen ohella siis vahvasti ja monella tavalla myös aseellisesti Suomen vapaus/ sisällissotaan 1918. Tässä yhteenvetoa:

1.     Saksa koulutti suomalaisista vapaaehtoisista Jääkäripataljoona 27:n. Se oli erittäin merkittävä apu valkoiselle Suomelle tulevassa vapaus/sisällissodassa. Näistä jääkäreistä valkoiset saivat hyviä kouluttajia ja johtajia armeijaansa.

2.      Saksa lähetti lisäksi merkittävän määrän aseita (lähinnä venäläisiä sotasaalisaseita) valkoisille sodan alkuvaiheessa.  

3.       Saksa ryhtyi sotatoimiin Itämerellä ja aloitti 5.3.1918 Ahvenanmaan tukikohdan perustamisen.

4.       Saksan Itämeren-divisioona (Die Ostsee-Division) noin 10 000 sotilaan vahvuinen yksikkö nousi maihin kenraalimajuri kreivi Rüdiger von der Goltzin komentamana Hangossa 3. huhtikuuta 1918 alkaen ja eteni kohti Helsinkiä vallaten sen.

5.       Toinen, vapaaherra ja eversti Otto von Brandensteinin komentama saksalaisyksikkö, Osasto Brandenstein, nousi 3000 miehen voimin maihin Loviisan Valkossa 7. huhtikuuta 1918 alkaen ja valtasi Lahden. Yhdessä tämän maihinnousuosaston kanssa Itämeren-divisioonan miesvahvuus nousi noin 13 000 mieheen.

6.       Lisäksi Tammisaareen laivattiin 14. vahvennettu Jääkäripataljoona vahvuudeltaan n 1000 miestä.

7.       Helsingin valtaukseen osallistui Saksan laivaston taisteluosasto n. 400 miehen voimin.

Saksalaisten osallistuminen ei tullut ilman merkittäviä tappioita. Sotasurmasivuston mukaan Suomen vapaus/sisällissotaan osallistuneista noin 14 000 sotilaasta kuoli 507. Osa heistä on siis haudattu Helsingin pitäjän kirkkomaahan.