Hautakiven kertomaa, osa 1

Yhdysvaltain länsirannikolla on Washingtonin osavaltiossa Naselle nimisellä paikkakunnalla pienehkö hautausmaa nimeltä Peaceful Hill Cemetery. Hautakiviiin kaiverretut nimet kertovat, että suurimmalla osalla sinne haudatuista on suomalaiset sukujuuret. Vierailin kyseisellä hautausmaalla kesällä 2005, mutta en silloin huomannut hautakiveä, jonka takapuolella luki suurilla kirjaimilla MARTYR. Noin viikko sitten ystäväni, joka asuu lähistöllä, lähetti kuvan tuosta hautakivestä. Samalla kuin näin kuvan, muistui mieleeni, että oli jo aikaisemmin lukenut lehtiuutisia surullisesta tapahtumasta, jossa menehtyi suomalaissyntyinen helluntailiikkeen evankelista Antti Lajunen.

Kuten aina, erikoiset elämäkohtalot herättivät mielenkiintoni ja aloin selvittää Antti Lajusen elämänpolun kulkua, jonka päätepysäkki oli edellä mainittu hautausmaa. Antti Lajunen syntyi 1.8.1877 Sortavalan Karmalan kylässä (Karmala no 5) maanviljelijä Jaakko Henrikinpoika Lajusen (24.5.1832-2.7.1911) ja Brita Antintytär Ijäksen (8.11.841-23.10.1902) perheeseen.[1] Antin vanhemmat olivat avioituneet 12.8.1860 ja perheeseen syntyi yhteensä seitsemän lasta: Henrik (16.3.1863-28.2.1918), Anna (2.6.1867), Helena (11.2.1871), Jakob (7.3.1874), Antti, jonka etunimi on kastekirjassa muodossa Anders (1.8.1877), Maria 18.10.1880 ja Brita (27.2.1884).[2]

Antin vanhemmat Jaakko ja Brita Lajunen ovat rippikirjamerkintöjen mukaan olleet erittäin ahkeria ehtoollisella kävijöitä. Rippikirjassa on Jaakon kohdalla lisäys toimimisesta seurakunnan pyhäkoulunopettajana. Antin sisaruksista vanhimman eli Henrikin tiedoissa on merkintä heikkomielisyydestä,  eikä hän koskaan perustanut perhettä. Tyttäristä vanhin eli Anna avioitui 21.10.1887 Sortavalan Riekkalan kylästä olleen talollisen pojan Matti Pulkkisen kanssa.[3] Avioliitosta syntyi kuusi lasta, mutta Anna menehtyi nuorimman lapsensa synnytykseen 21.2.1902. Antin sisaruksista seuraava, Helena, otti muuttokirjan Helsinkiin 27.3.1900. ja sen jälkeen minulla ei ole hänestä tietoja. Perheen lapsista neljäs, Jaakko (Jakob), solmi avioliiton 6.3.1903 Sortavalan Heikkurinsaaresta kotoisin olleen Maria Ollintytär Luostarisen (14.7.1881-) kanssa.[4] Jaakko menehtyi 52-vuotiaana kotonaan Sortavalan Karmalassa 12.4.1926. Vaimon lisäksi suremaan jäi viisi lasta, kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Antin Maria-sisar vihittiin 4.1.1907 avioliittoon samasta kylästä kotoisin olleen Juhana Antinpoika Haatasen (4.8.1882-) kanssa.[5] Nuorin Antti Lajusen sisaruksista, vuonna 1884 syntynyt Riitta (Brita) ei Antin tavoin myöskään solminut koskaan avioliittoa. 

Antti Lajunen koki hengellisen heräämisen evankelisluterilaisen kirkon piirissä, ja uskonnollinen aktivoituminen näkyy ahkerina ehtoollisella käynteinä vuosina 1898-1903, jonka jälkeen ne tyystin loppuvat. Hän siirtyi 1900-luvun alussa baptistien joukkoon, ja ehtoollisella käyntien perusteella murros olisi ajoitettavissa vuosiin 1903-1904. Antti Lajunen otti vastaan aikuiskasteen ja esiintyi baptistien tilaisuuksissa hengellisenä puhujana. Sortavalan maaseurakunnan rippikirjaan 1900-1909 on lyijykynällä tehty lisämerkintä baptisti. Luterilaisen seurakunnan papisto yritti saada Antin luopumaan aktiivisesta toiminnasta siinä kumminkaan onnistumatta. Antti Lajunen pysyi vielä evankelisluterilaisen seurakunnan muodollisena jäsenenä vuoteen 1912 saakka.  

Vuosina 1903-1912 Antti Lajunen kierteli kotiseudullaan Laatokan Karjalassa pitämässä hengellisiä kokouksia muun muassa kansakoulunopettaja, evankelista  Pekka Latun kanssa. Lattu on kirjassaan
”Kalliisti ostettu vapaus" kuvannut Antti Lajusen toimintaa seuraavasti [hakasulkeissa allekirjoittaneen lisäykset tekstin ymmärrettävyyden parantamiseksi]:

Antti Lajusen hautakivessa on lähes lukukelvottomaksi kulunut seuraava teksti:
Marttyri, evankelista Antti Lajunen
Syndynyt Suomessa v. 1877, kuoli toukok. 9 p. v. 1929 Portland Oregon U.S.A.
Minä näin alttarin alla niiten sielut, jotka ovat tapetut Jumalan sanan tähden. Ja sen todistuksen tähden, joka heillä oli. Ilm. 6:9.
kallis on hänen pyhäi[n]sä kuolema Herran edessä. Ps 116:15

”Elokuussa 1903 muutin Sortavalaan; siellä tutustuin veli Antti Lajuseen, joka oli herännyt, mutta pelkäsi lahkolaisuutta, kuten itse kertoi. Veli V. Malinin kokouksessa hän sanoi sitten käsittäneensä vapaan armon. Heti sen jälkeen kotitalossaan Raamattua lukiessaan oli hän ilostunut Room. 5: 1 johdosta sen verran, että [Antti Lajusen] isä sen huomasi ja alkoi varoittaa väärästä. Veipä hänet myöhemmin Ruskealan kirkkoherra Jalkasen luo ojennettavaksi. Mutta Antti Lajunen tahtoi seurata Raamatun oppia ja kastettiin pian sen jälkeen.

Sittemmin pidimme yhteisiä kokouksia veli Antti Lajusen kanssa maaseudulla, mutta [luterilaisen seurakunnan] kirkkoherra kuulutti kirkossa, ettei [meille] saa antaa kokoushuonetta. Niin muutamat isännät pelosta sulkivat ovensa, mutta toiset avasivat ja ottivat sanan ilolla vastaan. Kerrankin Karmalan kylässä Antti Lajunen oli pyytänyt tupaa kokousta varten, ja saikin, sekä pyysi sitten minua puhumaan. Kansaa oli saapunut runsaasti, mutta ennen kokouksen alkua tulee eräs kylän isäntä, kylänvanhin ja sunnuntaikoulun opettaja ja peljättivät uhkasakoilla talon omistajaa, vedoten kirkon kuulutukseen. Isäntä pyysi silloin meiltä anteeksi, että kokous nyt on jätettävä pitämättä. Kysyin silloin, pelkääkö isäntä, että opetamme väärää oppia. Hän vastasi, ettei hän tiedä, mikä on oikeata, mikä väärää, mutta sakkoa hän ei rupea maksamaan, kun kerran on kielletty.

Silloin sanoin, että kun kerran ei saa pitää kokousta, niin ei sitten pidetä. Mutta Raamattuhan selittää, mikä on väärää oppia ja kutka ovat vääriä profeettoja. Ettekö, isäntä ja kokoontunut kansa, tahtoisi kuulla, niin luen vähän Raamatusta. Kaikki suostuivat siihen sanoen, että ei siitä ainakaan sakkoa tule, jos Raamattua luetaan. Niin luin oikeista ja vääristä profeetoista, ja kansa kuunteli ja ihmetteli. Talon isäntä murtui kyyneleihin ja sanoi: 'Nyt minä tiedän, kutka ovat oikeita ja kutka vääriä. Minä en pelkää enää uhkauksia; nämä miehet saa puhua minun talossani, ja joka pelkää, niin menköön pois.'' Ne kolme edellä mainittua vastaan sanojaa lähti ulos, yleisö jäi kuuntelemaan, ja me jatkoimme kokousta."[6]

Virallisesti ero luterilaisesta kirkosta toteutui 15. päivä toukokuuta 1912, jolloin hän siirsi kirkonkirjansa Tampereen baptistiseurakuntaan, sillä baptisteille ei Sortavalassa ei ollut omaa seurakuntaa.[7] Samoihin aikoihin Lajunen tutustui helluntailiikkeeseen, jonka sanoma innosti myös häntä. Seuraavassa osassa kerron Lajusen toiminnasta helluntailiikkeen evankelistana.

---

[1] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Syntyneiden ja kastettujen luettelot 1864-1882 (I Ca:10), jakso 207, sivu 206: 1877 heinä - elokuu; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2152875 / Viitattu 31.7.2021

[2] https://hiski.genealogia.fi/hiski/16r86h

[3] https://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t7487360

[4] https://hiski.genealogia.fi/hiski?fi+t7489097

[5] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Vihittyjen luettelot 1903-1918 (I Eb:7), jakso 35, sivu 33: 1906 - 1907; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2156599 / Viitattu 31.7.2021

[6] Ristin Voitto 26/10.9.1939.

[7] Sortavalan maaseurakunnan arkisto - Seurakunnasta muuttaneiden luettelot 1892-1919 (I Bb:1), jakso 115, sivu 117: 1912 - 1913; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=2152360 / Viitattu 31.7.2021

Amerikan Suomalainen Almanakka 1881

Syksyllä 1879 käynnistivät Kuparisaaren alueen suomalaiset siirtolaiset Michiganissa hankkeen, jonka tavoitteena oli suomenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen Yhdysvalloissa. Tätä varten perustettiin vuoden lopulla Amerikan Suomalainen Kirjallisuuden Seura. Sen perustava kokous oli 27.12.1879. Alkuperäisena tarkoituksena oli luoda kaikki suomalaisia yhdistävä hanke, mutta jo ennen perustavaa kokousta evankelisluterilaisen seurakunnan edustajat jättäytyivät siitä erilleen ja perustettu seura jäi lopulta ainoastaan apostolisluterilaisten  tai heihin myönteisesti suhtautuvien puuhaksi.

Seura julkaisi vuoden vaihteessa 1880/1881 Amerikan Suomalaisen Almanakan. Tämä oli ensimmäinen suomenkielinen Yhdyvalloissa julkaistu almanakka. Seuraavana vuonna seura ei enää painattunut kyseisen vuoden almanakkaa. Syytä lopettamiseen ei löydy aikalaislähteistä. Myöhemmin  kyllä lukuisat amerikansuomalaiset järjestöt ja kirjapainot julkaisivat suomenkielisiä almanakkoja ja kalentereita.

Vuoden 1881 almanakasta tekee mielenkiintoisen sen yhteydessä julkaistu katsaus amerikansuomalaisista siirtokunnista Yhdysvalloissa. Niinpä päätin julkaista sen asiasta kiinnostuneiden iloksi ja kirjoitin siltä osalta almanakan tekstin puhtaaksi.

Amerikan Suomalaisen Almanakan ensimmäiset sivut.  Kalenterista löytyy lukuisa määrä etunimiä, jotka eivät koskaan saaneet jalansijaa suomalaisessa etunimistössä

Kalenterin parilla viimeisellä sivulla
esitellään suomalaisten siirtolaisten
asuinpaikat 1880-luvun alussa USA.ssa.

Suomalaisten asuinpaikat Amerikassa

Calumet, suomalaisten pesäpaikka Amerikassa, on Houghton Countyssa, Michiganin valtiossa. Täällä on enimmän suomalaisia yhdessä paikassa, joista suurin osa työskentelevät tuossa suuressa, maailman rikkaimmassa Calumet-Heclan kuparikaivannossa. Tämä on todella suomalaisten uutis-asutuksen keskus Amerikassa, sillä täällä ovat ensimmäiset kirkota ja seurakunnat, joista on alkanut jo levitä uusia seurakuntia muihinkin tienoihin. Apostolis-lutherilaiset perustivat täällä ensimmäisen seurakunnan, ja rakensivat ensimmäisen kirkon Amerikassa. Evankelis-lutherilaisilla on täällä yhteinen kirkko skandinavialaisten kanssa. Ensimmäinen omankielinen kansakoulu toivotaan piakkoin toimeensaatavan apostolislutherilaisen seurakunnan toimella. Täällä ovat kaikki muutkin kielemme ja kansallisuutemme säilyttämistä tarkoittavat yhteiset laitokset

Allouez on kuparikaivanto 4 englantilaisen peninkulman päässä Calumetistä, jonka luona asuu melkoinen kylä suomalaista työväkeä. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko.

Delaware on myöskin kuparikaivanto 27 englantilaisen mailin päässä Calumestistä, jossa asuu tähän aikaan toista sataa suomalaista

Quincy on vanhimpia kuparikaivannoita, Hancockin kaupungin lähellä, jossa työskentelee satoja suomalaisia. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko, ja evankelis-lutherilaiset pitävät kirkonmenoja sikäläisessä kouluhuoneessa.

Marquette countissa työskentelee Negauneen, Republicin, Ishpemingin y.m. rautakaivannoissa melkoinen joukko suomalaisia. Suomalaisten luku näissä mainituissa kaivantopaikoissa nousee vähintäänkin 2 000 henkeen.

Cokato, Wright countissa, Minnesotassa, on ensimmäinen ja suurin suomalainen siirtokunta maanviljelystienoissa, jossa löytyy nykyään noin 80 taloa suomalaisia asukkaita. Apostolis-lutherilaisilla on täällä kirkko ja säännöllinen seurakunta.

New York Mills, Otter Tail countissa, on tämän jälkeen suurin, ehkä nuorin, suomalainen siirtokunta Minnesotan valtiossa, jossa löytyy viidettäkymmentä taloa suomalaisia asukkaita. Kirkkoa ei ole vielä täällä, mutta järjestetty on jo apostolis-lutherilainen seurakunta.

Holmes Cityn seuduilla, Douglas countissa, on parikymmentä suomalaista asukasta, joilla on myöskin säännöllinen apostolis-lutherilainen seurakunta. Fort Ridgelyn seuduilla, Renville countissa, löytyy kolmattakymmentä suomalaista asukasta, joista moni on hyvällä varallisuuden kannalla. Tämä on yhtä vanha suomalaisten asuinpaikka, kun kaksi edellä mainittua, ja heilläkin on jo järjestetty  apostolis-lutherilainen seurakunta. Siirtokuntaa ovat suomalaiset koettaneet perustaa myöskin Fond Du Lacin seuduilla, Carlton countissa, mutta huonommalla menestyksellä kuin muualla.

Poinsett, Hamlin countissa, on mainittavin suomalaisten asuinpaikka Dakotassa.

Tyynenmeren rannikolla asuu hajallansa noin kaksi tuhatta suomalaista, joidenka varsinaisista asuinpaikoista ovat mainittavimmat:
Noyo, Mendocino county, Kalifornia; Astorian kalastuskaupunki Columbia-virran suulla, Oregonissa; Pendleton, Umatilla county, Oregonissa; ja Klickitat, Washington territorio.

Suomalaisten nykyinen lukumäärä Amerikassa lasketaan nousevan toistakymmentä tuhatta henkeä.

Lyhyt selostus Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan alkuvuosikymmenistä Kaliforniassa

Vuonna 1889 rakennettu Fort Braggin evankelisluterilainen kirkko kuvattuna lokakuussa 2016

Yhteenveto perustuu pastori Salomon Ilmosen artikkeliin Kirkollisessa Kalenterissa vuodelta 1934 (sivut 177 – 185). Ilmosen tekstiä on lyhennetty ja kielellisesti muokattu. Lisäksi joitakin nimiä on korjattu ja joidenkin artikkelissa mainittujen henkilötietoja on täydennetty.

Kun suomalaisten siirtolaisten määrä Mendocino-kauntissa Californiassa kasvoi, ja olosuhteet vakiintuivat, perustivat he myöskin luterilaisen seurakunnan ja rakensivat sille kirkon. Ensimmäisen yleisen, seurakunnan perustamiseksi pidetyn kokouksen pöytäkirjan kertoo seuraavaa:

1      " Pöytäkirja Fort Braggin, Mondocino Co., Cal. 17 p. Helmikuuta v. 1889. Ensi pidetyssä kokouksessa, jossa perustettiin Suomalainen Evankelis-Lutherilainen Seurakunta yhtyi siihen viisitoista jäsentä. Valtuusmiehiksi valittiin äänten enimmistöllä: esimieheksi John Bärquist, kirjuriksi Johan Petter Westerberg, rahastonhoitajaksi Johan Gest, lautamiehiksi Johan Jensen, Herman Bärquist, Jacob Nyy, Isak Markkula, Jacob Bäckman, ja Peter Johanson."

2      " Seurakunnan nimestä tehtiin päätös, että tämän seurakunnan oikea ja laillinen nimi on: Suomalainen  Evankelis-Lutherilainen  Seurakunta. Ja ettei sitä saa muuttaa, jollei koko seurakunta siihen suostu."

3      "Seurakunnan jäseniksi otetaan kaikkia siveellisiä henkilöitä.  Ja hyväksyttiin, ettei Seurakunnan valtuusmiehet saa olla kapakanpitäjiä."

Suomalaisten siirtolaisten pystyttämä kirkko on nykyisin nimeltään
Trinity Lutheran Church

Jo seurakunnan perustavassa kokouksessa päätettiin ostaa kirkon-lotti (= kirkon tontti). Maaliskuun kokouksessa päätettiin se puhdistaa ja raivata. Huhtikuun 28 p:n kokouksessa järjestettiin keräyslistat kirkonrakennusvarojen kokoamiseksi. Kesäkuun 30 p:nä hyväksyttiin kirkon piirustukset ja määriteltiin sen koko. Samalla päätettiin ottaa $300.00 rakennuslaina ja ostaa rakennnusta varten lautoja kuivamaan. Niitä saatiin lahjaksikin Fort Braggin sahalta. Saman vuoden syyskuussa päätettiin viipymättä ryhtyä kirkon rakennustyöhön. Vielä samana vuonna kirkko oli jo vesikatossa, ja sen sisällä voitiin ryhtyä pitämään kokouksia pitämään ja viettämään hartaushetkiä, vaikkei sisustus vielä ollutkaan valmiina. Kirkko oli täysin valmistuneena kesällä 1890. Se oli maalattu sekä ulkoa että sisältä, alttari, saarnatuoli ja penkitkin olivat valmiina.

Jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Jo perustamisvuoden lopulla laskettiin sen nousevan toiselle sadalle lapset mukaan luettuina. Toisen toimintavuoden lopulla jäsenmäärä oli noussut kahteen sataan. Jäsenmäärä ei sen jälkeen ole missään vaiheessa noussut enää suuremmaksi.  Seurakunnan jäsenet asuvat Fort Braggin lisäksi Noyo Hiilillä, Noyossa, Casparissa, Mendocinossa, Albionissa ja Comptchessa. Heitä asuu kolmenkymmenenkin mailin etäisyydellä Fort Braggista. .

Seurakunnan opettajan eli papinviran hoitajana oli aluksi Kuusjärvellä syntynyt entinen sahan puukhollari Heikki (Henry) Turunen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1892 saakka. Turusen mielenterveys petti ja hän kuoli muutamia vuosia myöhemmin valtion parantolassa Ukiahissa. Vuonna 1893 otettiin kokeeksi pappisseikkailijaksi paljastunut  F. E. Öhde. Hänen toimintansa supistui muutamaan kuukauteen. Seurakunnan täytyi vapauttaa hänet palveluksestaan. Tämän jälkeen seurakunnan esimies Johan Petter Westerberg saarnasi ja piti hartaushetkiä useana vuotena (1893 – 1896). Hän hoiti tehtävää niin tyydyttävästi, että seurakuntalaiset kehottivat häntä suorittamaan papintutkinnon ja vihityttämään itsensä papiksi. Se häneltä kuitenkin jäi tekemättä ja Westerberg siirtyi apostolisluterilaisen seurakunnan sanajulistajaksi.

Vuodesta 1896 seurakunnan papillinen huolto oli San Franciscossa asuvien Suomen merimies-ja siirtolaispappien huostassa useita vuosia. Sovittuina kuukausina kävivät saarnaamassa ja papillisia toimituksia suorittamassa pastorit Robert Hernberg, Axel Renwall, A. A. Wirtanen, E. Sjöblom ja Lauri Ahlman. Toista vuotta seurakuntaa hoiti paikkakunnalla asuen pastori A. Sandström. Vuonna  1908 saapui Fort Braggiin vakinaiseksi opettajaksi Suomi-Opistosta valmistunut pastori Matti Pesonen. Hänen aikanaan rakennettiin seurakunnalle pappila. Pastori Pesonen piti ahkerasti seuroja ja jumalanpalveluksia kulkien laajan seurakunnan kaikilla kulmilla niin metsäkämpillä kuin uudisasukastaloissakin. Hän hoiti seurakuntaa kolmisen vuotta (1908 – 1910). Häntä seurasi pastori Otto Stadius, joka toimiFort Braggin  pappina vajaan vuoden. Pitempiaikaiseksi tuli Suomi-Opistosta valmistuneen pastorin Otto Kaarron toiminta Fort Braggissa. Hän saapui paikkakunnalle vuonna 1912 ja oli vuoteen 1915. Hänen aikanaan oli seurakunnan kristillinen nuorisotyö vilkasta. Lisäksi hän etevänä musiikkimiehenä johti kirkkokuoroja, jotka esiintymisellään lisäsivät juhlien ja kokousten ohjelmain monipuolisuutta ja arvokkuutta.

Teksti Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonkirjan 1. sivulta.
Ilmeisesti seurakunnan kirjurin Johan Petter Westerbegin käsialaa.

Fort Braggin seurakunta palautui kuitenkin vielä San Franciscossa asuvien merimiespastorien hoitoon. Otto Mäki kävi siellä saarnaamassa ja piti rippikoulun vuonna 1917 sekä pastorit Arne Halla vuonna 1919 ja Y. Jauhiainen vuonna 1920.

Fort Braggin seurakuntapiiri järjestettiin uudelleen vuonna 1922, kun mukaan tuli Eurekan seurakunta. Lisäksi Suomi-Synodin Kotilähetys ryhtyi avustamaan $40 kuukaudessa. Kiinassa lähetyssaarnaajana toiminut pastori Niilo Korhonen otti nyt seurakunnan hoitoonsa, apunaan soitto- ja laulutaitoinen vaimonsa Sylvia Korhonen. Seurakunnan nuorisotyö elpyi uudelleen. Samaan aikaan paikkakunnalla oli runsaasti töitä tarjolla, suomalaista väestöä runsaasti, ja seurakunnan toiminta kulki edistymisen merkeissä. Pastori Korhosen siirryttyä vuonna 1928 Michiganiin kutsuttiin saarnaaja Joseph Salmu seurakunnan opettajaksi. Nelisen vuotta hän hoiti tehtävää uutteran puolisonsa kanssa seurakuntaa. Hänen jälkeensä vuonna 1932 saapui seurakunnan papiksi artikkelin kirjoittaja Salomon Ilmonen. Hänen vaimonsa Emma Ilmonen toimii seurakunnan urkurina ja laulun johtajana.

Pyhäkoulua on Fort Braggissa pidetty seurakunnan varhaisimmilta vuosilta saakka. Oppilasmäärä on vaihdellut kahden- ja kolmenkymmenen vaiheilla. Lukumäärä on ollut vähäinen, kun vertaa sitä paikkakunnan runsaaseen suomalaisväestöön.  

Seurakunnan ompeluseuran toiminta alkoi seurakunnan perustamisvuosina. Varoja on kerätty kahviaisilla, myyjäisillä y. m., keskimäärin kaksisataa dollaria vuosittain. Seurakunnan kirkko ja pappila ovat nykyisin velattomat. Vuonna 1922 rakennettiin kirkon perään tilava kokoushuone ja keittiö, niin että nykyään voidaan kirkossa järjestää juhlien loppuun y. m. tilaisuuksiin kahvitarjoiluakin.

Fort Braggin seurakunta käsittää (1934)  kaikki suomalaisasutukset laajassa Mendocino-kauntissa, paitsi Redwood Valleyn. Vakituisia saarnapaikkoja ovat Albion, Albion Hill ja Comptche. Seurakuntalaisia asuu myöskin Sointulassa, Noyo Hillillä, Tunnelin päällä, Inglenoogissa ja Pudding Creekillä. Suomalaisten lukumäärä Mendocino-kauntissa lähentelee kahtatuhatta. Niistä vain pieni murto-osa kuuluu seurakuntaan. Kirkossa ja juhlissa käyvien lukumäärä on kuitenkin suurempi.