Simo Häyhä ei ollut "rambo"

Simo Häyhän hautakivi Ruokolahden hautausmaalla

Ruokolahden hautausmaan portti, joka johtaa
talvisodassa kaatuneiden ruokolahtelaisten
sankarihautausmaalle.

Minulla oli armeija-aikana kunnia tavata talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja Simo Häyhä. Hän vieraili varuskunnassamme Kontiorannassa, kun olin siellä  suorittamassa asepalvelustani. Simo Häyhä oli pienikokoinen, vanha ja hauraan oloinen mies. Se mielikuva, joka oli minulle hänestä lukemieni artikkelien perusteella muodostunut, ei vastannut todellisuutta. Hänestä huokui vaatimattomuus ja nöyryys. Simo Häyhä on viime aikoina ollut julkisuudessa tiheästi. Viimeisin uutinen kertoo, että hänesta kootaan ensi kesäksi näyttely Kollaa-museoon Rautjärven Miettilään, Simon syntymäpitäjään. Samalla museon nimi muuttuu Kollaa-Simo Häyhä-museoksi. Muutamia viikkoja sitten kerrottiin, että Hollywoodissa oltaisiin tekemässä elokuvaa tästä talvisodan kuuluisimmasta suomalaissoturista. Mieleeni nousi välittömästi uutisen kuullessani, että elokuva tulisi tekemään vääryyttä todelliselle Häyhälle. Tämä huoli näyttää olevan myös Häyhän lähiomaisilla:

Lähiomaisten tahto on, ettei lopputulos sorru äärettömiin ylilyönteihin. He eivät missään nimessä halua nähdä uutta Ramboa.

Etelä-Saimaassa oli 11.6.2017 laaja artikkeli Simo Häyhästä ja Rautjärven Miettilän Kollaa-museosta. Tässä linkki kyseiseen artikkeliin. 

Pillikinttujen hulinayritys

Vuonna 1955 valmistuneessa elokuvassa "Tähtisilmä"
nähtiin ensimmäistä kertaa ns. lättähattu, jossa
roolissa esiintyi nayttelijä Leo Jokela.

Aina 1950-luvun alkupuolelle saakka suomalaiset nuoret pukeutuivat kuin aikuiset. Erillinen nuorisokulttuuri alkoi Suomessa kukoistaa vasta 1950-luvun puolenvälin jälkeen. Hiljattain päättynyt sota-aika leimasi suomalaista yhteiskuntaa vielä 1950-luvulla monin tavoin. Jälleenrakennus, siirtoväen asuttaminen ja sotakorvausten maksaminen kuluttivat pitkään kansakunnan voimavaroja. Suomessa säännösteltiin yhä monia hyödykkeitä. Jos oli tarjonta niukkaa, samaa voitiin sanoa kuluttajien keskimääräisestä varakkuudestakin. Niinpä nuorisokulttuuri rantautui maahamme hieman viiveellä verrattuna useimpiin Euroopan maihin.

Etelä-Saimaa 27.9.1956

Yleinen ilmapiiri oli kuitenkin optimistinen, sillä monien sotavuosien jälkeen koittanut rauhan aika innosti. Elinolot helpottuivat vähitellen, töitä riitti kaikille, ja lapsia, niitä syntyi ennätysmääriä. Elintason nousi, mikä sai tulevaisuuden näyttämään valoisalta.

1950-luku oli kuitenkin pukeutumisessa melko ristiriitaista aikaa. Musiikissa, käyttäytymis- ja pukeutumistavoissa konservatismi kamppaili uusien vapaampien tuulahdusten kanssa. Nuorisomuodin esiinmarssi aiheutti vanhemman väen keskuudessa ns. lättähattukeskustelun. Tämä pukeutumistyyli oli saanut vaikutteita Ruotsista, Englannista ja Ranskasta. Siihen kuului mm. kapeat suorat housut puolitangossa, topatut hartiat, spittarit (teräväkärkiset miesten kengät), ja lättään lyöty lierihattu päässä. Mikäli päässä ei ollut hattua, hiusten piti olla tötteröllä. Lättähatut olivat ensimmäinen selvästi katukuvasta erottunut suomalainen nuorisokulttuuri. Se syntyi Helsingissä 1950-luvun alussa ja levisi vähitellen kaikkialle Etelä-Suomeen. Lättähatut olivat pääasiassa työväenluokkaisia nuoria, jotka kuuntelivat Yhdysvalloista levittäytyvää rock and roll -musiikkia. Lättähattujen pukeutumis- ja musiikkikulttuurissa näkyi selvästi jo nuorison kapina vanhempia sukupolvia ja yleistä sovinnaisuutta vastaan.

Sanomalehdissä ei tälle nuorisokulttuurille riittänyt ymmärrystä. Hyvän kuvan lehdistön pilkallisesta asenteesta saa Etelä-Saimaan artikkelista 27.9.1956. "Vanhan" mieltä lämmittivät varsinkin sanat "pillikinttu" ja "vihellysmissi".

Kun "Tuntematon sotilas" hävisi taistelun. Näin Edvin Laineen elokuva pyyhittiin Cannesin elokuvajuhlilta 1956

Sanomalehtiotsikoita kädenväännöstä Cannesin elokuvajuhlilla

Kun Edvin Laineen ohjaamaa Tuntematonta sotilasta aiottiin esittää toukokuussa 1956 Cannesin elokuvajuhlilla, ilmeni yllättäen ongelmia. Suomalainen elokuvaväki oli lähtenyt Cannesiin suurin odotuksin. Olihan Väinö Linnan romaanin pohjalta tehty elokuva osoittautunut suureksi menestykseksi.  Cannesin elokuvajuhlien johto vaati 27.4.1956 kuitenkin ehtona elokuvan esittämiselle joidenkin sen kohtausten poistamista. Nämä kohdat olivat filmijuhlien johdon mielestä liian raakoja. Koska vaatimukset kohdistuivat elokuvan sellaisiin kohtiin, jotka olivat sotakuvauksen oleellisia osia, eivät suomalaiset siihen suostuneet. Lisäksi elokuva esittämisajankohtaa oli muutettu alkuperäisestä iltapäivästä aamuun, jonka ajankohdan suomalaiset kokivat ajanhukaksi. Suomalaisten mielestä kyse ei ollut sellaisesta toimenpiteestä, jota filmijuhlien säännöt edellyttäisivät, jonka takia elokuva yksityiskohtien sensurointi herätti suomalaisten vastarinnan.

Vaikka elokuvan sensuroinnin taustalla kiistettiin olevan Neuvostoliiton poliittisen painostuksen, sen uumoiltiin olevan esitysongelmien syynä. Tuottaja Toivo Särkän mukaan ei kuitenkaan ”mitään virallista vastalausetta ei ole esitetty sen paremmin venäläisten kuin festivaalikomiteankaan taholta”. Toisaalta suomalaiset väittivät esityskiellon johtuvat siitä, että elokuvan sävy oli venäläisiä kohtaan epäsuopea. Tämän elokuvajuhlien komitea kielsi. Jatkoneuvotteluissa elokuvajuhlien johto väitti Tuntemattoman sotilaan repliikkien olevan liian karkeita. Elokuvajuhlien johto ei kuitenkaan halunnut ottaa vastuuta Tuntemattoman sotilaan kieltämisestä, vaan yritti kaataa sen suomalaisten niskaan edellyttämällä, että elokuva vedetään vapaaehtoisesti Cannesista pois. Lopulta suomalaiset taipuivatkin. Suomen valtuuskunta ilmoitti antamassaan lausunnossa, että ottaen huomioon ne vaikeudet, jotka tuntemattoman sotilaan esittäminen Cannesin 9. kansainvälisillä filmijuhlilla tuottaisi, Suomen valtuuskunta katsoo olevansa pakotettu vetämään filminsä pois sanotuilta juhlilta. Muita lausuntoja suomalaiset eivät antaneet. Puolitoista viikkoa kestänyt taistelu oli hävitty ja "harmaat eminenssit" kohottelivat jossakin takakabineteissa maljojaan.

Suomalaisvaltuuskunta matkusti Cannesista pois 8.5.1956 ja elokuva Tuntematon sotilas jäi esittämättä. Uskoo, ken tahtoo, esityskiellon taustalla todella olleen karkean kielenkäytön.

Tämän koosteen lähteenä ovat olleet sanomalehtiartkkelit 28.4.1956 - 9.5.1956