Vauhdikkaita ja mielenkiintoisia elämänpolkuja 1/3

Sanomalehtimiehenä USA:n länsirannikolla ja Amerikkalaisen lohikannan tuojana Suomeen
Antti Hautalan poistuttua maasta hänen jälkeensä jättämiä raha-asioita ja velkoja käsiteltiin lukuisissa oikeudenistunnoissa Oulussa, Kaskisissa ja Vaasassa. Velkomustuomioiden jälkeen edessä olivat pakkohuutokaupat. Hautalan Kaskisissa omistamat kaksi taloa ja tonttia myytiin pakkohuutokauppa 16.3.1925. Toukokuussa samana vuonna Hautalalla oli edelleen ulosotossa 97 000 markkaa (nykyrahassa 38 200 euroa). Hautalaa ei kuitenkaan missään vaiheessa tuomittu talous- tai muista rikoksista. Hän väittää haastattelussaan 1947, että kun riita-asiat ja taloussotkut oli selvitetty, hänen lakimiehensä tilitti hänen tililleen Suomessa sievoisen summan rahaa.

Antti Hautalan poistuminen Suomesta oli suuri uutinen Etelä-Pohjanmaan lehdissä. Monissa liiketoimissa mukana olleena hän oli seudulla tunnettu persoona. Yllä esimerkki Ilkka-lehden artikkelista 5.7.1923.
Hautalan Amerikkaan muuton aikoihin ja senkin jälkeen esiintyi sekä suomalaisissa että amerikansuomalaisissa lehdissä lukuisia artikkeleita, joissa hänen lyötiin epärehellisen rikollisen leima. Lehdet lainasivat yleensä Vasabladetissa otsikolla ”Antti Hautalan seikkailut suuressa maailmassa” ollutta artikkelia. Siinä kerrottiin Hautalan siirtyneen osuustoiminnalliseen koloniaan Louisianan osavaltiossa ja petkuttaneen maanmiehiään myös New Yorkissa ja Argentiinassa. Mainittu kolonia ”Llano Cooperative Colony” oli aikansa merkittävin, pitkäikäisin ja menestynein sosialistinen kolonia. Sen poliittinen ja yhteiskunnallinen toiminta-ajatus ja aatemaailma viittaavat aivan eri suuntaan kuin lukuisten yritysten omistajana ja pankinjohtajana toimineen Hautalan. Mitään vahvistusta huhuille Hautalan oleskelusta kyseisessä koloniassa en ole aikalaislähteistä löytänyt. Hautala vastasi syytöksiin kirjoittamalla lehtiin omat näkemyksensä tapahtumien kulusta. Tässä hänen vastineensa New Yorkin Uutisista:

NEW YORKIN UUTISTEN TOIMITUKSELLE. Lehtenne 90 numerossa, heinäkuun 28 p:ltä, on ilkeämielinen ja minua syvästi loukkaava uutinen (otettu Vasabladetista. — Toim.), joka on valetta alusta loppuun. Ensinnäkin minulla ei ole mitään “selvittämättömiä asioita” Suomessa muuta kuin jokunen määrä saatavia, joita sieltä asiamiehen kautta vähitellen keräilen. Toisekseen on minulle aivan tuntematon kirjoituksessa mainittu shekkijuttu Saksassa, sillä minulla ei mitään shekkiä ole Saksassa ollut. Liikuin siellä tavallisena matkustajana laillisella passilla, enkä ymmärrä mitä tässä olisi sanomalehteen pantavaa. Yhtä valheellinen on poistumisen! Buenos Airesista. Tarkoitukseni oli ensin asettua maanviljelijäksi Argentiinaan, mutta nähtyäni sikäläiset olot mahdottomiksi, siirryin pois, niinkuin niin moni muu on tehnyt, enkä voi ymmärtää kenelle tässäkin olisin pahaa tehnyt. New Yorkissa kyllä ostin yhdessä kolmen muun suomalaisen kanssa pienen kirjapainon, jonka kokonaisuudessaan maksoin minä. Toiset eivät sei! hintaan panneet senttiäkään, mutta oli tarkoitus, että he maksaisivat osansa minulle myöhemmin. Kauppaa tehdessä ja rahoja maksaissani olivat läsnä notario Walter Nurminen ja sanomalehdentoimittaja Matti Mattson, jotka voivat todistaa, että asia oli näin. Kun kirjapainoa käytettiin kolmatta kuukautta, huomasin että se ei tule menestymään. Ehdotin että myytäisiin pois. Kun kaksi osakkaista eivät tahtoneet siihen suostua, ehdotin että he tahtoisivat ostaa koko liikkeen. He hankkivat erään amerikkalaisen latojan kolmanneksi, ja kolmeen mieheen ostivat sen. Kun rahaa ei kellään ollut, sitoutuivat he suorittamaan ensimmäisinä kahtena kuukautena 25 dollaria kuukaudessa ja sen jälkeen 50 dollaria kuussa, ja loppusumman maksamaan hyväksymillään vekseleillä eli nutuilla ensi tammikuun 4 p:nä. Maksun vakuudeksi antoivat he morketin eli kiinnityksen kirjapainon koneisiin. Asia oli selvä sitä myöten. Minun ei luonnollisesti kannattanut jäädä New Yorkiin odottamaan noita lankeavia maksuja, vaan siirsin kaikki oikeuteni saatavaani 'New Yorkissa olevalle asiamiehelleni, jonka oli määrä tilittää rahat minulle sikäli kuin ostajat ne kuukausittain suorittavat. Yhtään senttiä en kumminkaan ole tähän päivään saakka saanut, eikä ole tiedossani ovatko ostajat asiamiehelleni maksaneet tahi ei. Tämä on joka sana totta, ja jää minulle käsittämättömäksi mitä epärehellistä tässä olisi minun puoleltani. Ymmärrän kyllä mistä lähteistä nämät parjauskirjoitukset ovat. Joku aika sitten sain New Yorkista eräältä sinne saapuneelta suomalaiselta henkilöltä kirjeen, jossa hän vaatii että lähettäisin hänelle 20 000 markkaa. Muussa tapauksessa hän tulisi laittamaan “skandaalin”, josta saa palkkiota Suomen sanomalehdiltä. Kun en koskaan ole ollut sanotulle henkilölle velkaa, en luonnollisesti kiinnittänyt hänen kiristysyrityksensä sen enempää huomiota. Mitä sitten raha-asioihini tulee, kenen kautta saataviani perimisiä toimitan ja mitä pankkia käytän, niin luulisin niiden asioiden olevan sellaisia, jotka eivät kuulu syrjäisille.
Antti Hautala.
Yhdysvaltoihin Hautala saapui Ilmari-poikansa kanssa 12.11.1922 Argentiinan Rio Platan ja New Yorkin välillä liikkuneella S/S Vestriksellä. Maahantuloselvityksessä hän ilmoittaa asuneensa 6 vuotta Buenos Airesissa ja aikovansa jatkaa neljä - viiden päivän kuluttua Sydneyn kaupunkiin Australiassa. Antti Hautalan vaimo ja tytär Aino saapuivat New Yorkin satamaan Drottningholm-aluksella Göteborgista 2.7.1923. Perheen vanhin lapsi Irja oli tässä vaiheessa jo avioitunut ja jäi Suomeen.

New Yorkissa Hautala oli mukana epäonnistuneessa kirjapainohankkeessa, kuten edellä olevasta Hautalan vastineesta näemme. Marraskuussa 1923 oli Hautala siirtynyt Amerikan länsirannikon suomalaiskeskukseen Astoriaan, jossa hän otti vastatakseen Lännen Suometar-lehden kirjapainon. Lännen Suomettaren taustayhteisönä oli Suomi-synodi ja lehden toimittajana aloitti paikallisen suomalaisen evankelisluterilaisen seurakunnan pappi Fabian Tolonen. Edellä mainittu lehti kertoi 4.1.1924, että Huhtala, hänen vaimonsa Hilda Emilia ja lapset Auno, Ilmari ja Mielikki olivat liittyneet paikallisen suomalaisen evankelisluterilaisen kirkon jäseniksi. Hautaloista tuli noin 16 vuoden ajaksi Astorian asukkaita. Vuoden 1930 väestönlasku kertoo Hautaloiden asuneen osoitteessa 756 Glasgow Avenue talossa, jonka arvoksi on määritetty 2000 dollaria. Vanhempien lisäksi talossa asuivat lapset; 26-vuotias Ilmari ja 21-vuotias Mielikki. Perhettä kohtasi suuri suru, kun Mielikki-tytär menehtyi pitkälliseen sairauteen toukokuussa 1931 22-vuotiaana. Tanssijana ja pianistina Yhdysvaltojen itärannikkoa myöten esiintynyt Mielikki Hautala käytti taiteilijanimeä ”Kiki Talas”. Hänet on haudattu Ocean View-hautausmaalle Warrentonissa, Oregonissa.

Tunnetuksi sekä Astoriassa että Suomessa nousi Antti Hautala 1930-luvulla hankkeellaan, jolla pyrittiin istuttamaan suomalaisiin vesistöihin Tyynenmeren lohikantoja. Toisena puuhamiehenä oli toinen astorialainen Uuno Uunila. Satojatuhansia Tyynen meren lohien mätimunia kuljetettiin Suomeen, haudottiin suomalaisilla kalanviljelylaitoksilla ja laskettiin suomalaisiin vesistöihin. Uunilan ja Hautalan hankkeesta innostuttiin, mutta se herätti pian vastarintaa suomalaissa kalastuspiireissä. Suomalainen lohiasiantuntija, professori Toivo Henrik Järvi (1877–1960) näki Tyynen Meren lohien istuttamisen uhkaksi alkuperäiselle lohikannallemme. Toisaalta hän ei oikein uskonut hankkeen menestyvän. Uunila ja Hautala vastasivat T. H. Järven kritiikkiin Helsingin Sanomissa syyskuussa kumoten pitkällä kirjoituksella professori Järven väitteitä. Kriittisiä arvioita ja väittelyä sekä kuningaslohen että teräspäälohen istutushankkeista käytiin Suomen Kalastuslehdessä ja Metsästys ja Kalastus-lehdessä. Suurin toivein käynnistetty ja laajan julkisuuden saanut hanke hautautui maailmansotien aiheuttamiin myllerryksiin. Eikä täysikasvuisia merestä nousseita Tyynen meren lohia löytynyt vesitöistämme istutuksista huolimatta.

Antti Hautala joutui luopumaan tehtävistään Lännen Suomettaressa, jossa hän oli toiminut sekä toimittajana (ainakin vuodesta 1933) että kirjanpainajana, vuoden 1938 päättyessä. Hautalat laittoivat Astorian talonsa myyntiin helmikuussa 1939, mutta Antti puuhasi samoihin aikoihin uuden suomenkielisen lehden perustamista Astoriaan. Hanke ei onnistunut ja perhe muutti maaliskuussa 1939 Yhdysvaltain itärannikolle Massachusettsiin. Antti Hautala siirtyi vaimonsa ja poikansa kanssa Fitchburgiin, jossa hän ryhtyi Raivaaja-lehden faktoriksi. Antti Hautalan poika Elmer näyttää joutuneen 1940-luvulla ajoittain vaikeuksiin virkavallan kanssa.
Talvisodan aikana Hautala osallistui taloudellisella panostuksella Suomen tukemiseen Worcesterissa. Vuoden 1950 väestönlasku kertoo Hautalan ja hänen vaimonsa asuneen osoitteessa 157 Marshall Street, Fitchburgissa, Massachusetsissa. Kumpikaan ei ollut hakenut Yhdysvaltain kansalaisuutta. Hilda Emilia Hautala kuoli 3.5.1955 Fitchburgissa. Antti Hautala anoi kansalaisuutta pian vaimonsa kuoleman jälkeen ja sai sen syyskuussa 1955. Hautala innostui kirjoittamaan vuosina 1952–1955 Vaasa-lehteen lukuisia artikkeleita, joissa hän esitteli pitkissä ja luonteelleen tyypillisissä perusteellisissa kirjoituksissa Yhdysvaltain lainsäädäntöä, politiikka, terveydenhoito- ja sosiaalijärjestelmiä. Hautala oli jo 1940-luvulla kertonut suunnittelevansa paluuta Suomeen. Minulle on jäänyt epäselväksi, tapahtuiko muutto todellisuudessa vai oliko Hautala vierailulla Suomessa, kun hän menehtyi 83-vuotiaana Helsingissä 28.6.1956? Vähän ennen kuolemaansa suunnitteli Hautala uudestaan avioitumista. Nimittäin hänen avioliittokuulutuksensa julkaistiin Vaasan suomalaisessa seurakunnassa jopa hänen kuolemansa jälkeen heinäkuussa 1956.

Antti Hautalan kuolinilmoitus Halsingin Sanomissa 1.7.1956.
Antti ja Hilda Emilia Hautalan lapsista Irja Spira (1900–2001) toimi vuodesta 1924 lähtien Pariisissa lukuisten suomalaisten lehtien kirjeenvaihtajana, kääntäjänä, kirjailijana, kustannusliikkeen ja lehtitoimiston omistajana. Anja/Auno Kujala (1901–1989) oli puolestaan tanssitaitelija, joka esiintyi usein miehensä, lausuntataitelija Aro Kujalan kanssa.Hautalan lapsista yksi, Elmer/Ilmari jäi pysyvästi asumaan Yhdysvaltoihin ja hän jatkoi isänsä jalanjälkiä kirjapainotyöntekijänä. Hän kuoli 20.10.1974 Worcesterissa, Massachusetsissa 70-vuotiaana. Antti ja Hilda Emilia Hautala ja lapsista Auno sekä Ilmari on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaalle yhteishautaan.

Vauhdikkaita ja mielenkiintoisia elämänpolkuja (1/2)

Antti Hautala, mies monessa mukana

Kirjapainonjohtaja Antti Hautala 1910-luvun alussa.

Kokkola-lehden alku Antti Hautalan johdolla ei ollut helppo. Lehti oli ensimmäisen sortokauden kaudella lakkautettuna kaksi kertaa: 12.6.-12.8.1901 ja 5.1.-22.4.1902. Kerrotaan Hautalan joutuneen kirjoitustensa takia jopa vangituksi, ja kerran toimituksen ikkunat tervattiin yön aikana. Hautalan kirjapainoon tuli töihin Tampereelta maamme ensimmäinen naispuolinen kirjapainolatoja Hilda Emilia Sihlman, joka Antti Hautalan tavoin oli ollut opissa Tukholmassa. Hilda Emilia oli syntynyt Hämeenlinnassa 3.4.1878 ja käynyt siellä ruotsinkielisen tyttökoulun. Antti Hautalan ja Hilda Emilia työtoveruus johti ennen pitkää avioliittoon, josta syntyi kolme lasta.

Vaasassa ilmestynyt suomenkielinen sanomalehti Pohjalainen oli lakkautettu 1901 ja seuraavana vuonna käynnistyi yritys uuden suomenkielisen Waasa-lehden perustamiseksi. Hanke kohtasi vaikeuksia, sillä kaupungissa elettiin kiivasta kielitaistelujen aikaa. Ruotsinkieliset kirjapainot kieltäytyivät painamasta suomenkielistä lehteä. Jälleen kutsuttiin Antti Hautala apuun. Monien suostuttelujen jälkeen Hautala perusti kirjapainon myös Vaasaan ja helmikuussa 1903 Waasa aloitti säännöllisen ilmestymisen Antti Hautalan kirjapainossa. Hän oli hakenut marraskuussa 1902 lupaa Pohjanmaa-lehden julkaisemiseen Vaasassa vuoden 1903 alusta. Tämä hanke ei näytä toteutuneen. Sen sijaan hän osti huhtikuussa 1904 Wasa Nyheter-lehden kirjapainon ja yhdistys jo omistamaansa kirjapainoon Kahden kirjapainon ja lehden painaminen ja kustantaminen alkoi käydä ylivoimaiseksi.

Kesäkuussa 1903 Antti Hautala julkaisi Kokkola-lehdessä ja Päivälehdessä ilmoituksia, joissa hän haki lehdelle ja kirjapainolle ostajaa tai vuokraajaa. Sellainen löytyikin varsin pian. Sanomalehti Waasa kertoi heinäkuun lopulla 1903: ”Kirjapainon johtaja Hj. E. Huima on anonut lupaa saada ottaa haltuunsa kirjanpainaja A. Hautalalle Kokkolassa aikaisemmin myönnetyt kirjapaino- ja Kokkola-lehden ulosanto-oikeudet”. Hautala jätti lopullisesti Kokkola-lehden vastaavan toimittajan tehtävät huhtikuun lopulla 1904, jolloin uuden toimittajan nimi (Hjalmar Erik Huima) ilmestyy lehden etusivulle.

Hautalan kirjapainossa painettiin myös Ilkka ja Vapaa Sana-lehtiä. Vaikka Waasa-lehti painettiin Hautalan kirjapainossa, hän ajautui ajoittain riitoihin sen toimituksen kanssa. Lehti painettiin Antti Hautalan kirjapainossa Vaasassa vuoden 1908 loppuun saakka, jolloin kirjapaino siirtyi Pohjanmaan Kirjateollisuus-Osakeyhtiölle. Hautala jatkoi edelleen perustetun yhtiön toimitusjohtajana ja osakkaana.

Antti Hautala laajensi yritystoimintaansa myös kustannus- ja kirjapainoalan ulkopuolelle, ostamalla muutamien muiden kanssa Muuramella toiminen tuolitehtaan huhtikuussa 1911 ja hän oli perustamassa Vaasaan Rautakauppa O. Y. Terästä, josta myöhemmin kehittyi valtakunnallinen rautakauppaketju. Vuoden 1913 lopulla hänet valittiin Kansallis-Osake-Pankin Kaskisten konttorinjohtajaksi ja hän osti samoihin aikoihin Kaskisista myös kiinteistöjä. Seuraavana vuonna hän oli yhtenä osakkaana perustamassa Vaasaan kenkätehdasta (Vaasan Kenkätehdas Osakeyhtiö). Kaskisissa ilmestyi sanomalehti Kaskinen. Sen ja Kaskisten kirjapainon pohjalle perustettiin vuonna 1916 Kaskisten Sanomalehti- ja Kirjapaino Osakeyhtiö, jossa Hautala oli jälleen keskeinen toimija. Seuraavana vuonna Hautala oli mukana kahdessa uudessa Kaskisiin perustetussa yrityksessä Pohjanmaan Puutavara Osakeyhtiössä ja Oy Nahka-Teollisuus Ab:ssä sekä Vaasaan perustetussa Kauppahuone Osakeyhtiössä. Vuonna 1918 hänen nimensä löytyy tuonti ja vientiliikettä harjoittaneessa Wilho Giers osakeyhtiössä. Hautala siirtyi pois Kansallisosakepankin Kaskisten konttorinjohtajan paikalta kesäkuussa 1918 ja muutti takaisin Vaasaan, jossa oli perustamassa Pohjois-Suomen Pankki osakeyhtiötä, jonka Vaasan konttorinhoitajana hän toimi maaliskuusta lokakuuhun 1919. Vaasaan palattuaan Antti Hautala teki useita uusia ostoja. Hän hankki omistukseensa joko kokonaan tai osittain hotelli Centralin, Hotelli Ernstin ja höyrylaivan. Olipa Hautala mukana myös kauppayhteyksien avaamisessa silloiseen Gruusiaan ja kävi liikematkoilla Baltiassa.

Kun Vaasassa kerättiin varoja Turun yliopiston (Turun Suomalainen Yliopistoseura) perustamista varten, oli Antti Hautala merkittävimpien yksittäisten rahoittajien joukossa 50 000 markan lahjoituksella (noin 25 400 euroa nykyrahassa). Hautalan monipuolinen rooli yhteiskunnallisissa asioissa tulee esille muiden muassa siinä, että hän oli aloitteentekijänä, kun Vaasan Suomalaista säästöpankkia perustettiin vuonna 1907. Lisäksi hän oli aktiivinen toimija vanhasuomalaisessa ”Suomalainen työväenliitto”-järjestössä ja oli asetettu sen ehdokkaaksi eduskuntavaaleissa 1911. Laajaan poliittisen debattiin Hautala ei näy osallistuneen ennen 1910-luvun loppua. Tällöin hän otti mm. kantaa vapaamman ulkomaankaupan puolesta. Syyskuun alussa 1919 hän voimakkaasti puolusti niin sanottujen Muurmannin legioonalaisten vastaanottamista takaisin Suomeen ja myös näiden armahtamista.

Uutinen Oy Kirjola Ab;n osekenemmistön ostosta Kaleva-lehdessä, n:o 246/1.11.1920.

Marraskuun alussa 1920 Antti Hautala hankki omistukseensa oululaisen kirjapainon Oy Kirjola Ab:n osake-enemmistön yli miljoonan markan kauppahinnalla. Hän siirtyi vuoden 1921 alussa johtamaan yhtiötä. Hautala oli valittu yhtiön ylimääräisessä kokouksessa sen johtokunnan puheenjohtajaksi 18.12.1920. Vielä keväällä 1922 Hautala jatkoi yrityksen johtokunnassa ja sen toimitusjohtajana, mutta joulukuussa samana oli jo useita ilmoituksia lehdissä, joissa tarjottiin yrityksen osakekannan enemmistöä. Mutta tässä vaiheessa Antti Hautala oli jo poistunut maasta. Uutiset maasta poistumisesta ilmestyivät lehtiin marraskuussa. Huhujen mukaan hän oli matkustanut hoitamaan terveyttään Saksaan. Tosiasiassa hän pakeni laajaksi paisuneiden yritystoimiensa aiheuttamia sotkuja ja velkojiaan. Alla esimerkki uutisoinnista (Kaskö Tidning 91/25.11.1922)

Vauhdikkaita ja mielenkiintoisia elämänpolkuja (1/1)

Aikomuksenani on aloittaa blogissani kirjoitussarja yllä olevalla otsikolla. Olen silloin tällöin aivan muita asioita tutkiessani ajautunut varsinaisesta tutkimuskohteesta varsin kauas sivuraitelle. Syynä ovat olleet erikoiset, vauhdikkaat ja joskus myös traagiset ihmiskohtalot, joihin olen törmännyt. Joskus yksittäisen ihmisen elämä voi olla taruakin ihmeellisempää. Ne ansaitsevat näin ollen julkisen levityksen. Ensimmäisenä on vuorossa Antti Hautala, joka elämänsä aikana asui Suomen lisäksi Ruotsissa, Argentiinassa ja Yhdysvalloissa ja jonka elämä voidaan jakaa neljään eri vaiheeseen, mutta kaikissa olivat sanomalehdet ja kustannustoiminta merkittävässä rooolissa.


Antti Hautala, Wiipurin Sanomien kirjeenvaihtaja Ruotsissa

Antti Hautala syntyi 6.9.1872 Nivalan Välikylässä (n:o 6, Haarala) Heikki ja Maria (os. Laukka) Haaralan perheeseen kolmantena lapsena. Nivalan kirkonkirjat vuosilta 1876–1885 kertovat perheen asuneen edelleen Välikylässä, mutta tilannumero oli nyt 27 ja sukunimi oli ilmeisesti tilannimen mukaan vaihtunut Hautalaksi. Muutto tapahtunut luultavasti vuonna 1874. Käytyään Nivalassa kansakoulun Hautala siirtyi Ouluun kirjapainoppiin Barckin kirjapainoon. Hänen työuransa alkuvaiheista oli Graafikko-lehdessä vuonna 1938 seuraava faktori Enqvistin muistelu:
Muistini mukaan noin 1888 tai 1889 saapui Oulusta työnhakuun Tampereelle jalkapatikassa eli »luffaten» nuori, tanakkarakenteinen 14 —15 vuotias poika, joka oli ollut Oulussa jonkin aikaa alistajana jossakin sikäläisessä kirjapainossa. Saavuttuaan Tampereen Uuden Kirjapainoyhtiön kirjapainoon, jossa siihen aikaan ei ollut kovinkaan suurta painokonetta, ilmaisi hän ensinäkemisikseen kovalla ja ihmettelevällä äänellä: »Hei, mutta ompas täällä iso rassi.» Antti sai paikan alistajana, päästen kuitenkin pian latojan oppilaaksi. Noin vuonna 1890 perustettiin Tampereelle uusi sanomalehti, ja Antista tehtiin sen taittaja. Senaikuinen sensori oli ankara ja kun lehden ensimmäinen numero vietiin tarkastettavaksi, pyyhkäisi sensori pois koko lehden pääkirjoituksen. Mitä nyt pannaan tilalle, kun tekstiä ei ollut ladotuilla yhtään riviä ylitse määrän, mikä oli lehdessä? Mutta Antti ei joutunut neuvottomaksi, asteli puukirjaimia sisältävän regaalin (= käsinlatojan laatikosto) luo, veti kastin (=laatikko, jossa kirjakkeita säilytettiin) auki ja latoi sieltä seuraavat sanat: »Alussa loi Jumala taivaan ja maan», asetti lauseen pyyhityn pääkirjoituksen paikalle ja antoi painajalle päättävän määräyksen: »rassi käyntiin». Lehden toimittaja, saatuaan ensimmäisen numeron käsiinsä oli vallan kauhuissaan, mutta kun asia hänelle selvisi, päästi hän leveän naurun ja mutisi: »kyllä se Antti on sittenkin Antti».
Antti Hautalan oman muistelun mukaan hän meni Takausyhdistyksen kirjapainoon Tampereelle, ja yllä mainittu vuonna 1890 perustettu sanomalehti lienee ollut joulukuusta 1889 joulukuuhun 1890 ilmestynyt Maamme-lehti. Tampereelta Hautala muutti heinäkuussa 1891 Porvooseen. Löydämme hänet seuraavana vuonna kirjanpainajana Kuopiosta, jossa hän oli paikallisen kirjanpainajain yhdistyksen aktiiveja toimittaen sen lehteä ”Musta poika”. Yhdistys lähetti hänet syksyllä 1892 Helsinkiin Suomen kirjanpainajain kokoukseen. Vuosina 1893 ja 1894 näyttäisi Hautala asuneen Helsingissä, jossa hän työskenteli Weilin & Göösillä ja Päivälehden kirjapainossa. Hänet valittiin vuosiksi 1893 ja 1894 Helsingin kirjanpainajainyhdistyksen lehden ”Gutenbergin” toimituskuntaan, josta hän erosi maaliskuussa 1894. Eroamisen syynä oli ilmeisesti muutto Tukholmaan. Siellä hänet valittiin Tukholman Suomalaisen Seuran johtokuntaan elokuussa 1894. Hautala kertoi lehtiartikkelissaan maaliskuussa 1896 asuneensa kaupungissa kaksi vuotta.

Kuva Tukholman maailmanäyttelystä 1897. Lähde: Wikipedia.

Tukholmassa Hautala oli töissä Gullbergs och Hallbergs Tryckeri-kirjapainossa. Hän seurasi tiiviisti maan poliittisia, taloudellisia ja yhteiskunnallisia oloja. Hautala kirjoitti Wiipurin Sanomiin pitkiä ja perusteellisiä artikkeleita nimimerkeillä ”Fennomaani” ja ”A. H”. Hautalan artikkeli saattoi kattaa lehdessä lähes koko sivun ja niistä heijastuu paneutuminen aiheeseen. Tänä päivänä ovat sanomalehtien artikkelit huomattavasti lyhyempiä ja asiasisältö merkittävästi ohuempaa. Hän oleskeli pitkään myös Norjassa Oslossa sekä Etelä-Ruotsissa Skånessa, josta hän kirjoitti artikkelisarjan Malmön pohjoismaisesta teollisuusnäyttelystä. Helmikuussa vuonna 1896 oli ruotsalaisessa Arvika Tidning-lehdessä artikkeli Hautalasta, joka oli poikennut seudulla matkallaan Osloon ja kertonut palaavansa Värmlannin pohjoisosiin paluumatkallaan etsimään seudulla asuvia metsäsuomalaisia. Lehti pyysi lukijoita lähettämään yhteystietoja seudulla asuvista (metsä)suomalaisista. Hautala osallistui Viipurin Sanomien toimittajan roolissa vuoden 1897 maailmannäyttelyyn Tukholmassa ja lehdessä oli jälleen perusteellinen kirjoitussarja näyttelystä. Hautala toimi koko Ruotsissa oloaikansa aktiivisena jäsenenä Tukholman Suomalaisessa Seurassa. Seura järjesti kokousten lisäksi monenlaisia tilaisuuksia Tukholman seudulla asuville suomalaisille. Se ylläpiti myös kirjastoa ja lukusalia ja sen jäsenistä oli muodostettu laulukvartetti. Hautala oli yhdistyksen johtokunnassa ensin sihteerinä (1895) ja sitten varapuheenjohtajana (1896). Vuoden 1899 alussa Hautala asui edelleen Tukholmassa. ja hänet valittiin 8.1.1899 Tukholman Suomalaisen Seuran puheenjohtajaksi ja kirjastonhoitajaksi.

Saman vuoden alkupuolella Hautala palasi Suomeen ensin Turkuun Polytypoksen kirjapainoon ja siirtyi sieltä kesäkuussa Kotkaan. Hän työskenteli paikallista lehteä Kotkan Sanomia julkaisseessa J. Nyleniuksen kirjapainossa faktorina. Antti Hautala oli heti Kotkaan saavuttuaan mukana yhteiskunnallisissa riennoissa. Hänet mainitaan jo heinäkuussa 1899 Kotkan työväenyhdistyksen juhlatoimikunnan puheenjohtajana. Hautala osallistui Kotkassa aktiivisesti Kotkan työväenyhdistyksen toimintaan. Hän oli vielä 10.12. 1899 pidetyn Kotkan työväenyhdistyksen kokouksen sihteerinä. Kaikki edellä mainittu on yllättävää Hautalan myöhempien elämänvaiheiden valossa. Vuoden 1899 lopulla Hautalaa pyydettiin ostamaan Kokkola-lehti ja kirjapaino. Varattomalle, mutta rohkealle Hautalalle järjestyi laina paikallisesta säästöpankista ja hän siirtyi lehden toimitussihteeriksi vuoden 1900 alusta. Kokkola-lehden toimituksesta vastannut Eelu Piirinen siirtyi puolestaan Haminassa ilmestyneen ”Koitar”-lehden toimittajaksi- Hautalan ryhtyessä sanomalehden kustantajaksi elettiin maassamme poikkeuksellisia aikoja. Venäjän tsaarin toimesta oli käynnistynyt ensimmäinen sortokausi. Vaikka sanomalehden toimittaminen poikkeuksellissa oloissa oli haasteellista, kuten jatkossa näemme, oli uutisnälkä kansan keskuudessa ehtymätön.

Ohessa Kokkola-lehden pääkirjoitus 30.12.1899 Antti Hautalan astuessa lehden vastuunkantajaksi.Kuten sen alareunasta näkyy, se oli sensuurin eli painoasiamiehen tarkastama ja karsima.

JATKUU