Saimaan kanavan museo

Saimaan kanavan museon portti

Lappeenrannassa sijaitsee yksi museo, joka ei mielestäni ole saanut sellaista huomiota, joka sille ehdottomasti kuuluisi. Kyseessä on Saimaan kanavan museo Mälkiän – Mustolan alueella osoitteessa Sulkuvartijankatu 16. Saimaan kanavan museorakennukset, pihapiiri ja päärakennuksen alapuolella levittäytyvä puutarha kertovat vanhan Saimaan kanavan toiminnasta ja elämästä kanavan ympäristössä. 

Kanavamuseon päärakennus oli jo vuonna 1846 kanavatyömaan ensimmäisen lohkon työpäällikön asuntona. Kun kanava valmistui vuonna 1856, rakennus laajennettiin kanavan yläpiirin päällikön virkataloksi. Myöhemmin se oli kanavakasöörin virkatalona ja konttorina. Talon päädyssä oli tuohon aikaan kuisti, jonka kautta laivurit kulkivat tullessaan maksamaan kanavamaksuja. Kasöörikonttori siirtyi vuonna 1933 uuden sulun vieraan ja rakennus jäi asuinkäyttöön.

Päärakennusta modernisoitiin 1970-luvun lopulla sisäpuolelta, mutta ulkopuoli on säilynyt melko hyvin vanhassa asussaan. Vuodesta 1995 lähtien rakennuksessa on toiminut kanavamuseo, kahvio ja museokauppa. Kahvio ja museo ovat avoinna kesäisin.

Päärakennuksen pihapiirissä on vanha aittarakennus sekä Thure Hellströmin suunnittelema keltainen ulkorakennus, jossa oli navetta, sikala ja kanala. Piiripäällikön virkatalon ympärille rakennettiin komea puutarha, jota kanavan puutarhurit hoitivat. Puutarha oli vuosikymmenien aikana kasvanut umpeen, mutta se on palautettu entiseen muotoonsa.

Kuten ohessa olevista kuvista näkyy, museon miljöö on ainutlaatuinen. Lukemattomia kertoja olen pysähtynyt sitä ihailemaan. Se minua ihmetyttää, miten vähän sekä kanavamuseota että koko Saimaan kanavan Suomen puoleista osuutta on hyödynnetty matkailussa. Kuutostien remontissa tehtiin kyllä alas kanavan varteen johtavat rampit, mutta ne päättyvät – ei minnekään. Tämä alue on kuin ruususen unta nukkuva jalokivi. 

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Supistettu kansakoulu ja alakansakoulujen perustaminen

Rikkilän kansakoulu toimi supistettuna kansakouluna
 perustamisestaan (1910) lähtien aina 1940-luvulle.
Kuva vuodelta 1957. LKA.

Koska täydellistä kansakoulua ei harvaan asutussa maassamme voitu perustaa kaikki syrjäkyliin, mutta haluttiin kansakoulujen leviävän syrjäisimpiinkin kolkkiin, luotiin vaatimattomampi koulumuoto eli ns. supistettu kansakoulu. Eduskunnan vuonna 1920 hyväksymässä oppivelvollisuuslaissa supistettu kansakoulu mainittiin olosuhteiden aiheuttamana lievennyksenä yleisestä oppivelvollisuudesta. Vaikuttavia tekijöitä olivat koulupiirin laajuus ja asukastiheys. Kansakoulu muuttui supistetuksi kansakouluksi, mikäli sen oppilasmäärä laski alle 30:n. Taloudellisesti vaikeina pulavuosina ehdotti Kouluylihallitus kuntia muuttamaan vähäoppilaiset koulut supistetuiksi kouluiksi. Lappeella oppilasmäärän vähäisyyden takia näin kävi 1930-luvulla Vilkjärven ja Kauskilan kansakouluille. Rikkilän koulu toimi supistettuna kansakouluna aina vuoteen 1940 saakka. Supistettu kansakoulu toimi yhden yläkansakouluopettajan opetuksessa niin, että 12 viikkoa opetusajasta opetettiin ensimmäistä ja toista vuosiluokkaa ja 28 viikkoa kolmatta ja neljättä luokkaa. Näin ollen supistetussa kansakoulussa myös yläkansakoululuokkien opetus kärsi. Olihan lukuvuoden pituus kahdeksan viikkoa lyhyempi kuin tavallisessa kansakoulussa. Alaluokkien opetus ajoittui yleensä syyslukukauden alkuun ja kevätlukukauden loppuun. Supistettuja kansakouluja perustettiin etenkin maamme pohjois- ja itäosiin. Esimerkiksi lukuvuonna 1937 – 1938 supistettujen kansakoulujen osuus koko yläkansakoulujen määrästä oli vajaat 29 %. Vasta sotavuosina supistettujen kansakoulujen lukumäärä alkoi voimakkaasti laskea. Alakansakoululuokkien perustaminen Lappeella ajoittuu pääosin 1920-luvulle. Ensimmäiseksi ne perustettiin Lauritsalaan vuonna 1917 ja Taikinamäelle kaksi vuotta myöhemmin. Vuonna 1920 aloittivat alakansakoululuokat Juvakan ja Korkea-ahon kansakouluissa. 1920-lopulla alakansakoululuokat aloittivat useissa kouluissa, vuonna 1928 Mustolassa, Simolassa ja Vainikkalassa sekä vuonna 1929 Kauskilassa, Pulsassa, Puralassa ja Vilkjärvellä. Vasta alakansakoululuokkien perustamisen jälkeen kaikki koulupiirin lapset pääsivät kattavasti kansakouluopetuksen piiriin. Tosin joinakin vuosina tämänkin jälkeen ei alakansakoulua perustettu eräissä kansakouluissa. Kyseisen piirin alakansakouluikäiset oppilaat kulkivat oppimassa aakkosia ilmeisesti naapuripiirien kouluissa. Esimerkiksi kouluvuonna 1938 – 1939 alakansakoulua ei ollut Kasukkalan, Keskisaaren, Puralan ja Tanin kansakouluissa.