Lappeenrannan vanhan
urheilukentän viereen on pystytetty puinen ortodoksinen risti
muistuttamaan paikasta, jossa sijaitsi aikoinaan ns. Leirikirkko.
1890-luvulta lähtien suomenmaalaisen tarkka-ampujaprikaatin kesäleirit päätettiin pitää Lappeenrannassa. Näitä joukkoja varten rakennettiin vuonna 1901 pieni, vaatimaton puukirkko leirikentän ja kasarmialueen väliin. Sen vaatimaton olemus ei kuitenkaan tyydyttänyt silloista Suomen kenraalikuvernööriä
Nikolai Bobrikovia (1839-1904). Hän katsoi sen alentavan Venäjän
imperiumin arvoa ja määräsi tarkastusmatkallaan vuonna 1903 rakennettavaksi uuden ja näyttävämmän kirkon lähelle rautatieasemaa. Entinen, varuskunnan sairaalan läheisyydessä ollut
leirikirkko, purettiin ja uusi rakennettiin välittömästi saman vuoden
aikana. Uuden kirkon peruskivi laskettiin toukokuun 11. päivänä 1903. Käyttöön kirkko vihittiin
17.6.1904.
Rakennuksen suunnitteli sotilasinsinööri M. Redjko. Paikallinen kauppias Ivan Wolkoff lahjoitti kirkkoon kullatut sipulikupolit. Kirkkosaliin mahtui noin 400 henkilöä. Leirikirkko oli Pyhän Nikolaoksen nimikkokirkko. Venäläiset pitivät Pyhä Nikolaosta valtakunnan suojelijana ja armeijan suojeluspyhimyksenä. Hänet tunnetaan maailmalla kuitenkin enemmän joulupukin esikuvana.
Leirikirkko valmistuttuaan. Taustalla näkyvät Lappeen Marian kirkon tornit ja kellotapuli, kuvan keskellä rautatieasema. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto |
Komea Leirikirkko kukoistuksensa päivinä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto |
Rakennuksen suunnitteli sotilasinsinööri M. Redjko. Paikallinen kauppias Ivan Wolkoff lahjoitti kirkkoon kullatut sipulikupolit. Kirkkosaliin mahtui noin 400 henkilöä. Leirikirkko oli Pyhän Nikolaoksen nimikkokirkko. Venäläiset pitivät Pyhä Nikolaosta valtakunnan suojelijana ja armeijan suojeluspyhimyksenä. Hänet tunnetaan maailmalla kuitenkin enemmän joulupukin esikuvana.
Leirikirkko ratsuväen harjoituskentän itäpäässä. Huomaa kuvassa näkyvä rautatie. Kuva: Lappeenrannan Kaupunginarkisto |
Suomen itsenäistymisen
jälkeen kirkko jäi valtiolle. Ikoneista osa siirrettiin ortodoksiseen
kirkkoon Linnoitukseen. Tyhjilleen jäänyt kirkko joutui "ryssänkirkkona" vandalismin kohteeksi ja rappeutui. Edustihan tämä venäläisen sotaväen kirkko kaikkea sitä, mistä juuri oli päästy irti ja mitä oli inhottu ja vihattu. Se haluttiin pois silmistä. Sanomalehti Etelä-Savo nosti kirkon purkamisen julkiseen keskusteluun artikkelissaan elokuussa 1919. Kirkko myytiin julkisella huutokaupalla kesällä 1921. Myyntiehtoihin kuului kirkon purku. Korkeimman tarjouksen teki kenkätehtailija Pekka Kinnunen.
Ilmoitus Etelä-Savossa (3.5.1921) Leirikirkon purkamisesta |
Ilmoitus Leirikirkon julkisesta huutokaupasta (Etelä-Savo 23.6.1921) |
Etelä-Savon uutisen (12.7.1921) mukaan Leirikirkosta huusi korkeimman tarjouksen (7050 markkaa) tehtailija Pekka Kinnunen |
Etelä-Saimaan uutisen (14.7.1921) mukaan tehtailija Pekka Kinnunen maksoi leirikirkosta vain 5050 markkaa eli 2000 markkaa vähemmän kuin Etelä-Savon mukaan. |
Ylimmässä kuvassa näkyvän puisen muistomerkin pystytti Lappeenrannan ortodoksinen seurakunta vuonna 1978.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti