Punaisten hautamuistomerkki Lappeenrannan Linnoituksessa (Päivitetty 15.8.2016)

Vuosina 1918 - 1919 teloitettujen ja vankileirillä menehtyneiden punaisten muistokivi Lappeenrannan Linnoituksen pohjoispäässä

Kun kävin tapaninpäivänä kuvaamassa Lappeenrannan Vanhalla hautausmaalla punaisten sankarivainajien, sillä vakaumuksensa puolesta kaatuneina sankareina heitä työväestö kunnioitti, muistokiven, mieleeni tuli heti myös Linnoituksen pohjoispäässä oleva toinen punaisten muistomerkki. Niinpä suunnistin sinne 28.12.2014 erittäin raikkaassa ja upeassa pakkassäässä. Muistomerkki sijaitsee Etelä-Karjalan museon edustalla, sen sataman puoleisella sivulla.

Tässä hieman kokoamaani muistomerkin tarinaa:

Näin sosialidemokraattinen paikallislehti Saimaan Sanomat uutisoi
3.6.1980 Linnoituksen punavankimuistomerkin paljastustilaisuutta

Linnoituksen muistokivi on Lappeenrannan sosialidemokraattisen Kunnallisjärjestön ja SKDL:n Kunnallisjärjestön sekä Lappeenrannan Ammatillisen paikallisjärjestön perustaman muistomerkkitoimikunnan pystyttämä. Se paljastettiin kesäkuun ensimmäisenä päivänä vuonna 1980.  Muhkuraisessa punagraniittipaadessa on luotien iskemiä kuvaavia naarmuja. Muistokiveen on kiinnitetty kuvanveistäjä Erkki Kannoston pienoisreliefi. Se on sama kuin hänen aikaisemmin Lahteen, Fellmanin pellolle suunittelemansa. Reliefi esittää leiriltä vapautuvia punavankeja. Reliefin alla lukee teksti

Lappeenrannassa 1918 - 1919 vangittujen ja teloitettujen punaisten muistoksi



Monumentin kustannukset olivat 17 000 markkaa, joista kaupungin antama avustus kattoi 12 000. Lisäksi Lahden Punavankimuistomerkkirahasto avusti pystyttämistä 5000 markalla. Paljastusjuhla alkoi klo 13.00 kulkueella, joka lähti Kauppatorilta ja kulki kaupungin läpi Linnoitukseen. Siellä varsinainen paljastujuhla alkoi kello 14.00. Kulkueesta muodostui merkittävä maakunnallinen työväestön voimannäyttö.

Muistokiven reliefi ja teksti

Muistokivi sijaitsee lähellä paikkaa, jossa suuri osa Linnoituksesta surmansa saaneista vangeista teloitettiin. Lappeenrannan Linnoitukseen perustettiin vankileiri virallisesti 13.5.1918. Tätä ennen olivat valkoiset suorittaneet vihan vimmassa melkoisen määrä  summittaisia teloituksia Yksittäiset kiihkoilijat saivat tehdä mitä halusivat. Raakalaismaisimmin ja mielivaltaisimmin  toimivat ravintoloitsija, sotilaskomendantin apulainen Uno Serenius ja vahtikomppania päällikkö Rafael Ekholm.

Teloitukset painottuvat kahteen jaksoon. Ensimmäinen puhdistusaalto oli 25-4 - 28.4.1918. Paikallisia punaisia haettiin silloin kodeistaan ammuttaviksi. Toukokuun viidentenä tapahtui yöllä koko kaupungin punaisen johdon teloittaminen. Kolmen ensimmäisen sodan jälkeisen viikon aikana surmattiin 437 punaista. Myöhemminen kesän kuluessa määrä kasvoi vielä 130 hengellä.

Uutinen punaisten hautojen kunnosta.
Etelä-Saimaa 5.10.1920

Lisää kuolemaa niittivät taudit. Uhrien tilastointi aloitettiin vasta 27.5. Siitä lähtien aina syyskuun puoliväliin mennessä menehtyi 588 vankia. Lappeelaisia heistä oli 206 (sotasurmat-sivuston mukaan 213 Lappeeta asunpaikkanaan pitävää menehtyi sisällissodassa, jos taas Lappee otetaan kirjoillaolokunnaksi saadaan luvuksi 426) . Sotasurmat-sivuston mukaan Lappeenrannan vankileirissä menehtyi 692 punavankia.


Teloitettujen ruumiit haudattiin yhteishautaan teloituspaikan alapuolelle linnoituksen pohjoisrinteeseen. Tämän lisäksi punaisten ruumiita kuopattiin ympäröiviin metsiin. Punaisten joukkohautojen hautarauhan kunnioittamisessa oli sisällissodan jälkeen vielä pitkään toivomisen varaa. Haudat olivat eläinten tallattavina. Lisäksi hautoja ei oltu kaivettu tarpeeksi syvälle, joten niistä aiheutui myös riskiä yleiselle terveydelle. Hauta-asia oli Lappeen kunnanvaltuuston käsittelyssä lokakuussa 1920.  Valtuusto siirsi asian terveyslautakunnalle, joka velvoitettiin ryhtymään asiassa tarpeellisiin toimenpiteisiin. Siitä kertoo oheinen Etelä-Saimaa uutinen lokakuulta 1920. Linnoituksen kärjen joukkohauta varustettiin jonkin ajan kuluttua aidalla ja teloitettujen omaiset yrittivät hoitaa sitä parhaansa mukaan. Kuitenkin jo syyskuussa 1918 oli Viipurin läänin maaherra antanut ohjeet siitä, millä ehdoilla sinne ja tänne haudatut punakaartilaiset voitiin siirtää yleiselle hautausmaalle.

Etelä-Saimaa 20.9.1921

Ensimmäisenä siirrettiin korkkitehtaan läheisyyteen  haudatut noin parikymmentä teloitettua punaista. Työväenliikkeen paikalliset johtohenkilöt olivat anoneet siirtolupaa maaherranvirastolta ja saaneet sen. Ruumiiden ylöskaivaminen ja siirto hautausmaalle tapahtuivat syyskuun 17. päivä 1921. Silloin on kaupungin läpi kulkenut varmaan yksi aikakauden merkillisimmistä kulkueista.  Hautausmaalla ruumiiden siunaamisen toimitti sotarovasti Alfons Lönnroth (1859 - 1930). Hautaustilaisuudesta muodostui jonkinasteinen mielenosoitus. Tilaisuudessa puhui mm. liikeapulainen Anton Vento. Tämä ei puheenvuorossaan pysynyt paikalla olleen apulaisnimismiehen mielestä asiallisena huomautuksista huolimatta. Niinpä apulaisnimismies keskeytti puheen, jonka jälkeen läsanäolleet poituisvat hautausmaalta.


Puistattavaa on ollut se viha ja väkivallan käyttö, joka näkyy liian helposti ryöpsähtäneen aatteiden palossa.

Punaisten muistomerkki Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla (Päivitetty 7.6.2015)

Punaisten sisällissodan vainajien muistokivi Lappeenrannan Vanhalla hautausmaalla

Tapaninpäiväisellä kävelylenkilläni poikkesin, niin kuin usein ennenkin, Lappeenrannan Vanhalle hautausmaalle. Vanhat hautausmaat kätkevät sisäänsä monta mielenkiintoista tarinaa. Hautakivet kertovat ulkoasullaan kunkin ajan muotivirtauksista ja ihanteista. Kun ja jos on on perehtynyt paikallishistoriaan, hautakivien henkilönimet alkavat elää omaa elämäänsä hautausmaalla kävelijän mielessä. Muistin sopukoista nousevat  vainajan kanssa yhdessä koetut ilot ja surut. Julkisuuden henkilöiden hautakivien kohdalla muistuvat mieleen heidän asemansa ja roolinsa yhteisten asioiden hoitajina, urheilukilpailujen sankareina tai vaikkapa iltapäivälehtien lööppimagneetteina.

Tällä kertaa pysähdyin kuvaamaan muistomerkkiä, joka on pystytetty kertomaan yhdestä kansakuntamme  historian synkimmästä vaiheesta. Kyseessä on vuoden 1918 sisällissodassa kuolleiden punaisten sankarivainajien muistomerkkiä, joka sijaitsee keskellä Lappeenrannan Vanhaa hautausmaata. Muistokiven on pystyttänyt vuonna 1940 Lappeenrannan Työväenyhdistys. Kiveen hakatussa tektissä ovat sanat:

1918
Teitä muistaen
Lappeenrannan ja ympäristön työväestö

Muistokiven takana, matalien kuusien alla, makaa viimeisessä leposijassaan vajaat 300 punaisten puolella sisällisodassa taistellutta ja toiminutta

Muistokivestä etelään avautuu pitkä, kapeahko yhteishauta, jonka tarina on seuraava. Juuri ennen Lappeenrannasta peräytymistään järjestivät punaiset sankarihautajaiset nykyisen Kauppatorin keskellä. Kun valkoiset valtasivat kaupungin, he kaivattivat haudat ylös ja siellä olleet ruumiit siirrettiin  Vanhalle hautausmaalle. Sisällissodan aikana kaatuneita ja surmattuja punaisia oli haudattuna kuitenkin useisin paikkoihin Lappeenrannan seudulla.. Haudat olivat sekä eläinten että ihmisten tallottavina ja ne olivat usein myös matalia. Hautarauhan rikkoutumisen lisäksi tästä aiheutui myös terveydellisiä riskejä. Niinpä Lappeen sosialidemokraattinen kunnallisjärjestö esitti kunnanvaltuustolle, että kunnan alueella olevat punaisten haudat aidattaisiin. Kunnavaltuuston siirsi asian terveyslautakunnun huolehdittavaksi.

Etelä-Saimaan uutinen 5.10.1920 Lappeen sosialidemokraattisen
kunnallisjärjestön esityksestä punaisten hautojen aitaamiseksi

Linnoituksen pohjoispäässä olleen toisen punaisten joukkohaudan vainajia siirrettiin Vanhan hautausmaan joukkohautaan vuonna 1942. Nämä vainajat olivat ns. valkoisen terrorin uhreja. Linnoituksessa sijaitsi yksi sisällissodan suurimmista ja pahamaineisimmista sotavankileireistä. Luettelo siellä kuolleista, joista osaa siis lepää nyt Lappeenrannan Vanhalla hautausmaalla, löytyy täältä. Näin tästä haudasta on muodostunut vajaan kolmensadan punaisten puolella taistelleen viimeinen leposija. Lappeenranta oli yksi pahimmin valkoisesta terrorista ja koston kierteestä kärsinyt paikkakunta maassamme.
Hyvä kuvan sekavista ja verisistä tapahtumista saa lukemalla Pekka Toivasen artikkelin 

PUNAISTEN JA VALKOISTEN SOTA LAPPEENRANNASSA 1918

Kävin punaisten muistomerkillä vappuaamuna 2015. Muistokivelle oli tuossa vaiheessa  (klo 11) laskettu yksittänen kukkakimppu sekä Suomen Kommunistisen Puoleen Lappeenrannan osaston kukkavihko. Vähää aikaisemmin, kun kiertelin kauempana hautausmaalla, näin kuinka muistokiven ääreen kokoontui pieni joukko. He näyttivät kaikki olevan jo eläkeiässä. Monet liikkuivat hyvin varovaisesti, kävelykeppiin tukeutuen.

Sisällissodassa 1918 kuolleiden punaisten muistokivi ja joukkohauta Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla. Muistokiven edessä SKP:n Lappeenrannan osaston laskema kukkavihko

Satoja metrejä pitkän punaisten joukkohaudan eteläpäässä on pienempi muistokivi.