Kun Savitaipaleen kellotapuli syttyi salamaniskusta tuleen

Savitaipaleen kellotapuli

Vanhin Savitaipaleella nykyisin pystyssä oleva rakennus on kellotapuli, jossa sijaitsee nykyisin kirkonrakentajien museo. Se on Juhana Salosen suunnittelema ja rakentama vuonna 1779. Yksi Rahikaisen kirkkonrakentajasuvun edustajista, Taavetti Rahikainen suunnitteli ja toteutti tapulin laajennuksen nykyiseen asuunsa vuonna 1846. Elokuun lopulla 1891 Savitaipaleella oli ankara ukonilma, joka sytytti kellotapuliin tuleen ja tappoi tapulin portaille olleen naisen. Onni onnettomuudessa oli se, että salamanisku tapahtui kirkonmenojen aikaan, joten sammutusväkeä oli runsaasti paikalla. Niinpä tapuli säästyi, ja seisooo edelleen paikallaan. Alla puhtaaksi kirjoittamani uutinen ukonilman riehumisesta ja salamaniskusta tapuliin (Lappeenrannan uutiset 3.9.1891):

Lappeenrannan Uutiset 3.9.1891

Hirveä ukkosenilma Savitaipaleessa raivosi viime sunnuntaina, elokuun 30 päivänä, juuri kirkonmenon aikana kirkon luona sekä muuallakin seurakunnassa. Salaman isku sattui sekä itse kirkkoon, että kellotapuliin. Kirkon katolta johtui sen voima kuitenkin ukkosen syöttiä eli johdinta myöten alas ulkopuolelle maahan, vaan tapulissa osoitti se hirmuista voimaansa sitä julmemmin. Emme tiedä onko tapulissa ollenkaan ukkosen johdatinta, vai oliko se tätä nykyä jotenkin vialla, koska ukkosen voimalla siellä oli aivan esteetön valta raivota. Ukkonen iski luonnollisesti ensin tapulin kattoon, joka ei kuitenkaan aivan pahoin vikautunut, sytytti sitten tapulin kellojen luota palamamaan, kulki siitä sitten alaspäin läpi koko tapulin sisuksen pirstoen siellä pelkkoja, parruja, niskapuita, rappuja y.m. ristikkopuita kuin koria vaan, tullen lopuksi alhaalla seinän saumasta ulos, jossa jyryssä pirstoi vielä oven vuorilaudatkin säpäleiksi. Kamalimmaksi muistoksi löi ukkonen vielä tapulista tullessaan tapulin rappusilla erään vaimoihmisen saman pitäjän Kilpiän saarelta kuoliaaksi sekä kaksi hevosta lähellä tapulia kumoon, joista toinen kuoli paikalla, vaan toinen lienee hengissä, vaikka hyvin vähillä toipumisen toiveilla

Näkymä Savitaipaleen kirkon portailta kellotapulille

Tuli tapulissa saatiin tosina kirkkoväen paikalla ollessa sammutetuksi, vaan kun pappi, joka ensiksi vaaran huomasi, ilmoitti tulen olevan tapulissa valloillaan, niin syntyi kirkossa taitamattomassa väkijoukossa sellainen hälinä, meteli ja rynnäkkö, että siinä hälyssä sullottiin, rutistettiin ja polettiin monta ihmistä pahanpäiväiseksi. Onneksi sattui kuitenkin, kuten kerrotaan, eräs lääkäri paikalle, joka neuvokkaisuudella paljon lievitti hätää ja loukkaantuneita. Malttia ja järjestystä pitäisi siis jo tämän maailman aikoina ihmisillä edes kirkossa oleman, kumminkin niin paljon, että vähän säännöllisemmästi ulos pyrkivät.

Savitaipaleen Rahikkalan kirkonrakentajamestarit

Savitaipalelaisten kirkonrakentajamestareiden muistomerkki Rahikkalan kylässä

Savitaipaleen kunnan koillisosassa on isohko Kuivasensaari eteläisen Saimaan saaristossa. Kuivasensaaren koillisosan muodostaa siihen vain kapealla kannaksella yhteydessä oleva Rahikkalan kylä, jonka kivirikkaat pellot, kalliot ja metsät kurottuvat lukuisina ulospistävinä nieminä siniselle Saimaalle. Tuossa kylässä on asunut useita kuuluisia itäsuomalaisia kirkonrakentajia. Nämä kolme savitaipalelaista kansanrakentajaa pystyttivät Karjalaan, erityisesti Karjalan kannakselle, ja Etelä-Savoon 1780-luvulta aina vuoteen 1830 lukuisia ns. kaksoisristikirkkoja eli kahtamoisia.

Syyskuun lopun syksyisen pyöräretken yhtenä päämääränä oli Rahikkalan kylä ja siellä oleva kirkonrakentajien muistomerkki. Ajaessani pyörälläni Rahikkalan kylätietä ”ihastelin” paljon hikeä vaatineita pitkiä ja leveitä kiviaitoja. En muista missään nähneeni niin tolkuttoman kivisiä peltoja. Ei liene siis ihme, jos kylän miehet ovat lähteneet etsimään leivän päälle särvintä muualta, vaikka kirkonrakentajina. Kokosin artikkelin rahikkalalaisista kirkonrakentajista, jossa päälähteenäni oli Eeva Maija Viljon laaja artikkeli Savitaipaleen koulukunnan kahtamoiset, joka ilmestyi huhtikuussa vuonna 2014.

Kahtamoiset

Kirkonrakentajien muistomerkki on pystytetty vuonna 2004

Kaksoisristikirkon eli kahtamoisen syntyhistoriaa selvitti ensimmäisenä Heikki Klemetti vuonna 1927 teoksessaan Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla . Hän totesi Itä-Suomessa kehittyneen itsenäisen kirkkotyypin, ”’kahtamoisen’ ristikirkon”, jolle on ominaista, että ristivarsien väliin jäävät kulmaulokkeet kattoineen muodostavat ”nelitahoisen keskeisrungon” tornia kannattamaan. Klemetin mukaan ne edustavat viimeistä kansanmestarien kehittämää puukirkon mallia. Länsi-Suomesta tunnetaan vain yksi kaksoisristikirkko, Lohtajan kirkko, jonka 1768 rakensi kokkolalainen rakennusmestari Matti Honka. Tutkijat eivät ole löytänyt merkkejä siitä, että Lohtajan kirkon ja itäsuomalaisten kaksoisristikirkkojen välillä olisi jokin yhteys.

Kahtamoinen oli Itä-Suomessa suosittu kirkonmalli lähinnä kahdesta syystä. Seurakuntien väkiluku oli 1700-luvun puolivälin jälkeen kasvanut, joten tilavat kahtamoiset syrjäyttivät ahtaiksi käyneet  yksinkertaiset ristikirkot. Toinen syy oli, että vaikka kahtamoisessa oli paljon seiniä, ne olivat lyhyitä joten sopivan mittaista hirttä oli yleensä saatavissa. Rakenteellisesti suurikin kahtamoinen oli lukuisten nurkkaketjujensa ansiosta tukeva.

Savitaipaleen koulukunta - Rahikkalan kirkonrakentajamestarit

Suurimman osan itäsuomalaisista kahtamoisista rakensivat Savitaipaleen talolliset Juhana Salonen (n. 1738–1804/1807/1811), hänen poikansa Matti Salonen (1761/1762–1823) ja heidän naapurinsa Rahikkalan kylässä, Taavetti Rahikainen (1795–1858). Juhan Salosen kuolinajan määrittäminen on ollut hankalaa, sillä Savitaipaleen kirkkokirjat ovat palaneet kaksi kertaa. Elossa hän ollut varmasti vuonna 1804 ja tietyistä asiakirjoista on voitu päätellä, että hän oli kuollut viimeistään vuonna 1811. Salosten ja Rahikaisen rakentamia kirkkoja, joista suurin osa on kahtamoisia, on ollut eri puolilla Karjalaa ja Etelä-Savossa.

Muistomerkin laatassa on kuvattuna vuonna 1827 valmistunut Savitaipaleen
kirkko. Kirkon oli suunnitellut Matti Salonen, mutta rakennustyösta vastasi
Taavetti Rahikainen. Kirkko paloi vuonna 1918 sisällissodan melskeisssä

Savitaipaleen Rahikkalassa oli 1700-luvulla vain kaksi vakituisesti asutettua tilaa, Rahikaisten ja Salosten. Tiloilla harjoitettiin oletettavasti kaskiviljelyä. Molemmat Saloset olivat saaneet kirkonrakentajan ”oikeudet”. Juhana sai vuonna 1785 Haminan konsistorin vahvistaman määräyksen toimia Viipurin kuvernementin kirkkorakennusmestarina. Matti peri isänsä aseman ilmeisesti tämän kuoltua. Laillistettu ja samalla etuoikeutettu asema selittää kyseisten  rakennusmestareiden tuotteliaisuuden. Seurakunnat kääntyivät laillistettujen rakennusmestarien puoleen, kun oli tarkoitus rakentaa uusi kirkko tai tehdä olemassa olevaan kirkkoon suuri korjaus.

Ainakin Matti Salonen ja Taavetti Rahikainen osasivat kirjoittaa, koska muutama heidän teksteistään on säilynyt. Lisäksi on Matti Saloselta on jäänyt useita väriliiduilla väritettyjä piirustuksia, jotka ovat seurakuntien rakennuslupa-anomusten liitteinä päätyneet Senaatin akteihin. Matin piirustuksissa pohjakaava on aina kahtamoisen. Piirustuksiin liittyy aina mittakaava. Juhana Salonen aloitti kirkonrakentajana uransa suorittamalla Mikkelin kaksoisristikirkon katon korjauksen 1780-luvulla ja rakentamalla vuonna 1786 Lemin kirkon. Tosin hän oli suunnitellut ja rakentanut jo ilmeisesti Suomenniemen kellotapulin vuonna 1777, vuosina 1779 – 1780 Savitaipaleen kellotapulin, Lemin kellotapulin vuonna 1781 ja Valkealan kellotapulin vuonna 1782. Mikkelin jälkeen Juhana Salonen rakensi Lappeen kirkon vuonna 1792 - 1795, Valkjärven kirkon 1793 (paloi 1812) ja Valkealan kirkon 1796 (paloi 1920). 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on lisäksi rakennettu kolme kahtamoista, joista tiedetään tai joiden on päätelty olleen joko Juhana tai Matti Salosen rakentamia. Nämä ovat Viipurin läänin Uudenkirkon (1800) ja Sortavalan (1801) kirkot sekä Inkerinmaalla Venjoen kirkko (1803).

Missä isä-Juhanan ja hänen Matti-poikansa urat kahtamoisten rakentajina alkavat, päättyvät ja menevät lomittain, jää lähteiden varassa epäselväksi. On kuitenkin selvää, että Kivennavan kirkkoa rakennettaessa vuosina 1804–1808, rakennusmestarina oli Matti. Kun Suomi oli saanut autonomiansa Matti Salonen toimi rakennusmestarina kohteissa, joissa oli noudatettava Intendentinkonttorin piirustuksia.  Ensimmäinen näistä oli Kangasniemen kirkko vuonna 1812. Vuosina 1813 – 1814 Salosen vastuulla oli Parikkalan kahtamoiskirkon rakentaminen, Seuraava Matti Salosen työ oli vuonna 1816 rakennettu Mikkelin kirkko. Mikkeliläiset halusivat samanlaisen kahtamoiskirkon, kuin mikä vuonna 1806 palanut Aukusti Sorsan 1754 rakentama oli ollut. He saivat kuitenkin Intendentinkonttorin vastaehdotuksena yksikerroksisen, kannatinpilareilla varustetun kaksoisristikirkon. Salosen käsialaa oli myös vuonna 1815 valmistunut Mikkelin kirkon kellotapuli. Matti Salosen rakentama on myös Kirvun kahtamois-kirkko vuodelta 1820, Sulkavan kahtamoinen vuodelta 1822 sekä Raudun kirkko vuodelta 1823. Hän menehtyi 10.4.1823 ollessaan rakentamassa Raudun kirkkoa. Työmaalle saatiin ilmeisesti Taavetti Rahikainen jatkamaan johtamistyötä. Rahikainen esitteli myöhemmin Raudun kirkon katto-osan ansioluettelossaan. Sekä Raudun että vuonna 1827 valmistuneen Savitaipaleen kirkon piirustukset oli laatinut Matti Salonen. Matti Salosen kuoleman jälkeen antoi seurakunta kirkon perustusten teon ja ja seinien hakkauttamisen edellä mainittujen isä- ja poika-Salosen etäiselle sukulaiselle Mikko Saloselle 100 ruplan maksusta. Niin ikään Rahikkalassa asunut Mikko Salonen kuitenkin riitautui seurakunnan kanssa ja työt keskeytyivät. Savitaipaleen kirkon loppuun rakentamisen toteutti totuetti lopulta Taavetti Rahikainen. Rahikaisen vastuulla oli myös uuden kirkon rakentaminen Valkjärven palaneen kirkon tilalle. On mahdollista, että tämä vuonna 1826 valmistunut kirkko oli Juhana Salosen vuonna 1793 rakentaman kirkon toisinto. Viimeinen Savitaipaleen koulukunnan kannatinpilarikahtamoinen oli Puumalan kirkko. Kirkon piirustukset oli tehty Sulkavan kirkon piirustusten mukaan. Kirkon rakensi Taavetti Rahikainen vuonna 1830.

Muistomerkki vuonna 2004

Muistolaatassa lukee teksti:
Täällä Rahikkalan kylässä syntyivät ja asuivat aikansa kuuluisat
kirkkojen rakentajat. Mestarin taidot periytyivät isältä pojalle.
Lisäksi laattaa on kirjattu kirkonrakentajien nimet ja elinvuodet

Rahikkalan tuulimyllyn 200-vuotisjuhlissa 7.8.2004 paljastettiin muistomerkki edellä kuvattujen kuulujen kirkkorakentamisen itseoppineiden mestareiden Juhana Salosen, Matti Salosen ja Taavetti Rahikaisen elämäntyön muistoksi. He kaikki olivat kotoisin Savitaipaleen  Rahikkalan kylästä.

Muistomerkin muoto toistaa kirkonrakentajien kehittelemän kahtamoisen eli kaksoisristikirkon pohjamuotoa.
Muistomerkkiin kiinnitettyyn metallilaattaan on kaiverrettu kuva Savitaipaleen edellisestä, vuonna 1827 valmistuneesta kirkosta. Savitaipaleen vanhin pystyssä oleva rakennus, kellotapuli, on Juhana Salosen suunnittelema ja rakentama vuonna 1779. Taavetti Rahikainen suunnitteli ja toteutti tapulin laajennuksen nykyiseen asuun vuonna 1846. Kirkonrakentajien muistomerkin on suunnitellut ja toteuttanut Martti Rahikainen apunaan Risto Korhola.

Lapveden kirkon muistomerkki

Lapveden kirkon muistomerkki Linnoituksessa, Rakuunamuseon takana

Marraskuisena aamuna pyöräilin tunnin lenkin Lappeenrannan keskustassa ja Linnoituksessa. Tuossa viimemainitussa niemessä sijaitsee ratsuväkimuseon takana Lapveden edesmenneen kirkon muistomerkki. Sen on pystyttänyt Lappeenrannan kaupunki kaupungin 300-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1949. Linnoituksessa edelleen vakaasti pystyssä seisovan ortodoksisen kirkon kellojen soittaessa taustamusiikkia poikkesin kuvaamaan tuon muistomerkin.

Kirkon muistomerkki lännestä kuvattuna. Merkin takapuolella on teksti: Herran sana pysyy iankaikkisesti

Harmaassa, graniittisessa pilarissa on korkokuvana Lappeenrannan vaakuna. Pilarin päässä on veistos, joka kuvaa kupolin huippua. Muistomerkki sijoitettiin kyseiselle paikalle, koska oletettiin siinä olleen 1500-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyisen tiedon mukaan muistomerkin paikka on hieman virheellinen, sillä kirkon oletetaan olleen läheisten varastorakennusten alueella. Noilla tienoilla on ollut kaiken kaikkiaan kolme Lappeen - Lappeenrannan luterilaisen seurakunnan kirkkoa.

Näkymä muistomerkistä, taustalla Linnoituksen vallirakenteita

Ensimmäinen Lappeenrannan kirkko rakennettiin 1500-luvun puolivälissä itäisen Suomen tervakaupan keskukseksi muodostuneelle markkinaniemelle. Kirkko ympäröitiin kirkkotarhalla ja pappila siirtyi Hanhijärveltä markkinaniemelle johtavaan rinteeseen. Tämä kirkko, kuten Kauskilan kirkkokin, oli omistettu Pyhälle Laurille.

Näkymä muistomerkistä idästä kuvattuna.

Ensimmäinen kirkko poistui käytöstä huonokuntoisena 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällöin samalla paikalle rakennettiin uusi kirkko, joka tuhoutui Lappeenrannan taistelussa vuonna 1741. Kolmas kirkko, joka oli pyhitetty Neitsyt Marialle, valmistui 1700-luvun lopulla. Ajan muodin mukaan se oli ristikirkko.  Hiukan myöhemmin sen viereen rakennettiin komea kellotapuli. Tämän kirkon elinaika jäi lyhyeksi, sillä kesällä 1790 salama iski kirkkoon, joka paloi poroksi. Vain neljä kierteistä kynttilänjalkaa säästyi. Pian  paikalle puuhattiin neljättä kirkkoa. Tällä kertaa viranomaiset kielsivät kirkon rakentamisen perinteiseen paikkaan vedoten paloturvallisuuteen. Kirkon paikka tasoitettiin ja hautausmaalta kaivettiin luut ylös ja siirrettiin puolen kilometrin päähän uudelle hautausmaalle. Uusi Lappeen kirkko rakennettiin linnoituksen ulkopuolelle kauas vallien taakse vuonna 1793. Kirkon pystytti kuuluisa kirkonrakentaja Juhana Salonen. Siellä seisoo tänäkin päivänä (Lappeen) Marian kirkko, nykyisen Lappeenrannan ydinkeskustassa. Kirkko on ainoa maassamme 1700-luvulta säilynyt kaksoisristikirkko eli kahtamoinen. Mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.

Lapveden vanha kirkko on herännyt vuodesta 2012 lähtien muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi kuitenkin uudestaan henkiin. Kirkon paikalle, sen muistomerkin viereen, pystytetään joka talvi Linnoituksen Lumikirkko, jossa järjestetään jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa

Lähikuva muistomerkistä sen etupuolelta, jossa on Lappeenrannan vaakuna, sekä teksti:
Tällä paikalla sijaitsi Lapveden seurakunnan kirkko 1600 -1700 -luvulla.