Sukuhistoriaa - Juho Matikaisen nuottatappelu

Kansalliskirjaston digitalisoitu lehtiarkisto on oivallinen lähde historiasta kiinnostuneelle. Uukuniemen Matikaisista (vaimoni suku) löytyy lehdistä kuitenkin yllättävän vähän materiaalia. Pitäjän syrjäinen sijainti on luultavasti yksi selittävä tekijä. Toinen lienee se, että Matikaiset näyttävät olleen hyvin rauhallista ja tasaista elämää viettävää väkeä, eivätkä olleet käräjätuvan tuttuja, kuten Juho Pekanpoika Matikaisen 95-vuotispäiväkirjoituksessa todettiin. Mutta Juho pääsi kuin pääsikin kerran sanomalehden palstoille ilmeisesti nuotanvedossa syntyneestä kärhämästä oheisella tarinalla [Artikkeli julkaistiin Viipurissa ilmestyneessä Ilmarinen-lehdessä (59/24.7.1878): ------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------ Pilkka-runoilija Jaakko Erikäinen.
Uukuniemen pitäjäässä Niukkalan kylässä Howilan talossa on eläkemies Jaakko Erikäinen (1) , jolle on sallittu saada runolahjoja. Hän on nyt noin 60 wuotinen wanha poika ja on pitkin ikäänsä sepitellyt pilkka- ja iwa-runoja paikkakuntansa seikoista ja tapahtumista, mitkä jollakin tawalla owat tawallisuudesta poikkeewia. Näkö- ja kuulo-aistimet owat nyt Jaakolla jotenkin heikot, mutta muisti näyttää tawattoman tarkalle. Hän ei ole kirjoituksen taitawa, waan on hattunsa alla hautonut ja päässään pysyttänyt monta monituista runoa; kuitenki sanoo hän monta laulua mielestänsä menneen ahawan ajeltawaksi. Äskettäin olin tilaisuudessa kuulla hänen laulujansa, joita hän lurittelee wanhalla runonuotilla. Runot, miten jo mainitsin, owat paraastaan pilkkarunoja, wälistä kertomarunon tapasia, eiwätkä aineeltaan ulotu juuri oman kylän piiriä ulommaksi. Usein on syrjäisen waikea seurata niissä ajatuksen juoksua syystä, kun hän mainitsee samaa henkilöä milloin paljaalla ristimänimellä, milloin taas sukunimellä, wälistä taas kylän kesken käytetyillä „liika"- ja „haukkuma"-nimillä. Tämä seikka se juuri tekee runot kyläläisten mielestä sitä sukkelimmiksi ja näppärimmiksi, eikä tosiaan wakawinkaan parta woi olla nauruun myhähtämättä, kun „Jaakko jatkawi sanoja, runoloita rullaltansa." Pilkka niissä on sangen pistäwää laatua, eikä aseitten käyttäjä walitse hienompia wälikappaleita, waan laskee oikein nahkaan sattuwia sanoja. Wanhaa runomittaa käyttää hän wirheettömästi, waikka ei liene ikänään kuullut runojalkoja, säkeitä eikä muita runo-opillisia sanoja mainittawan. Pari runoa kirjoitin häneltä; toinen on uuden uutukainen, toinen wanha watturainen. Sitä paitsi kuuntelin hänen laulawan pitkän runon poikain perässä pyöriwistä tytöistä. Uudemmat runot tuntuiwat mielestäni runollisemmilta, mutta lienee niitä waikea julkaista — asianomaisten wuoksi. Saakoon tässä sijansa näytteeksi muutamia loppusäkeitä hänen „Nuotta tappelu“-runostaan, joka on noin 30 wuotta sitte tehty. Perin pohjin kerrottuaan tappelun syyt ja waiheet päättyy runo näin:

T
Juho joutuwi kotiinsa, Matikainen (2) manterelle, Käs' on paisettui pahasti, Käski kääriä kolohon. Ukko ei osannut syödä, Lusikalla luihotella, Toinen syötti, toinen juotti, Toinen kuletti — — —. Kello seinällä sanowi, Tuntiloita toimittawi; Juohtui mielehen Juholle: Noin on käynyt mun käteeni, Porahtanut porkan*) warsi, Monta kertoa makiisti. — Sasu kaswoi kalwosehen, Wirhi wanhalla i'ällä, Jot' ei huolisi hopeiseen, Panna ruplahan parihin. Sitä lyytä**) löngötteli, Kaikki wiikkoa kaheksan, Koko syksyn syrjällähän. Tule ukko oppimahan, Matikainen malttamahan, Noin sie nuottoa wetele, Sowinnossa solkottele, — Enpä ukkoja opeta, Enkä wanhoja waroita, Olkohon opiksi muille, Nuoremmille nuhteheksi, Jott' ei tappelu tapoja, Mainittaisi meidän maassa. O. W. (3)
*) Ase, jolla kaloja karkotetaan nuotan perään.
**) Lyytä = myöten.
***) Ruttoon = äkisti


Tarinassa kuvattu Juho Matikainen eli pitkän elämän ylittäen 95 vuoden merkkipaalun. Hän menehtyi 97-vuotiaana 25.8.1939 kotonaan Uukuniemen Niukkalassa. ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 1. Uukuniemen Niukkala n:o 5. Hovila. Tilalla asuivat vuosina 1870–1879 Olof Johansson Berg (s. 1805) vaimonsa Beata Johansdotter Berg (s.1807), heidän vävynsä Petter Johansson Hälvä (s.1844) ja tyttärensä Beata Olofsdotter Berg (s.1843), heidän kuuromykkä tyttärensä Anna Olofsdotter Berg (s.1834) sekä syytingillä sisarenpoika Jakob Pettersson Eerikäinen.Jakob Petterin/Pekanpoika Eerikäisen (2.2.1822-23.4.1890) vanhemmat olivat Sikopohjasta kotoisin ollut Petter Eerikäinen (1794–1836) ja syytinkiläisenä miehensä kuoleman jälkeen Hovilassa asunut Anna Johansdotter Berg (1796–1862). Jaakko Eerikäinen näyttää olleen ahkera ehtoollisella kävijä ja kinkereille osallistuja.
2. Runossa kuvattu Matikainen lienee ollut Juho (Juhan-setä) Pekanpoika Matikainen. Niukkalan tilalla numero 7/Luukko asuivat vuosina 1870-1879 syytinkiläisinä artikkelissa kuvatun Juhon vanhemmat Pekka (Petter) Juhonpoika Matikainen (11.10.1813-26.4.1889) ja Helena Juhontytär Kinnunen (12.6.1819-26.3.1892) sekä Juhon äitipuoli Anna Laurintytär Kuikka (21.1.1797-24.10.1877). Talollisena tilalla asui Pekka ja Helena Matikaisen (os. Kinnunen) lapsi Juho Pekanpoika Matikainen (22.4.1842-25.8.1939) ja hänen vaimonsa Helena Adamintytär Vainikainen (4.3.1841 Karttula – 27.1.1921), Juhon veli Matti Pekanpoika Matikainen (4.7.1851 – 13.5.1920 Viipurin maaseurakunta) ja hänen ensimmäinen vaimonsa Helen Kristiina Juhontytär Kainulainen (31.8.1862-6.2.1888), Juhon toinen veli Antti Pekanpoika Matikainen (22.2.1856 - 5.2.1938) ja hänen vaimonsa Maria Ollintytär Kokko (21.6.1852-17.3.1905) ja sisar Maria Lovisa Pekantytär Matikainen.(29.6.1859-2.8.1920), joka avioitui 13.6.1878 Olli Juhonpoika Kuikan (25.2.1848-13.12.1915 kanssa. Rippikirjassa on Pekka Juhonpoika Matikaisen kohdalla merkintä ”svagsynt=heikkonäköinen”, seuraavalla vuosikymmenellä merkinnät ”vähänäköinen, sokias ja tyrä”. Juho Pekanpoika Matikainen oli vihitty Muolaassa Karjalan kannaksella 12.11.1865 Helena Vainikaisen kanssa. Juho Matikainen oli oleskellut vuosina 1863–1865 Pietarissa, Muolaassa 1866–1868 ja Kivennavalla 1869–1871 ja uudelleen Pietarissa 1875. Niukkala no 7/Juhola siirtyi hänen omistukseensa vuonna 1872.
3. Nimimerkki O. W = Kansakoulunopettaja, runoilija, kääntäjä ja ahkera sanomalehtikirjoittaja Olof (Olli) Berg (1842–1917), joka käytti kirjoituksissaan nimimerkkejä O. W., O. Wrn, Olli Wuorinen, Olli A. Wuorinen ja Olli Vuorinen.