Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karhusjärvi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Karhusjärvi. Näytä kaikki tekstit

maanantai 5. marraskuuta 2018

Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti

Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti näyttää olevan varsin suosittu

Reitin varralta löytyy tällaisia
pieniä opaskylttejä
Viime viikolla oli useana päivänä oivallinen sää retkeilyyn. Suuntasin kolmena päivänä Lappeenrannan keskustan eteläpuoliseen maastoon. Ensimmäisenä päivänä kuljin Viipurin portille ja suuntasin sieltä peltoja ja metsiä pitkin etelään ilman mitään sen tarkempaa reittisuunnitelmaa. Luonnossa samoillessa hupeni sekin päivä nopeasti.  Sattumalta huomasin reittiopasteen kulkiessani Mielontietä länteen. Päätin ottaa selvää, mikä reitti oli kyseessä.

Lopulta minulle selvisi, että tämä merkitty polku oli Lappeenrannan itäinen retkeilyreitti. Siitä ei meinannut millään löytyä informaatiota. Lopulta löysin reitistä tietoa Saimaan Ladun sivuilta. Niinpä seuraavana aamuna suuntasin polun lähtöpisteeseen, joksi suosittelen valitsemaan Veistontien ja Vuoritien risteyksen. Tässä karttalinkki. Risteyksestä tulee jatkaa matkaa Vuoritietä pitkin, kunnes opaste viittaa siirtymään metsätielle. Polku näkyy olevan melko suosittu ja lukuisat maastopyörien renkaiden jäljet viestivät siitä, että reitti on suosittu myös heidän keskuudessaan. Polku on joskus ennen muinoin merkitty maalamaamalla punaiset merkit sen varrella oleviin puihin. Lisäksi polkujen ja kylä- ja metsäteiden risteämiin on sijoitettu pieniä opasviittoja. Osa niistä on kadonnut, samoin merkinnät puissa ovat haalistuneet. Polun loppupäässä retkeilijällä menee lopulta sormi suuhun hänen saapuessaan metsätien reunaan.  Tielle on kipattu suuret kasat muualta tuotua maata ja polkumerkinnät loppuvat. Pitkän etsinnän jälkeen löytyi yksi nurin oleva merkkitaulu, joka pilkottaa


Näkymä Kirkkolanvuorelta
kivikasan keskeltä edellä mainitun metsätien ja Jahmantien risteyksessä. Kulkemalla Jahmantietä aina Hölsäntien risteykseen, kääntymällä Hölsäntielle ja jatkamalla sitä hetken, löytää lopulta opasviitan Karhusjärven rantaan Karhusjärven majalle. Siirtyykö polku tuon edellä mainitun Jahmantien ja metsätien risteyksen jälkeen jossakin vaiheessa metsään ja suoraan majalle ei ole tiedossani. En ainakaan sitä löytänyt.


Konkkamäelle kiipeämisen jälkeen on syytä levähtää
Reitti kiertelee Salpauselän eteläpuolisten peltojen väliin jäävissä metsäsaarekkeissa ja kallioisilla mäenrinteillä. Ensimmäisen viimeksi mainituista on Veistonvuori, sen jälkeen Kirkkolanvuori, Sakastinvuori, Konkkamäki, Hyypiänvuori ja lopuksi Rapkallio. Polulla on aivan kiitettävästi korkeuseroa, joten sitä pitkin kulkiessa ei synny tunnetta kevyestä sunnuntaikävelystä. Yhtään kunnon suota ei reitin varrelta sen sijaan löydy. Kuutostieltä kantautuva liikenteen melu ja horisontissa näkyvät Kaukaan

Tässä vaiheessa polku katosi
tehtaiden piippujen savut pitävät toki pitkään huolen siitä, ettei kulkijalla pääse unohtumaan, että olemme aivan taajaman reunalla. Muutaman viimeisen kilometrin aikana reitille leviää tosin jo maaseudun rauha.  Karhusjärven majalla on kota, jossa voi paistaa vaikka makkarat ja levähtää mahdolliselta sateelta suojassa. Se lienee sallittua, sillä onhan siinä vaiheessa kertynyt jo yhdeksän kilometriä matkamittariin. Karhusjäven majan välittömässä läheisyydessä on Heimalan  mansikkatila. Niinpä kesällä,  mansikoiden kypsyttyä, sieltä voinee kysellä vaikka rovollisen tuoreita marjoja matkaevääksi paluumatkalle.

Karhusjärven majan kota
On sääli, että reitin merkinnät ja opasviitat ovat päässeet rapistumaan. Toinen surkuttelun aihe on reitistä kertovan informaation puuttuminen lähes tyystin verkkosivuilta. Toivottavasti nämä asiat saadaan kuntoon ja reitti erittäin laajaan käyttöön. Polku on helposti saavutettavissa, pääosin helppokulkuinen ja sopivan pituinen yhden päivän retkikohteeksi. Rekommenderas!!!

 
Näkymä Karhusjärven "selälle"
Rapkallio


perjantai 2. tammikuuta 2015

Lempiälän kansakoulu vuosina 1920 - 1925



Lempiälän entinen kansakoulu kuvattuna syksyllä 2014

Alla oleva yhteenveto Lempiälän koulun alkuvaiheista löytyy Lappeenrannan kaupunginarkistossa säilytettävästä Lempiälän koulun arkistosta. Täällä on aikaisempi artikkelini Lempiälän koulusta otsikolla "Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 2: Lempiälän koulu"


--------

Tietoja Lappeen Lempiälän koulusta 1920 – 1925 

Lappeen historiatoimikunnalle lähettänyt Lempi Suominen

Nykyisen Lappeen Lempiälän kansakoulupiirin lapset kävivät aikaisemmin koulunsa Lappeen Mustolan ja Lappeen Nuijamaan yhteisessä Kansolan koulussa. Ajatus oman koulun perustamisesta heräsi heti, kun edellä mainittu Kansolan koulu siirrettiin silloiselta paikaltaan Ruokosen kylään, koska koulumatkat tämän siirron vuoksi tulivat varsinkin Nuijamaan rajoilla asuville Lappeen lapsille siksi pitkiksi, että monet senvuoksi koulunsa lopettivat. Kyläläisten yhteisissä kokouksissa asetuttiin heti yksimielisesti kannattamaan koulun perustamishanketta.

Erimielisyyttä syntyi vain koulun paikan määräämisessä, mutta tarkastaja T. G. Murron välityksellä saatiin siinäkin sovinto aikaan. Asiaa eteenpäin viemään asetettiin komitea, joka toimikin siksi, kunnes valtuuston kokouksessa 23. p:nä kesäkuuta 1920 valittiin koululle ensimmäinen johtokunta. Valituiksi tulivat J. Lyytikäinen ja Aukusti Talonpoika Kähärilästä, Juho Suninen Lyytikkälästä, Juho Oikkonen Lempiälästä, Antton Peetman ja Aukusti Porvali Karhusjärveltä. Näistä on viimeksi mainittu toiminut koko ajan puheenjohtajana. J. Lyytikäinen on eronnut vuoden 1925 lopulla ja sijalle on valittu Juho Villa Kähärilästä.

Koulu alotti toimintansa vieläkin samassa virassa olevan opettaja Lempi Suomisen johdolla elokuun 30 p:nä 1920 vuokrahuoneissa Oikkosen talossa Lempiälän kylässä. Poikien käsityönopettajana toimi ensimmäisenä vuonna opettaja Emil Lumme pitäen tunnit Karhusjärvellä Antti Porvalin talossa. Kouluhuoneuston ahtauden vuoksi oli Kouluhallitus myöntänyt avustusta ainoastaan elokuun 1 p:vään 1922 sillä ehdolla, että oppilaita otetaan vastaan vain 32. Seuraavaan syksyyn oli kuitenkin kouluun pyrkijöitten luku lisääntynyt 63:een. Tälle oppilasmäärälle tarvittavan kyllin suuren huoneuston puutteessa oli entisen lisäksi vuokrattava toinen. Se saatiin Juhana Tyrisevän talosta Lyytikkälän kylästä. Opettajaksi Lyytikkälässä toimivaan kouluun valittiin 28 p:nä elokuuta 1921 Kalle Vihtori Sievänen, jonka paikalle tuli elokuun 1 p:nä 1922 nykyäänkin samassa virassa oleva opettaja Aarne Alarik Aalto.
Uutinen Lappeen kunnanvaltuuston kokouksesta, jossa hyväksyttiin Lempiälän koulun rakentaminen sekä valtuutettiin koulun johtokunta hankkimaan koulua varten piirustukset, kustannusarvio ja työpiirustukset. Etelä-Saimaa 1.11.1921.

Vuonna 1921 syksyllä pantiin alulle oman koulutalon rakentamishanke. Rakennuksen suunnitteli rakennusmestari Räihä ja rakennutti urakoitsija J. Pelli. Rakennustyöt alotettiin keväällä 1922 ja saman vuoden syyskuulla voitiin jo koulutyö uudessa rakennuksessa alottaa. Vihkiäisjuhla vietettiin lokakuun 22 p:nä 1922 siinä toivossa, että nouseva polvi kerran kuntoisuudellaan palkitsisisi isien uhraukset ja täyttäisi heihin kohdistetut toiveet.

Seuraavana vuonna 1 päivä syyskuuta 1923 alotti koulun yhteydessä toimintansa alakansakoulu, jonka opettajana on 1 p:stä elokuuta 1923 toiminut opettaja Lyydia Anna Aalto ja 7 p:nä lokakuuta alkoi jatkokoulu, joten koulu nykyään toimii täydellisenä 6 – osastoisena kansakouluna kolmen opettajan hoidossa.