 |
| Esikoislestadiolaisten vanhin rukoushuonen Jellivaarassa |
Kirjoitettu Gellivaaran kirkonkylässä joulukuussa 1921
Tykö rakkaille veljille ja sisarille ja noin sanotun uuteen heräykseen kuuluvulle papeille ja maalikoille Suomen maala. Jumalan armo ja rauha lisäintyköön teille.[2] Mett saarnaajat ja vanhimat Herran lauman kansa yksimielisesti yhteen kokoontuneena Herran sanan jälkeen tässä Gellivaran kirkonkylässä, jossa olema yksi mielisesti Herran edessä tutkinet ja kovetelleet korkeita ja tärkeitä kristilisydeme asioita. Ja lähetyskirjoja, joita on tullu Suomesta, Norjasta ja Amerikasta, joita olemme ilola vastaan ottaneet, ja näemme, että se siunattu Herran työ menesty ka on kantamassa siunattua hedelmä joka paikassa, jossa se alkuperänen oppi puhtaana saarnataan ja seurataan. Ja saamme anta tietää, että olema sanet n.s. uudesta heränneitten kokouksesta Helsingistä preivin alle kirjoitettuna Aatu Laitiselta y.m., josta näemä, että on tullu nykyisen tilanteen korjautumisen kaippaus, joka on meiltä työläs ymmärtää, mitä tarkotatte, mutta luultava on, että tarkotatte sovintoa, joka on kallis Herran etessä, sillä sovinto on suri salaisuus, jota engelitki halajavat nähtä, ja sitä sovinto saarnaa on saarnattu läpi tämän kristillisyyten ajan aina aamun kotosta alkaen niin tähän asti ja saarnataan vieläki, eikä se ole hedelmätöin ollu tähän päivään asti ja sihen rukoilemma Juamalan siunausta etteeki päin heränneitten ja autuutta kaipaavaisten sieluin turvaksi, että löytäsit sen oikian Äitin, jonka sylista ovat tulleet pois saatetuksi monen kaltasten eksytysten ja lankemusten tähten, ei ainoastaan näinä parina viimeisenä vuosi kymmenennä, mutta jo kristilisyten vanhinten eläissä, mutta niin kauvan kuin Raattama y.m. kristilisyten vanhimat olit elossa, niin ei viholisella ollu voimaa niin suuressa määrässä kiskoa julkissiin eriseuroihiin ennen kuin vasta vanhinten kuoleman jälkeen, niin kuin apostolein aikanakin, jota emmä ihmettele, sillä kuin se niin on ollu ennenki, muta paljon se on vaivanu Jumalan sytäntä ja vastuksia sattanu Jumalan työlle, vieläpä mailman joukon valheita levitetty, ettei heränneet ja autuutta kaipaavaiset tohtis uskoa tottuuta, ja mitä ehtotatte meille, jotka toivonne mukaan kansanne yhtä isänmaata etsimme neuvottelu ja keskustelu kokouksen pitämistä aikana ja paikassa, jossa mahtolisesti jatkuva kirjevaihton kautta sovitaan. Niin siihen ehtotukseen saatamma tässä lyhykäisesti vastata, mitä keskusteluihin ja neuvotteluihin tullee, siihen olema aina olleet alttiit, ja olema vieläkin ja on jokkaisella vappaus tulla pienempiin ja suurempiin kristittyin kokouksin, mutta niin kuin se on Aatu Laitiselle y.m. hyvin tunnettu, että julkinen erkaintuminen on tapahtunut ja rakas veli Aatu Laitinen pitäs muistaa sen viimeisen reisun Juckasjärvessä, jossa hän loukkaantuneitten ja pahentuneiden ja sydämestä vääristyneiten ilmi antojen kansa huusi raskasta voj huutoa ja Jumalan rangastusta niiden vääräin työn tekiäin yli s.t.s. niiten saarnaajain, jotka niinä jälkeisinä vuosina olit saarnanet Juckasjärven ja Gellivaran seurakunnissa ja Jumalan voiman kautta vaikuttaneet, että suuret ja voimalliset hartaudet olit ylös heränneet niin monnelle murheliselle kristitylle isälle ja äitille iloksi heidän lapsistansa. Ja olema tätä teidän esitystänne tutkinnet pyhän Raamatun kansa yhtäpitävästi, mutta emme ole löytänneet sen nimelistä kokousta, että oikia seurakunta olisi sitä päättäny, ja niin muoton emme mekkään voi sitä päättää, mutta sen met ilmoitamme, että yleinen saarnaajain ja kristittyin kokous on jo pitemmän aika pidetty Gellivaran kirkonkylässä joulun aikana, ja vielä siitäkin syystä kuin siinä on siava kokous huone ja rautatiet, jotka tekevät mahdolliseksi kokointua kaukana olevaisillekin, ja jossa myös on koolla saarnaajia monista eri valtakunnista, niin siihen on vapaus tulla neuvotteleman ja keskustelemaan, sillä ej Jumala tahto yhtenkän syntisen kuolemaa. Ja emmä nyt muta tällä kerta, mutta siinä uskossa olema, että olema syntyneet siihen seurakunta, joka on rakettu profetain, Kristuksen ja apostolein opin perustukselle, jossa Jesus Kristus paras kulmakivi on, jossa vieläkin Kristuksen lailla hallitaan, että Herran lauma pyssy koossa yhden Sionin vuoren tykönä, johonka olema koottuna elävän Jumalan kaupunkiin taivaallisen Jerusalemmin monen tuhannen engelein joukon tykö yhteisen kokouksen esikoisten seurakunnan tykö, jotka taivaassa kirjoitetut ovat, ja Jumalan kaikkein tuomarin tykö, ja täytellisesti vanhurskautettuin henkein tykö, ja uten testamentin välimiehen Jesuksen tykö, ja sen briskotusveren tykö, joka parempia puhu kuin Apelin veri.
Ja jääkä hyvästi Herran haltuun annettuna. Tätä merkitsevät saarnaajat seurakunnan kansa ja puolesta.
Erik Samuel Johansson Isak Kuoksu
Viktor Apelqvist Viktor Björkman
Isak Niku Frans Parakka
[1] Lähde: Huutawan Ääni 7-8/1922, s. 127.
[2] Tekstin kieliasu on säilytetty
sellaisena, oikeinkirjoitusta on sen verran muokattu, että suurten ja pienten
kirjainten käyttöä korjattu. Samoin on jotakin yhteenkirjoitettuja sanoja erotettu toisistaan. Alkuperäisessä tekstissä sana vanhimmat, samoin
sanat profeetta, seurakunta, apostolit ja enkelit, alkoivat aina isolla
alkukirjaimella. Sen sijaan Jumala-sana alkoi välillä myös pienellä
alkukirjaimella. Kirjeen virkkeet ovat erittäin pitkiä, mutta en ole lähtenyt niitä
katkomaan. Olen ainoastaan lisännyt pilkkuja, jotta teksti olisi luettavampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti