Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. "Siiwolohwin" kansakoulu

Kutsu Lappeenrannan esikaupunkien kansakoulun perustamiskokoukseen.
Lappeenrannan Uutiset 10.11.1897

1800-luvun lopulla kaupungin ja varsinkin sen esikaupunkien nopea kasvu toi mukanaan ongelmia lasten kasvatuksen ja koulutuksen järjestämisessä. Lasten vanhemmat kävivät päivisin töissä, eikä pystyneet useinkaan järjestämään lasten hoitoa poissaolonsa ajaksi. Lappeenrannan kaupungin kansakouluun ei otettu Lappeen kunnan puolella esikaupungeissa asuneitten vanhempien lapsia. Taikinamäellä sijainneeseen Lappeen kunnan omistamaan kansakouluun eivät kaikki kouluikäiset lapset mahtuneet tilanahtauden vuoksi. Lisäksi suuri osa perheistä oli edelleen kirjoilla jossakin muussa kunnassa, eikä vieraskuntalaisilla ollut mitään mahdollisuutta päästä Lappeen ylikansoitettuun kansakouluun. Kansakouluun pääsemisen esteeksi nousi monilla lapsilla myös puutteellinen sisälukutaito. Kansakouluunhan pääsivät vain ne, jotka kouluun tullessaan osasivat jo lukea. Niinpä esikaupunkien lapsista todettiin, että vetelehtivät nämä valvomattomina ja hoitamattomina kaduilla ja kujilla monenlaisille kiusauksille ja turmeleville vaikutuksille alttiina. Vuonna 1888 perustetussa Rouvasväenyhdistyksessä huolestuttiin näiden lasten kohtalosta ja yhdistys toivoi viranomaisilta toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi.[1]

Kutsu varsinaiseen perustamiskokoukseen.
Itä-Suomen Sanomat 17.12.1897

Hankkeen vauhdittamiseksi kutsuttiin kaupungin kansakoulun juhlasaliin 14.11.1897 yleinen kokous. Esikaupunkikoulun aloittamista perusteltiin kokousta ennen laajalla artikkelilla Lappeenrannan Uutisissa 10.11.1897. Kokoukseen saapui väkeä noin 30 henkeä, mikä oli ilmeinen pettymys järjestäjille. Paikalla oli esikaupunkien asukkaita, rouvasväenyhdistyksen jäseniä ja joitakin kaupunkilaisia. Kokouksen puheenjohtajaksi valittiin maisteri Carl Gustaf Swan, sihteeriksi Itä-Suomen sanomien toimittaja Kaarlo Forsgren. Ensimmäisen puheenvuoron käytti kirkkoherra Gustav Nordström, joka ilmoitti vastustavansa varsinaisen kansakoulun perustamista. Hän vetosi valtiopäivillä valmisteltavana olevaan kansakoulujen piirijakoon sekä esikaupunkiolojen uudelleen järjestämiseen, jotka toteutuessaan muuttaisivat myös kouluoloja. Lisäksi suuri oppilasmäärä edellyttäisi kahden opettajan palkkaamista ja suuren kouluhuoneiston hankkimista. Sen sijaan kirkkoherra ilmoitti kannattavansa jonkin muunlaisen valmistavan koulun perustamista. Kokous valitsi jatkoa suunnittelemaan toimikunnan, johon valitti kirkkoherra Nordström, kanttori Isak Ketonen, puuseppä K.J. Holmberg, rouva Ellinor Ståhle ja neiti J. Carling. Kirkkoherran kokouspuheenvuoroon sisältyi epäily siitä, löytyykö koulua käymättömiä lapsia Ellinor Ståhlen arvioima määrä eli satakunta lasta. Ståhle, jonka vastuulle rouvasväenyhdistyksessä kuuluivat pääosin esikaupunkialueet, selvitti nihkeästä asenteesta voimaantuneena tämän jälkeen koulupaikkaa vailla  olevien määrän kiertämällä mökistä mökkiin. Tämän laskennan tuloksena olikin entistä suurempi määrä eli 140 lasta.[2]

Siivolan koulun alkamiseen liittyviä uutisia.
Itä-Suomen Sanomat 11.1.1898

Esikaupunkikoulu, jota kutsuttiin myös Siivolan tai Siivoloffin kansakouluksi, sai nopeasti lupauksia taloudellisesta avusta. Kauppias Mikko Wolkoff ilmoitti lahjoittavansa koulua varteen 1000 neliösylin (3100 m²) maa-alueen ja myös rahallista tukea luvattiin. Jonkinasteisena varaslähtönä kouluhankkeelle käynnistettiin rouvasväenyhdistyksen toimesta sunnuntaikoulu joulukuun alussa. Kouluun saapui noin 60 oppilasta. Marraskuun 10. päivä valittu toimikunta kutsui 21.12.1897 kokouksen, jossa se aikoi esitellä ehdotustaan. Jostakin syystä kokous pidettiin kuitenkin vasta 10.1.1898. Silloin koulun ylläpitämistä varten perustettiin kannatusyhdistys, jonka jäsenet sitoutuivat tukemaan koulua kolmen vuoden aika kolmella markalla tai 20 markan kertamaksulla. Tehdyn selvityksen mukaan esikaupungeissa asui 98 koulua käymätöntä 6 – 12-vuotiasta lasta. Heistä 59 oli lappeelaisia. Kokous päätti perustaa esikaupunkikoulun, johon oppilaiksi otettaisiin kaikki riippumatta heidän kotikunnistaan. Koulu oli tarkoitus rahoittaa lahjoituksilla ja Lappeenrannan sekä Lappeen anniskeluvoittovaroilla. [3]

Tämän ns. Siivolan kansakoulu käynnisti toimintansa 24.1.1898. Oppilaita ilmoittautui ensimmäisenä päivänä jo 55. Opettajaksi saatiin keväällä Hämeenlinnan kiertokoulunopettajain koulusta valmistunut Hilja Massinen Nastolasta. Helmikuun alussa oppilasmäärä oli jo lähes 80 ja niinpä koululle tarvittiin toinen opettaja. Tehtävään valittiin neiti Selma Husari. Tammikuussa 1898 paikallisen säästöpankin isännistö lahjoitti koulua varten 1500 markkaa. Huoneistokysymyskin ratkesi nopeasti, sillä levyseppä Aleksanteri Kumpulainen tarjosi Pallossa rakentamastaan talosta ilmaiseksi koululle suuren huoneen, jota käytettiin myös lestadiolaisten rukoushuoneena. Tarjous otettiin kiitollisuudella vastaan, mutta toimikunta korosti vielä erikseen oman koulurakennuksen hankkimisen tarpeellisuutta. Ensimmäisenä lukuvuonna 1898 – 1899 koulun menot olivat 1534 markkaa.[4]

Vaikka esikaupunkikoulun tarpeellisuus ymmärrettiin ja se saatiin käynnistettyä erittäin nopeasti, kohtasi koulu pian ylipääsemättömiksi muodostuneita ongelmia. Lappeen kunta, jonka asukkaiden lapsia suurin osa koululaisista oli, ei Itä-Suomen Sanomien mukaan pistänyt ”rikkaa ristiin” koulun hyväksi. Myös yksityisten antamat lahjoitukset eivät olleet riittäviä. Koululaisilta puuttuivat pöydät ja koulutarvikkeista oli huutava pula. Syksyllä 1898 kouluun ilmoittautui noin 70 oppilasta. Siivolan koulun hyväksi pidettiin ainakin yhdet iltamat. Näiden syksyllä 1899 pidettyjen iltamien tuotto jäi kuitenkin varsin vaatimattomaksi.[5]

Vasemmalla peltiseppä Aleksanteri Kumpulaisen talo Pallossa ennen
purkamistaan. Kuva: LKA.

Ilmeisesti varojen puute ja Lappeen kunnan toimettomuus veivät lopulta mahdollisuudet esikaupunkikoulun kehittämiseltä. Sen sijaan Lappeenrannan kaupunki tuki hanketta anniskeluvoittovaroista. Koulun kannattajien kokous pidettiin vielä lokakuussa 1898, muta sen jälkeen paikalliset sanomalehdet vaikenevat niistä. Toiminta jatkui ilmeisesti kirkollisena, paikallaan toimivana kiertokouluna ainakin vuoteen 1902 saakka. Viimeinen uutinen Siivolan koulun alkamisesta löytyy kirkollisista ilmoituksista syyskuussa kyseisenä vuonna. Lopullinen sinetti Siivolan kansakoululle lyötiin lokakuussa 1905, kun kaupunginvaltuusto päätti luovuttaa koulun jäljelle jääneet varat Rouvasväenyhdistykselle sen lastenkodin hyväksi.[6] Vaikka hanke pysyvän esikaupunkikansakoulun saamisesta hiipui, ei huutava pula koulupaikoista poistunut. Syksyllä 1905 oltiin tilanteessa, jossa 150 kouluikäistä ei mahtunut Taikinamäen kouluun.[7]

---

[1] LU 13.11.1897. Vieläkin kansakouluista esikaupunkeihin; Ståhle 1929, 13-14 ; Kansonen 2006, 12-13

[2] LU 10.11.1897. Kansakoulu esikaupunkeihin; 13.11.1897. Vieläkin kansakoulusta esikaupunkeihin; 17.10.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; I-SS 16.11.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; Ståhle 1929, 13-14 ; Kansonen 2006, 12-13.

[3] LU 24.11.1897. Esikaupunkien kansakouluasia; I-SS 3.12.1897. Sunnuntaikoulu on alkanut Siiwolohwissa

[4] I-SS 25.1.1898. Siivolan kansakoulu alkoi eilen; LU 2.2.1898.  Siivolan pienten lasten koulussa 80 oppilasta; 12.2.1898. Siivolan pientenlasten kouluun; Castrén 1957, 572.

[5] I-SS 18.2.1898. Lappeenrannan kuulumisia. Siivolan kansakoulu; 3.10.1899. Tili Siivolan esikaupungin kansakoulun hyväksi pidetystä iltamasta. Yksittäisistä lahjoituksista ainoa maininta on alkuvaiheen jälkeen kesäkuulta 1899, jolloin eversti von Haartman lahjoitti koululle 200 markkaa. Ks. I-SS 10.6.1899.

[6] LU 15.10.1898. Siivolan kansakoulun kannattajain kokous; I-SS 9.9.1902. Siivolan koulu avataan; 5.10.1905. Siivolan koululta jäänyt säästö; Castrén 1957, 572-573.

[7] I-SS 10.10.1905. Kouluolot Kiviharjussa ja Siiwolohwissa; 19.10.1905. Vieläkin kouluoloista Kiviharjussa ja Siiwolohwissa.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Suomen ensimmäinen kaupunkikansakoulu Lappeenrantaan 1866

Näkymä Lappeenrannasta 1800-luvun lopulla. Oikeassa reunassa näkyy raatihuoneen torni. Taustalla avautuu näkymää Saimaalle ja lahden keskellä erottuu Halkosaari. Kuva. Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuonna 1866 annettu kansakouluasetus laadittiin lähinnä maaseudun tarpeita varten. Lasten alkuopetus jätettiin edelleen kotien harteille. Niinpä maaseutujen koulutyypiksi muodostui aluksi neljäluokkainen yläkansakoulu. Kaupunkikansakoulut sen sijaan muodostuivat kaksiluokkaisesta alakansakoulusta ja neliluokkaisesta yläkansakoulusta. Alkuvuosina oli rajanveto kaupungeissa erilaisten muiden koulujen kuten ala-alkeiskoulun, sunnuntaikoulun tai säätyläisten suosimien valmistavien koulujen välillä hyvin häilyvä. Kaupungeissa kansakoulun kehittyminen yleiseksi pohjakouluksi kesti pidempään kuin maaseudulla. Monissa kaupungeissa siitä tuli alempien väestöryhmien koulu, eikä siitä siirrytty yleensä siirrytty korkeampiin opintoihin. Kaupungeissa kansakoululaitos käynnistyi pääosin 1870-luvun alussa. Kaupunkikansakoulujen käynnistämisessä tiennäyttäjänä eivät olleet suinkaan Helsinki, Turku, Viipuri tai Tampere, vaan piskuinen ja syrjäinenkin Lappeenranta 

Tohtori Edvard Winter ja hänen vaimonsa Kristiina
olivat innokkaasti mukana 1866 kansakouluhanketta
käynnistämässä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lappeenrannassa kansakoulun perustamisen laittoi vireille kaupungin Rouvasväenyhdistys, joka lähestyi raastuvankokousta lokakuussa 1864 kirjeellä, jossa se ehdotti kansakoulun perustamista köyhäinkoulua laajentamalla ja uudelleen organisoimalla. Rouvasväenyhdistyksen ohella kaupunginlääkäri Edvard Winter oli hankkeen taustahahmona ja esitteli sen 29.10.1864 raastuvankokoukselle. Kirjeessä anottiin kaupungilta 100 ruplan vuotuista apurahaa tyttöjen köyhäinkoulun uudelleenjärjestämiseen, sille ajanmukaisen huoneiston hankkimiseen ja opettajan palkan parantamiseen. Anomus sai kokouksen yksimielisen kannatuksen. Kaupungin varsinaiset porvarit myönsivätkin samanlaisen 20 pennin summan veroäyriltä, minkä he olivat maksaneet vuodesta 1861 alkaen poikien köyhäinkoulun kannatukseen. Avustuksen myöntämiseen ehtona oli, että molemmat köyhäinkoulut piti yhdistää saman johtokunnan alaiseksi. Lisäksi Rouvasväenyhdistyksen tulisi lahjoittaa koululle rahastossaan olleet 4444 markkaa. Porvarioikeuksia vailla olevat kaupunkilaiset puolestaan hyväksyivät tohtori Winterin ehdotuksen, jonka mukaan tyttöjen köyhäinkoulun varat jäisivät Rouvasväenyhdistykselle. Sen sijaan varoista saadut vuotuiset korot (silloin 264 markkaa) käytettäisiin koulun hyväksi. Porvarioikeuksia vailla olevat ilmoittivat valmiutensa maksamaan henkilömaksuina koulun hyväksi 100—200 markkaa vuodessa. Maksuperusteiden määrittäminen jäi samassa tilaisuudessa valitun komitean valmistel-tavaksi. 

Seuraavassa 12 .12.1864 pidetyssä kokouksessa hyväksyttiin perusteet, joiden mukaan porvarioikeutta vailla olevien tuli osallistua koulun kannattamiseen. Heidät jaettiin viiteen maksuluokkaan. Alimmassa luokassa maksu oli 50 penniä ja seuraavissa luokissa l, 2, 3 tai 4 markkaa henkilöltä vuodessa. Nämä maksut tuottivat yhteensä 157,50 markkaa. Samassa kokouksessa valittiin väliaikainen johtokunta suunnittelemaan koulun toimintaa ja laatimaan sille ohjesääntöehdotuksen. Johtokuntaan valittiin viisi naista ja miestä. Valituiksi tulivat kruununvouti Anton Rönnholm, tohtori Edvard Winter, kauppias Karl Savander, apteekkari Klaus Lilius, värjärimestari Nikolai Kiljander ja Rouvasväenyhdistyksen edustajina Sofia Åkerblom, Kristiina Winter, Matilda Rönnholm, Sofia Forsblom ja Aleksandra Ahlstubbe. Rouvasväenyhdistys pidätti hallussaan köyhäinkoulua varten keräämänsä varat, mutta lupasi käyttää niitten korot koulun hyväksi. Kouluhuoneistoksi vuokrasi kaupunki 200 markan vuosivuokrasta Raastuvankadulta kaupungintalon viereisen talon.

Koulun väliaikainen johtokunta toimi ripeästi. Se valmisteli ja hyväksytti ehdotuksensa paikallisen köyhäinkoulun muuttamisen ajan vaatimuksia vastaavaksi kansakouluksi. Jättäessään ohjesääntönsä Senaatin vahvistettavaksi se myös anoi valtioapua koululle. Senaatti vahvisti ohjesäännön 27.5.1865 ja myönsi 600 markan suuruisen valtioavun.  Lappeenrannan kaupungin kansakoulun ohjesääntö on ilmeisesti maamme vanhin vahvistettu kaupunkikansakoulun ohjesääntö. Kansakouluntarkastaja Taavi G. Murto arveli kansakoululaitoksen historiassaan vuonna 1924, että ohjesäännön laatijat tunsivat hyvin Uno Cygneuksen ehdotuksen Suomen kansakoululaitoksen järjestämiseksi ja saivat ajatuksia ja neuvoja koulun ohjelman laadinnassa. 

Maria Vilhelmiina Lindgren valittiin tyttökansakoulun
ensimmäiseksi opettajaksi.
Kuva: Murto 1924, sivu 27.

Lappeenrannan kansakoulu muodostui pientenlastenkoulusta eli myöhemmästä alakansakoulusta ja tyttökansakoulusta. Alun perin suunnitelmissa oli myös poikakansakoulu, johon raastuvankokous oli myöntänyt varoja. Ilmeisesti ne eivät riittäneet, ja koska pojilla oli mahdollisuus käydä ala-alkeiskoulua ja sunnuntaikoulua, jätettiin heidät vielä tuossa vaiheessa koulun ulkopuolelle.

Pientenlastenkoulu jakautui kahteen luokkaan, joista alempi oli 5-7-vuotiaille ja ylempi 8-10-vuotiaille tytöille ja pojille. Yläkansakoulussa oli yli kymmenvuotiaita tyttöjä. Pientenlastenkoulun opetus alkoi 17.1.1866. Oppilaita oli 29. Koulun alkamisesta kertoo keväällä 1866 laadittu kertomus seuraavasti

Vasta vuoden (1866) alussa koitti se ilon ja riemun päivä, jota tämä pieni kansallinen opetuslaitos lukee syntymäpäivänänsä. 17 p. tammik. 1866 alkoi muka koulun ala-osasto eli pientenlastenkoulu ynnä lastentarha vireällä toivolla ja uskalluksella hyviin aikomuksiinsa koettaa nuoria voimiansa kasvattamisen ja opetuksen alalla. Ja tämä alku olikin sangen tyydyttäväinen. Jo ensimmäisinä päivinä nähtiin 29 lapsukaista — joista 11 aivan alkavaista eroitettiin lastentarhaan, vaan muut 18 asetettiin luokkaan - uteliaisuudella ja mielihyvän loisto silmissä pienien pöytäinsä edessä kuuntelevan niitä huvittavia ja opettavaisia neuvoja ja havaintoja, joita nerokas opettajattarensa selvällä kielellä lempeästä sydämestä heille esitteli.

Pientenlastenkoulun opettajaksi oli valittu Hirvensalmen rovastin tytär Selma Natalia Sirelius (1843 - 1923). Hän oli käynyt Turun tyttökoulun ja seurasi kaksi kuukautta opetusta Jyväskylän seminaarin lastentarhaosastolla. Sirelius toimi tehtävässä vuoteen 1868 saakka, jolloin hän avioitui parikkalalaisen pastorin ja myöhemmän Joroisten kirkkoherran Karl Filip Rönnholmin (1831 - 1901) kanssa. 

Viipurissa ilmestyneessä sanomalehti Ilmarisessa oli oheinen lyhyt
kuvaus Lappeenrannan kansakoulusta 4.10.1867.

Tyttöjen yläkansakoulu aloitti saman vuoden syyskuun ensimmäinen päivä. Kouluun kirjoittautui silloin 16 oppilasta. Kouluun saatiin opettajaksi tyttökoulun käynyt ja kotiopettajana toiminut Maria  Vilhelmiina Lindroos (1841 – 1917). Lindroos seurasi opetusta Jyväskylän seminaarissa vuoden 1866 kevätlukukauden ja oli ilmeisen lahjakas, koska hänet värvättiin kesken lukukauden seminaarin mallikoulun opettajaksikin. Lindroos siirtyi syksyllä 1869 Helsingin juuri perustetun suomalaisen tyttökoulun johtajaksi. Hän avioitui myöhemmin professori, kirjailija  Julius Krohnin kanssa. Tästä avioliitosta syntyi mm. kirjailija AinoKallas. Oppilasmäärä vaihteli seuraavina vuosina 14 - 20 välillä. Opetuskielenä oli suomi. Jostakin syystä otettiin tyttökansakoulun luokalle lukuvuonna 1871 - 1872 otettu kuusi poikaakin. Tätä menettelyä ei enää seuraavina vuosina jatkettu.

Kansakoulun ensimmäisinä vuosina maassamme koettiin erittäin pahat nälkävuodet. Kaakkois-Suomea katovuodet eivät koetelleet samalla tavalla kuin monia muita maamme osia. Niinpä nälkävuosien aikana vaelsivat suuret hädän ahdistamat ihmisjoukot lähinnä pohjoisemmasta Suomesta Lappeenrannan seudullekin. Sekä yksittäiset kaupunkilaiset että Lappeenrannan kaupunki yrittivät heitä auttaa parhaansa mukaan. Jopa kansakoulun oppilaatkin olivat tässä mukana. He  keräsivät jäkälää, jota sotkettiin jauhojen sekaan nälkää näkeville leivottuun hätäleipään. Nälkäpakolaisten mukana kulkeutuivat kaupunkiin tuhoisat kulkutaudit. Näistä lavantauti oli monelle kohtalokas. Maalaamattomien ruumisarkkujen jonot kulkivat tuon tuostakin koulun ohi hautausmaalle. Tautiepidemia vaati myös koulua ahkerasti puuhanneen ja sen johtokunnan puheenjohtajana toimineen tohtori Edvard Winterin hengen. Koulun taloustilanne oli alkuaikoina hyvä. Varoja jäi ylikin, ja ne liitettiin koulun rahastoihin. Ne olivat johtokunnan hallussa ja kohosivat vuonna 1871 jo 8000 markkaan.