Automba, Minnesota 1916. Siirtokansan Kalenteri 1970 |
Automban kauppalan rakentaminen alkoi vuonna 1910. Silloin
alueelle valmistuivat Heikki Knuutilan ja Kalle Hekkalan kauppaliikkeet. Samoihin
aikoihin alueella oli käynnissä suuret metsätyömaat. Seudulla toi samaan aikaa
jopa kolmekin sahalaitosta. Matt Reed aloitti hotellin pystyttämisen, mutta
ennen kuin se ehti valmistua, William Mäki ja Charles Jokimäki ostivat sen ja
perustivat rakennukseen sekatavara- ja ruokakaupan. Kylään nousi myös Einari ja
Matti Rengon kauppaliike. Lisäksi Autombaan valmistui myös ravintola, jonka
Arvid Niemi muutti myöhemmin myös kauppahuoneistoksi. Kylä eli vilkasta elämää,
puutavaraa välitettiin ja liiketoiminta kukoisti.
Lokakuussa vuonna 1918 riehunut suunnaton metsäpalo Pohjois-Minnesotassa hävitti tämänkin kylän kuitenkin maan tasalle. Täydellinen tuho
ei kuitenkaan asukkaita lannistanut, vaan kylä rakennuksineen pystyttiin
uudelleen. Metsätyömaita riitti vielä parinkymmenen vuoden ajaksi, jonka
jälkeen kylän toiminta vähitellen hiipui. 1970-luvun alussa asukkaita oli enää
kaksi kappaletta.
Automban apostolisluterilainen kirkko, Siirtokansan Kalenteri 1972 |
Automban apostolisluterilainen kirkko
Ainoa koskaan Automban alueelle rakennettu kirkko oli noin
vuonna 1915 pystytetty apostolisluterilainen kirkko. Se kohosi Mäen risteykseen
(Maki crossroads, SE 1/4 of section 22 R21N, T47N). Seurakunta rekisteröitiin 14.5.1917 nimellä Finnish Apostolic Lutheran Church of the Town of Automba. Perustajina olivat Andrew Perälä, John Rengo, Oscar Ketola, William Jokimäki, Alex Mattson, Chas Liimatainen, Levi Johnson, Matt Rengo ja John Karlson.
Ennen kirkon pystyttämistä seurakuntalaiset olivat
kokoontuneet kodeissa seuroihin ja lauluseuroihin. Kokouspaikkoina olivat
varsinkin John Rengon ja Art Jokimäen kodit. Huoneet täyttyivät vieraista, joille
tarjottiin aina sekä ruokaa että kahvia. Kylän lapset kokoontuivat
uteliaisuudesta seuramaan ikkunoista seuramenoa. Eräs vanhus muisteli seuroja, joissa
Robert Kratari tempautui uskonnolliseen kiihkoon niin, että hän huusi ja hyppi
tuolistaan toiselle puolelle olohuonetta. Vuoden 1918 suuren metsäpalon aikana
muutamat seudun asukkaat olivat hakeneet turvaa kynnetyltä peltoalueelta. He
näkivät, kuinka kirkko oli vielä säästynyt tulipalolta. Tuossa vaiheessa
ruohopalo lähestyi kirkkoa. Vaikka he olisivat voineet suhteellisen helposti
pysäyttää palon, olivat nämä liian peloissaan ja väsyneitä taisteltuaan liekkejä ja
kuumuutta vastaan koko päivän. Niinpä Automban kirkko paloi heidän istuessa ja
katsellessa onnettomuutta uupuneina. Vuonna 1920 paikalle pystytettiin uusi
kirkko.
Saarnaaja Matti Reedin vaimo Edna, John Järvenpään tytär, piti muiden
uudisasukkaiden tavoin huolen siitä, että sunnuntai oli lepopäivä. Ja
kirkkomenoon oli ehdoton velvollisuus, mikäli paikkakunnalle oli saapunut
pastori / saarnaaja.
Seurapuheita eivät apostolisluterilaiset saarnaajat
valmistelleet. Apostolisluterilaiset uskoivat, että Jumala puhuu
sananjulistajan suun kautta kuin ”kaunopuheinen puhuja”. Dan Reed muistelee,miten hänen isoisänsä Matt valmistautui saarnaansa Eagle Laken kirkossa. Isoisä ainoastaan selaili
kymmenen minuuttia Raamattuaan löytääkseen sopivan kohdan, selvitteli kurkkuaan
ja ääntänsä ja aloitti saarnan.
Sekä apostolisluterilainen kirkko että siellä pidetyt seurat
/ kirkonmenot olivat hyvin pelkistettyjä. Kirkon etuosassa oli iso pöytä, jonka edessä
istui kaksi saarnaaja sekä alttarikaide ehtoollista varten. Etuosan oikeassa nurkassa
oli lukkarinpenkki, josta miesryhmä johti laulua. Apostolisluterilaisen
traditioon ei kuulunut musiikillinen säestys. Vasta viime vuosina kirkkoihin (tilanne
n. vuonna 1970) on sallittu ja lahjoitettu urkuja häitä ja erikoistilanteita
varten. Lukkarin penkissä istuvat miehet ilmoittivat veisatun virren numeron ja
aloittivat laulun johon seurakunta yhtyy. Vain muutamat uudet laulut kuten ”The
Old Rugged Cross” ja ”Jesus Loves Me” olivat onnistuneet murtautumaan muuten
suomalaisen taustan omaavaan hymnitraditioon.
Kirkonmenoihin kuuluivat laulut, Isä meidän rukous, Herran
siunaus, ja saarna, kaikki hyvin pelkistettyinä, ilman mitään liturgiaa. Kokouksia
ei pidetty ainoastaan sunnuntaina, vaan niitä saatettiin pitää jopa kokonainen
viikko. Seuroja oli usein kahdet päivässä, yhdet esimerkiksi klo 13.00 ja
toiset illalla. Seuroihin sisältyi paljon myös muuta sosiaalista toimintaa, kuten
ruokailuja keittiötiloissa ja vierailuja ystäväperheissä. Niinpä
apostolisluterilaiset seurat ja kokoukset ovat samalla sekä jumalanpalvelusmenoja
että sosiaalista kanssakäymistä
Apostolisluterilaiset saarnaajat matkustavat ahkerasti
seuroja pitämässä kolmen osavaltion (Minnesota, Wisconsin ja Michigan) alueella.
Seuroista ilmoiteltiin suomenkielisissä lehdissä kuten esimerkkisi Amerikan
uutisissa. Matt Reed, joka toimi yli 30 vuotta saarnaajana / pastorina, toimitti
viikon aikana useita kasteita, vihkimisiä ja hautauksia, jonka lisäksi hän
saattoi olla viikon Ironwoodin alueella Michiganissa, seuraavalla viikolla
Eagle Lakessa Minnesotassa ja sitä seuraavalla viikolla Menahgassa Minnesotassa.
Melkein joka vuosi hän teki kaksi matkaa Chicagon alueelle, yhden Itärannikolle
ja toisen Länsirannikolle. Kun Matt Reed oli nuorempi, hän saattoi pitää
viisikin rippikoulua vuodessa kolmen edellämainitun osavaltion alueella. Konfirmoitavat
saapuivat mailien päästä tähän viikon kestäneeseen rippikouluun
Vuoden 1970 tienoilla kirkko ei ollut enää aktiivisesti
käytössä. Siinä pidettiin kirkonmenot vain kerran vuodessa. Tämä sen takia, että
rakennus säilytti kirkon statuksen eikä siitä tarvinnut maksaa veroja. Toiminnan
kuihtumisen taustalla olivat sukupolvien väliset ristiriidat. Vanhukset, Matt
Reedin johdolla, kieltäytyivät muuttamasta seura- ym. traditioita. Heidän
mielestään ”totisen Jumalan sanan” julistamista oli jatkettava. Lopulta konservatiivit
seurakunnan jäsenet liittyivät Eagle Laken seurakuntaan ja käytännössä Automban
seurakunta hävisi olemasta. Vuonna 1972 Siirtokansan Kalenterissa Calvin Rengo
kertoi kirkon siirtyneen lopullisesti pois alkuperäisestä tehtävästään ja sitä
pidettiin heinälatona. Hän pohdiskeli myös seurakunnan toiminnan loppumisen
syitä seuraavasti:
Nuorillamme on omat ja ehkä erilaiset katsomukset tämän maailman menoon ja elämän tempoon nähden, eivätkä ehti tässä kiireellisessä maailman ajassa ajattelemaan niitä arvoja, joita saivat periä vanhemmiltaan ja esivanhemmiltaan. Näissäkin kuitenkin olisi paljon oppimista, jos hiljennyttäisiin hetkeksi noiden kysymysten eteen.
Liittymä Lappeenrantaan on tässä kirjoituksessa vahva. Lappeenrantalainen pariskunta Antti ja Maria Långsjö on kirjoituksessa esiintuotujen Rengon veljesten isovanhempia. John Rengo (Juho Iisakki Matinpoika Mikkola) avioitui Marian tyttären Liisa Långsjön (Elizabeth Rengo) kanssa. He emirgoituivat Amerikkaan samaan aikaan kun koko muu suuri suku muutti Alahärmästä Lappeenrantaan varuskuntaa rakentamaan.
VastaaPoistaTuolloin Etelä-Pohjanmaalla oli kaksi vaihtoehtoa: Amerikka tai Lappeenranta. Usea valitsi jäljemmän.
Vierailivatpa Rengot toisinaan Lappeenrannassakin serkkujaan tervehtimässä.
Kiitos Mika lisätiedoista.
VastaaPoista