Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.

keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

"Enkeli Gabrielin" anteeksipyyntö (Kaiku 27/6.04.1887)


Pudasjärven Jongun kylälle ilmestyi talvella 1887 "enkeli Gabriel", jota saapuivat suuret kansanjoukut kuulemaan läheltä ja kaukaa. Nopeasti uutinen levisi myös oululaiseen Kaiku-lehteen, jossa oli tammi-helmikuussa 1887 aiheesta useita kirjoituksia. Tapaus on klassinen esimerkki oli uskonnollisten kansanihmisten petkuttamisesta. Alla artikkelisarjan loppuhuipennuksena itse "enkeli Gabrielin" kirjoitus anteeksipyyntöineen. Aikaisemmat kirjoitukset linkkeinä:

Enkeli Gabriel ja hurmaava liike (Kaiku no 8, 29.01.1887)
Enkelin ilmestymisestä (Kaiku 11/9.2.1887)
Vieläkin enkelin ilmestyksestä (Kaiku 15/23.02.1887)


Pudasjärven kirkko


Enkelin ilmestys (Enkelinä esiintyneen miehen selvitys ja anteeksipyyntö)


Tuo juttu, jonka lukija muistaa, on jo kutakuinkin vanha ja saisi jo unohduksiin jäädä. Seuraavalta kirjoitukselta emme ole kuitenkaan tahtoneet sijaa kieltää, koska ”enkeli” itse eli se henkilö, joka asian alkuun pani, on pyytänyt sananvuoroa. Toivomme, että juttu tähän raukeaa. Emme ota sitä mielellämme enää jatkaaksemme. Kysymyksessä oleva kirjoitus on näin kuuluva:

Koska olen vihdoin ollut tilaisuudessa lukemaan niitä kirjoituksia, kuin Kaikussa on ollut siitä ilveilystä ”enkelin ilmestyksestä”, jota pidettiin Virtalan torpassa Pudasjärven Jongun kylässä ja jonka alkaja minä valitettavasti olin, joista kirjoituksista P. M-n[1] varsinkin viimeinen kirjoitus Kaikun 15:sta numerossa ei ole asianmukainen, niin olen omaltatunnoltani vaadittu pyytämään sijaa arvoisassa lehdessänne seuraavalle selitykselle:

P.M. sanoo minun tunnustaneen aina suosineeni laestatiolaisuutta ja kuuluu ennen julkisesti siihen kuuluneen jne.  Tämä on väärä luulo, sillä minä olen, niinkuin L. sanoo kirjoituksessaan, niin kaukaa kuin muistan, ollut epäuskoinen, jumalaton mies ja olen vastustanut näitä kristityitä, joita laestadiolaisiksi haukutaan, vaikka kyllä omassatunnossani olen tuntenut väärässä olevani ja olen uskottomain edessä kristityitä toisinaan puolustanutkin.

P.M. sanoo, että kaksi laestadiolaista saarnamiestä ovat itse kuunnelleet ja uskoneet tuon itsellismiehen puheen Virtalassa enkelin puheeksi jne. Tämä ei ole oikein, mitä toiseen saarnaajaan koskee, sillä hän ei tiennyt asiasta todistaa niin eikä näin; toinen kyllä pettyi ja todisti puheeni enkelin puheeksi. – Tosi on, että Jumalan sanan selityksistä heräsi omatuntoni ja tämäkin synnillinen työ tuli minulle kauheaksi, niinkuin L. sanoo. P.M. on siinä oikeassa, että eräs nuori uskovainen, jolle ensin tunnustin petokseni, kielsi minua muille puhumasta siitä. Mutta omantuntoni tähden minä asian julkasin isolle joukolle, niinkuin L. sanoo, sillä minä puhuin siitä julkisesti kartanolla, jossa oli hyvin paljon kansaa, ja kyökissä, joka oli täynnä väkeä. Muutamat minua kielsivät menemästä pastorin tykö asiata ilmoittamaan, toiset uskovaiset kovasti minua vaativat sitä tekemään, mutta kuin minua tultiin pastorin puheelle noutamaan, niin en muista, että kukaan minua olisi kieltänyt, vaan käskettiin mennä Keinäsen taloon ja tunnustaa pastorille ja kaikille muille. Keinäsessä minua kiellettiin enään menemästä laestadiolaisten pariin, mutta kun sanoin, että omatuntoni vaati minua menemään kaikille julkaisemaan petokseni, sillä pirtissä oli vielä paljon väkeä, jotka eivät kuulleet tunnustustani ja eivät nekään kaikki uskoneet, jotka olivat sen kuulleet, niin pastorikin todisti, että se on oikein, että tunnustat asian tuntosi mukaan, kun se on näin lavealle levennyt.

Ne uskovaiset, jotka olivat tunnustukseni kuulleet, eivät enään odottaneet ”enkelin lähtösaarnaa”, niinkuin P.M. sanoo, mutta pyynnöstäni seurasivat muutamat minua Virtalan kautta Jongulle, johon heillä oli matka; ja Virtalassa oli sinä yönä huhun tähden vielä paljon kansaa kaukaakin tulleita, jotka eivät vielä olleet tunnustustani kuulleet.

En ole laestadiolaisuutta sanonut ainoaksi autuaaksi tekeväksi opiksi, niinkuin P. M-n:n ensimmäisessä kirjoituksessa sanotaan, mutta olen sanonut, että näitten uskovaisten saarna on puhdasta Jumalan sanaa; vaikka muutamia kristityitä tuomitsin ja toisia ylistin oikeiksi. En ole mikään taitava ”vatsapuhuja”, niinkuin semmoiset sanotaan osaavan selvästi puhua; mutta olen ihmisten mielikuvituksen avulla petosta harjoittanut ja suuren pahennuksen matkaansaattanut, jota sydämestä rukoilen anteeksi. L:n kirjoituksessa, joka on itse paikalla ja asian nähnyt ja kuullut, ei ole mitään valetta.

Pyydän, ettei kukaan tästä kirjoituksestani pahentuisi, sillä en ole tahtonut ketään soimata eli loukata, vaan omatuntoni vaatimus on totuuden tunnustaa ja rikokseni anteeksi anoa
Aleksanteri Parkkila



[1] Pudasjärven seurakunnan kappalainen Paavo Martikainen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti