Pudasjärven Jongun kylälle ilmestyi talvella 1887 "enkeli Gabriel", jota saapuivat suuret kansanjoukut kuulemaan läheltä ja kaukaa. Nopeasti uutinen levisi myös oululaiseen Kaiku-lehteen, jossa oli tammi-helmikuussa 1887 aiheesta useita kirjoituksia. Tapaus on klassinen esimerkki oli uskonnollisten kansanihmisten petkuttamisesta. Alla artikkelisarjan loppuhuipennuksena itse "enkeli Gabrielin" kirjoitus anteeksipyyntöineen. Aikaisemmat kirjoitukset linkkeinä:
Enkeli Gabriel ja hurmaava liike (Kaiku no 8, 29.01.1887)
Enkelin ilmestymisestä (Kaiku 11/9.2.1887)
Vieläkin enkelin ilmestyksestä (Kaiku 15/23.02.1887)
 |
| Pudasjärven kirkko |
Enkelin ilmestys (Enkelinä esiintyneen miehen selvitys ja anteeksipyyntö)
Tuo juttu, jonka lukija muistaa, on jo kutakuinkin vanha ja saisi jo unohduksiin jäädä. Seuraavalta kirjoitukselta emme ole kuitenkaan tahtoneet sijaa kieltää, koska ”enkeli” itse eli se henkilö, joka asian alkuun pani, on pyytänyt sananvuoroa. Toivomme, että juttu tähän raukeaa. Emme ota sitä mielellämme enää jatkaaksemme. Kysymyksessä oleva kirjoitus on näin kuuluva:
Koska olen vihdoin ollut tilaisuudessa lukemaan niitä kirjoituksia, kuin Kaikussa on ollut siitä ilveilystä ”enkelin ilmestyksestä”, jota pidettiin Virtalan torpassa Pudasjärven Jongun kylässä ja jonka alkaja minä valitettavasti olin, joista kirjoituksista P. M-n[1] varsinkin viimeinen kirjoitus Kaikun 15:sta numerossa ei ole asianmukainen, niin olen omaltatunnoltani vaadittu pyytämään sijaa arvoisassa lehdessänne seuraavalle selitykselle:
P.M. sanoo minun tunnustaneen aina suosineeni
laestatiolaisuutta ja kuuluu ennen julkisesti siihen kuuluneen jne. Tämä on väärä luulo, sillä minä olen, niinkuin
L. sanoo kirjoituksessaan, niin kaukaa kuin muistan, ollut epäuskoinen, jumalaton
mies ja olen vastustanut näitä kristityitä, joita laestadiolaisiksi haukutaan, vaikka
kyllä omassatunnossani olen tuntenut väärässä olevani ja olen uskottomain
edessä kristityitä toisinaan puolustanutkin.
P.M. sanoo, että kaksi laestadiolaista saarnamiestä ovat
itse kuunnelleet ja uskoneet tuon itsellismiehen puheen Virtalassa enkelin
puheeksi jne. Tämä ei ole oikein, mitä toiseen saarnaajaan koskee, sillä hän ei
tiennyt asiasta todistaa niin eikä näin; toinen kyllä pettyi ja todisti puheeni
enkelin puheeksi. – Tosi on, että Jumalan sanan selityksistä heräsi omatuntoni
ja tämäkin synnillinen työ tuli minulle kauheaksi, niinkuin L. sanoo. P.M. on
siinä oikeassa, että eräs nuori uskovainen, jolle ensin tunnustin petokseni, kielsi
minua muille puhumasta siitä. Mutta omantuntoni tähden minä asian julkasin isolle
joukolle, niinkuin L. sanoo, sillä minä puhuin siitä julkisesti kartanolla, jossa
oli hyvin paljon kansaa, ja kyökissä, joka oli täynnä väkeä. Muutamat minua
kielsivät menemästä pastorin tykö asiata ilmoittamaan, toiset uskovaiset
kovasti minua vaativat sitä tekemään, mutta kuin minua tultiin pastorin
puheelle noutamaan, niin en muista, että kukaan minua olisi kieltänyt, vaan
käskettiin mennä Keinäsen taloon ja tunnustaa pastorille ja kaikille muille. Keinäsessä
minua kiellettiin enään menemästä laestadiolaisten pariin, mutta kun sanoin, että
omatuntoni vaati minua menemään kaikille julkaisemaan petokseni, sillä pirtissä
oli vielä paljon väkeä, jotka eivät kuulleet tunnustustani ja eivät nekään
kaikki uskoneet, jotka olivat sen kuulleet, niin pastorikin todisti, että se on
oikein, että tunnustat asian tuntosi mukaan, kun se on näin lavealle levennyt.
Ne uskovaiset, jotka olivat tunnustukseni kuulleet, eivät
enään odottaneet ”enkelin lähtösaarnaa”, niinkuin P.M. sanoo, mutta pyynnöstäni
seurasivat muutamat minua Virtalan kautta Jongulle, johon heillä oli matka; ja
Virtalassa oli sinä yönä huhun tähden vielä paljon kansaa kaukaakin tulleita, jotka
eivät vielä olleet tunnustustani kuulleet.
En ole laestadiolaisuutta sanonut ainoaksi autuaaksi
tekeväksi opiksi, niinkuin P. M-n:n ensimmäisessä kirjoituksessa sanotaan, mutta
olen sanonut, että näitten uskovaisten saarna on puhdasta Jumalan sanaa; vaikka
muutamia kristityitä tuomitsin ja toisia ylistin oikeiksi. En ole mikään
taitava ”vatsapuhuja”, niinkuin semmoiset sanotaan osaavan selvästi puhua; mutta
olen ihmisten mielikuvituksen avulla petosta harjoittanut ja suuren pahennuksen
matkaansaattanut, jota sydämestä rukoilen anteeksi. L:n kirjoituksessa, joka
on itse paikalla ja asian nähnyt ja kuullut, ei ole mitään valetta.
Pyydän, ettei kukaan tästä kirjoituksestani pahentuisi, sillä
en ole tahtonut ketään soimata eli loukata, vaan omatuntoni vaatimus on
totuuden tunnustaa ja rikokseni anteeksi anoa
Aleksanteri Parkkila
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti