Osasto Vehniäisen muistomerkki Rautjärvellä (Päivitetty 13.9.2016)

Rautjärven entinen Yläpappila, nykyinen seurakuntakoti, oli välirauhan aikana 1940 - 1941 salaisen suomalaisen sotilastiedustelun tukikohtana

Toukokuun vimeisenä päivänä 2015 tekemälläni Simpele - Rautjärvi-kierroksella pysähdyin myös Rautjärven entisen Yläpappilan pihalla. Siellä on eletty vuosina 1940 - 1944 voimakaasti suomalaisen sotilastiedustelun historiaa. Kun talvisodan seurauksena uusi raja vedettiin Rautjärven pitäjän eteläosan poikki, tuli kunnasta jälleen rajakunta. Suomi koki edelleen olemassaolonsa uhatuksi, eikä solmitun rauha pitävyyteen luotettu. Niinpä Neuvostoliiton aikeista tarvittiin päivitettyä tietoa.

Päämajan tiedusteluosasto, 1.7.1943 alkaen Erillinen Pataljoona 4, jatkoikin heti talvisodan jälkeen Neuvostoliittoon kohdistuvaa tiedustelua. Tämä tapahtui osittain Rautjärveltä käsin. Päämajan tiedustelun Viipurin alatoimisto siirrettiin Lahteen, ja sillä oli toimipisteitä sekä Lappeenrannassa että Rautjärvellä. Tiedustelijoiden tukikohtana Rautjärvellä oli silloinen Yläpappila, nykyinen seurakuntakoti. Alatoimiston tehtävänä oli tiedustelu Karjalan kannaksen alueella. Siviiliksi pukeutuneet kahden miehen partiot ylittivät salaa rajan ja tarkkailivat luovutetulla alueella puna-armeijan toimia ja seurasivat liikennettä.

Rautulaislähtöinen Kaino Rastas oli välirauhan aikana Roihan rajavartioaseman päällikkönä. Hän tapasi kesällä 1940 yllättäen kaksi tuttavaansa, joiden tehtävä tiedustelun parissa ja sijoituspaikka Yläpappilassa selvisi hänelle. Myös Rastas päätti siirtyä rajavartiostosta mukaan salaiseen tiedusteluun. Hän teki retken toisen partiomiehen kanssa 19.-25.8.1940 Antrean seudulle. Partio palasi tehtävänsä suoritettuaan rajan yli takaisin Suomen puolelle Rautjärvellä sijainneen Jurvan rajavartioaseman kohdalta. Tällöin rajavartija Arvi Pekkanen pidätti salaperäiset kulkijat. Tiedustelijat pääsivät kuitenkin palaamaan tukikohtaansa, kun heidän työstään selvillä ollut rajavartiokomppanian päällikkö puuttui asiaan. Tyypillinen tiedustelijoiden reitti Laikon kautta Ilmeentielle. Yhtenä tiedustelupaikka olo Jokelan talo Pajarin – Metsäkylän tien takana. Siellä toimi Neuvostoliittolaisten kenttävartio. Retki aloitettiin myös Imatralta, mm. Immolanjärveltä. Kaikkiaan näitä välirauhan partioita oli n. 50 ja mukana oli kaikkiaan 150 partiomiestä.

 

Osasto Vehniäisen muistokivi Rautjärven entisen Yläpappilan pihalla

Kyläläiset kyselivät kirkkoherra Arvo Salomaalta, että mitä nuo Yläpappilan oudot miehet oikein ovat. Kirkkoherrakaan ei asiaa tiennyt, joten hän puolestaan kysyi asiaa nimismies Matti Iivoselta. Iivonen kehotti kirkkoherraa rauhoittelemaan kylän väkeä ja sanomaan Yläpappilan miesten olevan oikealla asialla.

Salaisen tiedustelun partioiden Kannakselta hankkima tieto oli valtakunnan johdolle helpotus. Suomalaiset olivat saaneet alkusyksyllä 1940 ulkomailta viestejä, että Neuvostoliitto olisi keskittänyt joukkoja Kannakselle uutta hyökkäystä varten. Tämä tuntui hyvin uskottavalta, kun se yhdistettiin itänaapurin muutenkin uhkailevaan käytökseen. Tiedustelijoiden kertomat havainnot rauhoittivat mieliä:. He eivät huomanneet Kannaksella tuolloin suuria joukkoja eikä hyökkäysvalmisteluja.

Muistokiven takapuolella on niiden partiomiesten nimet,
jotka jäivät palaamatta retkeltään

Yläpappilan tiedustelijoiden toiminta muuttui jo vähän ennen jatkosotaa sotilaalliseksi kaukopartioinniksi. Tämä osasto Vehniäinen, joka oli saanut nimensä päällikkönsä majuri Johannes Vehniäisen mukaan, siirtyi 22. kesäkuuta 1941 Ruokolahden Haloniemeen ja muuttui uuden päällikkönsä luutnantti Kustaa Loukolan mukaan Osasto Loukolaksi.
 
Suomalaisten hyökkäysvaihe alkoi Rautjärven suunnalla 31.7.1941. Ratkaisutaistelut käytiin 6. – 7.8. 1941 Kirvu – Hiitola-linjalla. Tähän vaiheeseen liittyen Osasto Vehniäinen lähetti kaksi kaukopartiota Rautjärveltä 23.7.1941 kohti Rautua. Tähän Rautjärven osastoon kuului yhteensä 10 miestä. Osasto Loukola siirtyi hyökkäysvaiheen aikana 18.8.1941 takaisin Rautjärvelle. Tässä vaiheessa mukana oli 16 miestä.  Tämä osasto koostui rautulaisista ja sen vahvuus nousi myöhemmin 24 mieheen. Tämän jälkeen seurasi kaukopartiotoiminnassa Rautjärvellä pitkä hiljainen vaihe. Jatkosodan loppuvaiheessa 13.6.1944 kaukopartiojoukot palasivat seudulle. Sinne sijoitettiin myös heidän radioasemansa. Rautjäveltä kaukopartiomiehet siirtyivät Ruokolahden Syyspohjaan, jossa viimeiset kotiutettiin vuoden 1944 marraskuun loppuun mennessä.

Runsas viisikymmentä vuotta myöhemmin, toukokuun 21. päivänä 1991, pystytettiin entisen Yläpappilan pihassa Osasto Vehniäisen muistomerkki. Muistopaaden takaseinässä olevassa laatassa on partiomatkoilla menehtyneiden kaukopartiomiesten nimet.

Osasto Vehniäisen entinen tukikohta toukokuun lopulla vuonna 2015

Partiomiehiä Erillinen Pataljoona  4:ssä ja sitä edeltävissä osastoissa oli kaikkiaan 622, joista 1/3 rekrytoitiin kesällä 1944. Kaikkiaan tilastoitiin 263 eri pituista partiomatkaa, lyhyimmillään 2–4 päivän talvisia pikapartioita ja pisimmillään 4–6 viikkoa kestäneitä todellisia kesäajan kaukopartioita. Kymmenen partiomatkaa tai enemmän oli 67 miehellä, enimmillään partioita yhdellä miehellä oli 25. Talvisotaa ennen ja välirauhan aikana rekrytoidut 150 miestä muodostivat selkeän runkomiehistön, joka myös toimi partionjohtotehtävissä sodan pitkittyessä. Kaatuneita partiomiehiä oli kaikkiaan 84, joista 36 kesän 1944 aikana.

Post scriptum
Lokakuussa 2015 (10.10) osasto Vehniäisen Mannerheim-ristin ritareiden Arvo Mörön ja Paavo Suorannan muistotaulun paljastustilaisuus yläpappilan pihalla. Sain yllättäin virallisen kutsun tilaisuuteen, joten pakkohan sinne oli päästä. Meitä oli mieleenpainuvassa tilaisuudessa paikalla viitisenkymmentä henkeä, joukossa myös Paavo Suorannan ja Arvo Mörön omaisia. Alla kuvia kyseisestä tilaisuudesta.

Mannerheim-ristin ritareiden Arvo Mörön ja Paavo Suorannan muistotaulu

Seppeleenlasku muistokivelle

Seppeleenlaskua

Muistotaulu paljastuu

Tilaisuus jatkui yläpappilan sisällä